keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Missä leijona?

Jälleen kesä. Eikä mitään tapahdu. Edes Ruokolahden leijonaa ei ole näkynyt.

Mutta aina on olemassa sote, alkoholi, perussuomalaiset, kakka, pissa ja pieru. Sellaista päivää ei olekaan, etteikö näistä voisi keskustella Suomessa. Ainakin, jos uskoo mediaa.

Katselin Yleltä dokumenttia Minun Ruotsini. Siinä haastateltiin maahanmuuttajanuoria, jotka eivät näe mitään toivoa elämässään.

Siinä yritettiin selvittää, mistä kumpuaa nuorten miesten viha ja voiko siitä päästä yli. Selväksi tuli, että jollei ihmisiä hyväksytä osaksi yhteiskuntaa eikä heille anneta edes toivoa paremmasta, niin mitä menetettävää heillä enää on.

Siinä on päättäjille pohdittavaa. Pelottelu ei johda mihinkään. Tarvitaan EDES toivoa.



sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Aikamiljonäärit hologrammissa?

Mitä enemmän informoin itseäni internetissä, sitä vähemmän sanomista minulla enää on.

Ollessani vielä aikamiljonääri uskoin niin monen muunkin tavoin voivani parantaa maailmaa.

Maailma kylässä -festivaaleilla 27.5.-28.5. kävi todennäköisesti lukuisia ihmisiä, jotka edelleen uskovat voivansa tehdä niin. Ja se on hyvä asia. Tietysti.


Presidentti Mauno Koiviston, 93-v., hautajaiset helatorstaina olivat ansaitusti juhlavat ja liikuttavat.

Minun elämääni hän vaikutti paljon. Omistan asiakirjan, jonka Mauno Koivisto on omakätisesti allekirjoittanut ja antanut näin minulle ja tyttärelleni Suomen kansalaisuuden 1983. Se helpotti elämäämme kovasti. Siitä kiitän vielä kerran sinne pilven reunalle. Kaikkea hyvää toivon sinne.

Hanami-juhla kirsikkapuistossa Helsingissä.
Paljon japanilaisia ja heidän ystäviään. Tai muuten vain piknikväkeä.

Kirsikkapuisto on jumalaisen kaunis vain lyhyen ajan. Joka vuosi puut muistavat kukkia samaan aikaan. Hyvin ohjelmoituja ovat.





Jos kirsikkapuut ovat hyvin ohjelmoituja, monet uskovat myös koko elämämme olevan vain hologrammi ja tietokonesimulaatio. Jos näin on eikä elämäntarkoitus olekaan 42 kuten minulle on opetettu, saattaa asioiden tärkeysjärjestys muuttua huomattavasti.


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Bachelor Suomi - APUVA!

Minä olen feministi. En kuitenkaan äänestä Feministinen puolue:tta, koska inhoan naisia. Muistin sen juuri, kun katsoin Neloselta Bachelor Suomi -ohjelmaa.

Kyllä käy sääliksi Tuomasta, mutta mitäs meni tyhmyyttään mukaan ohjelmaan. Ei taida Tuomas olla penalin terävin kynä, vaikka lentokapteeni onkin.

Lentokapteeneillakin on heikkoutensa, sen olen tiennyt jo pidemmän aikaa. Muistan, kuinka perheemme asui Ranskassa aluksi lentokentän lähistöllä olevassa hotellissa. Pilotit ja lentoemännät juhlivat yhdessä myöhään yöhön. Aamuisin näin monta kertaa kuinka lentokapteeni oli lähdössä töihin. Hän joi vahvaa kahvia ja puisteli välillä päätään. Montakohan promillea mahtoi olla pilotilla veressään. Ei, todisteita minulla ei ole, tämä on vain tällaista puskasta huutelua. Ikiomaa analyysiani maailmasta.

Mutta takaisiin naisiin. Rähjääviin, yhteistyökyvyttömiin, kyräileviin, selkään puukottaviin naisiin. Kamalia otuksia.

