Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Olen sanaton

 "Olemme yhteiskuntana epäonnistuneet" Li Andersson 25.9.2020

Kun tämä henkilö lausuu tällaisen lauseen, on tilanne jo aika epätoivoinen. Ja se on.

Kuitenkin on äärimmäisen tekopyhää olla huolissaan lasten käytöksestä, kun toisaalla koko yhteiskunta perustuu kilpailuun, syrjintään, kiusaamiseen ja kuvitellun "vastustajan" voittamiseen. Lapset, kuin suden pennut, opettelevat elämää varten. Euroopan ehkä väkivaltaisimmassa maassa ihminen tarvitsee väkivaltaa selvitäkseen hengissä. Muistutan, että henkinen väkivalta on myös väkivaltaa.

Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2009. Olen kritisoinut monia asioita Suomessa, koska olen vielä uskonut sen parempaan tulevaisuuteen. Siihen ei ole enää aihetta.

Anteeksi, menen tästä oksentamaan ...



keskiviikko 26. elokuuta 2020

Demokratia on rikki

Noin on sanottu usein ennenkin, mutta juuri nyt tuo lause on erittäin ajankohtainen.

Lännessä on haluttu jo kauan uskoa siihen, että vaikka demokratia onkin ongelmallinen toteuttaa, on se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin esim. diktatuuri.

Ongelmalliseksi demokratian tekee:

  • Tosiasia on, että enemmistö ei ole koskaan kokoonpantu penaalin terävimmistä kynistä. Näin ollen päätöksetkin ovat sen mukaisia.
  • Edustuksellinen demokratia ei toimi kaikkialla. Kun katselen viime vuosien kansanedustajia, heistä suurin osa on ollut lääkäreitä, asianajajia, poliiseja, sairaanhoitajia, julkkiksia, teininä politiikkaan tulleita aktivisteja, jotka eivät ole olleet päivääkään "oikeissa" töissä. Kuinka nämä ihmiset voisivat ymmärtää OIKEASTI tavallisen ihmisen elämää. He eivät voi vaikka haluaisivatkin. Demokratia on siis rikki.
  • Enemmistön tyrannia. Demokratiaan kuuluu kyllä myös vähemmistöjen huomioon ottaminen, mutta aika huonosti tuota ajatusta muistetaan noudattaa.

"Ihminen on laumaeläin ja täysin riippuvainen joukostaan."
Suorastaan raivostuttava lause. Osittain tuo tietysti pitää paikkansa, mutta VAIN OSITTAIN.

Olemme jumalauta kaikki myös yksilöitä. Me olemme kaikki kuin lumikiteitä.

Koska olemme kaikki siis kuin lumikiteitä, ei diktatuuri eikä demokratia toimi.
Jotain uutta pöytään, kiitos. Kertokaa, te penaalin terävimmät kynät. Kuuntelen.


keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Yhteiskuntaruumis

Yhteiskuntaruumis ja parviäly. Kaksi sanaa, jotka ovat minulle suhteellisen uusia ja joihin suhtaudun erittäin ristiriitaisesti.

Yksilönvapaus on ollut minulle aina kaikki kaikessa, tosin toisten hyvinvoinnin huomioon ottaen.

Nyt on kuitenkin globaali maailma selvästi ja lopullisesti muuttumassa siihen dystooppiseen maailmaan, josta 1984 ja Huxleyn Brave New World varoittivat.

HBO:n uusi sarja Brave New World toi tämän kaiken mieleeni ja olin tunnistavinani näiden maailmojen ja Pohjoismaiden hämmästyttävä yhteläisyys. Aika pitkälle on jo päästy dystopiassa. Tuossa maailmassa yksityisyyden toivominen on antisosiaalista ja itsekästä. Pillereillä pidetään onnellisuutta yllä ja kaikki on julkista.

Me suuret ikäluokat emme sovellu tuohon maailmaan. Siksi ymmärrän hyvin, että meidän poistumistamme odotetaan innolla. Lapset kun sopeutuvat vaikka mihin, koska eivät muusta tiedä.


keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Haastattelussa

1. Mitä kauneus mielestäsi on?
Kauneus on kaikkea sitä, mikä nostaa mielialaani: värit, äänet, muodot, sopivalla taajuudella tapahtuva värähtely, joka saa aikaan hyvän olon tunteen.

2. Mitä teet, kun olet yksin kotona?
Meditoin, kuntopyöräilen, kokkaan, syön, nukun päiväunet, luen, kirjoitan, maalaan, teen käsitöitä, katselen elokuvia ja sarjoja, pelaan pelejä läppärillä, hoidan kasvejani, siivoan, opiskelen jotain kieltä, kuuntelen radiota ja salaliittoteorioista YT:sta, ajattelen - joskus.





3. Milloin tunnet epävarmuutta?
Näin korona-aikoina vähän kaikkialla ihmisten lähellä. Koska minulla ei ole turvaverkkoja eikä rahaa kalliisiin hoitoihin, on parasta olla hyvässä kunnossa ja terveenä jotta pysyy elossa. Yksin viidakossa on vähän epävarma olo. Varsinkin, kun on oppinut pitkän elämän aikana, että ihmiset ovat erittäin rajallisia ja epäluotettavia otuksia.

4. Mitä sinussa on sellaista, mitä ei päältäpäin voisi päätellä?
Paljonkin. Olen syntynyt sodan jälkeen maailmaan, jota ei enää ole olemassa. Se maailma tuntuu hieman epätodelliselta tämän päivän maailmassa. Meillä nuorilla oli mahdollisuudet 0, mutta usko tulevaisuuteen ja omaan itseen 100+. Aika paljon vastakkainen maailma kuin tämän päivän nuorilla.

