lauantai 21. kesäkuuta 2014
Nalkuttavat naiset
Näin juhannuspäivänä erittäin ajankohtainen aihe.
Helsingin Sanomat 20.6.2014: Tutkimus: nalkutukseen voi kuolla.
Erikoisesti nalkuttava vaimo on kuolemaksi. Moni mies on taatusti samaa mieltä.
Suomalaiset miehet saavat tosin syyttää itseään: aggressiivinen kulttuuri on tehnyt tasa-arvoon pyrkivät naiset myös aggressiiviseksi. Esim. minä en kykene katsomaan suomalaista teatteria voimatta pahoin. Nämä ylinäyttelevät huutavat ja räyhäävät naiset ovat yksinkertaisesti kammottavia. Jos naiset ovat todella tuollaisia, niin miehet elävät helvetissä.
Onneksi en usko tuohon itsekään. Meitä on moneksi.
Vakavasti puhuen, mistä tuo aggressiivisuus oikein kumpuaa? Pelko, viha, kiukku, katkeruus jne. ovat tunteita, jotka liittyvät stressaavaan elämään. 90% ihmisistä yleisesti elää stressaavaa elämää.
Emootiot ovat menneisyyden aiheuttamia lopputuotteita. Ja kun emootioita jatkuvasti toistetaan, niiden luomat kemikaalit aiheuttavat riippuvuutta kehossa sekä geenimuutoksia.
Ihminen muuttuu itsekkääksi, omaa tärkeyttään korostavaksi paskiaiseksi. Ei kiva. Lisäksi hän ei jaksa olla kiinnostunut pitkän aikavälin suunnitelmista vaan elää jatkuvassa hätätilassa deadlineineen ja neljännesvuosikatsauksineen. Elämä on taistelua. Silti jonkun aikaa se voi olla hyvää ja mielenkiintoista. Pitemmän päälle keho ei sellaista elämää kuitenkaan kestä vaan murtuu tavalla tai toisella.
Tämänhän me kaikki tiedämme Entä sitten?
http://www.youtube.com/watch?v=0XcCoDlVf-s
http://www.drjoedispenza.com/
Dr. Joe Dispenza on mielenkiintoinen henkilö, joka on tutkinut aivojen mahdollisuuksia koko ikänsä.
Samalla tavoin kuin olemme kyenneet muuttamaan aivojamme geneettisesti jatkuvan stressin avulla, kykenemme muuttamaan niitä uudelleen esim. meditaation tms. avulla. Menneisyyden kirjanpidosta irti päästyämme kontrollifriikkikin meissä vähitellen hiipuu.
Tärkeää on täydellisen selkeä ajatus, sen täydellinen hyväksyminen ja usko sen toteutumiseen. Sen jälkeen ylianalyyttinen mieli narikkaan ja eiku "herran huomaan". Lopputulos voi olla iloinen yllätys.
Me kaikki tiedämme kuinka upeaa on tehdä juuri sitä, mitä rakastaa ja josta on oikeasti kiinnostunut. Olotila on emootioiden tuolla puolen, ilman aikaa ja paikkaa. On vain ajatus ja se, mitä olet juuri tekemässä.
Siinä olotilassa saadaan Suomi nousuun. Aivan varmasti. Me kaikki tiedämme sen.
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
Mitäs me narsistit!
Tässä kuussa luin sellaisen kirjan, joka oikeasti nostatti hiukset pystyyn.
Mikkel Clair Nissen: Manipulism and the Weapon of Guilt - collectivism exposed.
http://manipulism.com/
Kirjan alkusanoissa kööpenhaminalainen kirjoittaja ilmoittaa paljastavansa maailman onnellisimman kansan, Tanskan, todelliset kasvot: että se on vain kollektivismin suuri huijaus. Kun sinut on kasvatettu, kuten koko ympäristösi, tiettyyn muottiin, etkä muusta tiedä, sinun on mahdotonta olla tietoinen kollektivismin passiivisaggressiivisesta mielen pelistä.
Hän kertoo olleensa aivan tavallinen sosiaalisesti ajatteleva tanskalainen, joka matkustellessaan ulkomailla kertoi ylpeänä ihanasta kotimaastaan ja onnellisesta elämästään siellä.
Hitaasti mutta varmasti hän alkoi kuitenkin vertailla Tanskan todellisuutta Usan, Australian ja Espanjan todellisuuteen.
Helpottuneena luin kirjaa, koska kuten hän, minäkin lähdin kotimaastani 19-vuotiaana ja palasin 16 vuotta myöhemmin (hän 14 vuotta myöhemmin) ja se paluu oli kuin märkä rätti vasten kasvoja.
Tunnustan, että minäkin rakastan amerikkalaisten itsevarmaa, rohkaisevaa, avointa ja ystävällistä läsnäolotilaa, joka ei katso henkilön taloudellista asemaa. Vaikka rikollisuutta on paljon, ihmisten avoimuus tekee elämästä turvallisemman tuntuisen.
