tiistai 30. joulukuuta 2014

Yksinelävä nainen

Sosiaalipornoteollisuus keulii taas.
 
Joulu tuli ja meni. Vietin sen yksin kuten useimmat joulut viimeisten 20 vuoden aikana.
Minulle se ei ole ongelma, koska olen aina ollut yksin. Muiden mielestä se on kuitenkin epäilyttävää. Olenko yksinäisyyteni itse valinnut? Kyllä ja ei.
 
Vietin lapsuuteni yksin evakoiden lapsena suon laidalla. Lähimpään naapuriin oli matkaa 2 km ja kouluun 4 km. Koulussa käytiin 6 kertaa viikossa ja matkaa tuli siis 8 km päivässä, jalan tai suksilla.  Minua ei kiusattu koulussa ja kavereita riitti, mutta en voinut tavata heitä koulun ulkopuolella. Silti kaikki oli hyvin.


2kymppisenä lähdin ulkomaille töihin pelkästä uteliaisuudesta, töitä löysin myös Suomessa. Menin naimisiin ja matka kesti kaikkiaan 16 vuotta. Asuin monessa maassa, enkä koko aikana tuntenut lainkaan suomalaisia. Ulkopuolisena saa helposti tuttavia, mutta ystäviä on vaikeaa saada - varsinkin, kun muuttaa jatkuvasti.


Palattuani Suomeen tein töitä useimmiten yksin. Paljon oli tuttavia, kivoja sellaisia, mutta ei ainuttakaan ystävää.


Lapset asuvat ulkomailla. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta asua Suomessa, sillä he puhuvat huonosti suomea eivätkä lainkaan ruotsia.


Pienellä eläkkeellä ei paljon hurvitella. Siispä olen yksin. Onko se rikos? Se on pelottavaa muille. Ei minulle, koska en paremmasta tiedä. Kirsikkana kakun päällä sanotaan, että yksinelävät ovat masentuneita juoppoja, vähintään yksin tissuttelijoita - vaarallista sekin. Itse en ole koskaan ollut humalassa vaikka arvostankin lasillista hyvää viiniä silloin tällöin. Syyttely on raivostuttavaa, mutta se kai on tarkoituskin.
 
Minulle elämä on mielenkiintoista an sich. Nautin siitä. Onko se väärin?
 
Mutta sosiaalipornoteollisuudelle se näyttää olevan SUURI ongelma. Koko joulukuun kauhisteltiin yksineläviä ihmisiä. Pähkäiltiin, että
 
  • Miksi he elävät yksin?
  • Miksi niin monilla heistä ei näytä olevan ystäviä lainkaan?
  • Kuinka paskamaisia ihmisiä he oikein ovatkaan, kun kukaan ei halua heitä seuraansa?
  • Kuinka paljon he siellä yksinollessaan vetävät huumeita/juopottelevat/roikkuvat netissä/pelaavat?
  • Kuinka suuri turvallisuusriski yksinelävät oikein ovat yhteiskunnassa?
  • Mitä heille pitäisi oikein tehdä? Jotain pitää tehdä ja pian.
 Vaalit ovat pian ja kuumeisesti etsitään uusia uhreja sosiaalipornoteollisuudelle. Ollaan NIIN huolissaan vaikka sen huolen lopputuloksen tietävät kaikki jo etukäteen. Mutta ääniä sataa, mikä kai on tarkoituskin. Ainoa tarkoitus.

Armoa. Voisitteko ystävällisesti jättää ihmiset elämään elämäänsä haluamallaan tavalla, jos he eivät sillä vahingoita toisia. Laatikaa vähemmän lakeja, jotka estävät ihmisiä järjestämään elämäänsä järkevästi. Se on AINOA tapa auttaa heitä. Kiitos etukäteen.

Parempaa Uutta Vuotta 2015 meille kaikille!



 


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tekopyhyys

Tämän kuukauden pyhitin tekopyhyydelle.


Kuukauden alussa BB-kausi 2014 päättyi onnekkaasti. Andte voitti ansaitusti 100 000 €. Täysijärkinen nuori mies, jolle ei voi toivoa muuta kuin kaikkea hyvää. Hänen ihastuksensa lähihoitaja Tuija oli varmasti mukava hänkin, mutta hänen inhonsa ja väheksyvä asenteensa vanhempia ihmisiä kohtaan vahvistivat omia ennakkoluulojani terveysalan ihmisiä kohtaan. Ihmiset, joiden tulisi ymmärtää ihmistä parhaiten, ymmärtävät heitä vähiten. Se on pelottavaa, eikä syyttä. Siitä se pahoinvointivaltio saa alkunsa.


