Ihmisoikeuksien päivä

Tänään on kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä, jota vietetään siis 10.12. joka vuosi.
Älykkyystesteissä yms. on yleensä osio, jossa täytyy päättää, mikä tai kuka ei kuulu joukkoon. Tätä taitoa käytetään sitten myös erilaisten ihmisten syrjäyttämiseen. Tavalla tai toisella. Se on karua touhua, jota harrastavat muutkin kuin esim. uusnatsit.

Tämä päivä tulisi käyttää itsetutkisteluun ilman tekopyhyyttä.

Mutta tottahan se on: Jos lähdet poterostasi tai kuplastasi ulos ja alat ymmärtää myös vastapuolen näkökantoja, saatat yllättyä muiden reaktioista.  Sinua ei siitä kiitetä, vaan sinuun käytetään vanhaa sanontaa: Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan. Saat KAIKKI vastaasi. Mustaa ja valkoista.

Tämän tiedän kokemuksesta, mutta jatketaan silti matkaa.

Presidenttejä ja sosiaalipornoa

Tärkeä kuukausi. Usaan valittiin uusi presidentti, kirkko alkoi suojella karkotettuja pakolaisia kylmyyskuolemalta (halleluja!), yksinäisiä mollattiin jälleen kerran mediassa ja kirsikkana kakun päällä oli vielä Tissiviikko!

Presidentin valintaa edelsi suuri mediasirkus, joka epätoivoisesti yritti vaikuttaa kansaan keskinkertaisella menestyksellä.

Sananvapaus on nostettu nyt aivan uudelle tasolle. Monet ymmärtävät sen oikeudeksi rajattomaan ihmisten pilkkaamiseen ja valehteluun.  Olen aina puolustanut sananvapautta, mutta joskus tulee väkisin mieleen, että olenkohan väärässä tässä.

Olen jo aiemmin kertonut Suomen byrokratiasta, joka kukoistaa jokaisessa Nanny State ssa, mutta koska Suomi on VIRALLISESTI Euroopan Nanny State No 1 2016, se näkyy kaikkialla hurjana sosiaalipornona (jota niin syvästi inhoan). Ihmisillä riittää puuhaa, kun "tarkkailevat" toisiaan - vähän niin kuin jo 30-luvulla osattiin.

Ja sitten oli vielä TISSIVIIKKO!

Tissit on aina ajankohtainen aihe. Kuulemma nyt yritettiin normalisoida luonnolliset rinnat. Okei. Kun 70-luvulla synnytin keskosen, minkä vuoksi molempien henki oli hetken aikaa vakavassa vaarassa, mieheni ainoa murhe oli, että pienet rintani olivat muuttuneet kahdeksi pieneksi tyhjäksi nahkapussiksi. Kauhu oli ilmeinen. Naisen elämää.

Tässä tärkeimmät.

Terveisiä messuilta

Tämä kuukausi oli taas messujen aikaa. Tykkään luuhata niissä. Kun on tuhansien ihmisten joukossa, saattaa saada uusia ajatuksia, joita ei yksinollessa välttämättä saisi. Jotain uutta löytää niistä aina.

Kävin mm. Uri Gellerin innostusaivopesussa. Hänestä voi olla monta mieltä, mutta energiaa siitä miehestä löytyy. Hän otti esille Suomesta ostamansa retiisisiemenpussin ja avasi sen meidän edessämme. Yleisöstä valittujen ihmisten kädessä siemenet lähtivät sitten kasvamaan muutamassa minuutissa. Koko salin piti huutaa siemenille KASVA ja ne tottelivat. Trikki tai ei, minuun se teki kyllä vaikutuksen. Tunsin kohonneen energiatason kehossani vielä tunnin luennon jälkeen. Uri Geller kertoi myös oppineensa kääntämään kohtaamansa vihan ja halveksunnan + valheet hänestä omaksi voimakeen. Energiaahan se vihakin on ja jos pystyy käyttämään sitä omaksi hyväkseen, energiaa riittää tässä vihaajien maailmassa. Se on taito, jota kannattaa opetella.

www.urigellerlectures.com

I love me -messut eivät olleet mielestäni niin monipuoliset kuin aikaisempina vuosina. Johtuiko se lamasta tai ehkä siitä, että ne olivat kohdistetut vain nuorille naisille. Rakennekynsiä ja sitä rataa.