Mikkelin kokemukset paluunsa jälkeen muistuttavat omiani. Olemme molemmat syntyneet kotimaassamme perheeseen, jolla on satojen vuosien historia omassa maassaan. Silti, jos uskaltautuu kritisoimaan jotain epäkohtaa, tulee nopeasti vastaus: ehkä sinun olisi paras muuttaa pois Suomesta. Hän kertoo lukuisia esimerkkejä omasta elämästään.
Hän kritisoi mm. sitä, että perheet on tuhottu ja korvattu Äiti Tanskalla, valtiolla. Mitä mestari määrää sen marionetti tekee. Kunnon tanskalainen ei kyseenalaista mitään.
Kirja on kovaa tekstiä ja Nissen kertookin menettäneensä suuren osan ystävistään ja perheestään kirjan ilmestymisen myötä. Hän ei kuitenkaan anna periksi. Hänellä on missio. Hän ilmoittaa, että jos hän ateistina joutuu helvettiin, niin sielläkin hän yrittää parantaa asioita.
Näennäisesti demokraattinen maa on byrokratia lakeineen, sääntöineen ja asetuksineen IHAN KAIKESTA. Kuitenkaan todellista oikeudenmukaisuutta ei ole. Kaikkien ihmisten oletetaan olevan rikollisia jolleivat he kykene todistamaan toisin. Eivätkä he voi edes puolustaa itseään. Pippurisumutinkin on kielletty. Suomessa monet nuoret kutsuvat nyky-yhteiskuntaa avovankilaksi.
"Täydellinen totalitaarinen valtio on se, jossa kaikkivaltiaat poliittiset johtajat manageriarmeijoineen kontrolloivat orjakansaa. Kansaa, jota ei tarvitse edes pakottaa, koska he rakastavat palvella."
Pat Buchanan
Janten laki on laki, jota sovelletaan kaikissa Pohjoismaissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki
Saksalainen sana SCHADENFROH kuvaa asennetta, jossa ihmiset nauttivat toisen epäonnesta ja lannistamisesta.
Ja nyt seuraa se lopullinen järkytys: Hän vertaa tätä kulttuuria narsismiin.
Narsismin 7 kuolemansyntiä:
Nissen väittää, että narsistisessa yhteiskunnassa ihmiset ohjelmoidaan jo lapsena manipuloimaan, uhkailemaan ja leikkimään poliisia ympäristössään.
Tämä kaikki on tarpeellista yhteiskunnan kontrolloimiseksi ja syyllistäminen on sen pääasiallinen ase.
Vahva mieli on uhka muille ihmisille.
Kurjuuden tasapuolinen jakaminen on se juttu.
Hän kannustaa tutkimaan nyky-yhteiskunnan narsistisia piirteitä.
Ihmisen itsetunto on ensin viety. Häntä on käytetty hyväksi antaen ymmärtää että "me huolehdimme sinusta". Jos kiitollisuutta ei heru, täydellinen myötäelämisen ja empatian puute vie toisen täydelliseen hylkäämiseen ilman tunnonvaivoja.
Tämä käsittämätön kylmyys ja julmuus tulee esiin ainakin Suomessa vanhustenhoidossa. Viimeisten tutkimusten mukaan vanhukset elävät keskimäärin vain 2 vuotta vanhainkodissa. Miksiköhän?
Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että vain tietämätön syyttää ismejä. Ihmisessä on jotain todella pahasti vialla. Ehkä se geenimanipulaatio ei olekaan niin huono ajatus kuin aiemmin ajattelin.
Ja vielä:
Vaikka Pohjoismaiden kritisoijia yritetään nujertaa monin eri tavoin, he harvoin menettävät sentään henkeään. Ja yksin tämä tosiasia todistaa, etteivät nuo maat sentään niin huonoja ole.
Mutta oikeasti onnellisten ihmisten maita ne eivät ole. Se on manipuloinnin luoma valhe.
Pat Buchanan
- Häpeämättömyys
- Täydellisyys
- Ylimielisyys
- Kateus
- Oikeus odottaa tahtonsa noudattamista
- Hyväksikäyttö ottamatta huomioon muiden tunteita tai kiinnostuksen kohteita
- Ei rajoja - muut ovat minua varten
Nissen väittää, että narsistisessa yhteiskunnassa ihmiset ohjelmoidaan jo lapsena manipuloimaan, uhkailemaan ja leikkimään poliisia ympäristössään.
Tämä kaikki on tarpeellista yhteiskunnan kontrolloimiseksi ja syyllistäminen on sen pääasiallinen ase.
Vahva mieli on uhka muille ihmisille.
Kurjuuden tasapuolinen jakaminen on se juttu.
Hän kannustaa tutkimaan nyky-yhteiskunnan narsistisia piirteitä.
Ihmisen itsetunto on ensin viety. Häntä on käytetty hyväksi antaen ymmärtää että "me huolehdimme sinusta". Jos kiitollisuutta ei heru, täydellinen myötäelämisen ja empatian puute vie toisen täydelliseen hylkäämiseen ilman tunnonvaivoja.
