lauantai 28. joulukuuta 2019

Was man sagt ist man selber

Vuosi paketissa.

Mitä siitä jäi jäljelle? Noh, mitäänsanomattomia uutisia kansalliselta kanavalta ja presidentti Trumpin herjausta toiselta. Jos maailmankuva perustuisi vain "uutisiin", niin olisipa tieto maailmasta hataralla pohjalla.

Onneksi suomalaiset osaavat joskus ajatella myös omilla aivoillaan. Siksi peli ei ole vielä menetetty ja toivoa on.

Somekulttuuriin voisi soveltaa vanhaa saksalaista sanontaa, jota on opetettu siellä lapsille iät ja ajat:

WAS MAN SAGT IST MAN SELBER


Hyvää Uutta Vuotta 2020 ihan kaikille!

perjantai 29. marraskuuta 2019

Suvaitsevaisten diktatuuri?

Siitä puhe mistä puute. Tämä ajatus on vanha ja niin totta.

Suvaitsevaisuuttaan mainostavat ovat usein kaikkein ahdasmielisimpiä ihmisiä, jotka ovat valmiita kieltämään kaiken, mikä ei ole sopusoinnussa heidän OIKEIDEN ajatustensa kanssa.

Suvaitsevien diktatuurissa ei ole ilmeisesti myöskään sananvapautta. Se tuli mieleeni tässä kuussa kun vuosikymmenien vanhoista sketseistä tehtailtiin rikosilmoituksia.

Ja otetaanpa esimerkiksi vaikka kaikkien rakastama dilemma: maahanmuutto.

Suvaitsevat suomalaiset haluavat lisätä ulkomaista työvoimaa. Minä olen samaa mieltä heidän kanssaan.

MUTTA.

Olen itse ollut ulkomaalainen/maahanmuuttaja 20 vuotta elämästäni. Kokemuksesta tiedän, että erilaiset/ulkomaalaiset ovat "kunnon kansalaisten" mielestä kauhistus ja turvallisuusuhka. Kaikissa maissa.

Sivistyneissä maissa tätä yritetään peitellä paremmin ja näissä maissa löytyy ulkomaalaiselle ystäviä kaltaisistaan. Suomessa jää helposti yksin kun ei kuulu joukkoon.

Kuitenkin talouselämä rakastaa heitä/meitä. Sillä heikolla olevat ihmiset ovat helppoja hallittavia. He eivät tunne oikeuksiaan eikä heidän OIKEISIIN ongelmiin haluta puuttua pitkällä kepilläkään.

Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Kukaan ei heitä puolusta. Ei kukaan.

Jos suomalaiset eivät opi kunnioittamaan erilaisuutta, on slummien Suomi väistämätön.


tiistai 29. lokakuuta 2019

Äijien Suomi

Äijien Suomi on pelottava paikka, erikoisesti yksin elävälle naiselle.

Äijillä on laaja verkosto ja niitä on kaikkialla. Niillä on parviäly, joten niiden on helppoa olla ajattelematta itse koska parvi.

Jos niitä ei miellytä, peto on irti.

Ne on käyneet armeijan ja MUKA turvallisuuden nimissä ne on valmiit ihan mihin vaan.

Äijiä on muuallakin kuin Suomessa, mutta esim. etelässä äijät viheltelee kauniiden naisten perään ja huutelee kohteliaisuuksia. Sen sijaan Suomen äijille nainen on joko huora tai pihtarihuora ja ne on aina valmiit kertomaan ämmille, kuinka rumia ne on ja kuinka ne ei kelpaa kenellekään.

SIINÄ ON VISSI ERO.

