perjantai 29. maaliskuuta 2019

Vaalien dilemma

Olen ollut jo monta vuosikymmentä ituhippi. Hörhö ja friikki niin monin eri tavoin. Sillä on ollut hintansa.

Suvaitsevainen Suomi on suvaitsemattomuuden valtakunta. Valitettavasti. Mielipiteitteni ja tapojeni vuoksi olen äänestänyt miltei aina vihreitä. Mm. äänestin aikoinaan Pekka Haavistoa presidentiksi, koska hän on monessa mielessä hyvä mies.

Mutta nyt tämä hysteria ilmastonmuutoksesta on minulle ihan liikaa.

Ihmisen toimet planeetalla ovat olleet tiedossa kauan.

Jo 70-luvulla näin Saksan televisiossa seuraavan sketsin:


  • Kuu maapallolle: Mitä sinulle kuuluu?
  • Maapallo kuulle: Hyvää, kiitos. Pinnallani oli jonkin aikaa kiusana tuholaisia, mutta pääsin niistä eroon. Nyt kaikki on hyvin.

Maa - alati arvaamaton, oikullinen, mutta silti ravitseva ja elähdyttävä - eikö tämä ole kallisarvoinen koti meille kaikille? Eikö se ansaitse kaiken kekseliäisyytemme ja rohkeutemme uusien ja parempien ratkaisujen löytämiseksi ja takaamaan samalla myös oman eloonjäämisemme?

Mutta lasten ja nuorison pelottelu on todella vastuutonta. Siinä Halla-aho on aivan oikeassa.

Käynnissä on Pelotteluvaalit. Herää kysymys, että mihin tällä oikein pyritään. On ilmiselvää, että pelokasta laumaa on helpompi hallita.

MUTTA.

Suomen kansa on viety jo niin monen mankelin lävitse, ettei voimakaskaan pelottelu välttämättä toimi.

SITÄPAITSI.

Nuoret ovat olleet aina luovia. Niin olin itsekin. Luotan heihin. Kyllä he pärjäävät. Samoin rakas viisas maapallomme.