keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Rauhaisaa joulua suomalaisille

Luin Hesaria. Tässä ote Petteri Tuohisen kirjoituksesta:
"Pohjoiskorealaisnaisen reaktiota selittää järjestelmällinen aivopesu. Pohjoiskorealaisille opetetaan jo lapsena, ettei missään maailmassa ole asiat paremmin kuin heidän kotimaassaan. Lähes koko ulkomaailma on heille vihollinen, joka hyökkää hetkellä millä hyvänsä."

Hmmmmmm........

Mietinkin, mitä minulle on kerrottu lottovoitosta, jonka jokainen suomalainen on saanut syntymässään.

-  Meillähän on maailman paras koululaitos. (Onnellisimmat lapset myös?)

-  Meillähän on maailman paras terveydenhuolto.  (Meillä ei esim. punnita vanhusten vaippoja ennen vaihtoa varmistaaksemme, että ne ovat riittävän märät. Kuten Ruotsissa tehdään.)

-  Mehän olemme taloudessa maailman parasta AAA-luokkaa. (Ei haittaa, jos joku pikkupoika seisoo yksin leipäjonossa.)

-  Meillähän on maailman paras poliisi, jota kansa rakastaa ja johon he luottavat 120-prosenttisesti.
(Poliisipäällikkö MTV3:ssa 20.12.2011: "Me olemme maailman paras poliisi.")

Hmmmmmm.........

And now what?

Kyllä olis "Änkkäreillä" (Angry Birds) töitä. Ei ihme, että peli on niin suosittu.

C'mon  -  Onko ihan pakko olla maailman paras kaikessa? Eikö vähempikin riittäisi?!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Sotakulttuuri vs. rauhankulttuuri

Tänään vietetään Ahtisaari-päivää sekä YK:n julistamaa kansainvälistä suvaitsevaisuuden päivää.

Nythän on selvää, että Ahtisaari-päivä on rauhanvälitystyöllä jo ansaittu. Se on hyvä muistutus kommunikaation voimasta.

Silti, tässä lainaus Uuden Suomen keskustelupalstalta tänään:
"Vitutuskäyrä menee tappiin heti kun luen näistä löperöjutuista."

Niin. Juhlapuheista on vielä pitkä matka käytäntöön.

Jo sanalla suvaitsevaisuus on kyseenalainen merkitys. Sana on vielä kaukana ihmisoikeuksista tai tasa-arvosta. Usein sitä käytetään sävyyn, että "me molemmat tiedämme, mikä sinä olet, mutta koska olen sivistynyt ja HYVÄ ihminen, SALLIN sinun elää."

Suvaitsevaisuus ei kyllä vielä riitä, mutta hyvä alkuhan se jo on.

Ja mitä tulee juhlapuheisiin, niin 99% -liike jo kertoo, että matkaa tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin on vielä kaikkialla.

http://www.youtube.com/watch?v=tpq-moDIkl8

Niin. Mitä on rauha?

Yksi tapa menestyä elämässä on olla aina samaa mieltä voittajien kanssa kunnes voittajat muuttuvat ennen pitkää ja vääjäämättä häviäjiksi. Silloin kannattaa nopeasti kääntää takkinsa ja myötäillä uusien voittajien mielipiteitä.

Lampaan elämäähän se toki on, mutta elämä se on lampaallakin, vai?



Aivan varmaa se menestys ei tietenkään ole. Voittajilla kun mielipiteet saattavat olla - ainakin Orvellin mukaan - kuten "Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa."

Tarkka-aistisimmat lampaat ovat jo huomanneet kehityssuunnan.

Tosin Orwell kirjoitti varoituksen myös heille kirjassaan Eläinten vallankumous,

Ai että minunko pitäisi olla ratkaisu eikä osa ongelmaa?

Niinpä. Annas kun mietin...

Hohhoijaa. Taidanpa mennä tässä päiväunille... Moi!


sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Nuorten työttömyydestä ja vähän muustakin.

Se, joka keksi työn, olisi voinut tehdä sen loppuun.


Kuuntelin juuri Politiikkaradiota ja keskustelua nuorisotyöttömyydestä. Se ON vakava asia. Sillä elämä ilman työtä on aikamoista utopiaa - ainakin vielä.

