Eduskuntavaalit ovat ovella ja epätietoisuus nousee tajuntaani: kuinka välttyä olemasta hyödyllinen idiootti? Ja jos en onnistu tässäkään, onko sillä mitään väliä, koska näitähän riittää (siis idiootteja).
Kaunis ajatus on, että etsin yksittäisen ihmisen, johon voin luottaa ja äänestän häntä. Mutta vain hyödyllinen idiootti toimii näin. Sillä tämä mielestäni fiksu ihminen on valinnut itselleen puolueen, jota edustaa, eikä hän näin ollen voi tehdä aivan mitä haluaa.
Tämä systeemi on sekä kirous että siunaus. Se suojelee meitä siltä, että jokainen sekopää saa tahtonsa läpi, ei ainakaan heti, mutta se suojelee meitä myös viisailta päätöksiltä.
Tämänhän me kaikki tiedämme, eikä minulla ole tässäkään asiassa vaihtoehtoista ehdotusta. Uskon kuitenkin ihmisten viisastumiseen ajan myötä, jolleivat he ehdi siihen mennessä tuhota planeettaamme. Tai sitten robotit ehtivät ottaa vallan ja eliminoida meidät vähä-älyisinä idiootteina.
Monet älyköt ajattelevat: vedenpaisumus minun jälkeeni. Minulla on vain yksi elämä ja otan siitä irti kaiken, minkä saan.
Muistan kuinka Tsernobyl räjähti ja Espoossa satoi vettä. Me naiset katselimme ulos ikkunasta ja mietimme, uskaltaako tässä lähteä kotiinsa vesisateessa. Silloin eräs insinööri tuli luoksemme ja sanoi, että turhaan me huolehdimme päästöistä. Kyllä tämä maailma meidän elämän ajan kestää ja sen jälkeen - mitä väliä? Niinpä. Ja onhan se kestänyt.
Minun kaltaisillani ihmisillä, jotka uskovat elämän jatkumiseen ja mahdolliseen jälleensyntymiseen samalla planeetalla, on hyvin itsekäskin halu säilyttää maailma mahdollisimman puhtaana lastenlapsillemme. Saatammehan itsekin olla vielä joskus tulevaisuudessa lapsi. Maailmanparannusta harrastaa siis erittäin itsekäs ihminen. Eläköön itsekkyys!
Kuka hullu haluaa poliitikoksi, kysyivät toimittajat kirjassaan. Se on hyvä kysymys. Se voi tulla monelle yllätyksenä, mutta poliitikot ovat ihmisiä. Luulen, että monet heistä lähtevät alussa mukaan vilpittömin mielin ja täynnä halua vaikuttaa positiivisella tavalla ihmisten elämään. Vihaa fanittava maailma haluaa kuitenkin päitä vadille ja jatkuvat hyökkäykset tekevät heistä "paksunahkaisia tefloneita", jotka ovat lopulta valmiita tekemään kovia ja julmia päätöksiä, koska he ovat menettäneet rakkauden ihmiseen.
Tutkiva journalismi on tärkeää, mutta joidenkin toimittajien raivoisa hyökkäys kaikkea liikkuvaa kohtaan ei ole edes hauskaa, se on todella vastenmielistä.
Jos haluamme, että poliitikot tekevät viisaita päätöksiä, on hyvä miettiä, tekeekö ihminen niitä hyökkäysten ja kaaoksen keskellä.
Kannatan asiallista KESKUSTELUA.
lauantai 28. helmikuuta 2015
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Ymmärryksen puolella
Je ne suis pas Charlie.
Lapsena minulla oli tapana istua joskus peilin edessä ja kuvitella, miltä minusta tuntuisi, jos peilikuvani olisi aasialainen tai tummaihoinen. En osaa selittää, miksi tein niin, asuinhan maalla enkä ollut koskaan nähnyt ainuttakaan ulkomaalaista. Luulen, että se johtui sisareni kummitädistä, Marta Keravuoresta, joka käänsi japanista suomeen ja jonka lähettämillä leikkikaluilla me leikimme.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marta_Keravuori
Meillä oli mm. aito japanilainen nukke, jolla oli upea silkkinen kimono ja kaksivarpaiset sukat sekä varvassandaalit. Nuo kaksivarpaiset sukat herättivät huomioni naisten oikeuksiin jo silloin. Sain tietää nuorten tyttöjen jalkojen sitomisesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkojen_sitominen
Minusta tuli feministi jo lapsena. Ymmärsin, että maailmassa on virhe.
