keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Olkoon Voima kanssasi!

Vanhana pieruna on lupa muistella menneitä.

Vuonna 1977 minulle kerrottiin, että meneppä katsomaan Star Wars, niin että sinäkin tietäisit, mitä oli ennen meneillään maailmankaikkeudessa. Menin, eikä se hirveästi kolahtanut silloin, mutta olihan elokuva hyvä ja miehet komeita. Niin, ja prinsessa kaunis ja robotit tosi söpöjä. 

Niinpä oli todella terapeuttista käydä katsomassa Star Wars:  The Force Awakens https://fi.wikipedia.org/wiki/Star_Wars:_The_Force_Awakens

ja nähdä kaikki ihanat Harrison Ford, Carrie Fisher ja Mark Hamill vanhentuneina siinä missä minäkin. Vanhentumista ei kai sitten voi välttää, kun julkkiksetkin vanhenevat. Uskotaan.

Lisäksi tämäkin Star Wars oli taidokkaasti tehty ja tarina mielenkiintoinen. Nuoret Daisy Ridley, Adam Driver  ja John Boyega olivat karismaattisia.

Jatkoa odotellessa ...

Olkoon Voima kanssanne vuonna 2016!












maanantai 30. marraskuuta 2015

Eläköön ihana vapaus!

Me läntiset maat elämme vapaassa maailmassa. 

On sananvapaus, liikkumisvapaus, tasa-arvo ja vaikka mitä.  Euroopan hyvinvointivaltiot pitävät huolen siitä, ettei kaveria jätetä. Elämme oikeusvaltiossa, jossa oikeus lopulta aina voittaa. Me olemme hyvän puolella.

Oliko tämä ironiaa?

Sarkasmi on muodostunut miltei ainoaksi tavaksi kommunikoida niin mediassa kuin ihmisten keskinäisissä suhteissakin. Poliitikot ovat tässä erikoisen taitavia.

Sarkasmihan on vittuilua: Sanon tämän, mutta ymmärrättehän, että asiat ovat todellisuudessa päinvastoin tai ainakin erittäin ristiriitaisia.

Mutta sarkastinen ilmaisu ei muuta olosuhteita, vaan se on enemmänkin katkeraa luovuttamista. Tiedän tämän kokemuksesta.

Nyt puolustamme vapautta viemällä yhteiskuntaa aina vain lähemmäksi täydellistä poliisivaltiota.

Muistathan:

- War is peace
- Freedom is slavery
- Ignorance is strength

Poliisivaltio on siinä mielessä kivaa, ettei tarvitse ajatella. Kunhan pidät turpasi kiinni ja tottelet, kaikki menee hyvin. Poliisivaltiossa vallitsee järjestys ja vartiointiliikkeillä riittää töitä. Mutta yksi sieltä puuttuu: luovuus. Ja kun luovuus puuttuu, puuttuu myös kauneus ja paljon muuta.

Sitä paitsi, jos ihmiset muuttuvat roboteiksi, niin mihin heitä sitten tarvitaan, kun oikeat robotit paljon tehokkaampina tekevät kaiken paremmin ja nopeammin?

Vapaa maailma puolustaa siis itseään poliisivaltiona???????

Kontrollifriikit kiittää.

Ei mulla muuta tällä kertaa. Love and peace!  

 








lauantai 3. lokakuuta 2015

Kulttuurisokki

Viime päivien uutinen on ollut  joidenkin pakolaisten kriittisyys vallitsevia olosuhteita kohtaan.


Monet ovat kysyneet, missä kiitollisuus. Kuinka joku, jonka henki on juuri pelastettu, kehtaa valittaa olosuhteista. Jotkut ovat siitä päätelleet, että nämä eivät voi olla oikeita pakolaisia, vaan he ovat tulleet Suomeen elintasopakolaisina utopistisine toiveineen.


Ei välttämättä.


60-luvulla olin työssä Sveitsissä, kun Prahasta suorastaan tulvi pakolaisia Sveitsiin. Heitä oli todella paljon ja monet hyvin koulutetut saivat heti työpaikan. Minulla oli työtovereinani mm. dipl.insinööri ja opettaja.


He olivat kuvitelleet, että kaikki Sveitsissä ovat varakkaita ja elintaso on ruhtinaallinen. Vaikka heille oli annettu työpaikka ja he saivat samaa palkkaa kuin sveitsiläiset, he olivat pettyneitä ja valittivat koko ajan kaikesta.


