Nyt ne sitten alkavat:. Lontoon Olympialaiset 2012.
Valtavat turvamiesjoukot ja jopa armeija on kutsuttu kehiin.
http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1288483637575.html
Kaikesta huolimatta he sanovat, etteivät kykene estämään, jos jotain todella tapahtuu. "Tarvitaan vain yksi idiootti". Näin varmasti on. Kiva, kun pojilla riittää töitä.
Pelot ovat niin monikerroksisia, etteivät tavalliset kaduntallaajat pysty niihin samaistumaan. Niinpä monet lähtevätkin kotikaupungistaan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Maailma on muuttunut - aivan käsittämättömän paljon.
Suomalaiseen sielunmaisemaan kuului ennen lähtemättömästi urheilu. Niin myös meillä.
Olympialaisiin toi oman värinsä isäni pikkuserkku Oiva Halmetoja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oiva_Halmetoja
Hän oli varmasti mukana myös Münchenin Olympialaisissa 1972.
Siellähän mm. Lasse Viren kaatui ja voitti. Juoksu tempaisi minut mukaansa niin, että katkaisin hienon rannekoruni kolmeksi kappaleeksi sitä katsellessa.
Asuin silloin perheeni kanssa kävelymatkan päässä olympiapuistosta ja BMW:n pääkonttorista. Silti katukuvassa ei näkynyt mitään kummallista ja kaikki meni hyvin. Ihan ilman turvamiehiä.
Tosin ei kaikille. Niissä olympialaisissa sattui terrori-isku israelilaisia vastaan ja sieltä varmaan ovat tämänkin päivän pelot peräisin.
Aiemmin keväällä olin hakenut Hostess -koulutukseen olympialaisia varten. Älykkyys- yms. testien jälkeen pääsin viimeiseen kokeeseen. Meidän piti lukea parissa tunnissa saksan kielinen kirja urheilusta ja testin kysymykset tulivat kirjasta. Lopputulos jäi muutaman pisteen päähän halutusta, mikä ei kyllä yllättänyt lainkaan. En nimittäin ymmärrä urheilusta paljoakaan.
Jälkeenpäin hymyilytti, kun sain tietää, että olisin päässyt Ruotsin tulevan kuningattaren työkaveriksi.
No se siitä.
Toivotaan, että kaikki hoituu eikä minun tarvitse palata aiheeseen myöhemmin.
Lisäys 13.8.2012:
Positiivisuus voitti. Upeat kisat ja kaikki toimi ilman ikäviä välikohtauksia. Onneksi olkoon Lontoo!