Tämä oli meidän leikkimökki. Itse tehty.

5. Olet tunnettu räikeistä kommenteistasi. Kaduttaako?
En todellakaan kadu mitään. Uskon sananvapauteen ja minulle sanat eivät ole vielä tekoja. Huonot päätökset olen tehnyt sen aikaisen tiedon ja ymmärryksen valossa, joten parempaan en pystynyt. Sitäpaitsi, mistä tietää, että päätökset olivat loppupeleissä huonoja?

6. Mikä sinua koskettaa?
Luonto. Luulen, että se on peräisin lapsuudestani luonnon keskellä.
Minua koskettavat ihmiset, jotka uskovat asiaansa ja seisovat rohkeasti omana itsenään asiansa puolesta. Ihailen heitä silloinkin, kun olen eri mieltä heidän kanssaan. Myös ihmiset, jotka haluavat tietää enemmän kuin meille on koulukirjoissa kerrottu.

7. Mitä toivoisit saavuttavasi elämässä?
En enää paljon mitään. Tosin, en halunnut nuorenakaan. Olen enemmän sellainen lastu-lainehilla-tyyppi. Elämä on ollut yllättävä ja mielenkiintoinen. Uusia ajatuksia herättävä.

8. Mistä et pidä?
Inhoan koulu-, työpaikka- ja naapurikiusaajia. Poliittisin perustein lasten kasvatusta ja vainoa. Kaikki tämä on erikoisen voimissaan juuri Suomessa. Maailman onnellisimmassa maassa.

9. Mikä on suurin oivallus, jonka olet tehnyt?
Se, että viisaimmankaan ihmisen kapasiteetti ei riitä kertomaan minulle, miksi olemme täällä ja mikä on elämän tarkoitus.

10. Oscar Wilde:
Morality is simply the attitude we adopt towards people we personally dislike.




keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Korona ja minä

Olipahan erikoinen kuukausi!

Historiankirjat kertovat tulevaisuudessa KUINKA erikoinen ja merkityksellinen aika tästä alkoi.

Demokraattiset länsimaat muuttuivat hetkessä poliisivaltioiksi ja tavanomaiset ihmisoikeudet heitettiin roskakoriin. Nopeasti se kävi.

Minulla oli varattuna ulkomaanmatka, mutta onneksi lentoyhtiö perui lennon. En todellakaan halunnut nousta koneeseen huhtikuussa 2020.

Valtiot ovat päätöksiä tehdessään vaikeassa tilanteessa. Ymmärrän sen. Nähtäväksi jää, kuinka paljon yksilön vapauksista meille myöhemmin palautetaan.

Menneeseen ei ole paluuta. Uusi maailma on tulossa. Onko se hyvä ja kenelle? Sen tulemme näkemään, jos jäämme henkiin.


keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Antakaa heille OIKEITA töitä!

Roman Schatz on maininnut ohjelmissaan useasti, että jos
hän olisi joutunut käymään nykyisin Suomessa käytössä olevan kotouttamisohjelman, hän ei olisi koskaan onnistunut kotoutumaan tänne yhtä hyvin. Hänen oli selviydyttävä ihan itse ja hänelle annettiin mahdollisuus siihen. Ja hän onnistui todistettavasti oikein hyvin.  Okei, hän oli varmasti aika älykäs ja hänen motivaationsa oli hyvä, mutta hän oli silti aivan tavallinen ihminen.

Kirjoitan tästä, koska koen kokeneeni saman Sveitsissä ja Saksassa ja olen äärettömän kiitollinen siitä.

Menin 19-vuotiaana huonolla kielitaidolla varustettuna Sveitsiin töihin. Alussa tulostin reikäkortteja tehtaan koneisiin. Pian sain kuitenkin kutsun henkilöstöpäällikön toimistoon. Hän sanoi, että oli kuullut nopeasta edistyksestäni saksan kielessä ja hän palkkasi minut insinööritiimin sihteeriksi. Onnistuin siinä hyvin ja sain myöhemmin hienon työtodistuksen, joka taasen auttoi myöhemmin työpaikkahaastatteluissa.

Kuinka tämä oli mahdollista? Siksi, että minua ei syrjitty, kuuluin joukkoon ja kanssani kommunikoitiin.

Pelkällä kielikurssilla ei kieltä opita. Ihmiset on hyväksyttävä yhteiskuntaan tasa-arvoisesti. Kielitaito paranee nopeasti työelämässä, sillä ihmiset eivät ole idiootteja. Jos heille annetaan vain mahdollisuus.


sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Ja vuoden Narsistipalkinnon saa ...

Katselin eilen Emma-gaalaa ja ensi yönä on istuttava taasen ihailemaan ammattinarsistien kokoontumista Oscar-gaalassa Losissa.

And I love it!

Nuorena minua koulutettiin: Ole vaikuttaja, älä istu katsomossa.
Mutta eikö vaikuttaja tarvitse yleisön? Ja jokainen yleisössä on omassa elämässään vaikuttaja, jolla on oma yleisönsä.

Susia ja lampaita ollaan kaikki, kun silmiin katsotaan.

Maailma muuttuu sittenkin, vaikka hitaasti. Muutama vuosi sitten puhuttiin vielä narsisteista ja psykopaateista samassa lauseessa. Kunnes huomattiin että hei, mehän ollaan narsisteja kaikki ja vielä erittäin luovia sellaisia.

