Tässä kuussa ministeri Stubbin kotiin hyökättiin hänen kotona ollessaan ja hän kertoi sen pelottaneen, mutta pelolle ei saa antaa tilaa. Luonnollisesti tästä tuli mediatapahtuma ja jälleen oltiin huolissaan yhteiskunnan nykytilasta.
Tuo on inhottavaa, mutta valitettavasti ei mitään uutta.
Kun tulin Suomeen 80-luvun alussa, minut otti töihin kirjeenvaihtaja/kääntäjäksi saksalainen Hans-Theodor B, joka oli tullut perheineen Suomeen Saksasta edustamaan saksalaisia tuotteita Suomessa. Hän puhui täydellisesti saksan lisäksi myös suomea, ruotsia ja englantia. Hän oli pidetty ja hyvä johtaja, joka pääsi myöhemmin toimitusjohtajaksi Ruotsiin, hyvä hänelle. Hän kertoi, että joillekin oli tullut tavaksi räjäyttää heidän postilaatikkonsa. Onneksi se oli vähän kauempana talosta, joten suurempaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, hän naureskeli. Normimeininki Suomessa ulkomaalaiselle.
Itselläni oli alussa saksalainen nimi ja kotikielemme tyttäreni kanssa oli saksa. Kivillä heittely ja Heil-Hitler -huudot olivat arkipäivää. Kaikki rauhoittui vähän, kun otin takaisin suomalaisen tyttönimeni.
Tyttäreni oli saanut kokea kiusaamista saksalaisuudestaan (Itävalta) myös Ranskassa ja Tanskassa. Hän itse ei ollut siitä huolissaan, mutta ei se hauskaakaan ollut.
Helsingin ranskalais-suomalainen koulu oli kuitenkin toista maata. Kansainväliset opettajat ja oppilaat tekivät suotuisan ympäristön oppimiselle.
Olen ikuisesti kiitollinen ranskalaiselle koululle. He pelastivat elämämme. Kiitos.
Nyt kun ulkomaalaisia saapuu joukoittain Suomeen, se tietää toki vaikeuksia. Hyvä puoli on kuitenkin se, että heitä on sen jälkeen niin paljon, ettei yhtä ihmistä yksinkertaisesti ehditä kiusaamaan ja vainoamaan niin paljon kuin menneinä aikoina.
Ja lopuksi: I'm not going to censor myself to comfort your ignorance. Jon Stewart
sunnuntai 30. elokuuta 2015
maanantai 27. heinäkuuta 2015
Naurun aika
Kun itku ei auta, on aika nauraa. Ja naurua on riittänyt.
Samoin kuin monikulttuurisuus on rikkaus, niin on myös monipuolinen ajatusten vaihto ja sananvapaus kaikille.
Sananvapaus ei ole sitä, että vain "oikeat" ajatukset ovat sallittuja.
"Paheksun sanomistasi, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan oikeuttasi sanoa se."
Francois Marie De Voltaire
Ei mulla muuta tällä kertaa.
Samoin kuin monikulttuurisuus on rikkaus, niin on myös monipuolinen ajatusten vaihto ja sananvapaus kaikille.
Sananvapaus ei ole sitä, että vain "oikeat" ajatukset ovat sallittuja.
"Paheksun sanomistasi, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan oikeuttasi sanoa se."
Francois Marie De Voltaire
Ei mulla muuta tällä kertaa.
torstai 25. kesäkuuta 2015
Naisten nöyryytys Suomessa
Tällä viikolla kuohutti tämä joukkoraiskausoikeudenkäynti koko Suomea.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/83509-tapanilan-raiskaus-nyt-tuli-tuomio
Pojat ovat poikia. Eihän heidän elämäänsä voi mennä pilaamaan. Mutta naisen elämän voi tuhota, se on aivan eri asia.
Onneksi Suomen kansa ei hyväksy tällaista "oikeudenmukaisuutta".