Silti he olivat oikeita pakolaisia. Mutta kulttuurisokki oli suuri.


Eivätkä kaikki sveitsiläiset heistä pitäneet. Osastopäällikkö sanoi suoraan ja rehellisesti, että jos hän saisi valita, hän ottaisi mieluusti alemman elintason ilman ulkomaalaisia.


Sellaisia me ihmiset vaan olemme. Meitä on moneksi ja yhdessä vaan pitäisi elää jotenkin.









tiistai 29. syyskuuta 2015

He ovat nyt täällä

ja lisää on tulossa.


Nämä muukalaiset eivät ole pieniä ja vihreitä. Ihan tavallisia ihmisiä hädässä he ovat. Halu elossapysymiseen ei ole rikos. Se on inhimillistä ja tervettä. Siksi meiltä kaikilta kysytäänkin, kuinka voisimme auttaa näitä ihmisiä parhaiten. Eräs maahanmuuttaja vastasi tähän kysymykseen, että yrittäkää muistaa, että me olemme IHMISIÄ.


Se on ERITTÄIN hyvä neuvo.


Viranomaisilla on elinikäiset työpaikat ja sitä kautta varmat ja taatut edut sekä pankkilainat. He eivät voi tietää, miltä tuntuu elää jatkuvassa pelossa ja elämän epävarmuudessa.


He yrittävät varmasti parhaansa, mutta SATAPROSENTTISEN oikeudenmukaisia päätöksiä on heiltä turhaa odottaa. Rapatessa tulee roiskumaan ja jokainen virheellinen päätös tuhoaa sen yksittäisen ihmisen elämän. Ja positiivisen päätöksen saajankin elämä saattaa muodostua aivan erilaiseksi kuin hän oli haaveillut. Suomalaiset ovat sisukas kansa.


Nämä ihmiset eivät ole ainakaan naiiveja kuten liian monet hyvinvointivaltioiden kasvatit. He tietävät kokemuksesta, että ihminen ei tee julmia tekoja vahingossa ja että jotkut jopa nauttivat väkivallasta.


Siis toivokaamme viranomaisille voimia vaikeassa tehtävässään, jotteivät ennakkoluulot alkaisi toteuttaa itse itseään ja että uusille suomalaisille avautuisi hyvä ja turvallinen elämä Suomessa. Silti unohtamatta kantasuomalaisten ihmis- ja perusoikeuksia.


Amen.





sunnuntai 30. elokuuta 2015

Normimeininki

Tässä kuussa ministeri Stubbin kotiin hyökättiin hänen kotona ollessaan ja hän kertoi sen pelottaneen, mutta pelolle ei saa antaa tilaa. Luonnollisesti tästä tuli mediatapahtuma ja jälleen oltiin huolissaan yhteiskunnan nykytilasta.


Tuo on inhottavaa, mutta valitettavasti ei mitään uutta.


Kun tulin Suomeen 80-luvun alussa, minut otti töihin kirjeenvaihtaja/kääntäjäksi saksalainen Hans-Theodor B, joka oli tullut perheineen Suomeen Saksasta edustamaan saksalaisia tuotteita Suomessa. Hän puhui täydellisesti saksan lisäksi myös suomea, ruotsia ja englantia. Hän oli pidetty ja hyvä johtaja, joka pääsi myöhemmin toimitusjohtajaksi Ruotsiin, hyvä hänelle. Hän kertoi, että joillekin oli tullut tavaksi räjäyttää heidän postilaatikkonsa. Onneksi se oli vähän kauempana talosta, joten suurempaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, hän naureskeli. Normimeininki Suomessa ulkomaalaiselle.


Itselläni oli alussa saksalainen nimi ja kotikielemme tyttäreni kanssa oli saksa. Kivillä heittely ja Heil-Hitler -huudot olivat arkipäivää. Kaikki rauhoittui vähän, kun otin takaisin suomalaisen tyttönimeni.
Tyttäreni oli saanut kokea kiusaamista saksalaisuudestaan (Itävalta) myös Ranskassa ja Tanskassa. Hän itse ei ollut siitä huolissaan, mutta ei se hauskaakaan ollut.