Tämä käsittämätön kylmyys ja julmuus tulee esiin ainakin Suomessa vanhustenhoidossa. Viimeisten tutkimusten mukaan vanhukset elävät keskimäärin vain 2 vuotta vanhainkodissa. Miksiköhän?
Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että vain tietämätön syyttää ismejä. Ihmisessä on jotain todella pahasti vialla. Ehkä se geenimanipulaatio ei olekaan niin huono ajatus kuin aiemmin ajattelin.
Ja vielä:
Vaikka Pohjoismaiden kritisoijia yritetään nujertaa monin eri tavoin, he harvoin menettävät sentään henkeään. Ja yksin tämä tosiasia todistaa, etteivät nuo maat sentään niin huonoja ole.
Mutta oikeasti onnellisten ihmisten maita ne eivät ole. Se on manipuloinnin luoma valhe.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Valitse puolesi. Nyt.
Viime vuosikymmenen tärkein kirja oli itselleni Naomi Kleinin The Shock Doctrine: Rise of Disaster Capitalism, Tuhokapitalismin nousu, 2007 ja sitä ennen No Logo.
Koska olen saanut kaupallisen koulutuksen ja elänyt liike-elämässä ansaituilla tuloilla, kirjojen raadollisuus oli sokki - joka ei kuitenkaan tullut täysin yllätyksenä.
"Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään." Milton Friedman, kahleettoman kapitalismin kummisetä
Siitä on nyt melkein kymmenen vuotta. Mikä on muuttunut? Katastrofeja on kyllä riittänyt ja haavoittuneet ihmiset ovat valmiimpia muutokseen. (?)
Jollei ihmiset olisi niin raadollisia, olisin ehdottomasti kaiken yksityistämisen puolella. Vapaa kauppa, vapaa yrittäminen ja ihmisten vapaus tehdä mitä tahtovat kunhan eivät vahingoita toisia kuulostaa hyvältä. Mutta kun se ei aina mene niin tässä maailmassa.
Saksassa työskentelin jonkin aikaa insinööritoimistossa. Ihmiset olivat mukavia ja erittäin oikeistolaisia. Eräs nuori insinööri sai potkut, koska oli liittynyt ammattiliittoon. Liike-elämässä oli täysin mahdoton ajatus ajatella vasemmistolaisesti.
Todennäköisesti asiat ovat noista ajoista muuttuneet ja ennen oli myös helpompaa sulkea silmänsä epäoikeudenmukaisuudelta. Tietoa ei tavalliselle ihmiselle ollut tarjolla kuten nyt.
Saksalainen sanonta "Was ich nicht weiss macht mich nicht heiss" tarkoittaa juuri sitä: On helpompaa elää kun ei tiedä. Jotkut valitsevat kuitenkin sen vaikeamman tien: alkavat ottaa asioista selvää. Ja he joutuvat vääjäämättä vaikeuksiin. Dilemma on vain siinä, että mitä enemmän tietää asioista, sitä vaikeampaa on ratkaista, mikä on oikein ja mikä väärin.
Kun ostan edullisen kesävaatteen voin maksaa sen tuntien häpeää itsestäni. TAI voin ajatella, että noiden tehtaan ihmisten todelliset ystävät ovat juuri nuo suuret kansainväliset yritykset. Koska ilman niitä nuo ihmiset kuolisivat nälkään tai joutuisivat esim. prostituutioon.
Kun joku köyhä tarvitsee kipeästi rahaa, on hänen turha mennä pankkiin sitä anomaan. Sitä vastoin joku tuhokapitalismin edustaja sikamaisine korkoineen saattaa sen tehdä ja näin köyhän jokin elintärkeä asia saadaan hoitoon. Tuhokapitalismin edustajalle köyhä kelpaa kunhan on terve ja myy itsensä halvalla. Hän ei moralisoi kuten etujärjestöt tekevät.
Tieto auttaa ymmärtämään harmaita sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi.
Ja tästähän elämässä on lopulta kysymys. Se ei ole täydellistä, ehkä sen ei pidäkään olla.
EU-vaalit ovat edessä. Ei ole helppoa vastata viisaasti vaalikoneessa.
Vaikka EU on perseestä, on kai parasta katsoa tämä ihmiskoe loppuun asti. Olenhan eurooppalainen, joka asuu Euroopassa.
Yhteistyö on ainoa oikea tie, ilman harmaan sävyjä.
Koska olen saanut kaupallisen koulutuksen ja elänyt liike-elämässä ansaituilla tuloilla, kirjojen raadollisuus oli sokki - joka ei kuitenkaan tullut täysin yllätyksenä.
"Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään." Milton Friedman, kahleettoman kapitalismin kummisetä
Siitä on nyt melkein kymmenen vuotta. Mikä on muuttunut? Katastrofeja on kyllä riittänyt ja haavoittuneet ihmiset ovat valmiimpia muutokseen. (?)