Koska olen ollut tällä tavalla outo, minulle eivät eri näköiset ihmiset ole koskaan ollut ongelma. Ehkä siksi minulle oli helppoa sopeutua elämään ulkomailla. Sitä paitsi evakkojen lapsena tiesin, että pahuutta on kaikkialla.
Siispä en oikein osaa suhtautua näihin valkoisen rodun aktivisteihin, jotka haluavat suojella valkoista rotua. He ovat kuulemma jo nyt vähemmistönä Usassa ja pian niin myös Ruotsissa.
Höh.
Voihan olla, että jos olisin itse uljas pitkä komea kaunispiirteinen vaalea mies ja minulla olisi samanlainen vaalea kaunotar tyttöystävänä, lähtisin myös sotaan rotuni puolesta. Kateuttahan tämä vain on tai sitten ei.
Mutta kuten hyvin tiedämme, kysymys ei ole vain ulkonäöstä. Ihmiset kun ovat muutenkin erilaisia. Ja sehän ei joidenkin mielestä vetele.
Siksi: Je ne suis pas Charlie.
Viime viikon terroritekoihin ei ole puolustusta, tietenkään. Mutta en puolusta myöskään sananvapauden varjolla tapahtuvaa herjausta, valehtelua ja mustamaalausta, jotka johtavat lukemattomiin kriiseihin ja syyttömien ihmisten elämien tuhoutumiseen.
Molemmat osapuolet olivat tässäkin tapauksessa sodassa keskenään. Aseena kynä hävisi nyt rynnäkkökiväärille, mutta lopputulosta ei tiedä vielä kukaan.
MINÄ OLEN KUITENKIN YMMÄRRYKSEN PUOLELLA.
Olen niin kiitollinen YlePuheen Alille ja Husulle, jotka ovat venäläisine, virolaisine yms. vieraineen pelastaneet päiväni niin monta kertaa. He ovat tehneet todella arvokasta työtä. He tuovat esille sen, että maahanmuuttajat eivät ole joku yhtenäinen mössö, vaan he ovat itsenäisesti ajattelevia, erilaisia ihmisiä. Ja tämä on hyvä muistaa, kun kutsutaan "vierastyövoimaa" maahan. Ranska ja Englanti ovat entisine siirtomaineen erilainen ongelma. Mutta esim. Saksa ja Ruotsi ovat kutsuneet ihmisiä maahansa ja odottaneet heidän olevan kiitollisia monenlaisesta syrjinnästä huolimatta.
Maailma yhtenä onnellisena perheenä on teoriassa kaunis ajatus, mutta sen toteuttaminen rynnäkkökivääreiden avulla ei oikein toimi. Satiirin ja huumorin avulla voidaan käsitellä vaikeita asioita, mutta tälläkin on rajansa.
Siksi je ne suis pas Charlie. Minä olen ymmärryksen puolella. Tosin sillä varauksella, että terrorismia en tietenkään hyväksy missään muodossa enkä kenenkään toimesta.
Lapsena minulla oli tapana istua joskus peilin edessä ja kuvitella, miltä minusta tuntuisi, jos peilikuvani olisi aasialainen tai tummaihoinen. En osaa selittää, miksi tein niin, asuinhan maalla enkä ollut koskaan nähnyt ainuttakaan ulkomaalaista. Luulen, että se johtui sisareni kummitädistä, Marta Keravuoresta, joka käänsi japanista suomeen ja jonka lähettämillä leikkikaluilla me leikimme.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marta_Keravuori
Meillä oli mm. aito japanilainen nukke, jolla oli upea silkkinen kimono ja kaksivarpaiset sukat sekä varvassandaalit. Nuo kaksivarpaiset sukat herättivät huomioni naisten oikeuksiin jo silloin. Sain tietää nuorten tyttöjen jalkojen sitomisesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkojen_sitominen
Minusta tuli feministi jo lapsena. Ymmärsin, että maailmassa on virhe.
Koska olen ollut tällä tavalla outo, minulle eivät eri näköiset ihmiset ole koskaan ollut ongelma. Ehkä siksi minulle oli helppoa sopeutua elämään ulkomailla. Sitä paitsi evakkojen lapsena tiesin, että pahuutta on kaikkialla.
Siispä en oikein osaa suhtautua näihin valkoisen rodun aktivisteihin, jotka haluavat suojella valkoista rotua. He ovat kuulemma jo nyt vähemmistönä Usassa ja pian niin myös Ruotsissa.