Helsingin ranskalais-suomalainen koulu oli kuitenkin toista maata. Kansainväliset opettajat ja oppilaat tekivät suotuisan ympäristön oppimiselle.


Olen ikuisesti kiitollinen ranskalaiselle koululle. He pelastivat elämämme. Kiitos.


Nyt kun ulkomaalaisia saapuu joukoittain Suomeen, se tietää toki vaikeuksia. Hyvä puoli on kuitenkin se, että heitä on sen jälkeen niin paljon, ettei yhtä ihmistä yksinkertaisesti ehditä kiusaamaan ja vainoamaan niin paljon kuin menneinä aikoina.


Ja lopuksi: I'm not going to censor myself to comfort your ignorance. Jon Stewart



maanantai 27. heinäkuuta 2015

Naurun aika

Kun itku ei auta, on aika nauraa. Ja naurua on riittänyt.


Samoin kuin monikulttuurisuus on rikkaus, niin on myös monipuolinen ajatusten vaihto ja sananvapaus kaikille.


Sananvapaus ei ole sitä, että vain "oikeat" ajatukset ovat sallittuja.


"Paheksun sanomistasi, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan oikeuttasi sanoa se."
Francois Marie De Voltaire


Ei mulla muuta tällä kertaa.



torstai 25. kesäkuuta 2015

Naisten nöyryytys Suomessa

Tällä viikolla kuohutti tämä joukkoraiskausoikeudenkäynti koko Suomea.


http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/83509-tapanilan-raiskaus-nyt-tuli-tuomio


Pojat ovat poikia. Eihän heidän elämäänsä voi mennä pilaamaan. Mutta naisen elämän voi tuhota, se on aivan eri asia.


Onneksi Suomen kansa ei hyväksy tällaista "oikeudenmukaisuutta".


Minut raiskattiin 60-luvulla koulutiellä. Olin neitsyt enkä ollut koskaan edes seurustellut. Seksivalistustakaan ei noina aikoina ollut. Tiesin suomalaisen nuoren miehen nimeltä, mutta en tuntenut häntä. Kun verissäni ja kauhuissani kerroin tapahtuneesta äidilleni, hän kielsi ehdottomasti kertomasta asiasta kenellekään. Koskaan. Kävin koulua ja halusin käydä kouluni loppuun.


Joskus mietin, oliko äitini tehnyt oikein.


Mutta tällaiset tapaukset 50 vuotta myöhemmin vahvistavat minulle, ettei mikään muutu ja että hän oli oikeassa. Kiitos äiti siellä pilven reunalla!


Usein raiskattua naista syytetään provosoinnista, humaltumisesta jne., mutta tämän naisen "rikos" oli matkustaa junalla kotiin ja minun "rikokseni" oli kulkea tiellä matkalla kotiin.


Samalla tavoin, kun voidaan oikeutetusti kysyä, kuka hullu haluaa poliitikoksi, voidaan kysyä myös, kuka hullu hakee oikeutta poliisilta.


Samanaikaisesti saa joku nuuskanmyyjä 2,5 vuotta ehdotonta vankeutta ja valtavat korvaukset maksettavaksi.


Sairas maailma. Missä viipyy Vapahtaja? (Tämä oli sarkasmia, idiootit).



lauantai 30. toukokuuta 2015

Hei me leikataan!

Maailma/Suomi on muuttunut. Todellakin.


Nyt Suomea ohjataan kuten yritystä - pörssiyritystä. Olen suorittanut työelämäni liike-elämässä, joten ymmärrän kyllä tuota maailmaa.


Johtoryhmässä kaikki pyörii taseen ja tuloslaskelman ympärillä eikä tuloksen tekijöihin ole sen kummempaa tunneyhteyttä. Siksi heitä voidaankin irtisanoa ja heittää kadulle hyvin keksittyjen syiden varjolla ja samalla unohtaa heidät.


Pörssiyritys tietää tuhoavansa ihmiselämiä, mutta se rauhoittaa omantunnon rippeitään sillä, että kyllä hyvinvointivaltio siivoaa jäljet ja kokoaa palat yhteen - jotenkin.


Mutta kun maan hallitus toimii kuten pörssiyritys, kuka siivoaa jäljet ja kuka kokoaa kappaleet? Kysyn vaan.