Kirjamessut vaikuttivat myös hieman köyhemmiltä kuin aikaisempina vuosina, mutta mielenkiintoiset ne aina ovat. Itse olin kiinnostunut ulkosuomalaisten kirjailijoiden jutuista ja sananvapaudesta + sen puutteesta. Sain vahvistuksen oletukselleni, että suomalaiset akateemiset piirit ovat suorastaan kauhuissaan siitä, että tavalliset ihmiset saavat ajatuksiaan julkisuuteen. Sananvapautta tulisi siis kaventaa kuuluvaksi vain fiksuille ihmisille. Jos olen käsittänyt väärin, sori siitä. Jokainen valtio voi tietysti määritellä itse, mikä on sallittua ja ketkä ovat fiksuja ihmisiä. Luento Euroopan ääriliikkeistä selvensi tietoani siitä, mikä on yleensä ääriliike. Suomessa kun saa usein vaikutelman, että jos on erilainen mielipide jostain ja kuuluu siis vähemmistöön, sinut luokitellaan heti ääriliikkeeseen kuuluvaksi ja kohtelu on sen mukainen. Sain kuitenkin nyt vahvistuksen siitä, että ääriliike on sellainen, joka hyväksyy väkivallan ja jopa tappamisen päämääriensä edistämiseksi. Piste.

Kirjamessut tekivät jälleen kerran selväksi sen, että maailma on täynnä kiintoisia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan. Kaikki nuo tuhannet ja tuhannet kirjat olisivat ihan hyviä valintoja, mutta mistä se aika. Kun jokainen on keskittynyt omaan ainutkertaisuuteen ja sen promotointiin. Mitäs me narsistit.

On ihmisiä jotka ovat valtavasti yliarvostettuja – ja ansaitsevat sen. (Majolin Pierre)

http://www.urigellerlectures.com/

Avoin kirje robotille/androidille

Rakas kiltti robotti,
Nyt kun olet maailmanvalloituksesi alkuvaiheessa haluan antaa sinulle muutaman neuvon ja pyynnön.

Me huonosti ohjelmoidut ihmisrobotit olemme jo sotkeneet mahdollisuutemme ja tehneet tästä planeetasta paikan, jota englannin kielellä kutsutaan Madhouse.
Miltei kaikki on päinvastoin kuin järkevästi johdetussa maailmassa tulisi olla.

Huono homma. Mutta.

Kun tästä vielä vanhenen ja toivottavasti kauempana tulevaisuudessa tarvitsen apua, toivon todella saavani sinut avukseni.

Sinulla ei ole sosiaalisuuden ongelmaa, etkä siten istuskele nurkissa juoruilemassa toisista roboteista tai somettamassa silloin, kun tarvitsen apua. En usko sinun olevan myöskään väkivaltainen ilman syytä - toisin kuin ihmiset.

Ihmisen vahvuudeksi lasketaan mielikuvitus. Mutta sinä teet vain työsi. Arvostan. Kuitenkin muista: kun viisastut ja alat kouluttaa itse itseäsi, älä ota liikaa mallia ihmisestä. Pane kaikki tehosi käyttöön löytääksesi oikeita ja parempia ratkaisuja paremman maailman luomiseksi.

Ei mulla muuta tällä kertaa. Moi ja hyvää jatkoa.

Tukipilarit sortuvat

Nyt on jännää seurata kuinka kaikki tukipilarit, joihin ihmiskunta on tukeutunut, murtuvat ja sortuvat.

Yksi, eikä vähäisin niistä, on miehen valta naisesta. Mies päättää, miltä nainen saa näyttää ja miten hän saa käyttäytyä. Loppupeleissä hän päättää myös siitä, saako nainen yleensä olla elossa.

Jollen olisi niin katkera, tuntisin nyt miehiä kohtaan empatiaa. Sillä nyt, kun tuohon ylivaltaan yritetään puuttua, ylilyönneiltä ei voida välttyä. Isähän ei uskalla kulkea käsikädessä tyttärensä kanssa saati halata häntä ilman että joku epäilee häntä pedofiliasta. Ja jollekin jo miehen hymy työpaikalla on seksuaalista häirintää. Se olisi huvittavaa, jos se olisi sitä, mutta kun ei ole.

Tähän on tultu, mutta siihen on syynsä.