Suomen eduskunta teki historiallisen päätöksen hyväksymällä samaa sukupuolta olevien avioliittolain. Ainakin yksi äänestys vielä tarvitaan, joten varmaa ei ole mikään vielä. Vastaan äänestäjät kuuluvat Jeesuksen seuraajiin, jotka rakastavat kaikkia paitsi syntisiä toisinajattelijoita ja sopimattomasti erilaisia - joku roti sentään.
En kuulu kirkkoon, mutta muistelen hämärästi, ettei Jeesus lokeroinut ihmisiä hyviin ja pahoihin. Hän ei ollut tekopyhä eikä vaatinut, että toisten tulee olla tasa-arvoisempia kuin toiset.


Demokratiassa tasapuolisuus on yksi tekopyhyyden muodoista. "Mitäs siinä valitat, elämmehän demokratiassa emmekä diktatuurissa, äänestä oikein."
Kyllä, enemmistö voi syrjiä vähemmistöjä niin paljon kuin sielu sietää - myös perustuslain vastaisesti. Kun tekopyhän yhteiskunnan poliisilla on kiire, ovat toiset tasa-arvoisempia kuin toiset, sehän on selvä. Onko sinulla joku ongelma siinä?


Ihan kiva räppärimummo Eilasta on tehty suosittu nuorisokanavalla, jolla vuosien ajan toimittajat ovat opettaneet nuoria pilkkaamaan mummoja ja halveksimaan vaipoissa makaavia vanhuksia. Tällaisia Lupa-välittää -kampanjoita tarvitaan juuri siksi, koska vihaa ja halveksuntaa on niin paljon.


Entäpä nämä anarko-kaikenlaiset? Anarkistit ovat niin oikeassa monessa asiassa, mutta tekopyhästi he esiintyvät avarakatseisina ja suvaitsevina uskoen tulevaisuuden ihmisten hyvyyteen. Mutta samalla he kieltävät oman pimeän puolensa, joka jokaisesta ihmisestä kyllä löytyy kun riittävästi kaivetaan. Siksi heidän suunnitelmansa ei vaan toimi. Sorry.


Noh, itse tekopyhäilen joka päivä elämällä elämääni tekopyhässä hyvinvointivaltiossa eräässä tekopyhän Euroopan valtiossa. Nalkutan tekopyhästi netissä samalla toivoen, että kyllä joku muu saa kaiken taas ojennukseen. Kunhan sen ei tarvitse olla minä. Puhtoinen minä.















perjantai 31. lokakuuta 2014

Toivo

Lokakuu pääkaupunkiseudulla on siitä hieno kuukausi, että täällä on monia mielenkiintoisia messuja. Rakastan niitä.


Messuilla tapaa ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa. Nuorena minulle opetettiin, että älä ole yleisö vaan vaikuttaja. Aika monet tuntuvat saaneen saman neuvon. Kirjamessujen alennusmyyntiröykkiöt kertovat noista "vaikuttajista".
Koko kiireisen elämäni minua harmitti, ettei aika riittänyt kirjan kirjoittamiseen. Olisi ollut niin paljon tärkeää asiaa. Nyt kun aikaa olisi ja kirjan julkaiseminen on tehty suhteellisen helpoksi, ei halua enää ole.
Tuntuu kuin kaikilla olisi niin paljon sanottavaa, mutta kuunteleeko kukaan?


Sitä paitsi:
Mitä pahaa on olla "vain" yleisö? Nämä "vaikuttajat" eivät olisi "vaikuttajia" ilman yleisöään. On tärkeää, että on joku, joka kuuntelee, lukee ja katselee (+ ostaa) ja joka edes yrittää ymmärtää, mitä ollaan sanomassa.


Nämä "vaikuttajat" ovat samalla usein tietämättään aikamoisia häiriköitä. Esim. Suomessa on erikoisen paljon yhteisöjä, jotka kilpailevat keskenään, kuka "vaikuttaa" eniten. Näiden aktivistien häiriköinti on tehokasta, koska jokaisella on omat ennakkoluulonsa (se kuuluu ihmisyyteen). Ja kun joukossa tyhmyys tiivistyy, on apinalauma valmis.


Poliittisesti on tietysti nerokasta antaa apinalauman kuvitella, että he voivat vaikuttaa johonkin. Todellisuudessahan päätökset tehdään muualla, eivätkä apinalauman mielipiteet siinä paljon paina.


Kaikesta tästä huolimatta uskon Suomen ja maailman hyvään tulevaisuuteen. Kusipäitten määrä tuntuu olevan vakio, mutta todella fiksuja, valppaita ja älykkäitä nuoria on pilvin pimein. He näkevät kaiken pelottelun ja manipuloinnin lävitse vieden yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Tähän en ainoastaan usko, vaan ihan oikeasti tiedän sen.


Kiitos nuoret jo näin etukäteen.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Totuus

Asiat ovat juuri sitä, miltä ne näyttävät.