Voiko näitä ihmisiä arvostella? Ei. Se olisi vihapuhetta. Sitä paitsi: osaako joku osoittaa ajankohdan maailman historiassa, jolloin yksittäisellä ihmisellä olisi ollut jokin arvo? Tekopyhät, omassa kuplassaan elävät ihmiset, joilla ei ole hajuakaan tavallisten ihmisten elämästä, tekevät päätöksiä heidän puolestaan. Näinhän on aina tehty.


Minua harmittaa vain se, että nämä Suomen ongelmat ovat olleet hyvin tiedossa jo 20 vuotta, mutta oli niin paljon hauskempaa kylpeä Nokian loistossa ja unohtaa muut.


Mutta hei, ollaan positiivisia ja annetaan mahdollisuus. Jos joku jossain keksisi jotain. Uutta.
Nyt on kansalla matskua valittamiseen ja koomikoilla töitä.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Minun Suomeni

Eduskuntavaalit ohi. Suomi muka kriisissä. Pelottelua. Pelottelua. Pelottelua. Sitä kai Suomen politiikka on aina ollut. Ja kun se on hyväksi havaittu, niin jatketaan samalla linjalla. Kansa on pidettävä kurissa hinnalla millä hyvänsä. Kansa, joka on yksi maailman onnellisimmista.


Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Keskusta haluaa pitää maaseudun elävänä. Suomen kaunis ja vielä suhteellisen puhdas luonto on tärkeä ja jos Keskusta Sipilän johdolla osaa huolehtia vielä siitä, ettei geenimuunneltua ruokaa ainakaan pakoteta tuotettavaksi Suomessa  eikä Suomen järviä ja vettä myydä ulkomaalaisille omistajille, niin minä todellakin kiitän ja kumarran.


En vastusta myöskään sitä, että Perussuomalaiset rakastavat isänmaataan ja haluavat auttaa sen kansalaisia parempaan elämään. Maailman onnellisimpien kansojen joukkoon kuuluvassa Suomessa monella kansalaisella on paha olla ja perussuomalaisten mielestä he saavat kertoa siitä. Se, että esim. työttömyydestä tulee paha mieli, ei ole mielisairautta vaan osoitus enemmänkin mielen terveydestä. Tämän Perussuomalaiset ymmärtävät ja kiitän heitä siitä.


Vaikka kuulunkin heidän pilkkaamiinsa liberaalimpiin vihreisiin ja olen kaiken lisäksi vielä vihattu feministi, arvostan ihmisiä, jotka rehellisesti puolustavat kotiaan.


Valtakunnassa kaikki hyvin.







sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Naistenpäivänä

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Monet naiset ovat eläneet helvetillisen elämän saadakseen edes osan ihmisoikeuksista, joista nyt saan nauttia. Silti ei oikeuksissa ole ollut kehumista minullakaan.


Minä olen nainen ja ihminen. Mieskin on ihminen, mutta hieman eri tavalla. On totta, että hänet voidaan lähettää tykinruoaksi ilman omaa suostumusta ja se ei ole kivaa. Siksi me naiset emme haluakaan täydellistä tasa-arvoa. Emme halua myöskään puku- ja kravattipakkoa.


Aika huvittavalla tavalla suomalaiset naiset ovat oikeutensa saavuttaneet. 1919 naiset saivat tehdä työtä ilman aviomiehen suostumusta.  Saksaa puhuvissa maissa tuota oikeutta ei ole saatu vieläkään, ainakaan henkisessä mielessä. Ja esim. Ranskassa koulujen vapaa keskiviikko ja ruokakulttuuri tekevät äidin työelämän todella vaikeaksi. Suomessa nainen vapautettiin miehen holhouksesta vasta kymmenen vuotta myöhemmin: 1929 - mielenkiintoinen pikku yksityiskohta.


Ja salaliitto jatkuu: 1961 sallittiin naiselle e-pilleri ja samalla saatiin nainen lopulliseen hallintaan "vapauden" tekosyyllä.


Tähänkään asti naisen keho ei ollut kuulunut hänelle itselleen, mutta nyt hänestä tuli täysin yhteiskunnan omaisuutta. Lasten hyvinvoinnin varjolla nainen saatiin täydellisesti lääkäreiden ja lääketeollisuuden alaisuuteen.  Ja koska naiset jo hormonituotantonsa perusteella ovat taipuvaisia ajattelemaan lasten hyvinvointia, he suostuivat tähän uuteen julmaan holhoukseen.  Ja loppu on historiaa.