Feministinä syytän tästä miehiä. Vuosituhansia me naisraukat olemme joutuneet taistelemaan miesten suosiosta muita narttuja vastaan. Oma ja lastemme elämä oli riippuvainen siitä. Miesten luoma yhteiskunta toimi siten.

Sotaisat miehet ja narttuilevat naiset.

Ei ihme, jos alienit ei tykkää meistä.




tiistai 21. maaliskuuta 2017

Täältä puskasta huutelen, päivää

Aalto-yliopiston eräs viisas ihminen sanoi televisiossa, että jos ihminen ei ole koskaan ollut pidetty tai suosittu, hänen on aivan turhaa kertoa mielipiteitään. Se on vain puskasta huutelua. Näinhän se on. Ja tästä pääsemmekin jouhevasti rasismiin ja syrjintään. Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole pidettyjä ja siihen on muiden mielestä hyvä syy.

Tänään on kansainvälinen rasismin vastainen päivä ja koko viikko 12 on pyhitetty rasismin vastaisuudelle.

Rasismiin liitetään luonnollisesti väkivalta. Väkivalta ei ole vain kehon vahingoittamista. Se on myös julmaa pilaa, jonka tarkoituksena on alentaa toisen ihmisarvo.

Länsimaat ovat sorvanneet lakinsa hyvään kuntoon. Oikeusvaltioita kun ovat, luulisi, että rasismia ei esiintyisi lainkaan tai vain vähän.  Näin ei kuiteenkaan ole. Miksi? Syy on ihmiset.

Sananvapauden rintamalla vapaimmaksi maaksi luokitellaan se, jossa voi rankaisematta pilkata, solvata ja sanallisesti alentaa toisen ihmisarvoa. Kiusaajia tulee ymmärtää ja uhrit ovat vain heikolla itsetunnolla varustettuja yksilöitä, joiden vajavuuteen tulee puuttua.

Jokainen uskonto, järjestö tai poliittinen puolue syrjii toisinajattelijoita.

Itse luokittelen itseni kansainväliseksi
 ihmiseksi, joka osaa arvostaa monipuolista yhteiskuntaa.

Sisääni on kuitenkin kasaantunut niin paljon kuonaa, että nautin suuresti ilkeiden koomikoiden jutuista ja jostain Noin viikon uutiset -ohjelman sketseistä. Hävettää vähän, mutta silti nauran joskus ihan vedet silmissä

Tästä tiedän, että olen tekopyhä paskiainen.

Entä sinä?

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tapaus Aina Inkeri Ankeinen

Virkistävästi uusiutunut Putous palasi ruutuun.

Jokaisella kaudella on vähintään yksi sketsihahmo, joka on ylitse muiden. Tällä kaudella se on Aina Inkeri Ankeinen.

Onnittelut sen kehittäjälle Päivi Hämäläiselle ja toivottavasti ura urkenee hänelle tämän suosion jälkeen. Terävä tyttö.

MUTTA.

Tämä ei ole Päivi Hämäläisen syytä, mutta sketsihahmon suosiossa kiteytyy valitettavasti Suomen hyvinvointivaltion kasvattamien kermaperseiden julmuus ja vanhuksia kohtaan tuntema vastenmielisyys ja suoranainen vihamielisyys. Juhlapuheet eivät sitä muuksi muuta.

Toimittajat kertovat kilvan, kuinka jokainen tuntee ainakin yhden ainainkeriankeisen.

Kun Aina Inkeri huutaa "Oi luoja, ota minut jo pois täältä", niin tuleeko kukaan miettineeksi MIKSI hän tekee niin? Ehkä hänen elämänsä on tekemällä tehty niin sietämättömäksi, ettei muuta keinoa enää ole kuin toivoa eutanasiaa. Ja tässähän poliitikot tulevat ilomielin vastaan. Huraa, tappavat itse itsensä ja talous sekä Kela pelastuu.