En pidä monesta asiasta, mitä ihminen on tällä planeetalla touhunnut, mutta myönnettäköön silti, että ihminen on aika älykäs otus. Respect!

Ja parhaimmillaan ihminen on juuri nuorena, jollei joku vakava sairaus tai vamma ole toimintojen esteenä.

Kun katson omaa elämääni totean hämmästyneenä olleeni tietämättäni aika fiksu juuri nuorena. Ongelmat syntyivät tiedon puutteesta. Sitä ei ollut ehtinyt kertyä riittävästi lyhyen elämän aikana. Onneksi olin tietoinen tietämättömyydestäni ja hakeuduin mielelläni vanhempien fiksujen ihmisten seuraan. Opin jo nuorena, että JOKAISELTA voi oppia JOTAIN.

Tämä nuorten tiedonpuute ymmärretään yleisesti ja siksi koulutus on nostettu nuorten tärkeimmäksi työksi. Ajatuksena on auttaa nuoria saamaan mahdollisimman paljon tietoa mahdollisimman nopeasti, jotta he kykenisivät tekemään oikeita päätöksiä.

Tätä sinänsä hyvää tarkoittavaa ajatusta on kuitenkin helppo väärinkäyttää nk. aivopesuun.

Kun pienelle lapselle annetaan vanhempien toimesta lukuisia virikkeitä ja oppeja ja ulkoleikitkin ovat jonkun aikuisen keksimiä ja johtamia eikä omaa aikaa jää lapselle lainkaan, liikutaan vaarallisilla vesillä. Tai ehkä sitä omaa aikaa jää niille, joita opettajat eivät ehdi huomata suurten oppilasmäärien vuoksi. (?)

Koulutus, koulutus, koulutus - kuten Tarja Halonen sen ilmaisi. Pohjimmiltaan hyvää tarkoittava ajatus siitä, että kaikilla olisi samat lähtökohdat ja koulutus toteutuu käytännössä siten, ettei lapselle jää aikaa omaan ajatteluun ja mielikuvitusleikkeihin.  Näin luodaan robottiyhteiskuntaa, joka toimii paremmin yhdessä "tykinruokana". Luovaan toimintaan heistä ei ole.  Mutta haluammeko me sitä? Ihan oikeasti?

Ihminen on huono robotti. Onneksi. Ihmisen keho on siitä kummallinen, että se havainnoi ja aistii kaiken aikaa ympäristöään paljon laajemmin kuin vain näkö-, kuulo-, maku-, haju- tai tuntoaistein. Se aistii mm. ajan ja ympäristön emootiot sekä lukemattoman määrän muita juttuja. Se käy jatkuvasti kommunikaatiota ympäristön kanssa ja reagoi siihen.

Kun ihmistä kohdellaan kuin YKSINKERTAISTA robottia, hän alkaa reagoimaan sitä suurta vääryyttä vastaan. Keho alkaa kehitellä kaikenlaisia sairauksia. Sairaudet ovat vain kehon vastalause sitä vastaan kohdistettua väkivaltaa kohtaan.

Ihminen ei ole robotti. Ja jos onkin, niin erittäin monimutkainen sellainen. Nyt lääketeollisuus tulee tässä avuksi tuottamalla erilaisia tuotteita, jotka estävät ihmistä aistimasta näitä kehon vastalauseita. Eiväthän ne kehon kommunikointiyritykset siitä mihinkään lopu, mutta ihminen ei enää vaan kykene aistimaan niitä.

Lääketeollisuuden avulla ihminen pystyy jatkamaan paremmin robotin elämäänsä kunnes kuolo korjaa.

Tässä me olemme.

Tätäkö me haluamme?

Et voi menettää kuin omat ennakkoluulosi.

Eikö olisi jo aika kohdata realiteetit ja etsiä muutosta.

Suomessa, jossa vielä sata vuotta sitten harrastettiin orjakauppaa lapsilla, on menty toiseen äärimmäisyyteen. Nyt lapsella on vain oikeuksia ilman muita velvollisuuksia kuin koulu. Lasten manipulointiyritykset ovat kääntyneet itseään vastaan. Lapset ovat älykkäitä ja he aistivat ympäristöään paremmin kuin jo tainnutetut vanhempansa. Nyt HE manipuloivat ja kiristävät siellä, missä voivat. He tietävät, ettei vakavia seuraamuksia ole.  Mutta se, mitä he eivät vaatimattoman elämänkokemuksensa vuoksi tiedä, on se, ettei onnellinen elämä ole tehty manipuloinnista ja kiristyksestä.