Nyt kun naiset oli saatu uudenlaiseen holhoukseen, oli helppoa sysätä heille myös lasten elatusvelvollisuus - ainakin käytännössä. Näin vapautettiin miehet kaikista seksiaktin jälkiseuraamuksista. Raiskauskin kyettiin useimmiten kääntämään naisen itseaiheuttamaksi. Palkkaetuus miehelle toki säilytettiin. Harrastukset kun maksavat.


Ei ihme, että monet miehet naureskelevat feministeille.  Oikeuksien perään huutelu on iskenyt omaan nilkkaan. Vahingonilo on puhtain ilo.


Pienenä yksityiskohtana henkilökohtaisesta elämästäni voin kertoa, että kun 1970 tyttäreni syntyi keskosena (1480 g) ja tein kuolemaa, mieheltäni kysyttiin KUMPI jätetään henkiin. Onneksi jäimme molemmat henkiin ja tyttärestäni kasvoi terve ja itsenäinen nainen.


Tervetuloa tiede, robotit ja keinokohtu!
17789.gif



lauantai 28. helmikuuta 2015

Hyödyllinen idiootti

Eduskuntavaalit ovat ovella ja epätietoisuus nousee tajuntaani: kuinka välttyä olemasta hyödyllinen idiootti? Ja jos en onnistu tässäkään, onko sillä mitään väliä, koska näitähän riittää (siis idiootteja).


Kaunis ajatus on, että etsin yksittäisen ihmisen, johon voin luottaa ja äänestän häntä. Mutta vain hyödyllinen idiootti toimii näin. Sillä tämä mielestäni fiksu ihminen on valinnut itselleen puolueen, jota edustaa, eikä hän näin ollen voi tehdä aivan mitä haluaa.


Tämä systeemi on sekä kirous että siunaus. Se suojelee meitä siltä, että jokainen sekopää saa tahtonsa läpi, ei ainakaan heti, mutta se suojelee meitä myös viisailta päätöksiltä.


Tämänhän me kaikki tiedämme, eikä minulla ole tässäkään asiassa vaihtoehtoista ehdotusta. Uskon kuitenkin ihmisten viisastumiseen ajan myötä, jolleivat he ehdi siihen mennessä tuhota planeettaamme. Tai sitten robotit ehtivät ottaa vallan ja eliminoida meidät vähä-älyisinä idiootteina.


Monet älyköt ajattelevat: vedenpaisumus minun jälkeeni. Minulla on vain yksi elämä ja otan siitä irti kaiken, minkä saan.


Muistan kuinka Tsernobyl räjähti ja Espoossa satoi vettä. Me naiset katselimme ulos ikkunasta ja mietimme, uskaltaako tässä lähteä kotiinsa vesisateessa. Silloin eräs insinööri tuli luoksemme ja sanoi, että turhaan me huolehdimme päästöistä. Kyllä tämä maailma meidän elämän ajan kestää ja sen jälkeen - mitä väliä? Niinpä. Ja onhan se kestänyt.


Minun kaltaisillani ihmisillä, jotka uskovat elämän jatkumiseen ja mahdolliseen jälleensyntymiseen samalla planeetalla, on hyvin itsekäskin halu säilyttää maailma mahdollisimman puhtaana lastenlapsillemme. Saatammehan itsekin olla vielä joskus tulevaisuudessa lapsi. Maailmanparannusta harrastaa siis erittäin itsekäs ihminen. Eläköön itsekkyys!

Kuka hullu haluaa poliitikoksi, kysyivät toimittajat kirjassaan. Se on hyvä kysymys. Se voi tulla monelle yllätyksenä, mutta poliitikot ovat ihmisiä. Luulen, että monet heistä lähtevät alussa mukaan vilpittömin mielin ja täynnä halua vaikuttaa positiivisella tavalla ihmisten elämään. Vihaa fanittava maailma haluaa kuitenkin päitä vadille ja jatkuvat hyökkäykset tekevät heistä "paksunahkaisia tefloneita", jotka ovat lopulta valmiita tekemään kovia ja julmia päätöksiä, koska he ovat menettäneet rakkauden ihmiseen.


Tutkiva journalismi on tärkeää, mutta joidenkin toimittajien raivoisa hyökkäys kaikkea liikkuvaa kohtaan ei ole edes hauskaa, se on todella vastenmielistä.