On lukemattomia tapoja toteuttaa sisäistä narsistiaan. Jotkut menevät politiikkaan, teatterikorkeakouluun, ryhtyvät toimittajiksi tai opettajiksi jne.
Toiset taasen liittyvät esim. kansainväliseen moottoripyöräkerhoon tai ryhtyvät koulu-, työpaikka- ja naapurikiusaajaksi. Kyse on kuitenkin samasta asiasta: sisäisen narsismin toteutuksesta. Virkamiehet sitten päättävät, ketä tuetaan ja ketä ei.

Niin yksinkertaista se on.

Huvittavimmat ovat mielestäni hyväntekijät. Jotkut osallistuvat siihen verotussyistä ja toiset taasen välttääkseen helvetin kauhut.

Hyväntekijät paistattelevat ihailun loisteessa ja pääsevät kaikenmaailman naistenlehtien julkkisjuorupalstoille. Se jos mikä on menestystä.

Mutta hei, elämä on lyhyt ja jotenkinhan se aika on kulutettava. Kukin omalla tavallaan.

Kukapa tietää, vaikka minäkin toteutan sisäistä narsismiani olemalla köyhä ja kerjään tällä tavoin sääliä ja sympatiaa??

Minä, minä, minä. Antakaa mun elää, perkele!






perjantai 29. marraskuuta 2019

Suvaitsevaisten diktatuuri?

Siitä puhe mistä puute. Tämä ajatus on vanha ja niin totta.

Suvaitsevaisuuttaan mainostavat ovat usein kaikkein ahdasmielisimpiä ihmisiä, jotka ovat valmiita kieltämään kaiken, mikä ei ole sopusoinnussa heidän OIKEIDEN ajatustensa kanssa.

Suvaitsevien diktatuurissa ei ole ilmeisesti myöskään sananvapautta. Se tuli mieleeni tässä kuussa kun vuosikymmenien vanhoista sketseistä tehtailtiin rikosilmoituksia.

Ja otetaanpa esimerkiksi vaikka kaikkien rakastama dilemma: maahanmuutto.

Suvaitsevat suomalaiset haluavat lisätä ulkomaista työvoimaa. Minä olen samaa mieltä heidän kanssaan.

MUTTA.

Olen itse ollut ulkomaalainen/maahanmuuttaja 20 vuotta elämästäni. Kokemuksesta tiedän, että erilaiset/ulkomaalaiset ovat "kunnon kansalaisten" mielestä kauhistus ja turvallisuusuhka. Kaikissa maissa.

Sivistyneissä maissa tätä yritetään peitellä paremmin ja näissä maissa löytyy ulkomaalaiselle ystäviä kaltaisistaan. Suomessa jää helposti yksin kun ei kuulu joukkoon.

Kuitenkin talouselämä rakastaa heitä/meitä. Sillä heikolla olevat ihmiset ovat helppoja hallittavia. He eivät tunne oikeuksiaan eikä heidän OIKEISIIN ongelmiin haluta puuttua pitkällä kepilläkään.

Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Kukaan ei heitä puolusta. Ei kukaan.

Jos suomalaiset eivät opi kunnioittamaan erilaisuutta, on slummien Suomi väistämätön.


tiistai 29. lokakuuta 2019

Äijien Suomi

Äijien Suomi on pelottava paikka, erikoisesti yksin elävälle naiselle.

Äijillä on laaja verkosto ja niitä on kaikkialla. Niillä on parviäly, joten niiden on helppoa olla ajattelematta itse koska parvi.

Jos niitä ei miellytä, peto on irti.

Ne on käyneet armeijan ja MUKA turvallisuuden nimissä ne on valmiit ihan mihin vaan.

Äijiä on muuallakin kuin Suomessa, mutta esim. etelässä äijät viheltelee kauniiden naisten perään ja huutelee kohteliaisuuksia. Sen sijaan Suomen äijille nainen on joko huora tai pihtarihuora ja ne on aina valmiit kertomaan ämmille, kuinka rumia ne on ja kuinka ne ei kelpaa kenellekään.

SIINÄ ON VISSI ERO.

Siksi en tykkää suomalaisista äijistä, sillä minulla on leveä perse.


sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

SuomiAreena - kesän kohokohta

SuomiAreena on kesän kohokohta.

Typerät kansalaiset saavat roppakaupalla arvokasta tietoa siitä, mitä eliitti ajattelee, myös heistä. Ja kyllä. Suomessa on pienet piirit ja samat naamat kaikkialla. Ihan kivoja ihmisiähän he varmasti ovat, kukin omalla tavallaan. Mutta heidän puheensa eivät ole kovin hauskoja tyhmän kansan näkökulmasta. He puhuvat näistä heikoista, joista halutaan "pitää huolta" ja kuinka erikoisesti köyhille tulisi antaa talouskasvatusta, jotta eivät ottaisi niitä pikavippejä.

HALOO!

Ainakin 80% näistä menestyjistä on tuhonnut matkalla huipulle monen fiksun ja täysin syyttömän elämän. Siksi se on niin vastenmielistä, kun nämä ihmiset puhuvat "niistä heikoista". Voittajien uhoa.

Ja kun toimittajat vähättelevät heidän aloittamiensa paskamyrskyjen vaikutusta sanomalla, että nehän menevät nopeasti ohi ja aina tulee uusia myrskyjä, on hyvä ymmärtää seuraava: Paskamyrsky menee ohi nopeasti toimittajilta, mutta se erehtyväinen ja useimmiten syytön ihminen, jonka maineen he ovat kiimassaan tuhonneet, ei välttämättä enää nouse. But who cares? Ihmisoikeudet ovat vain huono vitsi. Sori siitä ei ihan riitä.