Jollei ihmiset olisi niin raadollisia, olisin ehdottomasti kaiken yksityistämisen puolella. Vapaa kauppa, vapaa yrittäminen ja ihmisten vapaus tehdä mitä tahtovat kunhan eivät vahingoita toisia kuulostaa hyvältä. Mutta kun se ei aina mene niin tässä maailmassa.
Saksassa työskentelin jonkin aikaa insinööritoimistossa. Ihmiset olivat mukavia ja erittäin oikeistolaisia. Eräs nuori insinööri sai potkut, koska oli liittynyt ammattiliittoon. Liike-elämässä oli täysin mahdoton ajatus ajatella vasemmistolaisesti.
Todennäköisesti asiat ovat noista ajoista muuttuneet ja ennen oli myös helpompaa sulkea silmänsä epäoikeudenmukaisuudelta. Tietoa ei tavalliselle ihmiselle ollut tarjolla kuten nyt.
Saksalainen sanonta "Was ich nicht weiss macht mich nicht heiss" tarkoittaa juuri sitä: On helpompaa elää kun ei tiedä. Jotkut valitsevat kuitenkin sen vaikeamman tien: alkavat ottaa asioista selvää. Ja he joutuvat vääjäämättä vaikeuksiin. Dilemma on vain siinä, että mitä enemmän tietää asioista, sitä vaikeampaa on ratkaista, mikä on oikein ja mikä väärin.
Kun ostan edullisen kesävaatteen voin maksaa sen tuntien häpeää itsestäni. TAI voin ajatella, että noiden tehtaan ihmisten todelliset ystävät ovat juuri nuo suuret kansainväliset yritykset. Koska ilman niitä nuo ihmiset kuolisivat nälkään tai joutuisivat esim. prostituutioon.
Kun joku köyhä tarvitsee kipeästi rahaa, on hänen turha mennä pankkiin sitä anomaan. Sitä vastoin joku tuhokapitalismin edustaja sikamaisine korkoineen saattaa sen tehdä ja näin köyhän jokin elintärkeä asia saadaan hoitoon. Tuhokapitalismin edustajalle köyhä kelpaa kunhan on terve ja myy itsensä halvalla. Hän ei moralisoi kuten etujärjestöt tekevät.
Tieto auttaa ymmärtämään harmaita sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi.
Ja tästähän elämässä on lopulta kysymys. Se ei ole täydellistä, ehkä sen ei pidäkään olla.
EU-vaalit ovat edessä. Ei ole helppoa vastata viisaasti vaalikoneessa.
Vaikka EU on perseestä, on kai parasta katsoa tämä ihmiskoe loppuun asti. Olenhan eurooppalainen, joka asuu Euroopassa.
Yhteistyö on ainoa oikea tie, ilman harmaan sävyjä.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Ristiriitaisuus on pelin nimi
Maailma on ristiriitainen paikka.
Mitään "hyvää" et voi tehdä ilman, etteikö siitä aiheutuisi jotain haittaa tai surua jollekulle toiselle ja vice versa.
Me kaikki olemme sitä mieltä, ettei lasten tulisi valmistaa vaatteitamme huonoissa olosuhteissa 50 euron kuukausipalkalla (tai vähemmälläkin).
Silti ostamme edullisia vaatteita, elintarvikkeita ja elektroniikkaa. Nokian puhelimetkin olivat ylikalliita niin kauan kuin komponentit tuotiin Euroopasta. Kaikki muuttui kun tuonti vaihtui Aasiaan. Ja pienet hyväksikäytetyt ihmiset ovat iloisia, koska saavat olla elossa.
Siksi onkin kätevää pitää osa ihmiskunnasta hädässä, auttaa heitä vähän ja vastaanottaa vastalahjana heidän ikuisen kiitollisuutensa.
Tämän ymmärsin jo nuorena ja kokemus on kristallisoinut tietoni.
Saksassa asuessani minulla oli neljä kummilasta Pakistanissa. Kampanja oli presidentin suojelema ja kaikki toimi hyvin. Oli ihanaa saada itsetehtyjä lahjoja ja piirustuksia. Oli mukavaa olla hyvä ihminen.
Tätä monet kummit eivät tule ajatelleeksi. Autetuksi tuleminen ei ole pelkkä lottovoitto. Sinusta tulee erikoinen silmätikku, etkä ole itse osaasi valinnut. Tosin, niinhän meille muillekin käytännössä tapahtuu.
Tasa-arvoa ei ole koskaan ollut, eikä sitä nykyisellä yhteiskuntarakenteella tulla koskaan saavuttamaankaan. Tasa-arvon puute ilmenee vihana ja syrjintänä.
Bonnierin journalistipalkinnon voittanut Ylen viha-projekti Me tiedämme missä asut on internetsivusto, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kohtaamastaan uhkailusta ja vihapuheesta. Se oli erittäin taidokkaasti ja rohkeasti toteutettu sivusto, joka oli palkintonsa ansainnut.
Ongelma on vain siinä, että taviksen on turha mennä itkemään poliisille, että häntä vainotaan ja vihataan. Poliisilla on muutakin tekemistä, kuin suojella matti ja maija meikäläisen olematonta kunniaa. Laki ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Se tulee monelle yllätyksenä.