Jos haluamme, että poliitikot tekevät viisaita päätöksiä, on hyvä miettiä, tekeekö ihminen niitä hyökkäysten ja kaaoksen keskellä.


Kannatan asiallista KESKUSTELUA.







keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Ymmärryksen puolella

Je ne suis pas Charlie.


Lapsena minulla oli tapana istua joskus peilin edessä ja kuvitella, miltä minusta tuntuisi, jos peilikuvani olisi aasialainen tai tummaihoinen. En osaa selittää, miksi tein niin, asuinhan maalla enkä ollut koskaan nähnyt ainuttakaan ulkomaalaista. Luulen, että se johtui sisareni kummitädistä, Marta Keravuoresta, joka käänsi japanista suomeen ja jonka lähettämillä leikkikaluilla me leikimme.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Marta_Keravuori


Meillä oli mm. aito japanilainen nukke, jolla oli upea silkkinen kimono ja kaksivarpaiset sukat sekä varvassandaalit. Nuo kaksivarpaiset sukat herättivät huomioni naisten oikeuksiin jo silloin. Sain tietää nuorten tyttöjen jalkojen sitomisesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkojen_sitominen
Minusta tuli feministi jo lapsena. Ymmärsin, että maailmassa on virhe.


Koska olen ollut tällä tavalla outo, minulle eivät eri näköiset ihmiset ole koskaan ollut ongelma. Ehkä siksi minulle oli helppoa sopeutua elämään ulkomailla. Sitä paitsi evakkojen lapsena tiesin, että pahuutta on kaikkialla.


Siispä en oikein osaa suhtautua näihin valkoisen rodun aktivisteihin, jotka haluavat suojella valkoista rotua. He ovat kuulemma jo nyt vähemmistönä Usassa ja pian niin myös Ruotsissa.


Höh.


Voihan olla, että jos olisin itse uljas pitkä komea kaunispiirteinen vaalea mies ja minulla olisi samanlainen vaalea kaunotar  tyttöystävänä, lähtisin myös sotaan rotuni puolesta. Kateuttahan tämä vain on tai sitten ei.


Mutta kuten hyvin tiedämme, kysymys ei ole vain ulkonäöstä. Ihmiset kun ovat muutenkin erilaisia. Ja sehän ei joidenkin mielestä vetele.


Siksi: Je ne suis pas Charlie.


Viime viikon terroritekoihin ei ole puolustusta, tietenkään. Mutta en puolusta myöskään sananvapauden varjolla tapahtuvaa herjausta, valehtelua ja mustamaalausta, jotka johtavat lukemattomiin kriiseihin ja syyttömien ihmisten elämien tuhoutumiseen.
Molemmat osapuolet olivat tässäkin tapauksessa sodassa keskenään. Aseena kynä hävisi nyt rynnäkkökiväärille, mutta lopputulosta ei tiedä vielä kukaan.


MINÄ OLEN KUITENKIN YMMÄRRYKSEN PUOLELLA.


Olen niin kiitollinen YlePuheen Alille ja Husulle, jotka ovat venäläisine, virolaisine yms. vieraineen pelastaneet päiväni niin monta kertaa. He ovat tehneet todella arvokasta työtä.  He tuovat esille sen, että maahanmuuttajat eivät ole joku yhtenäinen mössö, vaan he ovat itsenäisesti ajattelevia, erilaisia ihmisiä. Ja tämä on hyvä muistaa, kun kutsutaan "vierastyövoimaa" maahan. Ranska ja Englanti ovat entisine siirtomaineen  erilainen ongelma. Mutta esim. Saksa ja Ruotsi ovat kutsuneet ihmisiä maahansa ja odottaneet heidän olevan kiitollisia monenlaisesta syrjinnästä huolimatta.


Maailma yhtenä onnellisena perheenä on teoriassa kaunis ajatus, mutta sen toteuttaminen rynnäkkökivääreiden avulla ei oikein toimi. Satiirin ja huumorin avulla voidaan käsitellä vaikeita  asioita, mutta tälläkin on rajansa.


Siksi je ne suis pas Charlie. Minä olen ymmärryksen puolella. Tosin sillä varauksella, että terrorismia en tietenkään hyväksy missään muodossa enkä kenenkään toimesta.