Jos ihminen leikkii lasta ja opiskelee 3kymppiseksi teorioita, hänestä tulee - teoreetikko.

Teoriat ovat tärkeitä, mutta käytäntö on ymmärryksen toinen puoli. Kun ihminen hallitsee molemmat, on hän tosi vahvoilla.

Joka ongelmaan on ratkaisu.

Olen kiitollinen elämälle siitä, että sain tutustua Saksan kammottavan natsimenneisyyden lisäksi myös sen mahtavaan kulttuuriin, jota pohjoismaalaisen on helppo ymmärtää.

Saksalaiset ovat tunnetusti menestyneet hyvin elintasokilpailussa. Miksi? Noh, oli pakko tsempata sotien jälkeen ja olihan se amerikkalaisten apukin, mutta on mielestäni muutakin.

Olin 70-luvulla jonkin aikaa insinööritoimistossa töissä. Ilmoitustaululle oli joku laittanut kuvan vähän vinksahtaneen näköisestä miehestä, joka sanoi. "Gestern wusste ich noch nicht wie man Ingenieur schreibt und heute bin ich schon einer."

Siis suomeksi: eilen en tiennyt kuinka insinööri kirjoitetaan ja tänään olen jo itse insinööri. Vitsi vitsi. Sillä pilkattiin insinöörin suhteellisen lyhyttä koulutusta, joka painottui paljolti käytäntöön.

Nyt elämää enemmän nähneenä olen sitä mieltä, että juuri tuo käytännön ja teorian tasapainoisuus oli Saksan menestyksen ydin. Teorian ja käytännön on kohdattava jo hyvin nuorena kaikessa.

Olen arvostellut varsin kärkevästi suomalaista uutta orjayhteiskuntaa (vai onko se jo eurooppalainenkin tai jopa globaali?) Ihmiset pakotetaan työskentelemään ruokapalkalla tai ilman sitä - usein muuten syrjittynä ja halveksittuna.

Olen edelleen sitä mieltä, mutta haluan tarkentaa tarkoitustani.

Jos esim. nuori pääsee johonkin työhön alalle, joka häntä kiinnostaa ja josta hänellä ei ole kokemusta, niin silloinhan hänelle on upea mahdollisuus päästä näkemään kuinka homma hoituu käytännössä. Se on kuin lottovoitto ja sitä voi tehdä jonkin aikaa ilman palkkaakin.

Mutta jos esim. 5kymppinen (tai nuorempikin) hyvin koulutettu ja päivitetty työtön ammattilainen laitetaan ammattitaitoaan vastaavaan työhön vuosiksi ilman palkkaa pilkan säestyksellä, niin kysymys on äärimmäisestä väkivallasta ja kidutuksesta, jonka odotetaan johtavan kuolemaan.

Onko totta, että hyvä teko kostetaan aina tekijälleen? Joskus näyttää siltä.

Kun olin itse työtön, sain aika hyvän kohtelun työvoimatoimistossa, Kaikki eivät sitä saaneet. Kerran olin todistamassa erittäin töykeää kohtelua ja kysyin omalta neuvojaltani, miksi ihmistä kohdellaan noin huonosti. Vastaus oli: "Mitä luulet? Jos kohtelisimme työttömiä hyvin, jokainen haluaisi olla työtön." Sitä en unohda. Enkä sitä, kun vein itse asiapapereita riita-asiassa (jonka voitin) toimistoon, nuori mies sanoi "Uskomme AINA työnantajaa, emme työntekijää",  Eipä jäänyt epäselväksi sekään. Onneksi oli olemassa hovioikeus. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta puolustaa itseään.

Ajattelen, olen siis vaikeuksissa.

On tavallista kuitata tämä todellisuus olankohautuksella ja sillä, että elämä ei vaan ole reilua ja että aina ei voi voittaa.

Kuitenkin kaikki epäoikeudenmukaisuus laskee yleistä ilmapiiriä, sillä ihminen on älykäs, aistiva olento. Tämä olisi päättäjien hyvä muistaa.

