Mutta ei hätää. Niin kauan kuin media tarjoilee shokkiuutisiaan on elämää ja kauhuntasapaino on tavalla tai toisella löydettävä. Siinä sitä on elämäntarkoitusta kerrakseen.
Joulukuun shokkiuutisista jäi mieleen mm. seuraavaa:
Tapaus Tapani Koivuniemen lahkoksi luokiteltu firma Espoossa.
Korkeasti koulutetut, saman arvomaailman jakaneet henkilöt perustivat hyvin menestyneen yrityksen. Palkka oli pienempi kuin kilpailijoilla eikä ylitöitä korvattu. Työmoraali oli korkea ja tulosta tehtiin. Autoritäärinen johtaja tiesi kaiken parhaiten ja kantoi vastuun. Sitten uupumus (uupumus ei ole luokiteltu sairaudeksi, joten turha mennä saikkua pyytämään) iski joihinkin. He saivat tarpeekseen ja tekivät jutusta julkisen. Rangaistus on kova: nyt heille ei sanota edes päivää.
Anteeksi, mutta kuulostaa aivan tavalliselta yritystoiminnalta. Noinhan se menee, jos yritys menestyy.
Selvitäkseen edes jotenkin kasassa tohinassa kannattaa valita yritys, jonka päämäärät ja toiminnat eivät ole liian ristiriidassa omien arvojen kanssa. Silloin palkkio itselle on tunne, että hei me tehdään jotain hiton arvokasta. Elämä ei kulu aivan hukkaan.
Tapaus Wikileaks ilmiantosivusto, perustaja Julian Assange.
Olen ihan oikeasti yrittänyt muodostaa itselleni mielipidettä siitä, olenko puolesta vai vastaan, mutta en kykene siihen.
Minulla, jolla on aina mielipide kaikesta, ei tällä kertaa ole mielipidettä.
Sen sijaan minulla on mielipide joistakin henkilöistä, joilla on ollut mielipide:
Sofi Oksanen Hesarissa:
"Seksikaupan uhrit eivät hehkuta Twitterissä raiskauksen jälkeen, kuinka mahtavan hepun kanssa he ovat viettäneet aikaansa."
"Raiskaus ei ole huono pano. Raiskaus ei ole seksiä."
"Ruotsi on osoittanut, että sen seksuaalirikoslainsäädäntöä voidaan käyttää ulkopoliittisiin tarkoitusperiin tavalla, joka pilkkaa uhreja ympäri maailmaa."
Hyi Ruotsi. Ja Sofi, sinä olet ihan jepa ja rahasi ansainnut.
Ulkoministeri Stubb kommentoi asiaa sanomalla, että "Diplomatia ei ole BB-talo".
Turvallisuuden nimissä Isoveli on tehnyt koko maailmasta yhden suuren BB-talon. Isoveli tietää meistä kaikista paljon enemmän kuin me itse. Poistuakseen talosta on matkustettava toiselle planeetalle.
Diplomatiassa minua on aina häirinnyt hieman sen tapa pitää toista osapuolta vähän tyhmänä. Kuvitellaan, ettei toinen osapuoli huomaa, mitä me hänestä todellisuudessa ajattelemme. Se on niin loukkaavaa ja varsinkin selvin päin ihmiset vaistoavat herkästi tilanteen. Siksi rehelliset diplomaatit menestyvät parhaiten. Ja Stubb ei ole huono. Eikä Ahtisaari.
Joltain keskustelupalstalta luin kommentin:
"Valtiot lukevat sähköpostimme. Miksemme mekin voisi lukea heidän viestejään."
No, se siitä.
Tapaus Maabrändi valtuuskunta
"Suomella on suorastaan velvollisuus osoittaa, että me osaamme ratkaista näitä ongelmia"
Suomi maailman pelastajana.
Siis - huh huh. Ihan totta ...
"Suomi tarjoaa maailmalle puhdasta vettä ja ruokaa ja siihen liittyvää osaamista."
On hyvä, että ihmisellä ja valtiolla on unelmia ja päämääriä. Tällä S-marketin ja K-kaupan hallitsemalla maalla on kuitenkin vielä pitkä matka kuljettavanaan.
Ja sitten se vesi. Vesi on tulevaisuuden öljy. Kukapa sen paremmin tietäisi kuin Ollila.
Minä toivon ja rukoilen, ettei tätä vettä nyt alettaisi myydä globaaliyhtiöille kovaan hintaan kuten on tehty kaikelle muulle arvokkaalle omaisuudelle Suomessa. Voi tulla suomalaisille jano. Meinaan, kun ei ole enää varaa ostaa vettä suuryrityksiltä.
Viekää tuhkatkin pesästä, mutta jättäkää minulle edes vesi. Jos rahat eivät riitä enää ruokaan, voin siirtyä vaikka valoravintoon, mutta ilman vettä on huono elää.
Ai niin. Jos vaikka elämä saattaakin maistua joskus bonarilta, varsinaiselta shaibalta, toivotan kaikille oikein jepaa uutta vuotta 2011.
Ja jos blogiani ei kukaan lue, niin sitten menköön koko toivotus omaan piikkiin, jepaa itsetunnon nostatusta minulle.