Ja kyllä ne aika oudoilta usein näyttävätkin.
Nykypäivinä puhutaan paljon uskottavista lähteistä ja kuinka tärkeää on kyetä ne erottamaan kaikenlaisista huuhaalähteistä.


Todellakin.


Suomessa hyvä ja kriittinen medialukutaito tarkoittaa sitä, että uskot kaiken sen, mitä Yle ja HS sinulle kertovat ja that's it. Joskus voit vilkaista myös Uuden Suomen sivuja. Se annettakoon sinulle anteeksi.
Jokaisella maalla on omat mediansa, joilla on se totuus.


Mieti, kuinka monta elämäsi asiaa kykenet varmistamaan todeksi henkilökohtaisesti. Et kovin montaa, I guess.
Sinun tehtäväsi on vain uskoa tai jättää uskomatta. (Who cares).


Koko elämäni uskoin sananvapauteen ja ihmisoikeuksiin. Kunnes opin, että molemmat ovat vitsi vaan. Huono vitsi. Kumpaakaan ei ole koskaan ollut eikä tule.


Mikä on totuus? Haluatko edes tietää? Tähän sopii hyvin elokuvasta Kunnian miehet (A Few Good Men) Jack Nicholsonin eversti Nathan R. Jessepin kuuluisa YOU CAN'T HANDLE THE TRUTH!


Siksi mediatalot keskittyvätkin mieluusti pieru-pissi-kakka-seksi-missi -juttuihin. Koska niistähän sinä pidät, vai?


perjantai 29. elokuuta 2014

Kerran vielä feminismi

WHO | Violence against women


Voisi luulla, että feminismi olisi jo vanhentunut puheenaihe. Ainakin minä luulin niin. Olen joskus kirjoittanut aiheesta:


http://sirkkahelenanblogi.blogspot.fi/2009/06/minako-vitun-feministi.html


Törmäsin kuitenkin äskettäin netissä nuoriin naisiin, jotka olivat oikein aktivisteja miesten puolesta ja tietysti feministejä vastaan. Heitä kutsutaan kai antifeministeiksi. Olin ymmälläni. Yritin ymmärtää, mutta en voinut.


Sehän on selvää, että miesten elämässä ja heidän lokeroinnissaan on paljon parannettavaa, mutta en oikein ymmärrä tätä vastakkainasettelua.


Huomasin pian, että nämä nuoret naiset olivat enimmäkseen n. 20-30 vuotiaita, naimattomia, erittäin hoikkia ja kauniita naisia. He seurustelivat jonkun miellyttävän nuoren miehen kanssa eikä heillä tuntunut olevan taloudellisia ongelmiakaan. He eivät selvästi tienneet. Heille feministit ovat kommareita ja salaliitossa maailman tuhoamiseksi.


Törmäsin mm. seuraaviin väitteisiin:


1) Feminismin keksivät rumanpuoleiset naiset helpottaakseen elämäänsä miesten parissa.
2) Feminismi keksittiin tuhoamaan kapitalismi ja se kannustaa naisia jättämään miehensä, harrastamaan noituutta ja lesboilemaan.


Hohhoijaa. Olisin odottanut parempia perusteluja.


Miehet ja naiset ovat erilaisia ja heidän hormonitoimintansa eroaa tunnetusti toisistaan. Täydellistä toistensa ymmärtämistä on turha odottaa. On hyvä muistaa, että naiset synnyttävät lapset vielä lähivuosinakin. Ja se, jos mikä, on aikamoinen ponnistus yhteiskunnan puolesta. Tehkää perästä miehet! Mielestäni miehet voivat pitää armeijansa. Siinä olkoon se ero.


Sen myönnän, että oikeuksiaan ajavat naiset ovat ikäviä ihmisiä.


Tuomas Embusken sanoin (Novalla): "Naiset ovat kontrollifriikkipaskoja."


Olen samaa mieltä. 88,9 % naisista on. Minä kuulun 11,1 %:iin ja olen muuten vaan friikki.


















keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Hiljainen heinäkuu

Heinäkuussa ei tapahdu mitään, koska kaikki ovat lomalla. TVstä tulee vain uusintashittiä ja kuumuus (+30 astetta sisätiloissa, tuulettimesta ei merkittävää helpotusta) estää korkeamman aivotoiminnan tehokkaasti.


Jotain ehdin kuitenkin panna merkille:


1) Merja Kyllönen taistelee läskiensä puolesta. Hän on kyllästynyt naisten ulkonäön jatkuvaan arvosteluun. Kukapa ei olisi. Väkivaltaa se on pienikin väkivalta.


http://www.redicecreations.com/article.php?id=31151


Ja kaikki tekopyhät maailmanparantajat käyttävät väkivaltaa asioidensa läpiviemiseen. Jos he eivät tee sitä itse, he löytävät kyllä hölmöt, jotka suorittavat väkivallan heidän puolestaan. Poliitikon, jos kenen, tulisi se tietää. Ja kyllä he sen tietävätkin.