Olen ehdottomasti sananvapauden puolustaja, mutta ihmettelen aina uudelleen, missä on toimittajien vastuu. Sitä ei ole, vain oikeuksia. Jos pyritään tasa-arvoon maailmassa, se on vain niin väärin.

Poliitikot pitivät SuomiAreenalla arvopuheensa, jotka kaikki olivat erittäin hyviä ja rakentavasti eteenpäin pyrkiviä. Kaikki nämä puhujat ovat mielestäni uskottavia hyvään pyrkiessään, mutta he ovat valitettavasti VAIN poliitikkoja. Heillä on vähemmän valtaa kuin he uskaltavat ajatella. Valta on ihan muualla.

Tässä omat kommenttini puheista:


  • RKPn Anna-Maja Henrikson puhui luottamuksesta. Kuinka tärkeää on ihmisten luottamus toisiinsa. Mutta ilman tasa-arvoa ei ole luottamusta ihmisten välillä, koska siihen ei ole syytä. Päinvastoin viidakossa luottamus voi osoittautua suorastaan vaaralliseksi.
  • Vihreiden  Maria Ohisalo puhuu ilmastonmuutoksesta. Olen aina äänestänyt vihreitä, mutta ilmastohysteriaa en tue. Myös tässä valta ON muualla. Ja kyllä: jatkan jätteiden lajittelua ja käytän kestokassia ostosmatkoilla sekä olen kasvissyöjä.
  • Perussuomalaisten Jussi Halla-aho puhui sananvapaudesta. Siitä juuri, että eliitti ja toimittajat vaativat vapautta itselleen, mutta haluavat evätä sen tavallisilta kansalaisilta. Minusta hän puhui asiaa. Kuka päättää, mitä on vihapuhe? Ja eikö jo laki määrittele sen esim. kunnianloukkauksen muodossa?
  • Tämä sopivana aasin siltana SDPn Antti Rinteen puheelle oikeusvaltiosta. Se on yksi tärkeimmistä suojeltavista asioista maailmassa. Varmasti. Mutta vaikka Suomi ON oikeusvaltio, niin tavalliselle ihmiselle ei ole mahdollista hakea oikeutta esim. tässä kunnianloukkausoikeusasiassa. Ehkä se johtuu siitä, ettei eliitin mielestä heillä ole mitään kunniaa puolustettavana. Poliisi ei tutki ja rahat eivät riitä oikeuskuluihin. Ja jos joku hullu uskaltaa vähillä rahoillaan oikeuteen ja riippumattomat tuomarit päättävät hänen olevan oikeassa asiassaan, paskamyrsky on valmis. Asiakirjat ovat julkisia, joten kenellä tahansa on oikeus hyökätä kimppuun. Kuolemaan saakka. Se siitä oikeudesta.
  • Vasemmiston Li Andersson puhui yksinäisyydestä. Arvostan häntä todella hänen asiantuntemuksestaan ja energisyydestään asioiden eteenpäin viemiseksi. Hän kyllä OIKEASTI yrittää. Mutta vihaan sosiaalipornoa. Että ihmiset teeskentelevät välittävänsä, mutta heidän tekonsa ovat jotain aivan muuta. Yäk.
  • Keskustan Antti Kurvinen puhui tasa-arvosta. Sekin oli hyvä puhe, enkä osaa kommentoida sitä kummemmin. Paitsi että Suomi ei ole tasa-arvoinen maa. Suomessa ei ole ilmaista koulutusta tai terveydenhuoltoa, kuten joissakin muissa Euroopan maissa on. Tuhansien eurojen omakulut molemmissa on monelle köyhälle liikaa.  Jos ja kun näin on, on epärehellistä väittää jotain muuta.
  • Kristillisdemokraattien Sari Essayah puhui rohkeudesta olla oma itsensä ja seista oman elämänkatsomuksensa takana rohkeasti. Se oli hyvä puhe kuten hänen puheensa aina ovat. Mutta ihmiset, jotka lähettävät toisiaan helvettiin, ovat aika pelottavia. Toivoisin heille vähemmän rohkeutta. Uskonnonvapaus on mielestäni yhtä tärkeä kuin oikeusvaltio.

Kirjoituksestani käy ilmi, ettei minulla ole sanottavasti luottamusta politiikkaan. Tai ihmiseen. Äänestin viimeksi Eläinoikeuspuoluetta, joka ajaa minulle tärkeitä asioita.

Arvostan silti heitä, jotka jaksavat uhrautua kusitolpaksi ja edes yrittävät. Olisi hyvä muistaa, että poliitikotkin ovat ihmisiä, joilla on ihmisoikeudet. On surullista, että meidän kaikkien on kovetettava itsemme tefloniksi, jotta selviäisimme. Empatia kärsii ja julmat päätökset ovat mahdollisia. Historiaa tuntien, siitä ei hyvä seuraa.

MUTTA!

Tähän loppuun lähinnä itselleni loppukevennys:

Kaikkien paskamyrskyjen keskellä on IHANAA katsoa ns. turhia julkkiksia. Näin kesällä on tullut uusintana mm. Maisan ja Nikon luksusmatkat ja Love Island Suomi 2018. Aivan ihania, hauskoja ja kauniita nuoria ihmisiä!

Onnittelut molempien ohjelmien tuottajille ja tekijöille.

Minä en naura sille, että Maisa Torppa ja Niko Saarinen eivät tiedä, kuka on Salvador Dali tai Gaudi vaan heidän aivan valloittaville persoonallisuuksilleen.