Tappouhkauksia ei tarvitse sietää, mutta tietynlainen kritiikin sieto kuuluu demokratiaan.
Katsoin ja kuuntelin Obaman puheen Brysselissä. Hän puhui mm. siitä, kuinka läntiseen kulttuuriin kuuluu ei vain kritiikin sietokyky vaan myös se, että erilaiset mielipiteet ovat jopa tervetulleita, koska ne pitävät yhteiskunnan vireänä ja elossa. Erilaisuus on se juttu.
http://yle.fi/uutiset/me_tiedamme_missa_asut/6590408
Muista elää unelmaasi ... virheestä virheeseen ...
Mitään "hyvää" et voi tehdä ilman, etteikö siitä aiheutuisi jotain haittaa tai surua jollekulle toiselle ja vice versa.
Me kaikki olemme sitä mieltä, ettei lasten tulisi valmistaa vaatteitamme huonoissa olosuhteissa 50 euron kuukausipalkalla (tai vähemmälläkin).
Silti ostamme edullisia vaatteita, elintarvikkeita ja elektroniikkaa. Nokian puhelimetkin olivat ylikalliita niin kauan kuin komponentit tuotiin Euroopasta. Kaikki muuttui kun tuonti vaihtui Aasiaan. Ja pienet hyväksikäytetyt ihmiset ovat iloisia, koska saavat olla elossa.
Kautta aikojen rikkaudet on kerätty hyväkuntoisten turvattomien ihmisten avulla. Pysyäkseen elossa ihminen on valmis miltei mihin tahansa. Sellaisia me olemme.
Siksi onkin kätevää pitää osa ihmiskunnasta hädässä, auttaa heitä vähän ja vastaanottaa vastalahjana heidän ikuisen kiitollisuutensa. Tämän ymmärsin jo nuorena ja kokemus on kristallisoinut tietoni.
Saksassa asuessani minulla oli neljä kummilasta Pakistanissa. Kampanja oli presidentin suojelema ja kaikki toimi hyvin. Oli ihanaa saada itsetehtyjä lahjoja ja piirustuksia. Oli mukavaa olla hyvä ihminen.
Myöhemmin minusta tuli köyhä yksinhuoltaja, eikä minulla ollut enää varaa maksaa heidän avustuksestaan. En tiedä, miten he menestyivät elämässään. Koulutetuilla tytöillä Pakistanissa ei varmasti ole helppoa. Toivottavasti heidän voimansa riittivät.
Tätä monet kummit eivät tule ajatelleeksi. Autetuksi tuleminen ei ole pelkkä lottovoitto. Sinusta tulee erikoinen silmätikku, etkä ole itse osaasi valinnut. Tosin, niinhän meille muillekin käytännössä tapahtuu. Tasa-arvoa ei ole koskaan ollut, eikä sitä nykyisellä yhteiskuntarakenteella tulla koskaan saavuttamaankaan. Tasa-arvon puute ilmenee vihana ja syrjintänä.
Bonnierin journalistipalkinnon voittanut Ylen viha-projekti Me tiedämme missä asut on internetsivusto, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kohtaamastaan uhkailusta ja vihapuheesta. Se oli erittäin taidokkaasti ja rohkeasti toteutettu sivusto, joka oli palkintonsa ansainnut.
Ongelma on vain siinä, että taviksen on turha mennä itkemään poliisille, että häntä vainotaan ja vihataan. Poliisilla on muutakin tekemistä, kuin suojella matti ja maija meikäläisen olematonta kunniaa. Laki ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Se tulee monelle yllätyksenä.
Tappouhkauksia ei tarvitse sietää, mutta tietynlainen kritiikin sieto kuuluu demokratiaan.
Katsoin ja kuuntelin Obaman puheen Brysselissä. Hän puhui mm. siitä, kuinka läntiseen kulttuuriin kuuluu ei vain kritiikin sietokyky vaan myös se, että erilaiset mielipiteet ovat jopa tervetulleita, koska ne pitävät yhteiskunnan vireänä ja elossa. Erilaisuus on se juttu.
http://yle.fi/uutiset/me_tiedamme_missa_asut/6590408
Muista elää unelmaasi ... virheestä virheeseen ...
torstai 27. helmikuuta 2014
Erimielisyys on siunaus
Ostin kirjan.
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510401255
Kaikki alkoi siitä, kun Sanna Ukkola kiteytti Pressiklubin provokeskustelun sanoihin:
Muuttakaa luonnettanne suomalaiset! Älkääkä laittako niitä ruokakuvia faceen!
Ohjelmassa mainostettiin Provo opasta ja koska olen ollut jo aiemmin kiinnostunut Tero Kartastenpään kirjoituksista, kiinnostuin.
http://sirkkahelenanblogi.blogspot.fi/2011/03/anteeksi.html
Erimielisyys on siunaus, mutta suomalaiset eivät osaa keskustella saati sitten väitellä, vaan erilainen mielipide otetaan henkilökohtaisena loukkauksena ja jopa sodanjulistuksena.