2) Kansanedustaja Anna Kontula kirjoitti blogissaan juuri poliitikoista, jotka sisäpiirissä kutsuvat köyhiä pohjasakaksi jne.


http://annakontula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172440-pohjasakkaa


Kuuntelin tässä eräänä päivänä vaihtoehtomediassa tiedusteluasiantuntija Gordon Duff''in huomioita politiikasta. Hän on ehdoton Obaman kannattaja, mutta mitään ei hänen mukaansa kannata poliitikoilta odottaa. He ajavat ensisijaisesti omaa etuaan: ensin oma talous kuntoon ja lapset parhaisiin kouluihin. Sen jälkeen he AIKOVAT panostaa siihen, mitä olivat kansalle luvanneet. Se päivä ei yleensä ehdi tapahtua.


3) Jälleen kerran ehdin ihmetellä konsulttiarmeijoita, jotka itse eivät ole olleet työelämässä päivääkään. He eivät ymmärrä yrityksen toimialasta juuri mitään. Kuinka he voivat uskottavasti kertoa, kuinka siellä pitäisi toimia? Ketä tervehditään aamuisin on kyllä yrityksen ongelmien pienemmästä päästä. Tosin itse olen ollut työssä organisaatioissa, joissa tehtiin tulosta (lue: rahaa).


4) Lahjakas mentalisti Pete Poskiparta mainitsi eräässä haastattelussa, että tavalliset ihmiset ovat helppoja hypnotisoitavia. Sen sijaan psykopaatteja ei voi hypnotisoida. Oliko tämä hyvä vai huono uutinen? Mainostoimisto kiittää.


5) Yksi heinäkuun 2014 järkyttävimmistä kriiseistä on sota Israel vs. Gaza. Propagandan vuoksi on vaikeaa tietää, mitä on oikeasti meneillään. Sen vain tiedämme, että kärsimystä riittää.


Minulla on sukulainen Israelissa. Hän kääntyi juutalaiseksi monta kymmentä vuotta sitten ja tukee ehdottomasti Israelin valtion kantoja. Häneltä olen saanut hyvää infoa palestiinalaisten lasten koulutuksesta sotaan ja vihaan. TVstä taasen olen nähnyt dokumentin israelilaisista nuorista, jotka eivät turvallisuutensa vuoksi uskaltaneet poistua hotellista (oliko se nyt Puolassa?), koska heitä vihataan niin paljon Euroopassa.


Kun maailma on tämä, kuinka kukaan voi olla riittävän naiivi uskoakseen rauhaan? Kysyn vaan.







lauantai 21. kesäkuuta 2014

Nalkuttavat naiset


Näin juhannuspäivänä erittäin ajankohtainen aihe.
Helsingin Sanomat 20.6.2014: Tutkimus: nalkutukseen voi kuolla.


Erikoisesti nalkuttava vaimo on kuolemaksi. Moni mies on taatusti samaa mieltä.


Suomalaiset miehet saavat tosin syyttää itseään: aggressiivinen kulttuuri on tehnyt tasa-arvoon pyrkivät naiset myös aggressiiviseksi. Esim. minä en kykene katsomaan suomalaista teatteria voimatta pahoin. Nämä ylinäyttelevät huutavat ja räyhäävät naiset ovat yksinkertaisesti kammottavia. Jos naiset ovat todella tuollaisia, niin miehet elävät helvetissä.


Onneksi en usko tuohon itsekään. Meitä on moneksi.


Vakavasti puhuen, mistä tuo aggressiivisuus oikein kumpuaa? Pelko, viha, kiukku, katkeruus jne. ovat tunteita, jotka liittyvät stressaavaan elämään. 90% ihmisistä yleisesti elää stressaavaa elämää.
Emootiot ovat menneisyyden aiheuttamia lopputuotteita. Ja kun emootioita jatkuvasti toistetaan, niiden luomat kemikaalit aiheuttavat riippuvuutta kehossa sekä geenimuutoksia.


Ihminen muuttuu itsekkääksi, omaa tärkeyttään korostavaksi paskiaiseksi. Ei kiva. Lisäksi hän ei jaksa olla kiinnostunut pitkän aikavälin suunnitelmista vaan elää jatkuvassa hätätilassa deadlineineen ja neljännesvuosikatsauksineen. Elämä on taistelua. Silti jonkun aikaa se voi olla hyvää ja mielenkiintoista. Pitemmän päälle keho ei sellaista elämää kuitenkaan kestä vaan murtuu tavalla tai toisella.