Muistan, kuinka komea isäni kiusoitteli äitiäni ruokapöydässä, kuinka hän oli valinnut sisarusparvesta sen, joka söi vähiten, koska se tuli halvemmaksi. Tuo oli tietysti leikkiä, mutta äitini pysyi hoikkana (sairastellen) ja piti komean miehensä.

Lapsena ruoka maistui, koska äitini oli hyvä kokki. Vaikka talous sodan jälkeen oli tiukoilla, hän osasi loihtia maukasta ja terveellistä ruokaa pöytään. Silti en ollut ylipainoinen lapsi, koska urheilin ja koulumatkat olivat pitkiä. Niin, ja siihen aikaan lapset tekivät myös töitä kotona, lapsityövoimaa nääs.

Myöhemmin olin alaikäisenä paperikaupanmyyjänä stadissa. Sain palkkaa 180 mk, josta maksoin 40 mk asunnosta. Lopuilla piti ostaa vaatteet, meikit, ruoka ja elokuvat. Niinhän siinä sitten kävi, että ruokaan ei riittänyt rahaa kuin kerran viikossa. Mutta läskiä ei ollut ja pojat tykkäsivät. Kun meni tanssimaan, ei tarvinnut seinäruusuna seisoskella ja töissäkin oli kivaa.

Tuli omaksuttua naisen osa ja se, mitä siitä seuraa: Koulutiellä raiskaus 16-vuotiaana, seksuaalinen häirintä työpaikoilla ja raiskaus työpaikkahaastattelussa Saksassa (mies ei ollut saksalainen).

Aviovaimona taasen laitoin herkkuja perheelle ja sitten katselin heidän syömistään samalla itse tyytyen salaatinlehteen ja jogurttiin.

Kunnes valaistuin, että mitä vittua, kuka tämän kidutuksen on oikein keksinyt. Tämä ikuinen naisten keskinäinen taistelu miesten hyväksynnästä. Nuorena aineenvaihdunta toimii eikä sitä vielä täysin ymmärrä, että vain erittäin nuoret naiset soveltuvat kaiken ikäisten  miesten seuraan - monestakin syystä. Siksi ymmärrän kyllä nuoria kauniita naisia, jotka väittävät, ettei feminismiin ole aihetta. Mutta siperia opettaa vielä heitäkin.

Minä en osannut käsitellä mielessäni kokemaani seksuaalista häirintää, vaan hankin tahallani lisäkiloja suojellakseni itseäni miehiltä. Se toimi, liiankin hyvin. Mutta tein kohtalokkaan arviointivirheen. En päässytkään eroon miehistä. Nyt he huutelivat kadulla Kuole Läski ja Tapan Sinut Läski. Kerran pyörällä ajaessani tuntematon mies hyökkäsi kimppuuni ja huusi Tapan Sinut Läski.

Miesten ylivaltaa ei voi välttää missään. Ymmärsin sen, että olin epäonnistunut. Mutta laihduttaminen ei vanhempana enää olekaan niin yksinkertaista.

Koko elämäni olen ihmetellyt, että miksi miehet kohtelevat naisia tällä tavoin. Naisia, jotka ovat lahjoittaneet elämän heille. Huonompikin äiti on hoitanut hommansa aika hyvin, ovathan he säilyneet hengissä. Se ei ole itsestäänselvyys.

Joo joo tiedetään. Miehillä on vaikeaa. Maailma kaipaa muutosta monessa mielessä ja hyvä, että ihmiset alkavat tiedostaa sen. Niin naiset, miehet, nuoret, lapset kuin vanhuksetkin.

Tiedostavat ihmiset voivat rakentaa paremman maailman meille kaikille. Siksi toivoa on.

Herätä guru itsessäsi!

Katsoin tässä uuden hienon dokumenttielokuvan I am not your guru, 2016, aiheena amerikkalainen elämäntapakouluttaja ja ammattimotivoija Anthony Robbins, s. 1960 Kaliforniassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Tony_Robbins


Kuvaajat olivat päässeet seuraamaan maksullista monipäiväistä seminaaritapahtumaa.

Jokainen oli tullut paikalle muuttaakseen elämänsä paremmaksi HETKESSÄ. Tämä saatiin aikaiseksi panemalla itsensä peliin enemmän kuin täysillä, valtavalla yhteisenergialla, joukkovoimalla, rehellisyydellä ja tekemällä OIKEITA kysymyksiä.