Höh.
Voihan olla, että jos olisin itse uljas pitkä komea kaunispiirteinen vaalea mies ja minulla olisi samanlainen vaalea kaunotar tyttöystävänä, lähtisin myös sotaan rotuni puolesta. Kateuttahan tämä vain on tai sitten ei.
Mutta kuten hyvin tiedämme, kysymys ei ole vain ulkonäöstä. Ihmiset kun ovat muutenkin erilaisia. Ja sehän ei joidenkin mielestä vetele.
Siksi: Je ne suis pas Charlie.
Viime viikon terroritekoihin ei ole puolustusta, tietenkään. Mutta en puolusta myöskään sananvapauden varjolla tapahtuvaa herjausta, valehtelua ja mustamaalausta, jotka johtavat lukemattomiin kriiseihin ja syyttömien ihmisten elämien tuhoutumiseen.
Molemmat osapuolet olivat tässäkin tapauksessa sodassa keskenään. Aseena kynä hävisi nyt rynnäkkökiväärille, mutta lopputulosta ei tiedä vielä kukaan.
MINÄ OLEN KUITENKIN YMMÄRRYKSEN PUOLELLA.
Olen niin kiitollinen YlePuheen Alille ja Husulle, jotka ovat venäläisine, virolaisine yms. vieraineen pelastaneet päiväni niin monta kertaa. He ovat tehneet todella arvokasta työtä. He tuovat esille sen, että maahanmuuttajat eivät ole joku yhtenäinen mössö, vaan he ovat itsenäisesti ajattelevia, erilaisia ihmisiä. Ja tämä on hyvä muistaa, kun kutsutaan "vierastyövoimaa" maahan. Ranska ja Englanti ovat entisine siirtomaineen erilainen ongelma. Mutta esim. Saksa ja Ruotsi ovat kutsuneet ihmisiä maahansa ja odottaneet heidän olevan kiitollisia monenlaisesta syrjinnästä huolimatta.
Maailma yhtenä onnellisena perheenä on teoriassa kaunis ajatus, mutta sen toteuttaminen rynnäkkökivääreiden avulla ei oikein toimi. Satiirin ja huumorin avulla voidaan käsitellä vaikeita asioita, mutta tälläkin on rajansa.
Siksi je ne suis pas Charlie. Minä olen ymmärryksen puolella. Tosin sillä varauksella, että terrorismia en tietenkään hyväksy missään muodossa enkä kenenkään toimesta.
tiistai 30. joulukuuta 2014
Yksinelävä nainen
Sosiaalipornoteollisuus keulii taas.
Joulu tuli ja meni. Vietin sen yksin kuten useimmat joulut viimeisten 20 vuoden aikana.
Minulle se ei ole ongelma, koska olen aina ollut yksin. Muiden mielestä se on kuitenkin epäilyttävää. Olenko yksinäisyyteni itse valinnut? Kyllä ja ei.
Vietin lapsuuteni yksin evakoiden lapsena suon laidalla. Lähimpään naapuriin oli matkaa 2 km ja kouluun 4 km. Koulussa käytiin 6 kertaa viikossa ja matkaa tuli siis 8 km päivässä, jalan tai suksilla. Minua ei kiusattu koulussa ja kavereita riitti, mutta en voinut tavata heitä koulun ulkopuolella. Silti kaikki oli hyvin.
2kymppisenä lähdin ulkomaille töihin pelkästä uteliaisuudesta, töitä löysin myös Suomessa. Menin naimisiin ja matka kesti kaikkiaan 16 vuotta. Asuin monessa maassa, enkä koko aikana tuntenut lainkaan suomalaisia. Ulkopuolisena saa helposti tuttavia, mutta ystäviä on vaikeaa saada - varsinkin, kun muuttaa jatkuvasti.
Palattuani Suomeen tein töitä useimmiten yksin. Paljon oli tuttavia, kivoja sellaisia, mutta ei ainuttakaan ystävää.
Lapset asuvat ulkomailla. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta asua Suomessa, sillä he puhuvat huonosti suomea eivätkä lainkaan ruotsia.
Pienellä eläkkeellä ei paljon hurvitella. Siispä olen yksin. Onko se rikos? Se on pelottavaa muille. Ei minulle, koska en paremmasta tiedä. Kirsikkana kakun päällä sanotaan, että yksinelävät ovat masentuneita juoppoja, vähintään yksin tissuttelijoita - vaarallista sekin. Itse en ole koskaan ollut humalassa vaikka arvostankin lasillista hyvää viiniä silloin tällöin. Syyttely on raivostuttavaa, mutta se kai on tarkoituskin.