Tämänhän me kaikki tiedämme Entä sitten?


http://www.youtube.com/watch?v=0XcCoDlVf-s
http://www.drjoedispenza.com/
Dr. Joe Dispenza on mielenkiintoinen henkilö, joka on tutkinut aivojen mahdollisuuksia koko ikänsä.
Samalla tavoin kuin olemme kyenneet muuttamaan aivojamme geneettisesti jatkuvan stressin avulla, kykenemme muuttamaan niitä uudelleen esim. meditaation tms. avulla. Menneisyyden kirjanpidosta irti päästyämme kontrollifriikkikin meissä vähitellen hiipuu.


Tärkeää on täydellisen selkeä ajatus, sen täydellinen hyväksyminen ja usko sen toteutumiseen. Sen jälkeen ylianalyyttinen mieli narikkaan ja eiku "herran huomaan". Lopputulos voi olla iloinen yllätys.


Me kaikki tiedämme kuinka upeaa on tehdä juuri sitä, mitä rakastaa ja josta on oikeasti kiinnostunut. Olotila on emootioiden tuolla puolen, ilman aikaa ja paikkaa. On vain ajatus ja se, mitä olet juuri tekemässä.


Siinä olotilassa saadaan Suomi nousuun. Aivan varmasti. Me kaikki tiedämme sen.



sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Mitäs me narsistit!

Tässä kuussa luin sellaisen kirjan, joka oikeasti nostatti hiukset pystyyn.
 
Mikkel Clair Nissen: Manipulism and the Weapon of Guilt - collectivism exposed.
 
http://manipulism.com/
 
Kirjan alkusanoissa kööpenhaminalainen kirjoittaja ilmoittaa paljastavansa maailman onnellisimman kansan, Tanskan, todelliset kasvot: että se on vain kollektivismin suuri huijaus. Kun sinut on kasvatettu, kuten koko ympäristösi, tiettyyn muottiin, etkä muusta tiedä, sinun on mahdotonta olla tietoinen kollektivismin passiivisaggressiivisesta mielen pelistä.
 
Hän kertoo olleensa aivan tavallinen sosiaalisesti ajatteleva tanskalainen, joka matkustellessaan ulkomailla kertoi ylpeänä ihanasta kotimaastaan ja onnellisesta elämästään siellä.
 
Hitaasti mutta varmasti hän alkoi kuitenkin vertailla Tanskan todellisuutta Usan, Australian ja Espanjan todellisuuteen.
 
Helpottuneena luin kirjaa, koska kuten hän, minäkin lähdin kotimaastani 19-vuotiaana ja palasin 16 vuotta myöhemmin (hän 14 vuotta myöhemmin) ja se paluu oli kuin märkä rätti vasten kasvoja.
 
Tunnustan, että minäkin rakastan amerikkalaisten itsevarmaa, rohkaisevaa, avointa ja ystävällistä läsnäolotilaa, joka ei katso henkilön taloudellista asemaa. Vaikka rikollisuutta on paljon, ihmisten avoimuus tekee elämästä turvallisemman tuntuisen.
 
Mikkelin kokemukset paluunsa jälkeen muistuttavat omiani. Olemme molemmat syntyneet kotimaassamme perheeseen, jolla on satojen vuosien historia omassa maassaan. Silti, jos uskaltautuu kritisoimaan jotain epäkohtaa, tulee nopeasti vastaus: ehkä sinun olisi paras muuttaa pois Suomesta.  Hän kertoo lukuisia esimerkkejä omasta elämästään.
 
Hän kritisoi mm. sitä, että perheet on tuhottu ja korvattu Äiti Tanskalla, valtiolla. Mitä mestari määrää sen marionetti tekee. Kunnon tanskalainen ei kyseenalaista mitään.
 
Kirja on kovaa tekstiä ja Nissen kertookin menettäneensä suuren osan ystävistään  ja perheestään kirjan ilmestymisen myötä. Hän ei kuitenkaan anna periksi. Hänellä on missio. Hän ilmoittaa, että jos hän ateistina joutuu helvettiin, niin sielläkin hän yrittää parantaa asioita.
 
Näennäisesti demokraattinen maa on byrokratia lakeineen, sääntöineen ja asetuksineen IHAN KAIKESTA. Kuitenkaan todellista oikeudenmukaisuutta ei ole. Kaikkien ihmisten oletetaan olevan rikollisia jolleivat he kykene todistamaan toisin. Eivätkä he voi edes puolustaa itseään. Pippurisumutinkin on kielletty. Suomessa monet nuoret kutsuvat nyky-yhteiskuntaa avovankilaksi.
 
"Täydellinen totalitaarinen valtio on se, jossa kaikkivaltiaat poliittiset johtajat manageriarmeijoineen kontrolloivat orjakansaa. Kansaa, jota ei tarvitse edes pakottaa, koska he rakastavat palvella."
Pat Buchanan
 
Janten laki on laki, jota sovelletaan kaikissa Pohjoismaissa.
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki
 
Saksalainen sana SCHADENFROH kuvaa asennetta, jossa ihmiset nauttivat toisen epäonnesta ja lannistamisesta.
 