Kirjan käsittämättömän karismaattiset tekijät Tero Kartastenpää ja Jani Timonen tiivistävät oppinsa seitsemään käskyyn:
Kuulun kohderyhmään ja minun tulisi ymmärtää, että "se nyt vaan on tyhmää elää liikaa".
Olen hyvin hyvin vihainen.
Sillä:
Olen urheasti kestänyt terveysfasismin ja monipuolisen syyllistämisen vain todetakseni, että on rikos olla ikääntynyt ja siitä rikoksesta tuomitaan kuolemaan.
Brittikoomikko Ricky Gervais on kuulemma sanonut:
"Olen aina sanonut, että vaikka olet loukkaantunut, se ei tarkoita, että olet oikeassa."
Ja vielä:
Eliittiprovokaattori Ville Rannan sanoin:
"Kaikki kestää hetken ja sitten se loppuu."
"Ota digitaalinen foliohattu päästäsi, avaa kädet puuskasta ja anna kaikkien mielipiteiden tulla kohti."
- Töki vapaasti kaikkea.
- Tee taustatyö huolella.
- Älä unohda huumoria.
- Älä mene henkilökohtaisuuksiin.
- Herättele eri aisteja.
- Varo omaa persoonaasi.
- Varaudu vihaan.
Kuulun kohderyhmään ja minun tulisi ymmärtää, että "se nyt vaan on tyhmää elää liikaa".
Olen hyvin hyvin vihainen.
Sillä:
Olen urheasti kestänyt terveysfasismin ja monipuolisen syyllistämisen vain todetakseni, että on rikos olla ikääntynyt ja siitä rikoksesta tuomitaan kuolemaan.
Brittikoomikko Ricky Gervais on kuulemma sanonut:
"Olen aina sanonut, että vaikka olet loukkaantunut, se ei tarkoita, että olet oikeassa."
Ja vielä:
Eliittiprovokaattori Ville Rannan sanoin:
"Kaikki kestää hetken ja sitten se loppuu."
"Ota digitaalinen foliohattu päästäsi, avaa kädet puuskasta ja anna kaikkien mielipiteiden tulla kohti."
Kiltit Tero ja Jani, olen jo ottanut. Mutta ei se aina helppoa ole.
torstai 30. tammikuuta 2014
Paska maa(t)?
http://www.theguardian.com/world/2014/jan/27/scandinavian-miracle-brutal-truth-denmark-norway-sweden
The Guardian brittitoimittaja Michael Booth kirjoitti kolumnin Skandinaviasta ja samalla myös Suomesta.
Se oli virhe. Siitä syntyi aikamoinen älämölö. Tätä eivät suomalaiset niele.
Sillä:
Me emme ole perjantaijuoppoja eikä alkoholi tapa Suomessa.
Me emme ole aggressiivisia eikä täällä lyödä ketään.
Me olemme säkenöiviä keskustelijoita, emmekä seisoskele nurkissa tuijottelemassa kengännauhoja (vatsakin on vähän edessä).
Meillä ei ole hyttysiä. Ja jos onkin, eivät ne meitä piinaa. Verta meillä kyllä riittää jopa verenluovutuksiinkin.
Meillä ei ole äärimmäisen kylmää talvella eikä meillä liioin ole liikaa käsiaseita, perheväkivaltaa tms. Itsemurhiakin teemme vain silloin, kun muuta ratkaisua ei ongelmaan löydy.
Ja kyllä, lapset ovat tyhmentyneet, mutta heillä on todellakin varaa siihen.
Mutta hei!
Vähän lohduttaa, että tanskalainen televisiotuotanto on hanurista ja että tanskalaisilla on maailman neljänneksi suurin ekologinen jalanjälki. Hopeaa he voittavat maailman onnellisimpana kansana myös masennuslääkkeiden käytössä ja yksittäisten ihmisten velallisuustasossa. Ja syöpääkin he sairastavat eniten maailmassa.
Mutta junat kulkevat ajallaan.
Se, että neutraali Ruotsi on yksi maailman suurimmista aseiden viejistä ja että sitä kutsutaan pohjolan Kiinaksi, lämmittää myös.
Ja norjalainen Thomas Hylland Eriksen sanoo Norjasta:
"Me norjalaiset totuimme ajattelemaan itsestämme osana ratkaisua, mutta nyt öljymme kanssa olemme yhtäkkiä tulleet osaksi ongelmaa. Suurin osa ihmisistä kieltää tämän täydellisesti."
Niinpä. Tämäkö on se ihanuus ja utopia, johon koko maailman pitäisi pyrkiä?
Silti Suomi on varmasti paras maa suomalaiselle, Ruotsi ruotsalaiselle, Tanska tanskalaiselle ja Norja norjalaiselle. Ainakin useimmiten.
The Guardian brittitoimittaja Michael Booth kirjoitti kolumnin Skandinaviasta ja samalla myös Suomesta.