Ei. Turhia julkkiksia ei ole. Kiitos heille. Amen.





sunnuntai 19. toukokuuta 2019

As long as you love me

Eilen iltapäivällä tämä mummo katseli jälleen televisiota. Osuin ensin katselemaan TV7, joka pani asiat järjestykseen: Mars Hill Churchin pastori kertoi erittäin laajamittaisin sanakääntein kuinka Jumala vihaa minua ja jollei Jeesus ole minua pelastanut niin silloin kuoltuani minua kidutetaan IKUISESTI. That`s it. Jonkun oli kerrottava totuus. Toivon, että tämä oli FAKE NEWS.

Sitten menin katsomaan puhelimestani uutisia ja päädyin jälleen kirkkoon seuraamaan Helsingin piispa Teemu Laajasalon, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ja koomikko Joonas Normanin keskustelua sananvapaudesta. Mitä saa sanoa ja kuinka pahasti ihmistä saa ja PITÄÄ pilkata. Tuo, että pitää pilkata, on mielestäni edelleen merkki siitä, että ihmiskunnassa on jotain pahasti vialla. Tämä kirkosta.

Etenin seuraavalle kanavalle, joka oli MTV. Siellä oli juuri meneillään Roast of Justin Bieber.

AI ETTÄ.

As long as you love me. Justin Bieber on ihminen, jolla on kaikkea paitsi arvostusta. Olisi pitänyt kirjoittaa muistiin nuo kaikki törkeydet, joilla julkisuuden henkilö joutuu kovettamaan itsensä että säilyisi edes hengissä. Monet eivät jaksa ja tekevät itsemurhan. Ilmiselvästi tähän myös pyritään. Lahjakas ihminen on uhka.

Olipa kerran aika, jolloin ajattelin, että ihmisen tulee olla ahkera, rehellinen, ystävällinen ja yhteistyökykyinen. Minut oli kasvatettu siten ja suurin osa ihmisistä ympärilläni oli tuollainen.

Olen huomannut, että lapsia ei enää kasvateta noin. Heitä kannustetaan huijaamaan ja paras palkitaan. Neloskanavalla pyörivä ohjelma Mitä lapsesi tekisi? on hauska, mutta aika kyseenalainen ohjelma. Sen sanoma näyttää olevan, että kaikkihan huijaavat ja valehtelevat. Se on lasten roustausohjelma. Ehkä heitä valmistetaan tulevaan.

Roustauksesta jatkoin Euroviisujen finaaliin, joka oli ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Upea show ja paljon lahjakkaita ihmisiä yhdessä. Ihmisiä, jotka varmaan tietävät roustauksesta paljon.

Se, että Suomi laitetaan esikarsinnoissa miltei aina Itä-Euroopan maiden kastiin, on mielenkiintoinen ilmiö. Maat, jotka eivät taatusti äänestä Suomea vaan naapureitaan. Tämä varmistaa sen, ettei Suomi menesty tulevaisuudessakaan. Ihan sama, kuka sinne lähetetään.

Tämä tästä. Tänään. Ihan kiva päivä. As usual.







keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Minä olen plasebo!

Helmikuussa pääsimme jälleen kerran nauttimaan huuhaan aiheuttamasta älämölöstä, jonka aiheutti ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilän uutuuskirja Lääkkeetön elämä. Ainakin neljä painosta on tähän mennessä myyty ja sehän se vasta ongelma onkin.

Katsoin 23.2.2019 Yleltä Flinkkilä & Tastula -ohjelman, jossa haastateltiin lääketieteen professori Juhani Knuutia. Hän on arvostellut Antti Heikkilän kirjaa ja sen hänen mielestään huuhaaväitteitä.

Huomioni kiinnittyi erikoisesti hänen kommentointiinsa koskien lumehoitoja, joita myös huuhaahoidoiksi kutsutaan. Hän sanoi, että tiede vahvistaa nk. plaseboilmiön biologisen vaikutuksen, joka voidaan mitata. Lumevaikutus toimii ja lääkärit ovat kautta aikojen käyttäneet sitä hyväkseen hoidoissa. Hänen mukaansa epäeettiseksi sen tekee vain se, jos plasebolla ansaitaan rahaa.

Minulla onkin kysymys:

Ovatko lääkäreiden toimittamat hoidot ja lääkkeet ilmaisia? Kuinka heidän plasebonsa on eettisempää kuin esim. enkelihoitoja ja halauksia antavan ystävällisen tädin? Mielestäni aiheellinen kysymys.

Jos tiede siis todistaa, että plasebo toimii, niin mitä pahaa siinä sitten on? En oikeasti edes halua ymmärtää.

Olen jo vuosia fanittanut Dr. Joe Dispenza`a, joka on kirjoittanut mm. kirjan You are placebo.
https://www.youtube.com/watch?v=La9oLLoI5Rc

Minulla ei todellakaan ole mitään lääkäreitä vastaan. Päinvastoin. Ilman heitä olisin saattanut kuolla jo lapsena vakavan keuhkokuumeen seurauksena. Myöhemmin pitkät koulumatkat kovilla pakkasilla saivat aikaan kroonisen nielurisatulehduksen. Leikkaus hävitti ongelman lopullisesti. Kymmenen vuotta sitten murskaantui kyynärpääni pahasti. Espoon Jorvin sairaalassa kyynärpää leikattiin, enkä vieläkään käsitä kuinka joku kirurgi voi leikata niin täydellisellä ammattitaidolla, ettei siitä aiheutunut edes hermosärkyä. Joitain vuosia sitten täydellisesti onnistunut silmäleikkaus pelasti näköni. Kyllä, kirurgit ovat taikureita, ei plaseboa.