Ja nyt seuraa se lopullinen järkytys: Hän vertaa tätä kulttuuria narsismiin.
 
Narsismin 7 kuolemansyntiä:
 
  • Häpeämättömyys
  • Täydellisyys
  • Ylimielisyys
  • Kateus
  • Oikeus odottaa tahtonsa noudattamista
  • Hyväksikäyttö ottamatta huomioon muiden tunteita tai kiinnostuksen kohteita
  • Ei rajoja - muut ovat minua varten
Tällainen mentaliteetti on yleinen monissa muissakin kuin Pohjoismaissa. Jos olet eri mieltä, sinut nujerretaan esim. sarkasmin avulla.


Nissen väittää, että narsistisessa yhteiskunnassa ihmiset ohjelmoidaan jo lapsena manipuloimaan, uhkailemaan ja leikkimään poliisia ympäristössään.


Tämä kaikki on tarpeellista yhteiskunnan kontrolloimiseksi ja syyllistäminen on sen pääasiallinen ase.


Vahva mieli on uhka muille ihmisille.


Kurjuuden tasapuolinen jakaminen on se juttu.


Hän kannustaa tutkimaan nyky-yhteiskunnan narsistisia piirteitä.


Ihmisen itsetunto on ensin viety. Häntä on käytetty hyväksi antaen ymmärtää että "me huolehdimme sinusta". Jos kiitollisuutta ei heru, täydellinen myötäelämisen ja empatian puute vie toisen täydelliseen hylkäämiseen ilman tunnonvaivoja.


Tämä käsittämätön kylmyys ja julmuus tulee esiin ainakin Suomessa vanhustenhoidossa. Viimeisten tutkimusten mukaan vanhukset elävät keskimäärin vain 2 vuotta vanhainkodissa. Miksiköhän?


Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että vain tietämätön syyttää ismejä. Ihmisessä on jotain todella pahasti vialla. Ehkä se geenimanipulaatio ei olekaan niin huono ajatus kuin aiemmin ajattelin.


Ja vielä:


Vaikka Pohjoismaiden kritisoijia yritetään nujertaa monin eri tavoin, he harvoin menettävät sentään henkeään. Ja yksin tämä tosiasia todistaa, etteivät nuo maat sentään niin huonoja ole.


Mutta oikeasti onnellisten ihmisten maita ne eivät ole. Se on manipuloinnin luoma valhe.






 

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Valitse puolesi. Nyt.

Viime vuosikymmenen tärkein kirja oli itselleni Naomi Kleinin The Shock Doctrine: Rise of Disaster Capitalism, Tuhokapitalismin nousu, 2007 ja sitä ennen No Logo.


Koska olen saanut kaupallisen koulutuksen ja elänyt liike-elämässä ansaituilla tuloilla, kirjojen raadollisuus oli sokki - joka ei kuitenkaan tullut täysin yllätyksenä.


"Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään." Milton Friedman, kahleettoman kapitalismin kummisetä


Siitä on nyt melkein kymmenen vuotta. Mikä on muuttunut? Katastrofeja on kyllä riittänyt ja haavoittuneet ihmiset ovat valmiimpia muutokseen. (?)


Jollei ihmiset olisi niin raadollisia, olisin ehdottomasti kaiken yksityistämisen puolella. Vapaa kauppa, vapaa yrittäminen ja ihmisten vapaus tehdä mitä tahtovat kunhan eivät vahingoita toisia kuulostaa hyvältä. Mutta kun se ei aina mene niin tässä maailmassa.


Saksassa työskentelin jonkin aikaa insinööritoimistossa. Ihmiset olivat mukavia ja erittäin oikeistolaisia. Eräs nuori insinööri sai potkut, koska oli liittynyt ammattiliittoon. Liike-elämässä oli täysin mahdoton ajatus ajatella vasemmistolaisesti.


Todennäköisesti asiat ovat noista ajoista muuttuneet ja ennen oli myös helpompaa sulkea silmänsä epäoikeudenmukaisuudelta. Tietoa ei tavalliselle ihmiselle ollut tarjolla kuten nyt.


Saksalainen sanonta "Was ich nicht weiss macht mich nicht heiss" tarkoittaa juuri sitä: On helpompaa elää kun ei tiedä. Jotkut valitsevat kuitenkin sen vaikeamman tien: alkavat ottaa asioista selvää. Ja he joutuvat vääjäämättä vaikeuksiin. Dilemma on vain siinä, että mitä enemmän tietää asioista, sitä vaikeampaa on ratkaista, mikä on oikein ja mikä väärin.


Kun ostan edullisen kesävaatteen voin maksaa sen tuntien häpeää itsestäni. TAI voin ajatella, että noiden tehtaan ihmisten todelliset ystävät ovat juuri nuo suuret kansainväliset yritykset. Koska ilman niitä nuo ihmiset kuolisivat nälkään tai joutuisivat esim. prostituutioon.