Kun Ainan suuhun pannaan sanat, kuinka hän haluaa syyttää vääristä valinnoistaan esim. pakolaisia, niin kermaperseet eivät muista/tiedä sitä, että tämän ikäluokan naisilla ei ollut varaa vääriin valintoihin. Jos joku valinta oli, se oli huonoista vaihtoehdoista se vähiten huonoin. Oli vain pysyttävä itse hengissä ja samalla pidettävä myös perhe ja joskus myös sukulaisetkin hengissä.

Yksilön syyksi ei kuitenkaan kannata edes koulutuksellaan ylpeilevien kermaperseiden maailmansotia laittaa. Nämä ainainkeriankeiset rakensivat hyvinvointivaltion elämällään. Valitettavasti. Ankeita ovat.

Tuliko kermaperse vähän liian monta kertaa mainittua. Ehkä tuli, mutta en kadu mitään.




tiistai 17. tammikuuta 2017

Uusi vuosi ja uudet kujeet?

Tämä vuosi alkoi Dublinista:



Rakastan Dublinin jouluvaloja  ja näyttää toimivan. Ihmismassat kaduilla tekevät varmasti myös ostoksia.

Vietin jälleen kerran jumalaisen kauniin päivän Howth'ssa. Olen käynyt siellä myös kesällä, mutta nyt satama oli täynnä kalastajien aluksia. Kalastajat olivat nähtävästi viettämässä joulua kotonaan. Hauska näky.

http://aqua.ie/

Vuosi sitten kävin katsomassa Star Wars'in ja tykkäsin kovasti. Stoori oli hyvä ja näyttelijät loistavia.
Odottavin mielin kävin nyt katsomassa uuden version. Tuli mieleen, että edellisen elokuvan jämät oli koottu yhteen rahastustarkoituksessa. Mutta kaikki eivät ole kanssani samaa mieltä ja hyvä niin. Nuori mies oikealla puolellani oli aivan innoisssaan ja hörähteli nauruun tämän tästä. Ja pojat vasemmalla puolellani olivat jo kolmatta kertaa katsomassa elokuvaa. Ja heillehän se oli varmasti tehtykin. Mutta minulle riitti.

Vuoden alun tärkein kysymys on ehdottomasti: Mitä ovat fake news ja kuka määrittelee sen, mikä on totuus?

Historia on opettanut meille, että voittaja määrittelee totuuden. Näin on aina ollut ja näin on varmasti edelleen. Maailma on vain muuttunut niin sekavaksi, että selkeää voittajaa on vaikeaa tunnistaa. Niinpä sananvapaustaistelut jatkuvat ja ajatuspoliisit mellastavat myös muka vapaassa lännessä.

On totta, että toiminta saa alkunsa ajatuksesta. Mutta jokainen ajatus ei johda toimintaan. Siksi kannatan enemmän meditaatiota kuin ajatuspoliisitoimintaa. Ja puhuakin (ja kirjoittaa) saa. Ainakin joskus.


lauantai 10. joulukuuta 2016

Ihmisoikeuksien päivä

Tänään on kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä, jota vietetään siis 10.12. joka vuosi.
Älykkyystesteissä yms. on yleensä osio, jossa täytyy päättää, mikä tai kuka ei kuulu joukkoon. Tätä taitoa käytetään sitten myös erilaisten ihmisten syrjäyttämiseen. Tavalla tai toisella. Se on karua touhua, jota harrastavat muutkin kuin esim. uusnatsit.

Tämä päivä tulisi käyttää itsetutkisteluun ilman tekopyhyyttä.

Mutta tottahan se on: Jos lähdet poterostasi tai kuplastasi ulos ja alat ymmärtää myös vastapuolen näkökantoja, saatat yllättyä muiden reaktioista.  Sinua ei siitä kiitetä, vaan sinuun käytetään vanhaa sanontaa: Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan. Saat KAIKKI vastaasi. Mustaa ja valkoista.

Tämän tiedän kokemuksesta, mutta jatketaan silti matkaa.