Siksi en tykkää suomalaisista äijistä, sillä minulla on leveä perse.


sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Ilmastonmuutos

Taas kerran. Maailmassa kiehuu, koska ilmastonmuutos.
Minulle koko tilanne on lähinnä huvittava. Olenhan 70-luvulta asti ollut tietoinen ongelmasta, kuten kaikki muutkin. Jonkin aikaa olin erittäin huolestunut kunnes totesin, etteivät tekopyhät ihmiset, niin eliitti kuin tavalliset kansalaisetkin, välitä.
Ymmärrän nuorten huolen tulevaisuudestaan, mutta valitettavasti sen huolen on mielestäni hyvin kiteyttänyt brittikirjailija Douglas Adams, Life, the Universe and Everything:

"Pisimmät ja tuhoisimmat koskaan pidetyt juhlat ovat nyt edenneet neljänteen sukupolveensa, eikä kukaan osoita vieläkään lähtemisen merkkejä. Sekamelska on tavaton ja se on nähtävä jotta siihen voisi uskoa. Ilmeisesti yhä paheneva ongelma on, että kaikki juhliin osallistuvat ihmiset ovat joko alussa mukana olleiden lapsia, lastenlapsia tai lastenlastenlapsia, mikä - jos otetaan huomioon valikoiva lisääntyminen, hallitsevat geenit jne.-  merkitsee, että juhlissa nyt mukana olevat ovat joko kertakaikkiaan fanaattisia juhlijoita, pälpättäviä idiootteja tai, yhä useammin, molempia. Molemmissa tapauksissa se merkitsee, että geneettisesti katsoen jokainen seuraava sukupolvi lähtee juhlista vähemmän todennäköisesti kuin edellinen. Niinpä asiaan alkavat vaikuttaa muut seikat, esim. se milloin juomat loppuvat.
PLANEETTA, JOLLA JUHLIJAT KELLUVAT, EI OLE ENÄÄ SAMA PLANEETTA, JOLLA HE ALUNPERIN ALKOIVAT KELLUA. SE ON SURKEASSA TILASSA."


torstai 29. elokuuta 2019

Oodi miehelle

Mies. Tuo luomakunnan kruunu. Mies on voimakas, useimmiten voimakkaampi kuin nainen. Mies on rakentanut maailman, hyvässä ja pahassa.

Kun katselen Espoossa miehiä keltaisissa asuissaan rakentamassa METROA, minussa herää vilpitön kunnioitus, koska itse en tuohon pystyisi. Saattaisin tuntea alemmuutta heidän edessään jollen tietäisi, ettei yksikään heistä kykenisi synnyttämään kahta tervettä lasta, kuten minä olen tehnyt.

Elämän edessä olemme kaikki arvokkaita, kaikkia tarvitaan.

Ehkä siksi jotkut pyrkivät sukupuolettomuuteen, lopettaakseen ikuisen vastakkainasettelun ja sukupuolten välisen sodan. Aika näyttää, kuinka käy.

Michael Jackson oli MYÖS mies.

Kävin katsomassa näyttelyn Michael Jackson On the Wall, miehestä, joka kasvoi kahden makuuhuoneen talossa yhdessä kahdeksan sisaruksen ja vanhempiensa kanssa. Hänestä kasvoi rakastettu ja mustamaalattu kulttuurinen kiistaton ilmiö, joka vaikutti lähtemättömästi maailman musiikkiin, tanssiin ja muotiin.

Hän oli mies, joka ei monen mielestä täyttänyt miehisyyden kriteereitä. Mutta erikoinen elämä tuottaa erikoisia ihmisiä, joita "tavallisen elämän" viettäneet rakastavat tai inhoavat.

Michael Jacksonin saavutuksia ja vaikuttavuutta ei kukaan voi kiistää. Syytteet häntä vastaan hän voitti oikeudessa monta kertaa. Totuuden tietää vain hän.

"If you want to make the world a better place, take a look at yourself and make a change."
"You can't hurt me, I found peace within myself." Michael Jackson





sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

SuomiAreena - kesän kohokohta

SuomiAreena on kesän kohokohta.