Elämä planeetalla on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Monet haikailevat teknisen edistyksen myötä elämästä muilla planeetoilla. Onko aivan varmaa, että se olisi paljon parempaa muualla, kun emme täälläkään halua/pysty ratkaisemaan ongelmiamme?

Tietämys on pahuuden rangaistus. Mitäs, jos alkaisimme käyttää tietämystämme, jonka olemme omalla pahuudellamme saavuttaneet?!

torstai 13. lokakuuta 2011

Onnittele minua. Nyt.

Tänään vietetään kansallista epäonnistumisen päivää.


Minä olen epäonnistumisen ruumiillistuma vai sanoisinko, että epäonni on materialisoitunut minussa. Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta en ole yksin. Meitä on monta. Ja moneksi.

Steve Jobs nosti meidän profiiliamme ja siksiKIN niin monet rakastivat häntä. Sillä: usein epäonnistumisien kuten onnistumisienkin taustalla on "think different". Jos ajattelet eri tavoin kuin muut,  olet usein vihattu tai myös rakastettu. Harvoin siltä väliltä.

Joo joo kaikkihan tuon tietää, mitä sitten?

Sitä vaan, että mokaaminen on hyvä asia. Mokaaminen jalostaa ihmistä. Niin tekijää kuin sen kohdettakin. Mutta miksi me epäonnistumme? Ja mitä se epäonnistuminen kulloinkin on?

Keittiöpsykologi  alkaisi varmaan kaivella lapsuutta. Ja kun riittävästi kaivaa, JOTAIN varmasti löytyy. Mielestäni juttu ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, koska mitä ikinä tapahtuukin, kyse on asenteesta, kuinka kohtaat sen.

Lapsen asenteesta voisin ottaa esimerkiksi Claudian Münchenistä. Claudia oli viisivuotias ruskeasilmäinen tyttö, jolla oli vaaleat pitkät kauniisti lainehtivat hiukset. Lisäksi hän tanssi balettia. Joka pojan unelma. Hän oli poikani tyttöystävä. Poikani (5 vuotias) saattoi iltaisin ennen nukahtamista kertoa "äiti minä rakastan niin Claudiaa". Hyvin ymmärrettävää.

Claudia asui yhdessä yksinhuoltajaäitinsä kanssa noin puolen kilometrin päässä meiltä. Äiti oli mukava, mutta hän kävi töissä, hänellä oli miesystävä ja alkoholikin maistui. Hyvin usein noin seitsemän aikaan aamulla Claudia saattoi soittaa ovikelloa ja seisoa ilman takkia sateesta märkänä pyytäen, että saisi tulla sisään. Äiti oli laittanut ulos ja hän tulisi takaisin vasta illalla. Aika hurjaa, ajattelin.

Pian muutimme pois ja Claudian oli pakko unohtua. Muutaman vuoden kuluttua kävimme Münchenissä ja käväisimme samalla tervehtimässä myös Claudiaa.

Claudia oli edelleen viehättävä tyttö. Tyttö, joka, yksin kotona, iloisesti laittoi maukasta ruokaa äidille ja miesystävälle, koska he tulisivat pian kotiin. Mikään ei ollut muuttunut. Joku olisi voinut sääliä häntä ja nykypäivänä huostaanottokin olisi lähellä. Mutta Claudia oli itsenäinen, älykäs, kaunis tyttö, jolla oli mahtava asenne elämään. Hän ei ollut uhri. Toivottavasti hänelle kävi hyvin elämässä.

Kun vertaan Claudiaa suomalaiseen 15-vuotiaaseen tyttöön, joka ei ollut äitinsä mukaan vielä koskaan pessyt hiuksiaan itse, en tiedä, kummalla tytöllä oli parempi lapsuus. Oliko Claudian äiti epäonnistunut ja entä tämä suomalainen äiti? Erilaisia ihmisiä näistä tytöistä varmasti tuli.

Kun omat lapseni olivat pieniä, hippiliike ja antiautoritaarinen kasvatus olivat muotia.Älykkyystestejä tehtiin ja omat lapset pärjäsivät niissä hyvin (siitä kiitos heille).