Se oli virhe. Siitä syntyi aikamoinen älämölö. Tätä eivät suomalaiset niele.
Sillä:
Me emme ole perjantaijuoppoja eikä alkoholi tapa Suomessa.
Me emme ole aggressiivisia eikä täällä lyödä ketään.
Me olemme säkenöiviä keskustelijoita, emmekä seisoskele nurkissa tuijottelemassa kengännauhoja (vatsakin on vähän edessä).
Meillä ei ole hyttysiä. Ja jos onkin, eivät ne meitä piinaa. Verta meillä kyllä riittää jopa verenluovutuksiinkin.
Meillä ei ole äärimmäisen kylmää talvella eikä meillä liioin ole liikaa käsiaseita, perheväkivaltaa tms. Itsemurhiakin teemme vain silloin, kun muuta ratkaisua ei ongelmaan löydy.
Ja kyllä, lapset ovat tyhmentyneet, mutta heillä on todellakin varaa siihen.
Mutta hei!
Vähän lohduttaa, että tanskalainen televisiotuotanto on hanurista ja että tanskalaisilla on maailman neljänneksi suurin ekologinen jalanjälki. Hopeaa he voittavat maailman onnellisimpana kansana myös masennuslääkkeiden käytössä ja yksittäisten ihmisten velallisuustasossa. Ja syöpääkin he sairastavat eniten maailmassa.
Mutta junat kulkevat ajallaan.
Se, että neutraali Ruotsi on yksi maailman suurimmista aseiden viejistä ja että sitä kutsutaan pohjolan Kiinaksi, lämmittää myös.
Ja norjalainen Thomas Hylland Eriksen sanoo Norjasta:
"Me norjalaiset totuimme ajattelemaan itsestämme osana ratkaisua, mutta nyt öljymme kanssa olemme yhtäkkiä tulleet osaksi ongelmaa. Suurin osa ihmisistä kieltää tämän täydellisesti."
Niinpä. Tämäkö on se ihanuus ja utopia, johon koko maailman pitäisi pyrkiä?
Silti Suomi on varmasti paras maa suomalaiselle, Ruotsi ruotsalaiselle, Tanska tanskalaiselle ja Norja norjalaiselle. Ainakin useimmiten.
lauantai 28. joulukuuta 2013
Vuoden 2013 päätteeksi
Tarja Halonen täytti 70 vuotta ja eräässä haastattelussa hän sanoi näin: (Apu nro 51)
"Kun joku kertoisi minulle, minkä takia työllistäminen on niin vaikeaa. Kun maailma ei ole valmis ja ihmiset ympäri maailmaa haluavat tehdä työtä, se on osa ihmisen arvokkuutta. Että aikuinen ihminen voi tuottaa jotain sellaista, jota muut haluavat ja että sillä voisi elää. Jobless growth - taloudellinen kasvu, joka ei tuota työtä eikä ota muita ihmisiä mukaan - on ongelma ympäri maailmaa. Miksi emme keksi tähän ratkaisua?"
Siinä on tärkein tämänhetkisen maailman ongelma erittäin hyvin kiteytettynä.
Monille tuo "jobless growth" antaa lupauksen maailmasta, jossa koneet ja robotit tekevät työt ja varat jaetaan tasaisesti kaikkien ihmisten kesken. Näin kaikille saadaan oikeudenmukainen ja hyvä elämä. Näille henkilöille on usein ominaista, että he eivät tunne ihmistä eivätkä historiaa kovin hyvin. Se, että tulee itse hyvästä kodista ja tuntee vain kivoja ihmisiä, ei ole tae sille, että koko maailma olisi samanlainen.
Kuulostaa niin ristiriitaiselta, kun toisaalla syrjäytymisvaarassa olevia nuoria patistetaan yrittäjiksi ja toisaalla taasen tehdään aloittelevan yrittäjän elämä mahdollisimman hankalaksi siksi, ettei vain luonnostaan ahne ihminen sortuisi harmaaseen talouteen.
Kyllä, verovaroja tarvitaan, mutta aivan käsittämättömät ajojahdit ovat minun maailmassani vastenmielisiä.
Jos verottaja olisi armollisempi, eikä konkurssin tehnyttä yrittäjää leimattaisi rikolliseksi loppuelämäkseen, näillä nuorilla yrittäjillä olisi toivoa ja niin olisi myös Suomella.
Sillä juuri pienissä yrityksissä on Suomen tulevaisuus ja mahdollisuus. Koska pienet yritykset muodostuvat IHMISISTÄ. Ja ihmisessä on itsessään luonnollista, sisäsyntyistä moraalia ja välittämistä. Psykopaatteja/sosiopaatteja toki on, mutta he ovat tunnetusti vähemmistöä.
Yleensä pienyrittäjä pitää siitä, mitä hän tekee ja on siinä myös hyvä. Siksi hänen elämänsä on mielenkiintoista ja raha on hänelle vain väline, ei elämän tarkoitus. Raha on bonus ja tuolla asenteella sitä on usein myös saatavilla.