Typerät kansalaiset saavat roppakaupalla arvokasta tietoa siitä, mitä eliitti ajattelee, myös heistä. Ja kyllä. Suomessa on pienet piirit ja samat naamat kaikkialla. Ihan kivoja ihmisiähän he varmasti ovat, kukin omalla tavallaan. Mutta heidän puheensa eivät ole kovin hauskoja tyhmän kansan näkökulmasta. He puhuvat näistä heikoista, joista halutaan "pitää huolta" ja kuinka erikoisesti köyhille tulisi antaa talouskasvatusta, jotta eivät ottaisi niitä pikavippejä.

HALOO!

Ainakin 80% näistä menestyjistä on tuhonnut matkalla huipulle monen fiksun ja täysin syyttömän elämän. Siksi se on niin vastenmielistä, kun nämä ihmiset puhuvat "niistä heikoista". Voittajien uhoa.

Ja kun toimittajat vähättelevät heidän aloittamiensa paskamyrskyjen vaikutusta sanomalla, että nehän menevät nopeasti ohi ja aina tulee uusia myrskyjä, on hyvä ymmärtää seuraava: Paskamyrsky menee ohi nopeasti toimittajilta, mutta se erehtyväinen ja useimmiten syytön ihminen, jonka maineen he ovat kiimassaan tuhonneet, ei välttämättä enää nouse. But who cares? Ihmisoikeudet ovat vain huono vitsi. Sori siitä ei ihan riitä.

Olen ehdottomasti sananvapauden puolustaja, mutta ihmettelen aina uudelleen, missä on toimittajien vastuu. Sitä ei ole, vain oikeuksia. Jos pyritään tasa-arvoon maailmassa, se on vain niin väärin.

Poliitikot pitivät SuomiAreenalla arvopuheensa, jotka kaikki olivat erittäin hyviä ja rakentavasti eteenpäin pyrkiviä. Kaikki nämä puhujat ovat mielestäni uskottavia hyvään pyrkiessään, mutta he ovat valitettavasti VAIN poliitikkoja. Heillä on vähemmän valtaa kuin he uskaltavat ajatella. Valta on ihan muualla.

Tässä omat kommenttini puheista:


  • RKPn Anna-Maja Henrikson puhui luottamuksesta. Kuinka tärkeää on ihmisten luottamus toisiinsa. Mutta ilman tasa-arvoa ei ole luottamusta ihmisten välillä, koska siihen ei ole syytä. Päinvastoin viidakossa luottamus voi osoittautua suorastaan vaaralliseksi.
  • Vihreiden  Maria Ohisalo puhuu ilmastonmuutoksesta. Olen aina äänestänyt vihreitä, mutta ilmastohysteriaa en tue. Myös tässä valta ON muualla. Ja kyllä: jatkan jätteiden lajittelua ja käytän kestokassia ostosmatkoilla sekä olen kasvissyöjä.
  • Perussuomalaisten Jussi Halla-aho puhui sananvapaudesta. Siitä juuri, että eliitti ja toimittajat vaativat vapautta itselleen, mutta haluavat evätä sen tavallisilta kansalaisilta. Minusta hän puhui asiaa. Kuka päättää, mitä on vihapuhe? Ja eikö jo laki määrittele sen esim. kunnianloukkauksen muodossa?
  • Tämä sopivana aasin siltana SDPn Antti Rinteen puheelle oikeusvaltiosta. Se on yksi tärkeimmistä suojeltavista asioista maailmassa. Varmasti. Mutta vaikka Suomi ON oikeusvaltio, niin tavalliselle ihmiselle ei ole mahdollista hakea oikeutta esim. tässä kunnianloukkausoikeusasiassa. Ehkä se johtuu siitä, ettei eliitin mielestä heillä ole mitään kunniaa puolustettavana. Poliisi ei tutki ja rahat eivät riitä oikeuskuluihin. Ja jos joku hullu uskaltaa vähillä rahoillaan oikeuteen ja riippumattomat tuomarit päättävät hänen olevan oikeassa asiassaan, paskamyrsky on valmis. Asiakirjat ovat julkisia, joten kenellä tahansa on oikeus hyökätä kimppuun. Kuolemaan saakka. Se siitä oikeudesta.
  • Vasemmiston Li Andersson puhui yksinäisyydestä. Arvostan häntä todella hänen asiantuntemuksestaan ja energisyydestään asioiden eteenpäin viemiseksi. Hän kyllä OIKEASTI yrittää. Mutta vihaan sosiaalipornoa. Että ihmiset teeskentelevät välittävänsä, mutta heidän tekonsa ovat jotain aivan muuta. Yäk.
  • Keskustan Antti Kurvinen puhui tasa-arvosta. Sekin oli hyvä puhe, enkä osaa kommentoida sitä kummemmin. Paitsi että Suomi ei ole tasa-arvoinen maa. Suomessa ei ole ilmaista koulutusta tai terveydenhuoltoa, kuten joissakin muissa Euroopan maissa on. Tuhansien eurojen omakulut molemmissa on monelle köyhälle liikaa.  Jos ja kun näin on, on epärehellistä väittää jotain muuta.
  • Kristillisdemokraattien Sari Essayah puhui rohkeudesta olla oma itsensä ja seista oman elämänkatsomuksensa takana rohkeasti. Se oli hyvä puhe kuten hänen puheensa aina ovat. Mutta ihmiset, jotka lähettävät toisiaan helvettiin, ovat aika pelottavia. Toivoisin heille vähemmän rohkeutta. Uskonnonvapaus on mielestäni yhtä tärkeä kuin oikeusvaltio.