Kun joku köyhä tarvitsee kipeästi rahaa, on hänen turha mennä pankkiin sitä anomaan. Sitä vastoin  joku tuhokapitalismin edustaja sikamaisine korkoineen saattaa sen tehdä ja näin köyhän jokin elintärkeä asia saadaan hoitoon. Tuhokapitalismin edustajalle köyhä kelpaa kunhan on terve ja myy itsensä halvalla. Hän ei moralisoi kuten etujärjestöt tekevät.


Tieto auttaa ymmärtämään harmaita sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi.


Ja tästähän elämässä on lopulta kysymys. Se ei ole täydellistä, ehkä sen ei pidäkään olla.


EU-vaalit ovat edessä. Ei ole helppoa vastata viisaasti vaalikoneessa.


Vaikka EU on perseestä, on kai parasta katsoa tämä ihmiskoe loppuun asti.  Olenhan eurooppalainen, joka asuu Euroopassa.


Yhteistyö on ainoa oikea tie, ilman harmaan sävyjä.



perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ristiriitaisuus on pelin nimi

Maailma on ristiriitainen paikka.


Mitään "hyvää" et voi tehdä ilman, etteikö siitä aiheutuisi jotain haittaa tai surua jollekulle toiselle ja vice versa.


Me kaikki olemme sitä mieltä, ettei lasten tulisi valmistaa vaatteitamme huonoissa olosuhteissa 50 euron kuukausipalkalla (tai vähemmälläkin).


Silti ostamme edullisia vaatteita, elintarvikkeita ja elektroniikkaa. Nokian puhelimetkin olivat ylikalliita niin kauan kuin komponentit tuotiin Euroopasta. Kaikki muuttui kun tuonti vaihtui Aasiaan. Ja pienet hyväksikäytetyt ihmiset ovat iloisia, koska saavat olla elossa.


Kautta aikojen rikkaudet on kerätty hyväkuntoisten turvattomien ihmisten avulla. Pysyäkseen elossa ihminen on valmis miltei mihin tahansa. Sellaisia me olemme.


Siksi onkin kätevää pitää osa ihmiskunnasta hädässä, auttaa heitä vähän ja vastaanottaa vastalahjana heidän ikuisen kiitollisuutensa.


Tämän ymmärsin jo nuorena ja kokemus on kristallisoinut tietoni.


Saksassa asuessani minulla oli neljä kummilasta Pakistanissa. Kampanja oli presidentin suojelema ja kaikki toimi hyvin. Oli ihanaa saada itsetehtyjä lahjoja ja piirustuksia. Oli mukavaa olla hyvä ihminen.


Myöhemmin minusta tuli köyhä yksinhuoltaja, eikä minulla ollut enää varaa maksaa heidän avustuksestaan. En tiedä, miten he menestyivät elämässään. Koulutetuilla tytöillä Pakistanissa ei varmasti ole helppoa. Toivottavasti heidän voimansa riittivät.


Tätä monet kummit eivät tule ajatelleeksi. Autetuksi tuleminen ei ole pelkkä lottovoitto. Sinusta tulee erikoinen silmätikku, etkä ole itse osaasi valinnut. Tosin, niinhän meille muillekin käytännössä tapahtuu.


Tasa-arvoa ei ole koskaan ollut, eikä sitä nykyisellä yhteiskuntarakenteella tulla koskaan saavuttamaankaan. Tasa-arvon puute ilmenee vihana ja syrjintänä.
Bonnierin journalistipalkinnon voittanut Ylen viha-projekti Me tiedämme missä asut on internetsivusto, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kohtaamastaan uhkailusta ja vihapuheesta. Se oli erittäin taidokkaasti ja rohkeasti toteutettu sivusto, joka oli palkintonsa ansainnut.


Ongelma on vain siinä, että taviksen on turha mennä itkemään poliisille, että häntä vainotaan ja vihataan. Poliisilla on muutakin tekemistä, kuin suojella matti ja maija meikäläisen olematonta kunniaa. Laki ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Se tulee monelle yllätyksenä.


Tappouhkauksia ei tarvitse sietää, mutta tietynlainen kritiikin sieto kuuluu demokratiaan.


Katsoin ja kuuntelin Obaman puheen Brysselissä. Hän puhui mm. siitä, kuinka läntiseen kulttuuriin kuuluu ei vain kritiikin sietokyky vaan myös se, että erilaiset mielipiteet ovat jopa tervetulleita, koska ne pitävät yhteiskunnan vireänä ja elossa. Erilaisuus on se juttu.


http://yle.fi/uutiset/me_tiedamme_missa_asut/6590408


Muista elää unelmaasi ... virheestä virheeseen ...







torstai 27. helmikuuta 2014

Erimielisyys on siunaus

Ostin kirjan.
 
