keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kaunis päältä, ruma sisältä?

Mitä on karisma? Millainen on karismaattinen ihminen?

Tänä syksynä olivat tärkeät vaalit niin Suomessa kuin Usassakin. Vaalien voittajat ovat usein karismaattisia ihmisiä. Karismaa ei voi mitata eikä sitä oikein voi oppiakaan. Karismaattiset ihmiset samanaikaisesti sekä innostavat että ärsyttävät. He nostattavat ylisuuria toiveita, heillä on visio, he poikkeavat laumasta ja heidän odotetaan vähintään pelastavan maailman. Omat teot jäävät tosin usein vähäisiksi, mutta haittaakse, kun he saavat muut edes yrittämään parempaa.

Joidenkin mielestä karisman perässä juoksijat ovat rajatapauksia ja idiootteja. Silti useimmat haluavat oppia, miten saada menestystä ja vaikutusvaltaa. He tuntevat, että parantamisen varaa selvästi on.

Olen aina ihmetellyt, mitä pahaa on ihailla ihmistä, joka osaa jotain tiettyä asiaa paremmin kuin minä tai jolla on ominaisuus, jonka toivoisin olevan kehittyneempi itsessäni. Kritisoida ja pilkata saa, mutta ei ihailla. Toki omaa panostusta tarvitaan, mutta joku esikuva on mielestäni hyvä olla. Ja jos onnistaa, voi edistyä pitemmälle kuin guru itse.

Eikun gurut kehiin.

Motivoiminen on hyväpalkkaista puuhaa, koska vain harvoilla menee elämässä todella hyvin. Siksi näitä jumalasta seuraavia syytetään pahoinvoinnilla rahastamisesta. Ironista kyllä, kuuluvimmin arvostelevat juuri terveysalan ammattilaiset, jotka itsekin saavat elantonsa pahoinvoinnista. Valtataistelua siis? Mitä väliä?

Luultavasti ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, ei liiemmälti guruja kaipaa.

Itsetyytyväisyys voi kuitenkin pohjautua harhaluuloon, että maailmassa kaikki on mahdollista kaikille, että se on vain itsestä kiinni.

Pitkällä elämänkokemuksella voin kertoa ihan ilmaiseksi huonot uutiset: planeetan kaikissa maissa rakenteet poliittiseen vakaumukseen katsomatta on suunniteltu siten, että on olemassa voittajat ja häviäjät. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan vielä tosi kauan. Valoa ei ole ilman pimeyttä eikä voittajia ilman luusereita.

Demokratiassakin määritellään vain se, kenellä on enemmän oikeuksia kuin toisella. Toisinajattelijalla ei ole muuta ihmisoikeutta kuin oikeus muuttaa mieltään enemmistön hyväksymäksi. Ihan sama kuinka väärässä enemmistö onkaan.

Jos osasi on luuseri, älä katkeroidu, sillä työnantajat eivät katkerista ihmisistä pidä. Näin sanoi A2:ssa 27.11.12 itse Jari Sarasvuo.

Ota siis kiltisti lumepillerisi ja vie osasi tässä globaalissa hupailussa kunnialla loppun asti. Kyllä se siitä.