Minä uskoin vakaasti vapaaseen kasvatukseen. Olin ylpeä siitä, että poikani hyväksyttiin kuuluisan teeveestä tutun psykologin leikkikouluun.  Ihmettelin kuitenkin hiljaa itsekseni nähdessäni hyvin koulutettujen opettajien istuskelevan omissa huoneissaan, kun toisaalla lapset huusivat keskenään. Noin kolmen metrin korkeudesta kiipeilytelineeltä vähän isompi poika heitteli alas pienempiään, eikä kukaan puuttunut asiaan.

Lopulta eräänä kylmänä päivänä, kun uusi lumi oli satanut maahan, olin hakemassa poikaani leikkikoulusta. Pihalla lapset ajelivat loskassa ilman kenkiä ja takkia "autoa" pikkutuoleillaan. Hauskaa?

Silloin menin kysymään opettajalta, miksi kukaan ei tee mitään. Miksi he eivät puutu mihinkään. "Kyllä lapset oppivat itse, mitä voi tehdä ja mitä ei" oli vastaus.

Oli siis lupa mokata vaikka henki menisi.

Otin pojan pois leikkikoulusta ja minusta tuli hieman vähemmän antiautoritaarinen.

Mokaaminen on ehkä ok ja virheistä oppii (jos oppii), mutta opilla on aina hintansa.

Eräässä luontodokumentissa seurattiin apinaäidin ja hänen poikansa elämää. Poikanen kiusasi äitiään lakkaamatta eikä emo puuttunut siihen mitenkään. Apinapoika kasvoi ja kiusaaminen vain jatkui. Lopulta apinapoika tappoi äitinsä. Huomattuaan aitinsä kuolleen, se masentui eikä syönyt enää. Pian apinanuorukainen kuoli itsekin. Antiautoritaarinen kasvatus ei vaan toimi.

Viime sunnuntaina kuuntelin mm. Jani-Mikael Maros -nimisen miehen luennon iättömästä ruumiista ja ajattomasta mielestä. Hän kertoi jo lapsena oppineensa rakastamaan itseään.  Juoppovanhempien riitelyjen sovittelijana kun ei ollut tukea tai turvaa saatavilla eikä liioin ystäviäkään, oppi olemaan paras ystävä itselleen.  Hänestä tuli onnellinen ja itsenäinen mies. Oliko hänellä siis huono vai hyvä lapsuus? Olivatko vanhemmat epäonnistuneet vaikka pojasta tuli onnellinen mies? Mielenkiintoinen kysymys ja vastaus riippuu näkökulmasta.

Vanhempien ja lasten epäonnistumisesta työelämään. Sielläkin epäonnistuminen riippuu näkökulmasta ja omasta asenteesta.

Ja jos muiden mielestä olet epäonnistunut paskiainen, voit aina olla itsesi paras ystävä, halata ja helliä itseäsi.

Sillä vaikka tänään juhlitaankin epäonnistumista, huomenna se ei ole enää sallittua. Muut päättävät, mitä sinun tulee ajatella itsestäsi.

Peace ja haleja!

torstai 29. syyskuuta 2011

Keisarin vaatteet - jännää

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat esiriput repeilleet ja feikit naamiot median kuumentamassa ilmapiirissä sulaneet siellä ja täällä.


Olipa kyse sitten uskonnoista, politiikasta, taloudesta, urheilusta, terveydenhuollosta, oikeuslaitoksesta, mediasta - you name it - kaikkialla kulissit rysähtelevät aika kovalla rytinällä.

Ei ihme, että sananvapaus on koetuksella ja ihmisten suita yritetään tukkia mahdollisuuksien mukaan.

Onko se sitten hyvä vai huono uutinen, ettei maailma olekaan sellainen kuin sen on kerrottu olevan? Riippuu näkökulmasta.

Tomun laskeuduttua ensishokin jälkeen saattaa keuhkoihin vedetty tuulahdus tuntua jopa raikkaalta.

Eräs omakohtainen shokkielämys huvittavimmasta päästä sattui muutama kuukausi sitten ja haluankin jakaa sen tässä ja nyt.

Olen enemmänkin degeneroituneen musiikin suurkuluttaja, tyyliin kaikki menee. Silti olen aina pitänyt myös klassisesta musiikista. Mozart on ollut loputtoman ihqu enkä ole kyllästynyt hänen musiikkiinsa koskaan.

Nyt kuitenkin joku ihmeen Robert Newman oli itsekin Mozartin ihailijana lähtenyt tutkimaan lähemmin idoliaan.

