sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Onnea Äidille!

Tänään on äitienpäivä ja onnittelen rakasta äitiä ja pyhitän tämän päivän vain hänelle: ITSELLENI.

Kylpisinkö itsesäälissä ja katkeruudessa surren menetettyjä vuosia, koska kukaan ei juhlista tätä päivää kanssani. Voisin tehdä niin. Ehkä. Ja ihan hyvästä syystä.

Mutta.

Mutta kun toisaalta ajattelen niitä kahta ihmepakkausta, joille annoin elämän: kaksi tervettä, älykästä ja elämässään hyvin selviytyvää lasta - kiitollinen olen elämälle.
Ja koska he elävät täyttä elämää, ei heiltä riitä aikaa enää minulle. Hyvä niin. Eikä minulla ole edes varaa napinaan. Sillä kun itse elin täyttä elämää Keski Euroopassa minulta liikeni vain harvoin aikaa ottaa yhteyttä vanhempiini. Nettiä ei ollut ja puhelut olivat kalliita. Silti suhteemme oli kunnossa, koska vanhempani olivat fiksuja ihmisiä.

Elämään oppii vain elämällä.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Äidin/naisen osa on vaikea. On sopeuduttava siihen, että kehosi ei kuulu sinulle vaan yhteiskunnalle, koska lapsi. Entä se veri. Kuukautiset alkavat liian aikaisin tai liian myöhään. Hävettää, kun alusvaatteet tahriutuvat jatkuvasti vereen. Ja vertakin tulee aina liikaa tai liian vähän. Sitäpaitsi siteet ja pillerit ovat kalliita.

Entä sitten vaihdevuodet. Hikoilu- ym. ongelmat ja kauneutesi rapisee ja murenee silmiesi edessä. Mitä jää jäljelle?

Lopulta kaikki päättyy mummona vanhainkodissa, jossa kaikki toivovat ja odottavat pikaista kuolemaasi.

Semmoista se on äidin elämä pähkinänkuoressa.

Onnea siis kaikille äideille! Sillä onnea he tarvitsevat.