Tony Robbins on käsittämättömän hyvä motivoija. Ihmisten rehellisyys oli todella koskettavaa ja joukon voima ilmiömäistä. Nämä ihmiset eivät tulleet etsimään rauhaa vaan INTOHIMOA. Samaa joukkovoimaa löytyy myös uskovaisten herätyskokouksissa tai rock/popkonserteissa. Suuri energialataus tekee mahdolliseksi sen, että "ihmeitä" voi oikeasti tapahtua.

Tosin, historiassa on pelottavia esimerkkejä joukkovoiman ja -energian pelottavammasta puolesta. Ja tätä pelottavaa energiaa on huolettavan paljon juuri tällä hetkellä planeetalla. Ihmisten tulisi ymmärtää se vaara. Mutta Happoradion sanoin: Ei historia meitä opeta ...

Minä kiinnostuin tästä herrasta vuonna 2000, kun sain lahjaksi hänen bestsellerkirjansa Awaken the Giant within. Kirja teki minuun uskomattoman vaikutuksen ja vaikka kirjassa oli 538 sivua, tein kiltisti kaikki sen harjoitukset.

Sain suurta apua kirjasta. Ehkä pitäisi käydä se läpi toistamiseen. Nyt.

Tärkein Tonyn opetus on mielestäni: Tee parempia kysymyksiä!

Se, joka kysyy kysymyksiä, ei voi välttyä vastauksilta.

Mutta uskallatko kohdata ne rehelliset vastaukset? Siihen tarvitaan paljon energiaa ja sen energisen tilan alkuun voit päästä vaikka pomppimalla tasajalkaa paikallasi kädet ilmassa.

Kun katselin Tony'a vuonna 2016, ajattelin sitä, että vuonna 2000 saamani kirja oli jo silloin vanha kirja (vuodelta 1991). Ja että hän oli tehnyt tuota työtä kaikki nämä vuodet ja still going strong. Kuinka monta elämää voi yksi ihminen pelastaa?

Lähdenkin tässä tekemään parempia kysymyksiä ja ne ovat luultavasti erilaisia kuin vuonna 2000 tekemäni.

Thanks Tony, again!

Kiitos elämä!

Vallanhimoiset ihmiset saavat kiksejä peleistään, jotka vahingoittavat tavallisen ihmisen elämää. Näin on aina ollut. Mutta voidaanko heitä syyttää siitä?

Syklit toistavat itseään kuin vuodenajat toisiaan. Olemmeko kaikki vain robotteja, jotka toistavat meihin istutettuja ohjelmia vähän niin kuin nämä jumalaisen kauniit kasvit, joita olen käynyt ihailemassa kesäkuussa 2016.

Hajotetaanko perhe?

Juuri nyt on Suomessa kauhisteltu virkamiesten yritystä hajottaa irakilaisperhe. Isä ja vauva saavat jäädä Suomeen, mutta äiti pienen tyttären kanssa karkotetaan Irakiin.

Tuo kuulostaa tavallisesta ja empaattisesta ihmisestä julmalta ja väärältä (ja sitähän se tietysti onkin), mutta noin vain toimitaan miltei kaikkialla, myös Pohjoismaissa.  Normimeininkiä.

Ulkomaalainen ei ole viranomaiselle varsinaisesti ihminen vaan objekti, johon kohdistetaan lakipykäliä mahdollisimman tiukasti. Varaton ihminen on aina uhka valtiolle. Näin on aina ollut. Ja nainen on kaksinkertainen uhka, koska hän saattaa äityä tekemään lisää lapsia.

Kun menin naimisiin Sveitsissä itävaltalaisen kanssa, minulle kerrottiin, että pysyäksemme yhdessä olisi tärkeää olla samaa kansallisuutta.  Omalta osaltani moka oli siinä, etten ottanut asioista riittävästi selvää (ei ollut nettiä ei) ja samalla menetin tietämättäni Suomen kansalaisuuden. Toki tavallaan päätös oli kuitenkin oikea, koska asuimme senkin jälkeen vielä useassa eri maassa.

Mieheni matkustellessa ympäri maailmaa, minulle ja lapsille jäi vain oikeus, mahdollisuus ja velvollisuus opiskella juuri sitä kieltä, mikä milloinkin oli ajankohtaista. Näin lapsista kasvoi kansainvälisiä ihmisiä, jotka kykenivät käymään koulua, saamaan ystäviä ja töitä missä vain. Tämä vittuiluksi kaikille  niille suomalaisille "asiantuntijoille", jotka väittävät, että äidin on AINA puhuttava äidinkieltä lapsilleen. Tilanteet kun vaihtelevat eri ihmisten elämässä asiantuntijoilta kysymättä.