Löydöt alkuperäisine dokumentteineen ja kirjeenvaihtoineen, joita hän tutki viidentoista vuoden ajan, paljastivat kammottavan todellisuuden:

Mozart ei ollutkaan ihmelapsi, kaikki taikahuilut ja giovannit olivatkin muiden säveltäjien teoksia eikä Mozart ollut edes kovin hyvä pianistikaan.

Voi Mozartkuulat sentään!

Hirveä masennus. Mozart olikin vain PR-temppu, loistava persoonallisuus, jonka avulla harmaat ja tylsät säveltäjät saivat teoksensa paremmin julkisuuteen. Mediahuijaus siis.

Mutta loppujen lopuksi: mitä sitten? Mitä väliä?

Musiikki on silti hienoa ja Mozart oli varmaan aika hyvä tyyppi. Kai. Rest in peace.

Tykkään katsoa BB:tä, koska se on niin karrikoidun todellinen. Näinhän se menee todellisuudessakin: ihmisten oletetaan olevan vähän hölmöjä ja heitä kannustetaan ottamaan kännit, puhumaan seksistä ja harjoittamaan seksiä, juoruilemaan, salaliittoilemaan, riitelemään keskenään jostain sätkänpätkistä jne. Henkisesti ja ruumiillisesti täysin paljaana päättäjiensä edessä - mutta tuotannosta ei sitten puhuta. Kun kansa pidetään tietyllä tasolla ja puuhaa riittää, saavat päättäjät elää rauhassa omassa todellisuudessaan.

Tämä pyramidihuijaus on edennyt niin pitkälle, että kunnon kännit olisivat jo tarpeen poliitikoillekin, joilla ei itse asiassa ole enää valtaa lainkaan.

Joku meditaatio tms. on kuitenkin  parempi vaihtoehto, sillä ongelmia ei voi ratkaista samalta tasolta saati sitten alemmalta tasolta käsin.

Sananvapausko on se ongelma? Haluammeko takaisin maailmaan, jossa kaikki sadut menevät läpi ihmisten tietämättömyyden vuoksi? Internetin jälkeen se ei onneksi ole enää mahdollista. Vaikka internet kiellettäisiin huomenna, ihmiskunta ei ole enää sama.

Vaikka ironia kiellettäisiin huomenna, vahinko on jo tapahtunut.  Pandoran lipas on auki. Ihmiskunta on jo muuttunut.

Tervetuloa huominen!

PS. Nyt kun vielä oppisi erottamaan oikean tiedon väärästä...

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Oleellista tietoa mamuille!

Kuulin, että teille ollaan väsäämässä tietopankkia, josta voisitte löytää kaiken oleellisen suomalaisesta yhteiskunnasta, jotta sopeutuisitte paremmin tähän maahan. Hyvä niin.

On kuitenkin asioita, joista ei teille välttämättä avoimesti kerrota.

Kuten:

Näin aivan aluksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat auttaneet minua saavuttamaan tämän tiedon. Ilman teitä en olisi se, mikä olen tänään. Olette siis luovia taiteilijoita kaikki. Kiitos.

Ja eikun asiaan:

On hyvä tietää, että KUNNON suomalaisella on kolme puheenaihetta:  asunnon osto ja -velat, sairaudet ja erilaisuuden pilkkaaminen.

Tämä pyhä kolminaisuus on läsnä kaikkialla, missä ihmiset kohtaavat.

Se on maan tapa. Ja maassa maan tavalla tai maasta pois, you know.

Jos/Kun olet maahanmuuttaja, olet muiden mielestä epäluotettava henkilö, eivätkä pankit sinulle asuntolainojaan paljon tarjoile. He kyllä tietävät, että vaikka saisitkin töitä, se olisi vain väliaikaista.

Jos ja kun asut vuokratalossa, et kyllä piireihin pääse. Tätä tietoa hyssytellään, mutta näin vain on.

Vuokrataloissa taasen on oma hierarkiansa sielläkin. Jos olet terve, raitis ja itse erilainen, niin mistä otat puheenaiheet? Et mistään. Suomalaiset eivät paljon säästä tarinoi.