Minulle elämä on mielenkiintoista an sich. Nautin siitä. Onko se väärin?
Mutta sosiaalipornoteollisuudelle se näyttää olevan SUURI ongelma. Koko joulukuun kauhisteltiin yksineläviä ihmisiä. Pähkäiltiin, että
Minulle se ei ole ongelma, koska olen aina ollut yksin. Muiden mielestä se on kuitenkin epäilyttävää. Olenko yksinäisyyteni itse valinnut? Kyllä ja ei.
2kymppisenä lähdin ulkomaille töihin pelkästä uteliaisuudesta, töitä löysin myös Suomessa. Menin naimisiin ja matka kesti kaikkiaan 16 vuotta. Asuin monessa maassa, enkä koko aikana tuntenut lainkaan suomalaisia. Ulkopuolisena saa helposti tuttavia, mutta ystäviä on vaikeaa saada - varsinkin, kun muuttaa jatkuvasti.
Palattuani Suomeen tein töitä useimmiten yksin. Paljon oli tuttavia, kivoja sellaisia, mutta ei ainuttakaan ystävää.
Lapset asuvat ulkomailla. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta asua Suomessa, sillä he puhuvat huonosti suomea eivätkä lainkaan ruotsia.
Pienellä eläkkeellä ei paljon hurvitella. Siispä olen yksin. Onko se rikos? Se on pelottavaa muille. Ei minulle, koska en paremmasta tiedä. Kirsikkana kakun päällä sanotaan, että yksinelävät ovat masentuneita juoppoja, vähintään yksin tissuttelijoita - vaarallista sekin. Itse en ole koskaan ollut humalassa vaikka arvostankin lasillista hyvää viiniä silloin tällöin. Syyttely on raivostuttavaa, mutta se kai on tarkoituskin.
- Miksi he elävät yksin?
- Miksi niin monilla heistä ei näytä olevan ystäviä lainkaan?
- Kuinka paskamaisia ihmisiä he oikein ovatkaan, kun kukaan ei halua heitä seuraansa?
- Kuinka paljon he siellä yksinollessaan vetävät huumeita/juopottelevat/roikkuvat netissä/pelaavat?
- Kuinka suuri turvallisuusriski yksinelävät oikein ovat yhteiskunnassa?
- Mitä heille pitäisi oikein tehdä? Jotain pitää tehdä ja pian.
Vaalit ovat pian ja kuumeisesti etsitään uusia uhreja sosiaalipornoteollisuudelle. Ollaan NIIN huolissaan vaikka sen huolen lopputuloksen tietävät kaikki jo etukäteen. Mutta ääniä sataa, mikä kai on tarkoituskin. Ainoa tarkoitus.
Armoa. Voisitteko ystävällisesti jättää ihmiset elämään elämäänsä haluamallaan tavalla, jos he eivät sillä vahingoita toisia. Laatikaa vähemmän lakeja, jotka estävät ihmisiä järjestämään elämäänsä järkevästi. Se on AINOA tapa auttaa heitä. Kiitos etukäteen.
Parempaa Uutta Vuotta 2015 meille kaikille!
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Tekopyhyys
Tämän kuukauden pyhitin tekopyhyydelle.
Kuukauden alussa BB-kausi 2014 päättyi onnekkaasti. Andte voitti ansaitusti 100 000 €. Täysijärkinen nuori mies, jolle ei voi toivoa muuta kuin kaikkea hyvää. Hänen ihastuksensa lähihoitaja Tuija oli varmasti mukava hänkin, mutta hänen inhonsa ja väheksyvä asenteensa vanhempia ihmisiä kohtaan vahvistivat omia ennakkoluulojani terveysalan ihmisiä kohtaan. Ihmiset, joiden tulisi ymmärtää ihmistä parhaiten, ymmärtävät heitä vähiten. Se on pelottavaa, eikä syyttä. Siitä se pahoinvointivaltio saa alkunsa.
Suomen eduskunta teki historiallisen päätöksen hyväksymällä samaa sukupuolta olevien avioliittolain. Ainakin yksi äänestys vielä tarvitaan, joten varmaa ei ole mikään vielä. Vastaan äänestäjät kuuluvat Jeesuksen seuraajiin, jotka rakastavat kaikkia paitsi syntisiä toisinajattelijoita ja sopimattomasti erilaisia - joku roti sentään.