Tällainen itseään toteuttava henkilö on myös inspiroiva työkaveri toisille ja vetää puoleensa toisia samanmielisiä.
Ruusuilla tanssimista tuo elämä ei toki ole, mutta rikasta se on.
Aika näyttää, onko mielipiteeni vanhanaikainen. Maailmassa, jossa vesi ei ole ihmisen perusoikeus ja jossa pian hengitettävä ilmakin tulee verotettavaksi, voi tuollainen itseään toteuttava ihmisten yhteisö olla vain hauras haave.
Monet asiat ovat paremmin Euroopassa kuin nuoruudessani. Monet parannukset ovat olleet nimenomaan byrokratian ansiota. Mutta rajansa kaikella.
En voi mitään sille, että Münchenissä elänyt Vanessa, joka hankki hyvät rahat itselleen vain myymällä kävelykadulla hassuja käveleviä pikku ukkoja (enkä usko hänen liiemmälti veroja maksaneen) oli positiivinen esimerkki yhden ihmisen elossa pysymisestä. Hän ei tuonut, mutta ei vienytkään mitään yhteiskunnalta.
Tuollainen ei ole enää mahdollista nykyajan Euroopassa. Ja se on sääli.
"Kun joku kertoisi minulle, minkä takia työllistäminen on niin vaikeaa. Kun maailma ei ole valmis ja ihmiset ympäri maailmaa haluavat tehdä työtä, se on osa ihmisen arvokkuutta. Että aikuinen ihminen voi tuottaa jotain sellaista, jota muut haluavat ja että sillä voisi elää. Jobless growth - taloudellinen kasvu, joka ei tuota työtä eikä ota muita ihmisiä mukaan - on ongelma ympäri maailmaa. Miksi emme keksi tähän ratkaisua?"
Siinä on tärkein tämänhetkisen maailman ongelma erittäin hyvin kiteytettynä.
Monille tuo "jobless growth" antaa lupauksen maailmasta, jossa koneet ja robotit tekevät työt ja varat jaetaan tasaisesti kaikkien ihmisten kesken. Näin kaikille saadaan oikeudenmukainen ja hyvä elämä. Näille henkilöille on usein ominaista, että he eivät tunne ihmistä eivätkä historiaa kovin hyvin. Se, että tulee itse hyvästä kodista ja tuntee vain kivoja ihmisiä, ei ole tae sille, että koko maailma olisi samanlainen.
Kuulostaa niin ristiriitaiselta, kun toisaalla syrjäytymisvaarassa olevia nuoria patistetaan yrittäjiksi ja toisaalla taasen tehdään aloittelevan yrittäjän elämä mahdollisimman hankalaksi siksi, ettei vain luonnostaan ahne ihminen sortuisi harmaaseen talouteen.
Kyllä, verovaroja tarvitaan, mutta aivan käsittämättömät ajojahdit ovat minun maailmassani vastenmielisiä.
Jos verottaja olisi armollisempi, eikä konkurssin tehnyttä yrittäjää leimattaisi rikolliseksi loppuelämäkseen, näillä nuorilla yrittäjillä olisi toivoa ja niin olisi myös Suomella.
Sillä juuri pienissä yrityksissä on Suomen tulevaisuus ja mahdollisuus. Koska pienet yritykset muodostuvat IHMISISTÄ. Ja ihmisessä on itsessään luonnollista, sisäsyntyistä moraalia ja välittämistä. Psykopaatteja/sosiopaatteja toki on, mutta he ovat tunnetusti vähemmistöä.
Yleensä pienyrittäjä pitää siitä, mitä hän tekee ja on siinä myös hyvä. Siksi hänen elämänsä on mielenkiintoista ja raha on hänelle vain väline, ei elämän tarkoitus. Raha on bonus ja tuolla asenteella sitä on usein myös saatavilla.
Tällainen itseään toteuttava henkilö on myös inspiroiva työkaveri toisille ja vetää puoleensa toisia samanmielisiä.
Ruusuilla tanssimista tuo elämä ei toki ole, mutta rikasta se on.
Aika näyttää, onko mielipiteeni vanhanaikainen. Maailmassa, jossa vesi ei ole ihmisen perusoikeus ja jossa pian hengitettävä ilmakin tulee verotettavaksi, voi tuollainen itseään toteuttava ihmisten yhteisö olla vain hauras haave.
Monet asiat ovat paremmin Euroopassa kuin nuoruudessani. Monet parannukset ovat olleet nimenomaan byrokratian ansiota. Mutta rajansa kaikella.
En voi mitään sille, että Münchenissä elänyt Vanessa, joka hankki hyvät rahat itselleen vain myymällä kävelykadulla hassuja käveleviä pikku ukkoja (enkä usko hänen liiemmälti veroja maksaneen) oli positiivinen esimerkki yhden ihmisen elossa pysymisestä. Hän ei tuonut, mutta ei vienytkään mitään yhteiskunnalta.
Tuollainen ei ole enää mahdollista nykyajan Euroopassa. Ja se on sääli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)