Minut raiskattiin 60-luvulla koulutiellä. Olin neitsyt enkä ollut koskaan edes seurustellut. Seksivalistustakaan ei noina aikoina ollut. Tiesin suomalaisen nuoren miehen nimeltä, mutta en tuntenut häntä. Kun verissäni ja kauhuissani kerroin tapahtuneesta äidilleni, hän kielsi ehdottomasti kertomasta asiasta kenellekään. Koskaan. Kävin koulua ja halusin käydä kouluni loppuun.
Joskus mietin, oliko äitini tehnyt oikein.
Mutta tällaiset tapaukset 50 vuotta myöhemmin vahvistavat minulle, ettei mikään muutu ja että hän oli oikeassa. Kiitos äiti siellä pilven reunalla!
Usein raiskattua naista syytetään provosoinnista, humaltumisesta jne., mutta tämän naisen "rikos" oli matkustaa junalla kotiin ja minun "rikokseni" oli kulkea tiellä matkalla kotiin.
Samalla tavoin, kun voidaan oikeutetusti kysyä, kuka hullu haluaa poliitikoksi, voidaan kysyä myös, kuka hullu hakee oikeutta poliisilta.
Samanaikaisesti saa joku nuuskanmyyjä 2,5 vuotta ehdotonta vankeutta ja valtavat korvaukset maksettavaksi.
Sairas maailma. Missä viipyy Vapahtaja? (Tämä oli sarkasmia, idiootit).
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/83509-tapanilan-raiskaus-nyt-tuli-tuomio
Pojat ovat poikia. Eihän heidän elämäänsä voi mennä pilaamaan. Mutta naisen elämän voi tuhota, se on aivan eri asia.
Onneksi Suomen kansa ei hyväksy tällaista "oikeudenmukaisuutta".
Minut raiskattiin 60-luvulla koulutiellä. Olin neitsyt enkä ollut koskaan edes seurustellut. Seksivalistustakaan ei noina aikoina ollut. Tiesin suomalaisen nuoren miehen nimeltä, mutta en tuntenut häntä. Kun verissäni ja kauhuissani kerroin tapahtuneesta äidilleni, hän kielsi ehdottomasti kertomasta asiasta kenellekään. Koskaan. Kävin koulua ja halusin käydä kouluni loppuun.
Joskus mietin, oliko äitini tehnyt oikein.
Mutta tällaiset tapaukset 50 vuotta myöhemmin vahvistavat minulle, ettei mikään muutu ja että hän oli oikeassa. Kiitos äiti siellä pilven reunalla!
Usein raiskattua naista syytetään provosoinnista, humaltumisesta jne., mutta tämän naisen "rikos" oli matkustaa junalla kotiin ja minun "rikokseni" oli kulkea tiellä matkalla kotiin.
Samalla tavoin, kun voidaan oikeutetusti kysyä, kuka hullu haluaa poliitikoksi, voidaan kysyä myös, kuka hullu hakee oikeutta poliisilta.
Samanaikaisesti saa joku nuuskanmyyjä 2,5 vuotta ehdotonta vankeutta ja valtavat korvaukset maksettavaksi.
Sairas maailma. Missä viipyy Vapahtaja? (Tämä oli sarkasmia, idiootit).
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
lauantai 30. toukokuuta 2015
Hei me leikataan!
Maailma/Suomi on muuttunut. Todellakin.
Nyt Suomea ohjataan kuten yritystä - pörssiyritystä. Olen suorittanut työelämäni liike-elämässä, joten ymmärrän kyllä tuota maailmaa.
Johtoryhmässä kaikki pyörii taseen ja tuloslaskelman ympärillä eikä tuloksen tekijöihin ole sen kummempaa tunneyhteyttä. Siksi heitä voidaankin irtisanoa ja heittää kadulle hyvin keksittyjen syiden varjolla ja samalla unohtaa heidät.