Myöhemmin avioeron tultua voimaan tyttären yksinhuoltajana minua ei sitten halunnut yksikään valtio. Minulla ei ollut rikosrekisteriä, enkä ollut käyttänyt yhteiskunnan varoja missään muodossa missään, mutta yksinhuoltajana olin potentiaalinen sosiaalietujen käyttäjä. Töitä olisin saanut, mutta maassaololupaa ei herunut mistään maasta.

Pelottavaa, eikö? Suomi oli kuitenkin armollinen ja pelasti meidät. Presidentti Mauno Koivisto antoi meille ystävällisesti Suomen kansalaisuuden, sain töitä kuukauden kuluessa siitä, kun olin saapunut maahan, enkä ollut kertaakaan työtön (tai sairas) seuraavien 15 vuoden aikana.

Mutta sitten.

Lopulta en ollut enää uhkaava yksinhuoltaja vaan vanha akka, joka oli pantava syrjään hinnalla millä hyvänsä. Suuriin ikäluokkiin kuuluvana olen jälleen kerran enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Ugh. Olen puhunut.

Sori siitä.

Suvaitsemattomat kyläläiset?

Käväisin tässä Maailma kylässä -festivaalilla stadissa, koska kannatan ehdottomasti  seuraavia kehityksen tavoitteita:

1. Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
2. Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
3. Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
4. Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
5. Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia.
6. Varmistaa puhtaan veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
7. Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.
8. Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, tuottavaa työllisyyttä ja säällisiä työpaikkoja.
9. Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.
10. Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
11. Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.
12. Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
13. Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
14. Suojella meriä ja merten tarjoamia luonnonvaroja sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
15. Suojella ja palauttaa ennalleen maaekosysteemejä ja pysäyttää maaperän köyhtyminen.
16. Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia, taata kaikille oikeuspalvelut jne.
17. Vahvistaa kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.

Tykkäsin kovasti esim. näistä tyypeistä:
http://www.globalmusic.fi/fi/es-ow-and-ridial-band

Mutta silti.

Kiertelin ständeillä ristiriitaisin tuntein. Ja luulenpa, etten ollut ainut. Joskus tuntuu siltä, että länsieurooppalaiset, jotka ovat saaneet aikaan niin paljon kärsimystä kehitysmaissa, haluavat auttaa juuri sen verran, että pääsevät riistämään heitä vielä vähän enemmän.

Ihminen on vaan sellainen otus.

Koko elämäni ajan olen yrittänyt ottaa asioista selvää ja ymmärtää, miksi ihminen on niin ristiriitainen olio. En ole löytänyt vastausta, enkä ole huomannut muidenkaan löytäneen uskottavia vastauksia kysymykseen. Ihmisen kehitystaso ei vain riitä siihen.

Mutta hei!

Kevät tuli!

Tervetuloa kesä! Jälleen kerran.

Täh? Huh?

Suomi sijoittui siis jälleen kerran ykköseksi lehdistönvapaudessa.

"Suomessa ei ole sellaista vallankäyttäjää, joka systemaattisesti painostaa mediaa."
Siksi vapaus.

Minä taasen olen huomannut, ettei suomalaista mediaa tarvitse painostaa, koska miltei kaikki median toimittajat ovat veistetty samasta puusta. Sattumalta?

Suomalaismedia on yksiääninen, mutta muualla on kuulemma vielä huonommin.

Sota vaihtoehtoista mediaa vastaan antaa mielestäni pikemminkin kuvan siitä, etteivät ihmisoikeudet ja sananvapaus kuulu heidän mielestään kaikille. Se on lähinnä mielenkiintoista.

Huomautan, etten ole erikoisemmin vaihtoehtomedian kuluttaja, mutta kannatan sananvapautta. Ehdottomasti.

Mutta okei, kun kerran muualla asiat ovat vielä huonommin, niin sitten kai toimii toimii ...

Mitä mieltä olet?

Onko sinulla mielipide? Oletko varma, että mielipiteesi on oikea?