Kirjoituksestani käy ilmi, ettei minulla ole sanottavasti luottamusta politiikkaan. Tai ihmiseen. Äänestin viimeksi Eläinoikeuspuoluetta, joka ajaa minulle tärkeitä asioita.

Arvostan silti heitä, jotka jaksavat uhrautua kusitolpaksi ja edes yrittävät. Olisi hyvä muistaa, että poliitikotkin ovat ihmisiä, joilla on ihmisoikeudet. On surullista, että meidän kaikkien on kovetettava itsemme tefloniksi, jotta selviäisimme. Empatia kärsii ja julmat päätökset ovat mahdollisia. Historiaa tuntien, siitä ei hyvä seuraa.

MUTTA!

Tähän loppuun lähinnä itselleni loppukevennys:

Kaikkien paskamyrskyjen keskellä on IHANAA katsoa ns. turhia julkkiksia. Näin kesällä on tullut uusintana mm. Maisan ja Nikon luksusmatkat ja Love Island Suomi 2018. Aivan ihania, hauskoja ja kauniita nuoria ihmisiä!

Onnittelut molempien ohjelmien tuottajille ja tekijöille.

Minä en naura sille, että Maisa Torppa ja Niko Saarinen eivät tiedä, kuka on Salvador Dali tai Gaudi vaan heidän aivan valloittaville persoonallisuuksilleen.

Ei. Turhia julkkiksia ei ole. Kiitos heille. Amen.





lauantai 22. kesäkuuta 2019

Onko juhannuskokkoa olemassa?

Juhannus Suomessa. Nyt. Pääkaupunkiseudulla ei sada lunta ja taivaskin on sininen ihan kuin Kuoppamäen laulussa sanotaan. Helsingin keskustasta löytyy nyt muitakin kuin turisteja.

Nykyisin tarvitaan kriittisyyttä mediatalojen mahdollisten valeuutisten varalta ja herääkin kysymys, onko juhannuskokkoa OIKEASTI olemassa. Minä en ole sellaista koskaan nähnyt muualla kuin kuvissa ja kaikkihan tietävät kuinka helppoa on manipuloida valokuvia. Vähän sama dilemma kuin onko planeetta maa pyöreä vai litteä.

MUTTA.

Sen sijaan olen henkilökohtaisesti todistanut miljoonien hyttysarmeijoiden hyökkäystä yöttömänä yönä kostean suon laidalla sijainneella lapsuuden kotini pihalla. Juhannuksena.