Pörssiyritys tietää tuhoavansa ihmiselämiä, mutta se rauhoittaa omantunnon rippeitään sillä, että kyllä hyvinvointivaltio siivoaa jäljet ja kokoaa palat yhteen - jotenkin.
Mutta kun maan hallitus toimii kuten pörssiyritys, kuka siivoaa jäljet ja kuka kokoaa kappaleet? Kysyn vaan.
Voiko näitä ihmisiä arvostella? Ei. Se olisi vihapuhetta. Sitä paitsi: osaako joku osoittaa ajankohdan maailman historiassa, jolloin yksittäisellä ihmisellä olisi ollut jokin arvo? Tekopyhät, omassa kuplassaan elävät ihmiset, joilla ei ole hajuakaan tavallisten ihmisten elämästä, tekevät päätöksiä heidän puolestaan. Näinhän on aina tehty.
Minua harmittaa vain se, että nämä Suomen ongelmat ovat olleet hyvin tiedossa jo 20 vuotta, mutta oli niin paljon hauskempaa kylpeä Nokian loistossa ja unohtaa muut.
Mutta hei, ollaan positiivisia ja annetaan mahdollisuus. Jos joku jossain keksisi jotain. Uutta.
Nyt on kansalla matskua valittamiseen ja koomikoilla töitä.
Nyt Suomea ohjataan kuten yritystä - pörssiyritystä. Olen suorittanut työelämäni liike-elämässä, joten ymmärrän kyllä tuota maailmaa.
Johtoryhmässä kaikki pyörii taseen ja tuloslaskelman ympärillä eikä tuloksen tekijöihin ole sen kummempaa tunneyhteyttä. Siksi heitä voidaankin irtisanoa ja heittää kadulle hyvin keksittyjen syiden varjolla ja samalla unohtaa heidät.
Pörssiyritys tietää tuhoavansa ihmiselämiä, mutta se rauhoittaa omantunnon rippeitään sillä, että kyllä hyvinvointivaltio siivoaa jäljet ja kokoaa palat yhteen - jotenkin.
Mutta kun maan hallitus toimii kuten pörssiyritys, kuka siivoaa jäljet ja kuka kokoaa kappaleet? Kysyn vaan.
Voiko näitä ihmisiä arvostella? Ei. Se olisi vihapuhetta. Sitä paitsi: osaako joku osoittaa ajankohdan maailman historiassa, jolloin yksittäisellä ihmisellä olisi ollut jokin arvo? Tekopyhät, omassa kuplassaan elävät ihmiset, joilla ei ole hajuakaan tavallisten ihmisten elämästä, tekevät päätöksiä heidän puolestaan. Näinhän on aina tehty.
Minua harmittaa vain se, että nämä Suomen ongelmat ovat olleet hyvin tiedossa jo 20 vuotta, mutta oli niin paljon hauskempaa kylpeä Nokian loistossa ja unohtaa muut.
Mutta hei, ollaan positiivisia ja annetaan mahdollisuus. Jos joku jossain keksisi jotain. Uutta.
Nyt on kansalla matskua valittamiseen ja koomikoilla töitä.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Minun Suomeni
Eduskuntavaalit ohi. Suomi muka kriisissä. Pelottelua. Pelottelua. Pelottelua. Sitä kai Suomen politiikka on aina ollut. Ja kun se on hyväksi havaittu, niin jatketaan samalla linjalla. Kansa on pidettävä kurissa hinnalla millä hyvänsä. Kansa, joka on yksi maailman onnellisimmista.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Keskusta haluaa pitää maaseudun elävänä. Suomen kaunis ja vielä suhteellisen puhdas luonto on tärkeä ja jos Keskusta Sipilän johdolla osaa huolehtia vielä siitä, ettei geenimuunneltua ruokaa ainakaan pakoteta tuotettavaksi Suomessa eikä Suomen järviä ja vettä myydä ulkomaalaisille omistajille, niin minä todellakin kiitän ja kumarran.