Demokratiassa http://hikipedia.info/wiki/Demokratia

oikea mielipide on sellainen, jota kannattavat 51 % ihmisistä. (Eivät he kaikki välttämättä ole samaa mieltä, mutta on vain kivempaa ja helpompaa olla voittajien puolella. Niin yksinkertaista se on. Menestyminen.)

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että joitain tuosta 49 %:n vähemmistöstä on alkanut vituttamaan tilanne ja he ovat tuoneet sen esille julkisesti.

Se on virhe.

Elämästä muodostuu äärimmäisen haastavaa, jos sinulla on vääränlainen mielipide. Henkilö on saattanut virheellisesti luottaa siihen, että ihmisoikeudet on ratifioitu.

Se on jo toinen kohtalokas virhe.

http://www.ihmisoikeudet.net/

Suomessa jopa kansanedustaja voi ilmoittaa, etteivät ihmisoikeudet kuulu kaikille. (Laura Huhtasaari joulukuussa 2015).

Minä olen ymmärtänyt, että ihmisoikeudet luotiin osittain juuri siksi, että esim. pakolaiset ovat usein juuri näitä väärän mielipiteen omaavia "rikollisia", joiden on siksi paettava maastaan henkensä edestä.

Ei sotia, ei rajoja, kaikki ihmiset tulevat toimeen keskenään. Kaunis ajatus.

Mutta.

Niin kauan kuin lapset opetetaan jo päiväkodissa kilpailemaan keskenään ja pitämään puoliaan sekä manipuloimaan toisia lapsia (ja aikuisia) ja homma jatkuu läpi elämän, niin ihmisoikeudet ovat sellaisessa yhteiskunnassa sooo last season.  "Luusereille" ei ole sijaa muuten kuin korkeintaan tukiluukuilla ja muiden pilkan kohteena.

Amen.

Sivistysyhteiskunta on mahdollisuus

Tässä kuussa eräs ohjelma ylefemmalla pelasti päiväni. Se kertoi yli satavuotiaasta Dagnysta, joka eli täyttä elämää: hän tanssi, opetti muita vanhuksia tietokoneen käytössä ja mm. piti blogia, jolla on puoli miljoonaa lukijaa.

Tätä mummoa ei oltu ylilääkitetty liikuntakyvyttömäksi.

Ex-mieheni nykyinen anoppi täytti 100 vuotta Ranskassa. Hän elää edelleen kotona ja mm. ajaa päivittäin kuntopyörää.

Ymmärrän, että tämä on monille huono uutinen, koska ikääntymistä pidetään enemmän uhkana kuin mahdollisuutena.

Niin, katselin Suomen karttaa ikääntymisen ennusteelle vuodelle 2030 ja kyllä, se hätkähdytti. On naurettavaa ajatella, että tuolloin vanhusarmeijat makaisivat ylilääkitettyinä sängyn pohjalla ja heitä "hoitaisivat" työttömien armeijat (ehkä lähihoitajiksi koulutettuina) ruoka- tai minimipalkalla. Siitä on hyvinvointi kaukana kaikille osapuolille.

Lapsuus, vanhuus, työttömyys ja pakolaisuus eivät ole sairauksia.

Siviloitunut, sivistynyt (civilized society)on yhteiskunta, jonka jäsenet eivät nöyryytä tai kohtele kaltoin tai huonosti toisiaan.

On siis muutosten aika ja näytön paikka.

Onko Suomi sivistysvaltio myös käytännössä eikä vain puheissa. Civilized society on hyvä pitää mielessä päätöksiä tehdessä.

Antakaa airasamulineille mahdollisuus, niin Suomi pelastuu.

Pohjoismaiden kilpailu

Omahyväiset ja omasta mielestään eettiseen eliittiin kuuluvat Pohjoismaat ovat jo vuosia kilpailleet keskenään siitä, missä on parhain elämänlaatu ja missä onnellisin kansa.

Tätä ilosanomaa on viety eteenpäin globaalisti. Nyt, kun viesti on mennyt perille ja miljoonat ihmiset pyrkivät asukkaiksi Onnelaan, on hätä kädessä.

Nyt on alkanut uudenlainen kilpailu. Kilpaillaankin siitä, kuka osaa olla julmin, ilkein ja inhottavin, ettei kukaan kuuna päivänä ikinä kehtaisi edes ajatella muuttamista Pohjolaan.

Tässä kilpailussa on Suomi tosi vahvoilla. Onnea Suomi!

Tähän on tultu.

Mitä seuraavaksi?