Isä oli tuonut koivut oven pieleen ja itsetehdyt tuoksuvat koivuvastat odottivat saunaan pääsyä. Sitten isä nosti Suomen lipun salkoon ja söimme äidin laittamia herkkuja. Lipputangon vieressä oli grilli, jossa paistoimme vielä makkaraa.

Kedon tuoksuvia kukkia oli kaikkialla ja suopursu tuoksui suolla.


Sulhoja ei kuitenkaan suolla näkynyt, joten ei auttanut muu kuin lähteä duuniin Sveitsiin. En ole katunut.

Tämän kaiken olen todistanut ja tiedän tuon kaiken kuuluvan perinteiseen suomalaiseen juhannukseen. Muusta en tiedä mitään. Sori.


lauantai 1. kesäkuuta 2019

Vegaanit tulevat, oletko valmis?

Tulin juuri Dublinista, jota rakastan. Rakastan sen ihmisiä kaikkialta maailmasta ja sen jumalaisen kauniita puistoja.

Sain käydä myös jo kauan fanittamieni veljesten David and Stephen Flynnin vegaaniravintolassa The Happy Pear Greystonessa.

Olen tosi kiitollinen heidän tekemästään työstä innostaa ihmisiä syömään enemmän hedelmiä, vihanneksia ja luomutuotteita.

Heidän menestyksensä on kaikkien meidän vegaanien menestys.

https://www.youtube.com/user/happypeargreystones





sunnuntai 19. toukokuuta 2019

As long as you love me

Eilen iltapäivällä tämä mummo katseli jälleen televisiota. Osuin ensin katselemaan TV7, joka pani asiat järjestykseen: Mars Hill Churchin pastori kertoi erittäin laajamittaisin sanakääntein kuinka Jumala vihaa minua ja jollei Jeesus ole minua pelastanut niin silloin kuoltuani minua kidutetaan IKUISESTI. That`s it. Jonkun oli kerrottava totuus. Toivon, että tämä oli FAKE NEWS.

Sitten menin katsomaan puhelimestani uutisia ja päädyin jälleen kirkkoon seuraamaan Helsingin piispa Teemu Laajasalon, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ja koomikko Joonas Normanin keskustelua sananvapaudesta. Mitä saa sanoa ja kuinka pahasti ihmistä saa ja PITÄÄ pilkata. Tuo, että pitää pilkata, on mielestäni edelleen merkki siitä, että ihmiskunnassa on jotain pahasti vialla. Tämä kirkosta.

Etenin seuraavalle kanavalle, joka oli MTV. Siellä oli juuri meneillään Roast of Justin Bieber.

AI ETTÄ.

As long as you love me. Justin Bieber on ihminen, jolla on kaikkea paitsi arvostusta. Olisi pitänyt kirjoittaa muistiin nuo kaikki törkeydet, joilla julkisuuden henkilö joutuu kovettamaan itsensä että säilyisi edes hengissä. Monet eivät jaksa ja tekevät itsemurhan. Ilmiselvästi tähän myös pyritään. Lahjakas ihminen on uhka.

Olipa kerran aika, jolloin ajattelin, että ihmisen tulee olla ahkera, rehellinen, ystävällinen ja yhteistyökykyinen. Minut oli kasvatettu siten ja suurin osa ihmisistä ympärilläni oli tuollainen.

Olen huomannut, että lapsia ei enää kasvateta noin. Heitä kannustetaan huijaamaan ja paras palkitaan. Neloskanavalla pyörivä ohjelma Mitä lapsesi tekisi? on hauska, mutta aika kyseenalainen ohjelma. Sen sanoma näyttää olevan, että kaikkihan huijaavat ja valehtelevat. Se on lasten roustausohjelma. Ehkä heitä valmistetaan tulevaan.