En kuulu kirkkoon, mutta muistelen hämärästi, ettei Jeesus lokeroinut ihmisiä hyviin ja pahoihin. Hän ei ollut tekopyhä eikä vaatinut, että toisten tulee olla tasa-arvoisempia kuin toiset.
Demokratiassa tasapuolisuus on yksi tekopyhyyden muodoista. "Mitäs siinä valitat, elämmehän demokratiassa emmekä diktatuurissa, äänestä oikein."
Kyllä, enemmistö voi syrjiä vähemmistöjä niin paljon kuin sielu sietää - myös perustuslain vastaisesti. Kun tekopyhän yhteiskunnan poliisilla on kiire, ovat toiset tasa-arvoisempia kuin toiset, sehän on selvä. Onko sinulla joku ongelma siinä?
Ihan kiva räppärimummo Eilasta on tehty suosittu nuorisokanavalla, jolla vuosien ajan toimittajat ovat opettaneet nuoria pilkkaamaan mummoja ja halveksimaan vaipoissa makaavia vanhuksia. Tällaisia Lupa-välittää -kampanjoita tarvitaan juuri siksi, koska vihaa ja halveksuntaa on niin paljon.
Entäpä nämä anarko-kaikenlaiset? Anarkistit ovat niin oikeassa monessa asiassa, mutta tekopyhästi he esiintyvät avarakatseisina ja suvaitsevina uskoen tulevaisuuden ihmisten hyvyyteen. Mutta samalla he kieltävät oman pimeän puolensa, joka jokaisesta ihmisestä kyllä löytyy kun riittävästi kaivetaan. Siksi heidän suunnitelmansa ei vaan toimi. Sorry.
Noh, itse tekopyhäilen joka päivä elämällä elämääni tekopyhässä hyvinvointivaltiossa eräässä tekopyhän Euroopan valtiossa. Nalkutan tekopyhästi netissä samalla toivoen, että kyllä joku muu saa kaiken taas ojennukseen. Kunhan sen ei tarvitse olla minä. Puhtoinen minä.
Kuukauden alussa BB-kausi 2014 päättyi onnekkaasti. Andte voitti ansaitusti 100 000 €. Täysijärkinen nuori mies, jolle ei voi toivoa muuta kuin kaikkea hyvää. Hänen ihastuksensa lähihoitaja Tuija oli varmasti mukava hänkin, mutta hänen inhonsa ja väheksyvä asenteensa vanhempia ihmisiä kohtaan vahvistivat omia ennakkoluulojani terveysalan ihmisiä kohtaan. Ihmiset, joiden tulisi ymmärtää ihmistä parhaiten, ymmärtävät heitä vähiten. Se on pelottavaa, eikä syyttä. Siitä se pahoinvointivaltio saa alkunsa.
Suomen eduskunta teki historiallisen päätöksen hyväksymällä samaa sukupuolta olevien avioliittolain. Ainakin yksi äänestys vielä tarvitaan, joten varmaa ei ole mikään vielä. Vastaan äänestäjät kuuluvat Jeesuksen seuraajiin, jotka rakastavat kaikkia paitsi syntisiä toisinajattelijoita ja sopimattomasti erilaisia - joku roti sentään.
En kuulu kirkkoon, mutta muistelen hämärästi, ettei Jeesus lokeroinut ihmisiä hyviin ja pahoihin. Hän ei ollut tekopyhä eikä vaatinut, että toisten tulee olla tasa-arvoisempia kuin toiset.
Demokratiassa tasapuolisuus on yksi tekopyhyyden muodoista. "Mitäs siinä valitat, elämmehän demokratiassa emmekä diktatuurissa, äänestä oikein."
Kyllä, enemmistö voi syrjiä vähemmistöjä niin paljon kuin sielu sietää - myös perustuslain vastaisesti. Kun tekopyhän yhteiskunnan poliisilla on kiire, ovat toiset tasa-arvoisempia kuin toiset, sehän on selvä. Onko sinulla joku ongelma siinä?
Ihan kiva räppärimummo Eilasta on tehty suosittu nuorisokanavalla, jolla vuosien ajan toimittajat ovat opettaneet nuoria pilkkaamaan mummoja ja halveksimaan vaipoissa makaavia vanhuksia. Tällaisia Lupa-välittää -kampanjoita tarvitaan juuri siksi, koska vihaa ja halveksuntaa on niin paljon.