En vastusta myöskään sitä, että Perussuomalaiset rakastavat isänmaataan ja haluavat auttaa sen kansalaisia parempaan elämään. Maailman onnellisimpien kansojen joukkoon kuuluvassa Suomessa monella kansalaisella on paha olla ja perussuomalaisten mielestä he saavat kertoa siitä. Se, että esim. työttömyydestä tulee paha mieli, ei ole mielisairautta vaan osoitus enemmänkin mielen terveydestä. Tämän Perussuomalaiset ymmärtävät ja kiitän heitä siitä.
Vaikka kuulunkin heidän pilkkaamiinsa liberaalimpiin vihreisiin ja olen kaiken lisäksi vielä vihattu feministi, arvostan ihmisiä, jotka rehellisesti puolustavat kotiaan.
Valtakunnassa kaikki hyvin.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Keskusta haluaa pitää maaseudun elävänä. Suomen kaunis ja vielä suhteellisen puhdas luonto on tärkeä ja jos Keskusta Sipilän johdolla osaa huolehtia vielä siitä, ettei geenimuunneltua ruokaa ainakaan pakoteta tuotettavaksi Suomessa eikä Suomen järviä ja vettä myydä ulkomaalaisille omistajille, niin minä todellakin kiitän ja kumarran.
En vastusta myöskään sitä, että Perussuomalaiset rakastavat isänmaataan ja haluavat auttaa sen kansalaisia parempaan elämään. Maailman onnellisimpien kansojen joukkoon kuuluvassa Suomessa monella kansalaisella on paha olla ja perussuomalaisten mielestä he saavat kertoa siitä. Se, että esim. työttömyydestä tulee paha mieli, ei ole mielisairautta vaan osoitus enemmänkin mielen terveydestä. Tämän Perussuomalaiset ymmärtävät ja kiitän heitä siitä.
Vaikka kuulunkin heidän pilkkaamiinsa liberaalimpiin vihreisiin ja olen kaiken lisäksi vielä vihattu feministi, arvostan ihmisiä, jotka rehellisesti puolustavat kotiaan.
Valtakunnassa kaikki hyvin.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Naistenpäivänä
Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Monet naiset ovat eläneet helvetillisen elämän saadakseen edes osan ihmisoikeuksista, joista nyt saan nauttia. Silti ei oikeuksissa ole ollut kehumista minullakaan.
Minä olen nainen ja ihminen. Mieskin on ihminen, mutta hieman eri tavalla. On totta, että hänet voidaan lähettää tykinruoaksi ilman omaa suostumusta ja se ei ole kivaa. Siksi me naiset emme haluakaan täydellistä tasa-arvoa. Emme halua myöskään puku- ja kravattipakkoa.
Aika huvittavalla tavalla suomalaiset naiset ovat oikeutensa saavuttaneet. 1919 naiset saivat tehdä työtä ilman aviomiehen suostumusta. Saksaa puhuvissa maissa tuota oikeutta ei ole saatu vieläkään, ainakaan henkisessä mielessä. Ja esim. Ranskassa koulujen vapaa keskiviikko ja ruokakulttuuri tekevät äidin työelämän todella vaikeaksi. Suomessa nainen vapautettiin miehen holhouksesta vasta kymmenen vuotta myöhemmin: 1929 - mielenkiintoinen pikku yksityiskohta.
Ja salaliitto jatkuu: 1961 sallittiin naiselle e-pilleri ja samalla saatiin nainen lopulliseen hallintaan "vapauden" tekosyyllä.
Tähänkään asti naisen keho ei ollut kuulunut hänelle itselleen, mutta nyt hänestä tuli täysin yhteiskunnan omaisuutta. Lasten hyvinvoinnin varjolla nainen saatiin täydellisesti lääkäreiden ja lääketeollisuuden alaisuuteen. Ja koska naiset jo hormonituotantonsa perusteella ovat taipuvaisia ajattelemaan lasten hyvinvointia, he suostuivat tähän uuteen julmaan holhoukseen. Ja loppu on historiaa.