Roustauksesta jatkoin Euroviisujen finaaliin, joka oli ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Upea show ja paljon lahjakkaita ihmisiä yhdessä. Ihmisiä, jotka varmaan tietävät roustauksesta paljon.

Se, että Suomi laitetaan esikarsinnoissa miltei aina Itä-Euroopan maiden kastiin, on mielenkiintoinen ilmiö. Maat, jotka eivät taatusti äänestä Suomea vaan naapureitaan. Tämä varmistaa sen, ettei Suomi menesty tulevaisuudessakaan. Ihan sama, kuka sinne lähetetään.

Tämä tästä. Tänään. Ihan kiva päivä. As usual.







tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hei me juhlitaan taas!

Tai.

Jotkut juhlivat. Meitä, jotka eivät juhli, on paljon. Myös Suomessa.

No matter how good a person you are
You are evil in someone´s story



perjantai 29. maaliskuuta 2019

Vaalien dilemma

Olen ollut jo monta vuosikymmentä ituhippi. Hörhö ja friikki niin monin eri tavoin. Sillä on ollut hintansa.

Suvaitsevainen Suomi on suvaitsemattomuuden valtakunta. Valitettavasti. Mielipiteitteni ja tapojeni vuoksi olen äänestänyt miltei aina vihreitä. Mm. äänestin aikoinaan Pekka Haavistoa presidentiksi, koska hän on monessa mielessä hyvä mies.

Mutta nyt tämä hysteria ilmastonmuutoksesta on minulle ihan liikaa.

Ihmisen toimet planeetalla ovat olleet tiedossa kauan.

Jo 70-luvulla näin Saksan televisiossa seuraavan sketsin:


  • Kuu maapallolle: Mitä sinulle kuuluu?
  • Maapallo kuulle: Hyvää, kiitos. Pinnallani oli jonkin aikaa kiusana tuholaisia, mutta pääsin niistä eroon. Nyt kaikki on hyvin.

Maa - alati arvaamaton, oikullinen, mutta silti ravitseva ja elähdyttävä - eikö tämä ole kallisarvoinen koti meille kaikille? Eikö se ansaitse kaiken kekseliäisyytemme ja rohkeutemme uusien ja parempien ratkaisujen löytämiseksi ja takaamaan samalla myös oman eloonjäämisemme?

Mutta lasten ja nuorison pelottelu on todella vastuutonta. Siinä Halla-aho on aivan oikeassa.

Käynnissä on Pelotteluvaalit. Herää kysymys, että mihin tällä oikein pyritään. On ilmiselvää, että pelokasta laumaa on helpompi hallita.

MUTTA.

Suomen kansa on viety jo niin monen mankelin lävitse, ettei voimakaskaan pelottelu välttämättä toimi.

SITÄPAITSI.

Nuoret ovat olleet aina luovia. Niin olin itsekin. Luotan heihin. Kyllä he pärjäävät. Samoin rakas viisas maapallomme.




keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Minä olen plasebo!

Helmikuussa pääsimme jälleen kerran nauttimaan huuhaan aiheuttamasta älämölöstä, jonka aiheutti ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilän uutuuskirja Lääkkeetön elämä. Ainakin neljä painosta on tähän mennessä myyty ja sehän se vasta ongelma onkin.

Katsoin 23.2.2019 Yleltä Flinkkilä & Tastula -ohjelman, jossa haastateltiin lääketieteen professori Juhani Knuutia. Hän on arvostellut Antti Heikkilän kirjaa ja sen hänen mielestään huuhaaväitteitä.

Huomioni kiinnittyi erikoisesti hänen kommentointiinsa koskien lumehoitoja, joita myös huuhaahoidoiksi kutsutaan. Hän sanoi, että tiede vahvistaa nk. plaseboilmiön biologisen vaikutuksen, joka voidaan mitata. Lumevaikutus toimii ja lääkärit ovat kautta aikojen käyttäneet sitä hyväkseen hoidoissa. Hänen mukaansa epäeettiseksi sen tekee vain se, jos plasebolla ansaitaan rahaa.