MUTTA.

Mielestäni on väärin myös lääkäreitä kohtaan pitää heitä jumalana.

Oman analyysini mukaan ihmisen kaipaus vahvaa johtajaa kohtaan on jotenkin geeneissä. Läntisissä demokratioissa uskonto on menettänyt otettaan eikä ole edes diktaattoria. Siispä ihminen on keksinyt itselleen uuden uskonnon, joka on terveys + lääketiede ja apteekki kiittää. Heidän jumalansa on lääkäri.

Mutta lääkäreilläkin on toivoa vapaudesta. Pian valtion IsoVeliVerkosto valvoo ja pisteyttää kansalaisiaan 24/7. Turvallisuus on taattu.

VAI ONKO?



keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Vaalit tulossa

ja pahoinvointiyhteiskunnassa kiehuu.

Jälleen kerran köyhät ja vanhukset (ehkä myös lapset) ovat keskiössä, kun kaikki ovat heistä niin kovasti huolissaan.

Vaalien jälkeen kaikki tämä unohtuu nopeasti ja meno jatkuu as usual. Se tarkoittaa, että vanhusten hoitolaitoksissa ei anneta riittävästi ravitsevaa ruokaa ja että heidät pumpataan täyteen lääkkeitä, joita LÄÄKÄRI EI OLE HEILLE MÄÄRÄNNYT. Näin saadaan heidät pysymään heikkona sängyn pohjalla eivätkä he näin ollen jaksa pyytää  virikkeitä tai suihkuun pääsyä. (Tietoni perustuvat tiedotusvälineisiin, eivätkä ole keksitty omasta päästäni). NÄMÄ ongelmat eivät todellakaan johdu hoitajien vähäisyydestä vaan ihmisoikeuksien tietoisesta loukkaamisesta. Siitä, että ihminen on peto.

Joskus mietityttää, mihin poliitikkoja enää tarvitaan. He laativat lakeja, mutta ainakin länsimaissa lait ovat niin hyvällä mallilla, että HALUTESSA ihmisoikeudet toteutuvat. Näin ei kuitenkaan käy, koska niin ei haluta käyvän.

Ihmismieltä ei laeilla muuteta.

Kun vaalit ovat ohi, hallitus, saman tekevää minkä värinen, jatkaa leikkauksiaan ihmisiltä, jotka eivät kykene itseään puolustamaan.

Tämä on maailma, jossa elämme.


maanantai 31. joulukuuta 2018

Nyt tää riitti!

Vuosi 2018 on loppu ny!

Suomi on kaunis maa, jota me kaikki rakastamme. Silti eläminen täällä vaatii tiettyä masokismia. Ehkä ilkeys helpottaa elämää, kun se muuten tuntuu olevan perseestä.

Teoriassa uudessa uljaassa teknologiamaailmassa monet ikävät ja vaikeat tehtävät jäävät historiaan.

Teoriassa tulevaisuuden maailmasta voi tulla mallikas paikka.

Mutta hei. Ihmisen tuntien tuo mallikas maailma ei käytännössä ole todellakaan tarkoitettu biljoonille ihmisille. Luuserit älkööt vaivautuko.

Pitäisikö tästä olla huolissaan? Onko maailma ilman yksityisyyttä ja täydellisessä kontrollissa enää tavoittelemisen arvoista elämää?

Niin, ja ovatko tällaiset pähkäilyt jo auttamattomasti myöhässä, koska kehitys on jo tapahtunut?! Meillä ei ehkä ole enää muuta osaa kuin go with the flow.

Se mitä tiedän esim. Perttu Pölösestä, tekee minusta oikeasti fanin. Olen ymmärtänyt, että hän suhtautuu tulevaisuuden mahdollisuuksiin äärimmäisen positiivisesti. Ja tuota positiivisuutta eittmättä tarvitaan.

Mutta luultavasti  kaikki eivät ole kutsutut noihin juhliin. Itse kirjoitan tästä juuri siksi, että epäilen vahvasti jääväni kutsulistan ulkopuolelle.

Tässäpä malja sinulle, jolle kutsu on jo matkalla!

Onnellista Uutta Vuotta 2019!


Ps. Vaikka on sanottu, että jos vaaleissa voisi vaikuttaa asioihin, ne olisi jo aikaa sitten kielletty, niin yritä nyt kumminkin äänestää OIKEIN, ettei aina tarvitsisi valittaa.



perjantai 30. marraskuuta 2018

Punainen vai sininen pilleri?

- Ennen oli kaikki paljon paremmin,
- Ai milloin ennen?
- Silloin kun ihmiset olivat töissä 24/7 joko maatiloilla tai tehtaissa. Oli vain yritettävä pysyä hengissä. Ja kun  siihen ei enää pystynyt, kuoli. Ongelmia ei ollut.

Vain hyvinvointivaltiossa on ongelmia. Mitä korkeampi elintaso, sitä enemmän ongelmia. Näinhän se menee. Paradoksi, mutta niin totta.

Asiantuntijat kehittävät aina uusia diagnooseja, hoitoja ja oppeja ihmiskunnan toimiessa kätevänä koe-eläimenä, eläimiä kun ovat.

Kuitenkin unohdetaan se tosiasia, että kaikki elolliset olennot, luonto ja jopa maapallo ovat ihmeellisen viisaasti kokoonpantuja. Niihin sisältyy jo itsessään korjaavat toiminnot, joista ihmiset ovat oppineet ymmärtämään vasta osan.
Monet ongelmat johtuvat vain siitä, että tuota järjestystä on menty omasta tietämättömyydestä johtuen sotkemaan.

