Me ihmiset olemme erittäin auttavaisia ja sosiaalisia olentoja.
Me tahdomme vain hyvää toisillemme. Tietysti.
Jos joskus joku hyväntahtoinen toimenpiteemme tai sanamme aiheuttaa surua, ahdistusta tai masennusta toiselle tai jopa maineen tai kunnian lopullista menetystä hänelle, ei se haittaa. Koska TARKOITUKSEMME oli hyvä. Se nyt vaan oli hänen omaksi parhaakseen.
Usein käytettyjä oikeutuksia ovat esim.:
1. Se en ollut minä. En tiedä, mikä minuun meni.
2. Hänhän suorastaan kerjäsi sitä. Kaivoi aiheetta verta nenästään. Provosoi.
3. Ihan samoja asioita hänkin on tehnyt minulle.
4. Hän nyt vain on huonompi ihminen kuin minä.
5. Noh, hän nyt vain aina leikkii uhria.
6. Tarkoitukseni oli hyvä.
7. Minä olen rehellinen ihminen. Sanon ja teen kuten oikeaksi katson.
8. Se oli hänen huono karmansa. Hänen on täytynyt tehdä jotain ansaitakseen sen.
9. Hän tarvitsi opetuksen.
10. Se ei ollut MINUN moraalini vastaista.
11. En käsitä, miksi juuri minun pitäisi ottaa vastuu siitä.
12. Enhän minä voi sille mitään, että hän reagoi tuolla tavoin.
13. Hän on liian kriittinen.
14. Hän on liian huumorintajuton.
15. Hän on niin pihalla, ettei huomaa tai tajua mitään.
16. Hän oli jo sen luokan uhri ja valittaja, ettei yksi juttu enemmän merkkaa mitään.
17. Noh, minua vain suututti silloin.
18. Velvollisuuteni oli kertoa hänelle totuus.
Voit keksiä itse lisää, se on helppoa. Seli seli seli loputtomiin.
Me kaikki teemme tätä helpottaaksemme elämäämme. Silti uskon, että asioiden lähempi tarkastelu silloin tällöin (ei liian usein!!!) voi olla varsin valaisevaa. Ja valoahan me kaikki kaipaamme, vai mitä?