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510401255
 
Kaikki alkoi siitä, kun Sanna Ukkola kiteytti Pressiklubin provokeskustelun sanoihin:
 
Muuttakaa luonnettanne suomalaiset! Älkääkä laittako niitä ruokakuvia faceen!
 
Ohjelmassa mainostettiin Provo opasta ja koska olen ollut jo aiemmin kiinnostunut Tero Kartastenpään kirjoituksista, kiinnostuin.
 
http://sirkkahelenanblogi.blogspot.fi/2011/03/anteeksi.html
 
Erimielisyys on siunaus, mutta suomalaiset eivät osaa keskustella saati sitten väitellä, vaan erilainen mielipide otetaan henkilökohtaisena loukkauksena ja jopa sodanjulistuksena.
 
Kirjan käsittämättömän karismaattiset tekijät Tero Kartastenpää ja Jani Timonen tiivistävät oppinsa seitsemään käskyyn:
 
  • Töki vapaasti kaikkea.
  • Tee taustatyö huolella.
  • Älä unohda huumoria.
  • Älä mene henkilökohtaisuuksiin.
  • Herättele eri aisteja.
  • Varo omaa persoonaasi.
  • Varaudu vihaan.
He ottivat esimerkiksi provokaation eutanasiasta.


Kuulun kohderyhmään ja minun tulisi ymmärtää, että "se nyt vaan on tyhmää elää liikaa".


Olen hyvin hyvin vihainen.


Sillä:


Olen urheasti kestänyt terveysfasismin ja monipuolisen syyllistämisen vain todetakseni, että on  rikos olla ikääntynyt ja siitä rikoksesta tuomitaan kuolemaan.


Brittikoomikko Ricky Gervais on kuulemma sanonut:
"Olen aina sanonut, että vaikka olet loukkaantunut, se ei tarkoita, että olet oikeassa."


Ja vielä:


Eliittiprovokaattori Ville Rannan sanoin:
"Kaikki kestää hetken ja sitten se loppuu."


"Ota digitaalinen foliohattu päästäsi, avaa kädet puuskasta ja anna kaikkien mielipiteiden tulla kohti."


Kiltit Tero ja Jani, olen jo ottanut. Mutta ei se aina helppoa ole.

 


torstai 30. tammikuuta 2014

Paska maa(t)?

http://www.theguardian.com/world/2014/jan/27/scandinavian-miracle-brutal-truth-denmark-norway-sweden
The Guardian brittitoimittaja Michael Booth kirjoitti kolumnin Skandinaviasta ja samalla myös Suomesta.


Se oli virhe. Siitä syntyi aikamoinen älämölö. Tätä eivät suomalaiset niele.




Sillä:




Me emme ole perjantaijuoppoja eikä alkoholi tapa Suomessa.


Me emme ole aggressiivisia eikä täällä lyödä ketään.


Me olemme säkenöiviä keskustelijoita, emmekä seisoskele nurkissa tuijottelemassa kengännauhoja (vatsakin on vähän edessä).


Meillä ei ole hyttysiä. Ja jos onkin, eivät ne meitä piinaa. Verta meillä kyllä riittää jopa verenluovutuksiinkin.


Meillä ei ole äärimmäisen kylmää talvella eikä meillä liioin ole liikaa käsiaseita, perheväkivaltaa tms. Itsemurhiakin teemme vain silloin, kun muuta ratkaisua ei ongelmaan löydy.


Ja kyllä, lapset ovat tyhmentyneet, mutta heillä on todellakin varaa siihen.




Mutta hei!




Vähän lohduttaa, että tanskalainen televisiotuotanto on hanurista ja että tanskalaisilla on maailman neljänneksi suurin ekologinen jalanjälki. Hopeaa he voittavat maailman onnellisimpana kansana myös masennuslääkkeiden käytössä ja yksittäisten ihmisten velallisuustasossa. Ja syöpääkin he sairastavat eniten maailmassa.




Mutta junat kulkevat ajallaan.




Se, että neutraali Ruotsi on yksi maailman suurimmista aseiden viejistä ja että sitä kutsutaan pohjolan Kiinaksi, lämmittää myös.




Ja norjalainen Thomas Hylland Eriksen sanoo Norjasta:


"Me norjalaiset totuimme ajattelemaan itsestämme osana ratkaisua, mutta nyt öljymme kanssa olemme yhtäkkiä tulleet osaksi ongelmaa. Suurin osa ihmisistä kieltää tämän täydellisesti."


Niinpä. Tämäkö on se ihanuus ja utopia, johon koko maailman pitäisi pyrkiä?


Silti Suomi on varmasti paras maa suomalaiselle, Ruotsi ruotsalaiselle, Tanska tanskalaiselle ja Norja norjalaiselle. Ainakin useimmiten.