Entäpä nämä anarko-kaikenlaiset? Anarkistit ovat niin oikeassa monessa asiassa, mutta tekopyhästi he esiintyvät avarakatseisina ja suvaitsevina uskoen tulevaisuuden ihmisten hyvyyteen. Mutta samalla he kieltävät oman pimeän puolensa, joka jokaisesta ihmisestä kyllä löytyy kun riittävästi kaivetaan. Siksi heidän suunnitelmansa ei vaan toimi. Sorry.
Noh, itse tekopyhäilen joka päivä elämällä elämääni tekopyhässä hyvinvointivaltiossa eräässä tekopyhän Euroopan valtiossa. Nalkutan tekopyhästi netissä samalla toivoen, että kyllä joku muu saa kaiken taas ojennukseen. Kunhan sen ei tarvitse olla minä. Puhtoinen minä.
perjantai 31. lokakuuta 2014
Toivo
Lokakuu pääkaupunkiseudulla on siitä hieno kuukausi, että täällä on monia mielenkiintoisia messuja. Rakastan niitä.
Messuilla tapaa ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa. Nuorena minulle opetettiin, että älä ole yleisö vaan vaikuttaja. Aika monet tuntuvat saaneen saman neuvon. Kirjamessujen alennusmyyntiröykkiöt kertovat noista "vaikuttajista".
Koko kiireisen elämäni minua harmitti, ettei aika riittänyt kirjan kirjoittamiseen. Olisi ollut niin paljon tärkeää asiaa. Nyt kun aikaa olisi ja kirjan julkaiseminen on tehty suhteellisen helpoksi, ei halua enää ole.
Tuntuu kuin kaikilla olisi niin paljon sanottavaa, mutta kuunteleeko kukaan?
Sitä paitsi:
Mitä pahaa on olla "vain" yleisö? Nämä "vaikuttajat" eivät olisi "vaikuttajia" ilman yleisöään. On tärkeää, että on joku, joka kuuntelee, lukee ja katselee (+ ostaa) ja joka edes yrittää ymmärtää, mitä ollaan sanomassa.
Nämä "vaikuttajat" ovat samalla usein tietämättään aikamoisia häiriköitä. Esim. Suomessa on erikoisen paljon yhteisöjä, jotka kilpailevat keskenään, kuka "vaikuttaa" eniten. Näiden aktivistien häiriköinti on tehokasta, koska jokaisella on omat ennakkoluulonsa (se kuuluu ihmisyyteen). Ja kun joukossa tyhmyys tiivistyy, on apinalauma valmis.
Poliittisesti on tietysti nerokasta antaa apinalauman kuvitella, että he voivat vaikuttaa johonkin. Todellisuudessahan päätökset tehdään muualla, eivätkä apinalauman mielipiteet siinä paljon paina.
Kaikesta tästä huolimatta uskon Suomen ja maailman hyvään tulevaisuuteen. Kusipäitten määrä tuntuu olevan vakio, mutta todella fiksuja, valppaita ja älykkäitä nuoria on pilvin pimein. He näkevät kaiken pelottelun ja manipuloinnin lävitse vieden yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Tähän en ainoastaan usko, vaan ihan oikeasti tiedän sen.
Kiitos nuoret jo näin etukäteen.
Messuilla tapaa ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa. Nuorena minulle opetettiin, että älä ole yleisö vaan vaikuttaja. Aika monet tuntuvat saaneen saman neuvon. Kirjamessujen alennusmyyntiröykkiöt kertovat noista "vaikuttajista".
Koko kiireisen elämäni minua harmitti, ettei aika riittänyt kirjan kirjoittamiseen. Olisi ollut niin paljon tärkeää asiaa. Nyt kun aikaa olisi ja kirjan julkaiseminen on tehty suhteellisen helpoksi, ei halua enää ole.
Tuntuu kuin kaikilla olisi niin paljon sanottavaa, mutta kuunteleeko kukaan?
Sitä paitsi:
Mitä pahaa on olla "vain" yleisö? Nämä "vaikuttajat" eivät olisi "vaikuttajia" ilman yleisöään. On tärkeää, että on joku, joka kuuntelee, lukee ja katselee (+ ostaa) ja joka edes yrittää ymmärtää, mitä ollaan sanomassa.