Erinomainen ja yksinkertainen esimerkki on mielestäni huonekasvien hoito. Nekin ovat viisaita olentoja, jotka elävät hyvin kunhan niille annetaan siihen mahdollisuus.  Jos alat "hoitaa" niitä, ne kuolevat nopeasti.

Olen kirjoittanut tästä yhteiskunnan ilmiöstä aiemmin vuonna 2009:

https://sirkkahelenanblogi.blogspot.com/2009/10/elama-on-sairaus.html

Nyt, vaalien kynnyksellä,  asia on jälleen erittäin ajankohtainen.

Ylimielinen ihminen pelottelee mielellään. On kuitenkin hyvä tiedostaa, miksi hän tekee niin ja mikä on omakohtainen motiivi.



keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Halloween Suomessa

Demokratiaan kuuluu kansalaistoiminta, kansanliikkeet ja puolueet, jotka kokoavat ihmiset vaikuttamaan yhdessä. Ryhmän ääni kun kuuluu paremmin kuin yhden ihmisen ääni. Näin sanotaan.

Suomi on yhdistysten ja järjestöjen luvattu maa. Saksassa insinööritoimistossa 70-luvulla nuori insinööri sai potkut, kun liittyi ammattiyhdistykseen. Suomessa kaikki on päinvastoin.

Suomi on maailman onnellisin maa, koska järjestöjen ja yhdistysten ulkopuolelle jääneiltä ei kysytä mitään eikä heitä huomioida millään tavalla. Juuri ja juuri heidän sallitaan jäädä henkiin kunhan ymmärtävät pitää turpansa kiinni. Ryhmässä on voimaa, yksilöä ei ole.



Vaalien lähestyessä on ajankohtaista tarkastella demokratiaa Suomessa,

Kansanedustaja Harry Hjallis Harkimo: "on nimittäin niin, että Suomen päätöksentekijät mahtuvat tilataksiin" Uusi Suomi 31.3.2018.



Kun tähän lisätään yhteisöjen ja järjestöjen kouhkaavat omaa agendaansa ajavat besserwisserit, on elämästä tasa-arvo kaukana.

Mutta elämme maailman onnellisimmassa maassa. Halloween toteutuu jokapäiväisessa elämässä ja kauhuhan on hauskaa, eikö?


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Pitääkö olla huolissaan?

Hei me siivotaan!

Eilen oli maailman siivouspäivä, joka kannustaa keräämään roskia ja jätteitä lähiympäristöstä.

Pitääkö olla huolissaan, kun köyhät työttömät ja eläkeläiset luokitellaan roskaksi/jätteeksi. He eivät mahdu roskikseen, joten mitä heille sitten pitäisi tehdä? Heiltä itseltään ei tietysti kysytä mitään.

Ongelmaa pahentaa vielä se, etteivät he ymmärrä edes hävetä. Ja ihminen, joka ei osaa hävetä - no kaikkihan sen tietävät - hän on psykopaatti.

MUTTA!

Mutta roskapa tietää paremmin ja kulkee pää pystyssä.

Hän kysyy poliitikoilta ja virkamiehiltä, että

WHO IS BAD?




sunnuntai 19. elokuuta 2018

Elokuussa 2018

Saako nainen tehdä abortin? Siitä on noussut suuri älämölö, kun ulkoministeri kehtasi puolustaa sen kieltämistä vedoten elämän puolustamiseen. Niin, elämän puolustaminen on ennenkuulumatonta tässä maailmassa, jossa ihmisellä ei ole arvoa - ei sikiönä eikä sodan keskellä. Mutta puolustaako ulkoministeri myös ihmisiä sodan keskellä? Luulenpa, että hän pidättäytyy siinä asiassa valtion yhteiseen mielipiteeseen. Ja hyvä niin.

Sanan- ja ajatuksenvapautta vastaan hyökätään nyt kaikilta rintamilta. Saapa nähdä, kuinka tässä lopulta käy.

Minä puolustan naisen oikeutta omaan kehoonsa ja sikiö nyt sattuu olemaan osa sitä.

Nuorena en olisi voinut edes ajatella tekeväni aborttia, enkä tehnyt.  Olin silloin samaa mieltä ulkoministerin kanssa ja muistaakseni se oli myös rikos silloin.

Elämä on kuitenkin saanut minut toisiin aatoksiin.

Ja kun ajattelen sitä kauhua, jota tunsin, kun alaikäisenä raiskattuna koululaisena kuukautiseni olivat myöhässä ja luulin olevani raskaana, tunnen suurta myötätuntoa tuota tyttörukkaa kohtaan. Jos olisin ollut raskaana, en olisi tehnyt aborttia, mutta olisiko se ollut reilua? Kysyn vaan.

Miljoonat naiset elävät näiden kauhujen keskellä tänäkin päivänä. Miehet eivät kerta kaikkiaan voi ymmärtää niitä. Samalla tavoin kuin naiset eivät voi täysin ymmärtää sotilaan kauhuja, vaikka haluaisivatkin. Me olemme erilaisia emmekä tasa-arvoisia.

Toinen puhuttanut asia on jengien polttamat autot Ruotsissa. Suomessa lisätään poliisivoimia, koska Ruotsissa poltetaan autoja.

Minulla on ehdotus:

Jos ulkomaalaisten sallitaan tulla maahan, joko työhön tai pakolaisena, niin heitä voisi kohdella samalla tavoin kuin omia kansalaisia. Ei paremmin eikä huonommin. Samalla tavalla. Ihmisinä. Jos näin toimitaan, Ruotsin tapahtumat eivät toistu Suomessa. Poliisivaltiossa ongelmat ovat varmoja.