Minulla onkin kysymys:

Ovatko lääkäreiden toimittamat hoidot ja lääkkeet ilmaisia? Kuinka heidän plasebonsa on eettisempää kuin esim. enkelihoitoja ja halauksia antavan ystävällisen tädin? Mielestäni aiheellinen kysymys.

Jos tiede siis todistaa, että plasebo toimii, niin mitä pahaa siinä sitten on? En oikeasti edes halua ymmärtää.

Olen jo vuosia fanittanut Dr. Joe Dispenza`a, joka on kirjoittanut mm. kirjan You are placebo.
https://www.youtube.com/watch?v=La9oLLoI5Rc

Minulla ei todellakaan ole mitään lääkäreitä vastaan. Päinvastoin. Ilman heitä olisin saattanut kuolla jo lapsena vakavan keuhkokuumeen seurauksena. Myöhemmin pitkät koulumatkat kovilla pakkasilla saivat aikaan kroonisen nielurisatulehduksen. Leikkaus hävitti ongelman lopullisesti. Kymmenen vuotta sitten murskaantui kyynärpääni pahasti. Espoon Jorvin sairaalassa kyynärpää leikattiin, enkä vieläkään käsitä kuinka joku kirurgi voi leikata niin täydellisellä ammattitaidolla, ettei siitä aiheutunut edes hermosärkyä. Joitain vuosia sitten täydellisesti onnistunut silmäleikkaus pelasti näköni. Kyllä, kirurgit ovat taikureita, ei plaseboa.

MUTTA.

Mielestäni on väärin myös lääkäreitä kohtaan pitää heitä jumalana.

Oman analyysini mukaan ihmisen kaipaus vahvaa johtajaa kohtaan on jotenkin geeneissä. Läntisissä demokratioissa uskonto on menettänyt otettaan eikä ole edes diktaattoria. Siispä ihminen on keksinyt itselleen uuden uskonnon, joka on terveys + lääketiede ja apteekki kiittää. Heidän jumalansa on lääkäri.

Mutta lääkäreilläkin on toivoa vapaudesta. Pian valtion IsoVeliVerkosto valvoo ja pisteyttää kansalaisiaan 24/7. Turvallisuus on taattu.

VAI ONKO?



keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Vaalit tulossa

ja pahoinvointiyhteiskunnassa kiehuu.

Jälleen kerran köyhät ja vanhukset (ehkä myös lapset) ovat keskiössä, kun kaikki ovat heistä niin kovasti huolissaan.

Vaalien jälkeen kaikki tämä unohtuu nopeasti ja meno jatkuu as usual. Se tarkoittaa, että vanhusten hoitolaitoksissa ei anneta riittävästi ravitsevaa ruokaa ja että heidät pumpataan täyteen lääkkeitä, joita LÄÄKÄRI EI OLE HEILLE MÄÄRÄNNYT. Näin saadaan heidät pysymään heikkona sängyn pohjalla eivätkä he näin ollen jaksa pyytää  virikkeitä tai suihkuun pääsyä. (Tietoni perustuvat tiedotusvälineisiin, eivätkä ole keksitty omasta päästäni). NÄMÄ ongelmat eivät todellakaan johdu hoitajien vähäisyydestä vaan ihmisoikeuksien tietoisesta loukkaamisesta. Siitä, että ihminen on peto.

Joskus mietityttää, mihin poliitikkoja enää tarvitaan. He laativat lakeja, mutta ainakin länsimaissa lait ovat niin hyvällä mallilla, että HALUTESSA ihmisoikeudet toteutuvat. Näin ei kuitenkaan käy, koska niin ei haluta käyvän.

Ihmismieltä ei laeilla muuteta.

Kun vaalit ovat ohi, hallitus, saman tekevää minkä värinen, jatkaa leikkauksiaan ihmisiltä, jotka eivät kykene itseään puolustamaan.

Tämä on maailma, jossa elämme.