Nyt kun naiset oli saatu uudenlaiseen holhoukseen, oli helppoa sysätä heille myös lasten elatusvelvollisuus - ainakin käytännössä. Näin vapautettiin miehet kaikista seksiaktin jälkiseuraamuksista. Raiskauskin kyettiin useimmiten kääntämään naisen itseaiheuttamaksi. Palkkaetuus miehelle toki säilytettiin. Harrastukset kun maksavat.
Ei ihme, että monet miehet naureskelevat feministeille. Oikeuksien perään huutelu on iskenyt omaan nilkkaan. Vahingonilo on puhtain ilo.
Pienenä yksityiskohtana henkilökohtaisesta elämästäni voin kertoa, että kun 1970 tyttäreni syntyi keskosena (1480 g) ja tein kuolemaa, mieheltäni kysyttiin KUMPI jätetään henkiin. Onneksi jäimme molemmat henkiin ja tyttärestäni kasvoi terve ja itsenäinen nainen.
Tervetuloa tiede, robotit ja keinokohtu!
Minä olen nainen ja ihminen. Mieskin on ihminen, mutta hieman eri tavalla. On totta, että hänet voidaan lähettää tykinruoaksi ilman omaa suostumusta ja se ei ole kivaa. Siksi me naiset emme haluakaan täydellistä tasa-arvoa. Emme halua myöskään puku- ja kravattipakkoa.
Aika huvittavalla tavalla suomalaiset naiset ovat oikeutensa saavuttaneet. 1919 naiset saivat tehdä työtä ilman aviomiehen suostumusta. Saksaa puhuvissa maissa tuota oikeutta ei ole saatu vieläkään, ainakaan henkisessä mielessä. Ja esim. Ranskassa koulujen vapaa keskiviikko ja ruokakulttuuri tekevät äidin työelämän todella vaikeaksi. Suomessa nainen vapautettiin miehen holhouksesta vasta kymmenen vuotta myöhemmin: 1929 - mielenkiintoinen pikku yksityiskohta.
Ja salaliitto jatkuu: 1961 sallittiin naiselle e-pilleri ja samalla saatiin nainen lopulliseen hallintaan "vapauden" tekosyyllä.
Tähänkään asti naisen keho ei ollut kuulunut hänelle itselleen, mutta nyt hänestä tuli täysin yhteiskunnan omaisuutta. Lasten hyvinvoinnin varjolla nainen saatiin täydellisesti lääkäreiden ja lääketeollisuuden alaisuuteen. Ja koska naiset jo hormonituotantonsa perusteella ovat taipuvaisia ajattelemaan lasten hyvinvointia, he suostuivat tähän uuteen julmaan holhoukseen. Ja loppu on historiaa.
Nyt kun naiset oli saatu uudenlaiseen holhoukseen, oli helppoa sysätä heille myös lasten elatusvelvollisuus - ainakin käytännössä. Näin vapautettiin miehet kaikista seksiaktin jälkiseuraamuksista. Raiskauskin kyettiin useimmiten kääntämään naisen itseaiheuttamaksi. Palkkaetuus miehelle toki säilytettiin. Harrastukset kun maksavat.
Ei ihme, että monet miehet naureskelevat feministeille. Oikeuksien perään huutelu on iskenyt omaan nilkkaan. Vahingonilo on puhtain ilo.
Pienenä yksityiskohtana henkilökohtaisesta elämästäni voin kertoa, että kun 1970 tyttäreni syntyi keskosena (1480 g) ja tein kuolemaa, mieheltäni kysyttiin KUMPI jätetään henkiin. Onneksi jäimme molemmat henkiin ja tyttärestäni kasvoi terve ja itsenäinen nainen.
Tervetuloa tiede, robotit ja keinokohtu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)