Nyt on sanottava, että joskus aivopesu on hauskaa.
Nautin, kun huomiotani yritetään viedä toisaalle, pois eurokriisistä yms., etten vain saisi päähäni nousta barrikaadeille ja flashmoppaamaan tai jotain.
JuniorMasterChef -ohjelma on todella loistava. Mahtavia tyyppejä, joista heidän vanhempansa voivat olla ylpeitä. Ovatkohan nämä lapset noin taitavia, koska heidän äitinsä on uraputkiäiti. Haluaisin tietää.
NewYorkin pormestari Bloomberg ainakin pitäisi näistä lapsista, siitä olen varma.
Ai että miksikö?
Hän kun on kovasti huolissaan amerikkalaisten nuorten lihomisesta roskaruokineen ja Coca-Cola -aamiaisineen.
Hän otti ja kielsi ylisuuret limonaadimukit ja siitäkö älämölö nousi
"Mitä arvoa on vapaudella, jollei siihen sisälly oikeus itsetuhoon?!"
Näin vastataan terveysintoilijoille. Se on hyvä kysymys myös Suomessa.
Nämä kilpailijat ansaitsisivat mielestäni kunnon korvauksen positiivisesta aivopesustaan suomalaisiin lapsiin.
Politiikkaradio on toinen suosikkini. Sakari Sirkkanen ja Tapio Pajunen ovat harvinaisen taitavia ja asiantuntevia haastattelijoita ja he osaavat valita vieraansa. Harvinaista herkkua. Niin taitavaa ja monipuolista, etten tunnista aivopesua.
BigBrother on sitten oma lukunsa.
Ensimmäiset vuodet jäivät minulta väliin, koska minua inhotti jo pelkkä ajatus noista julkisuudenkipeistä taviksista.
Kunnes eräänä vuonna sain kylkiäisenä ohjelman ja aloin katsoa sitä. Huomasin sen psykologisen puolen. Sekä ohjelmaan osallistujat että katsojat saattavat tehdä niin lukemattomista eri syistä. Lokerointiin ei siis ole tarvetta.
Seksikäsääninen BigBrother auttaa aivopesussa kohti aina vain tiukempaa valvontayhteiskuntaa, jonne olemme menossa.
Luin internetistä jonkun taviksen kertomusta käynnistään Disneylandissa.
Hänelle tultiin kaupittelemaan hänen omaa kuvaansa, johon oli liitettty hänen KAIKKI henkilötietonsa. Tämä oli mahdollista tehdä kasvojentunnistusohjelmalla, joka oli yhdistettynä erilaisiin rekistereihin. Lupaa siihen ei häneltä kysytty.
Ai että.
Elämä on. Mutta millainen?