Ugh. Olen jälleen puhunut. Toivon, että saan kertoa mielipiteeni myös tulevaisuudessa. Saa nähdä kuinka käy.





sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

SuomiAreena välittää

Koska minulla ei tunnetusti ole elämää enkä kuulu oikein eliittiinkään + oli niin helevetin kuumakin, katselin SuomiAreenaa vähän ristiriitaisin tuntein, kuten aina.

TOISAALTA KAIKKI eliitin edustajat ovat kukin omalla tavallaan mielenkiintoisia ja fiksuja ihmisiä ja koska he oikeasti OVAT eliitin edustajia, heillä on paljon tietoa monista asioista. Tämä koskee myös huipputoimittajia.

Kun katselen heitä, mietin, ymmärtävätköhän he itsekään kuinka vähän he oikeasti tuntevat ja ymmärtävät suomalaisia.

SuomiAreenalla keskusteltiin mm. arvoista. Kuinka Suomi on vapaa ja välittävä yhteiskunta. Ehkä joku on vähän vapaampi kuin toinen ja ehkäpä joistakin välitetään vähän enemmän kuin toisista.  Esim. toimeentulotuki oli ainakin ennen harkinnanvaraista. Ja eikö esim. DDR:ssä välitetty suurella mielenkiinnolla naapureista ja kansalaisista yleensä. Monen mielestä vähempikin olisi riittänyt.
Suomessa Kerrostalokyttääjäsivustot kertovat omaa tarinaansa toisistaan välittävistä kansalaisista.

Me elämme demokratiassa. Halleluja siitä. Keskiluokka/enemmistö keskustelee keskenään, mitä näille lapsille, nuorille, vanhuksille, syrjäytetyille, työttömille, yksinäisille, alkoholisteille, mielenterveys- ym. mielipideongelmaisille (lista on loputon) pitäisi tehdä. Heiltä itseltään ei tietenkään kysytä, heihin kohdistetaan toimenpiteitä. Ylhäältä tuleva sääli ja hyväntekeväisyys on sentään sallittua. Vielä.

Elämä on kilpailua. Päästäkseen keskiluokkaan ja eliittiin on ensin voitettava kilpailijat. Siksi esim. tasa-arvo työpaikoilla on toteutumaton utopia. Sitä ei ole eikä tule.

Nyt eliitti saattaa ajatella, että mitä hittoa: vaaditaan keskustelua ja kun sitten keskustellaan, niin sekään ei kelpaa.

Ihan totta.

Keskusteluja oli mukavaa katsella vähän niin kuin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia - kotona istuen ja paikkansa maailmassa hyväksyen.

Kahdesta poliitikosta pidin erikoisesti: Kai Mykkänen ja Li Andersson.

Kummankaan puoluetta en ole äänestänyt, mutta nämä molemmat henkilöt vaikuttavat niin järkeviltä, asiantuntevilta - jopa luotettavilta - että ihan fantastista. Kaikkea hyvää heille.

Joten:

Jatkakaa vaan meidän idioottien opettamista. Jos me kyllästytään, onhan meillä aina VALEUUTISET.


perjantai 29. kesäkuuta 2018

Valeuutinen - uhka vai mahdollisuus?

Katsoin viikonloppuna aika vanhan elokuvan, joka oli jäänyt minulta näkemättä:
Valehtelemisen sietämätön keveys (The Invention of Lying) USA 2009 Ricky Gervais
 https://en.wikipedia.org/wiki/The_Invention_of_Lying

Se kertoo maailmasta, jossa kukaan ei valehtele. Mark keksii valehtelun ja johan rupee pelittämään.

Perustuukohan elokuva tositapahtumiin? Siltä vaikuttaa, koska mielestäni se on erittäin ajankohtainen.

Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että valehtelu kuuluu älykkyyteen. Vain tyhmät puhuvat aina totta.

Miksi samat asiantuntijat huolestuvat sitten valeuutisista?  Älykkäät ihmiset ovat siis uhka yhteiskunnalle? Niinhän monet historian poliitikot ovat ajatelleet. Lampaita on helpompi hallita kuin susia.

Kaikkien uskontojen oppeihin kuuluu pyrkimys totuuteen ja valehtelu on kiellettyä.

Silti koko yhteiskunta ja erikoisesti diplomatia perustuu valkoisiin valheisiin. Väitetään, että jos näin ei olisi, koko yhteiskunnan valtaisi väkivalta ja anarkia.

Tuo mainitsemani elokuva kertoi juuri maailmasta, jossa jokainen kertoi oikeat rehelliset ajatuksensa. Tosin ihmiset eivät olleet väkivaltaisia, he olivat kai tottuneet kuulemaan totuuden.

AHAA!

Tavallaan some on vienyt meidät lähemmäksi totuuden yhteiskuntaa. Kaikki tiesivät, että ihmiset usein inhoavat toisiaan. Mutta että noin rujoa - siihen ei oltu varauduttu. Nyt muiden epämiellyttävät mielipiteet ilmestyvät ruudulle aina uudestaan ja niihin on vain totuttava.

Valkoisten valheiden maailma on ainakin päättäjien mielestä heille edullisempaa. Siksi sananvapauden rajoittaminen on tullut ajankohtaiseksi.

Jos valheet (jotkut kutsuvat niitä mielikuvitukseksi) kuuluvat älykkääseen yhteiskuntaan, niin tekeekö totuuden vaatimus meistä tyhmiä?

On harkinnan paikka.