Kaksinaista, Janne Metso

Viime päivinä on useammassa mediassa puhuttu lasikatosta - jälleen kerran.

Mietin ihan oikeasti asiaa ja sitten osui silmääni Janne Metson kirjoitus Metro -lehdessä 29.3.2012. Huojentuneena huomasin, (jälleen kerran) kuinka jotkut nuoret miehet näkevät asioiden ytimeen. Suomella on siis toivoa.

Tämä isänmaan toivo kirjoitti mm. näin:

"Naiset tekevät toisilleen lehtiä, jotka alistavat naista. He siis haluavat esittää itsensä tyhjäpäisinä ulkosynnyttimen kannattimina, joille ei ole syytä maksaa edes sitä 59,9 prosenttia miesten palkasta, paitsi jos tuntee voimakasta tarvetta tukea kosmetiikkateollisuutta."

Ja:

"Ovatko naiset siis idiootteja? Eivät. Yhteen naiseen mahtuu kaksi naista, siitäkö lie termi kaksinaismoralismi."

Sitten hän selittää, kuinka toinen puoli puhuu tasa-arvosta ja naisten välisestä solidaarisuudesta, kun taas toinen puoli muistuttaa, että vaikka nainen olisi kuinka kyvykäs, hän on silti vain nainen, jonka tärkein tehtävä on näyttää hyvältä.

Aika osuvaa.

Mutta sitten hän sanoo, että "nainen voi kuitenkin valita, kumpi hän haluaa olla."

Janne kiltti, näin ei ole.

Hyvinvointi(pahoinvointi)valtiossa joku voi valita ehkä työttömyyden tai vaihtoehtoisesti mennä julkiselle sektorille töihin. Sen sijaan ainakin yksityisellä sektorilla tekee uraputkea vain nuori nainen, joka on miesten mielestä vähintään miellyttävän näköinen. Sillä "mies hallitsee maailmaa" kuten itsekin sanot.

Ulkonäkönsä voi nainen valita vain, jos hän on esim. perinyt varallisuutta eikä näin ollen ole riippuvainen ansioistaan. Miksi luulet, että köyhemmissä maissa naiset ovat usein niin paljon kauniimpia kuin länsimaissa? Mieti sitä.

Vuosituhannet ovat muodostaneet miehet ja naiset todella erilaisiksi. Miesten pitäisi päästä eroon sotaisuudestaan ja naisten kaunaisesta keskinäisestä kilpailustaan. ("Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan").

Valitettavasti monet naiset syyttävät lasikattoa ymmärtämättä, ettei pelkkä hyvä koulutus tee vielä ansiokasta johtajaa. Historia on miesten puolella. Valitettavasti.

Ps. Olen feministi.

Armoa Google!

Aivan aluksi haluan kiittää siitä, että saan kirjoittaa blogiani maksamatta senttiäkään sinulle.

Toiseksi haluan kiittää siitä lukemattomasta määrästä tietoa ja infoa, jota olen avullasi saanut. Ymmärränköhän itsekään KUINKA arvokasta se on ollut.

Minua ei huoleta se, että vähän kyttäilet minua.  Ihan okei. Minulle kaupankäynti ei ole rikos ja ilmaisia lounaita ei lopulta ole. Ymmärrän sen.

MUTTA!

Olen kuullut, että käyttäessäni hakukonettasi en saakaan samoja vastauksia kuin muut. Tulokset riippuvat siitä, mitä tietoja olet kerännyt minusta ja millaisilla sivuilla olen aiemmin surffaillut.

APUA!

Näkökulmani kavenee kavenemistaan. Ihmettelen, kenen etu se lopulta on.

Minulla oli vuosia maksullinen elokuvakanava, vaikka suurin osa filmeistä oli minua kiinnostamatonta shittiä. Ja juuri SE oli kiintoisaa. Usein istuin tahallani alas katsomaan elokuvaa, josta en ikinä suostuisi maksamaan tai menisi katsomaan teatteriin. Näin löysin joskus upeita helmiä ja maailmankuvani laajeni.

Älä vie minulta tätä mahdollisuutta Google! Please.

Tästä pääsemmekin sulavasti ajankohtaiseen kysymykseen, voiko vitutukseen kuolla. Tutkimukset osoittavat lähdön tulevan jopa 15 vuotta aiemmin, jos oikein ketuttaa.

Noh.

Suomalaiset ovat kuulemma erikoisen vittuuntunutta kansaa, mutta toisten tutkimusten mukaan he ovat myös onnellisimpien joukossa maailmassa. Miten ihmeessä? Ristiriita on ilmeinen. Vai onko?

Minusta ihminen, jota ei koskaan ketuta, on jo valmiiksi kuollut.

Jos tunnetila on kuitenkin jatkuvaa, pillereiden ja terapian sijasta olisi aiheellista suunnitella muutosta elämään. Elämää kohti, jossa löytyisi enemmän mielihyvän aiheita.

Onnellisuuden TEESKENTELY se vasta vaarallista onkin, siitä sairastuu. Tiedän monien olevan eri mieltä, mutta tähän tulokseen olen tullut tarkastellessani omaa ja toisten elämää.

Epäkohdat elämästä eivät poistu sulkemalla silmät tai lakaisemalla ongelmat maton alle.

Vaikka elämä olisikin unta kuten jotkut viisaat uskovat, on se ihmisten yhteinen uni. Ja jos uni on muuttunut yhteiseksi painajaiseksi, yhdessä saamme sen muutettua rentouttavaksi ja viihteelliseksi aikamatkaksi tulevaisuuteen. Jos niin haluamme.

Näin uskon.

.