Nämä "vaikuttajat" ovat samalla usein tietämättään aikamoisia häiriköitä. Esim. Suomessa on erikoisen paljon yhteisöjä, jotka kilpailevat keskenään, kuka "vaikuttaa" eniten. Näiden aktivistien häiriköinti on tehokasta, koska jokaisella on omat ennakkoluulonsa (se kuuluu ihmisyyteen). Ja kun joukossa tyhmyys tiivistyy, on apinalauma valmis.
Poliittisesti on tietysti nerokasta antaa apinalauman kuvitella, että he voivat vaikuttaa johonkin. Todellisuudessahan päätökset tehdään muualla, eivätkä apinalauman mielipiteet siinä paljon paina.
Kaikesta tästä huolimatta uskon Suomen ja maailman hyvään tulevaisuuteen. Kusipäitten määrä tuntuu olevan vakio, mutta todella fiksuja, valppaita ja älykkäitä nuoria on pilvin pimein. He näkevät kaiken pelottelun ja manipuloinnin lävitse vieden yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Tähän en ainoastaan usko, vaan ihan oikeasti tiedän sen.
Kiitos nuoret jo näin etukäteen.
tiistai 30. syyskuuta 2014
Totuus
Asiat ovat juuri sitä, miltä ne näyttävät.
Ja kyllä ne aika oudoilta usein näyttävätkin.
Nykypäivinä puhutaan paljon uskottavista lähteistä ja kuinka tärkeää on kyetä ne erottamaan kaikenlaisista huuhaalähteistä.
Todellakin.
Suomessa hyvä ja kriittinen medialukutaito tarkoittaa sitä, että uskot kaiken sen, mitä Yle ja HS sinulle kertovat ja that's it. Joskus voit vilkaista myös Uuden Suomen sivuja. Se annettakoon sinulle anteeksi.
Jokaisella maalla on omat mediansa, joilla on se totuus.
Mieti, kuinka monta elämäsi asiaa kykenet varmistamaan todeksi henkilökohtaisesti. Et kovin montaa, I guess.
Sinun tehtäväsi on vain uskoa tai jättää uskomatta. (Who cares).
Koko elämäni uskoin sananvapauteen ja ihmisoikeuksiin. Kunnes opin, että molemmat ovat vitsi vaan. Huono vitsi. Kumpaakaan ei ole koskaan ollut eikä tule.
Mikä on totuus? Haluatko edes tietää? Tähän sopii hyvin elokuvasta Kunnian miehet (A Few Good Men) Jack Nicholsonin eversti Nathan R. Jessepin kuuluisa YOU CAN'T HANDLE THE TRUTH!
Siksi mediatalot keskittyvätkin mieluusti pieru-pissi-kakka-seksi-missi -juttuihin. Koska niistähän sinä pidät, vai?
Ja kyllä ne aika oudoilta usein näyttävätkin.
Nykypäivinä puhutaan paljon uskottavista lähteistä ja kuinka tärkeää on kyetä ne erottamaan kaikenlaisista huuhaalähteistä.
Todellakin.
Suomessa hyvä ja kriittinen medialukutaito tarkoittaa sitä, että uskot kaiken sen, mitä Yle ja HS sinulle kertovat ja that's it. Joskus voit vilkaista myös Uuden Suomen sivuja. Se annettakoon sinulle anteeksi.
Jokaisella maalla on omat mediansa, joilla on se totuus.
Mieti, kuinka monta elämäsi asiaa kykenet varmistamaan todeksi henkilökohtaisesti. Et kovin montaa, I guess.
Sinun tehtäväsi on vain uskoa tai jättää uskomatta. (Who cares).
Koko elämäni uskoin sananvapauteen ja ihmisoikeuksiin. Kunnes opin, että molemmat ovat vitsi vaan. Huono vitsi. Kumpaakaan ei ole koskaan ollut eikä tule.
Mikä on totuus? Haluatko edes tietää? Tähän sopii hyvin elokuvasta Kunnian miehet (A Few Good Men) Jack Nicholsonin eversti Nathan R. Jessepin kuuluisa YOU CAN'T HANDLE THE TRUTH!
Siksi mediatalot keskittyvätkin mieluusti pieru-pissi-kakka-seksi-missi -juttuihin. Koska niistähän sinä pidät, vai?
perjantai 29. elokuuta 2014
Kerran vielä feminismi
WHO | Violence against women
Voisi luulla, että feminismi olisi jo vanhentunut puheenaihe. Ainakin minä luulin niin. Olen joskus kirjoittanut aiheesta:
http://sirkkahelenanblogi.blogspot.fi/2009/06/minako-vitun-feministi.html
Törmäsin kuitenkin äskettäin netissä nuoriin naisiin, jotka olivat oikein aktivisteja miesten puolesta ja tietysti feministejä vastaan. Heitä kutsutaan kai antifeministeiksi. Olin ymmälläni. Yritin ymmärtää, mutta en voinut.
Sehän on selvää, että miesten elämässä ja heidän lokeroinnissaan on paljon parannettavaa, mutta en oikein ymmärrä tätä vastakkainasettelua.
Huomasin pian, että nämä nuoret naiset olivat enimmäkseen n. 20-30 vuotiaita, naimattomia, erittäin hoikkia ja kauniita naisia. He seurustelivat jonkun miellyttävän nuoren miehen kanssa eikä heillä tuntunut olevan taloudellisia ongelmiakaan. He eivät selvästi tienneet. Heille feministit ovat kommareita ja salaliitossa maailman tuhoamiseksi.
Törmäsin mm. seuraaviin väitteisiin:
1) Feminismin keksivät rumanpuoleiset naiset helpottaakseen elämäänsä miesten parissa.
2) Feminismi keksittiin tuhoamaan kapitalismi ja se kannustaa naisia jättämään miehensä, harrastamaan noituutta ja lesboilemaan.
Hohhoijaa. Olisin odottanut parempia perusteluja.
Miehet ja naiset ovat erilaisia ja heidän hormonitoimintansa eroaa tunnetusti toisistaan. Täydellistä toistensa ymmärtämistä on turha odottaa. On hyvä muistaa, että naiset synnyttävät lapset vielä lähivuosinakin. Ja se, jos mikä, on aikamoinen ponnistus yhteiskunnan puolesta. Tehkää perästä miehet! Mielestäni miehet voivat pitää armeijansa. Siinä olkoon se ero.
Sen myönnän, että oikeuksiaan ajavat naiset ovat ikäviä ihmisiä.
Tuomas Embusken sanoin (Novalla): "Naiset ovat kontrollifriikkipaskoja."
Olen samaa mieltä. 88,9 % naisista on. Minä kuulun 11,1 %:iin ja olen muuten vaan friikki.
Voisi luulla, että feminismi olisi jo vanhentunut puheenaihe. Ainakin minä luulin niin. Olen joskus kirjoittanut aiheesta:
http://sirkkahelenanblogi.blogspot.fi/2009/06/minako-vitun-feministi.html
Törmäsin kuitenkin äskettäin netissä nuoriin naisiin, jotka olivat oikein aktivisteja miesten puolesta ja tietysti feministejä vastaan. Heitä kutsutaan kai antifeministeiksi. Olin ymmälläni. Yritin ymmärtää, mutta en voinut.
Sehän on selvää, että miesten elämässä ja heidän lokeroinnissaan on paljon parannettavaa, mutta en oikein ymmärrä tätä vastakkainasettelua.
Huomasin pian, että nämä nuoret naiset olivat enimmäkseen n. 20-30 vuotiaita, naimattomia, erittäin hoikkia ja kauniita naisia. He seurustelivat jonkun miellyttävän nuoren miehen kanssa eikä heillä tuntunut olevan taloudellisia ongelmiakaan. He eivät selvästi tienneet. Heille feministit ovat kommareita ja salaliitossa maailman tuhoamiseksi.
Törmäsin mm. seuraaviin väitteisiin:
1) Feminismin keksivät rumanpuoleiset naiset helpottaakseen elämäänsä miesten parissa.
2) Feminismi keksittiin tuhoamaan kapitalismi ja se kannustaa naisia jättämään miehensä, harrastamaan noituutta ja lesboilemaan.
Hohhoijaa. Olisin odottanut parempia perusteluja.
Miehet ja naiset ovat erilaisia ja heidän hormonitoimintansa eroaa tunnetusti toisistaan. Täydellistä toistensa ymmärtämistä on turha odottaa. On hyvä muistaa, että naiset synnyttävät lapset vielä lähivuosinakin. Ja se, jos mikä, on aikamoinen ponnistus yhteiskunnan puolesta. Tehkää perästä miehet! Mielestäni miehet voivat pitää armeijansa. Siinä olkoon se ero.
Sen myönnän, että oikeuksiaan ajavat naiset ovat ikäviä ihmisiä.
Tuomas Embusken sanoin (Novalla): "Naiset ovat kontrollifriikkipaskoja."
Olen samaa mieltä. 88,9 % naisista on. Minä kuulun 11,1 %:iin ja olen muuten vaan friikki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)