Suomalaiset ovat ylpeitä siitä, ettei täällä ole slummeja kuten jossain Usassa, Ranskassa tai Briteissä. He sanovat, että ulkomaalaiset halutaan ripotella yksitellen ns. hyväosaisten keskelle, että he näin olisivat paremmin osa yhteiskuntaa.

Hämäystä kaikki.

Totuus on se, että heidät näin eristetään toisistaan. Ilman ystäviä on vaikeampaa ryhtyä toimintaan. Miljonäärien keskellä vuokrakämpässä elellen naapurit kyllä pitävät huolen siitä, että vartiointiliikkeillä ja poliisilla riittää töitä. Ai että sinulla ei ole rikosrekisteriä? Oletko koskaan kuullut rikollisuuden ennalta ehkäisystä? Sinun eristämisesi on siis rikollisuuden ennaltaehkäisyä. Ymmärrätkö? Kaikki on vain sinun parhaaksesi.

Miten niin eristäminen? Koska: suomalaisethan eivät maahanmuuttajia  koteihinsa kutsu. Jo pikkulapset opetetaan pelkäämään ulkomaalaisia ja erilaisia. Näin kulttuuri jatkuu ja voi hyvin.

Martti Ahtisaarikin kertoi viime viikolla turkulaisesta naisesta, joka oli kertonut hänelle kutsuneensa kotiinsa kiinalaisen opiskelijan. Tämä oli asunut ja opiskellut jo neljä vuotta Suomessa, mutta kukaan ei ollut vielä koskaan tehnyt sitä. Ahtisaari otti tämän varmasti puheeksi siksi, että hän tiesi tasan tarkkaan, ettei tämä ollut poikkeus vaan maan tapa.

Ettei tämä juttu menisi pelkäksi synkistelyksi, niin katsotaanpa asioiden valoisampaa puolta.

Katsellessa maailman tilannetta, tulee vääjäämättä mieleen, että aikamoista paskasakkia ihmiskunta yleisesti ottaen on.

Yleisviesti on tämä:

Ole koulukiusaaja ja ylene työpaikkakiusaajaksi. Parhaimmat teistä valitaan sitten maata tai yrityksiä johtamaan.

POIKKEUKSET VAHVISTAVAT VAIN SÄÄNNÖN.

Koska asia ON näin (et voi väittää vastaan) huomaatkin yhtäkkiä olevasi onnekas.

Ne äärimmäisen harvat ihmiset, jotka vaivautuvat seuraasi, osoittautuvatkin harvinaisiksi arvokkaiksi helmiksi ihmiskunnassa.  He ovat sivistyneitä (ja sivistyneisyys ei ole synonyymi pitkälle koulutetulle), usein paljon maailmaa nähneitä ja ympäristöstään kiinnostuneita, siis KIINNOSTUNEITA, ihmisiä.

Nauti kohtalostasi heidän kanssaan. Sinä olet heidän arvoisensa. You are worth it.








keskiviikko 24. elokuuta 2011

Pekka Haavisto presidentiksi!

Suurten puolueiden väitellessä siitä, kuka menneisyyden edustaja edustaisi parhaiten Suomea seuraavat kuusi vuotta, on tulevaisuuden edustaja jo olemassa: Pekka Haavisto.

Itse en tiedä, äänestänkö lainkaan, mutta jos suomalaisilla olisi munaa, he äänestäisivät Pekka Haaviston presidentiksi.

http://www.youtube.com/watch?v=23mVhhmHDF4

http://www.youtube.com/watch?v=VOlM95-f_yE

Se olisi samalla julkilausuma tasa-arvoiselle, positiivisesti globaalille maailmalle. Maailmalle, jossa myös me vähän oudot ja erilaiset saisimme elää ja menestyä.

Kristillisdemokraattien tulisi mielestäni myös äänestää Pekka Haavistoa. Se, että monet heistä ottavat raamatun kirjaimellisesti (johon heillä on täysi oikeus), eivätkä siksi voi sallia kahden samaa sukupuolta olevan avioliittoa, ei sulje sitä pois, etteivätkö he kannattaisi silti ihmisoikeuksia. Haaviston kannattaminen olisi samalla kannanotto ihmisoikeuksille yleisesti.

Yli kymmenen vuotta sitten äänestin Tarja Halosta presidentiksi. Petyin vähäsen häneen, mikä ei kuitenkaan ole hänen syynsä. Eihän hän voinut tietää, mitä minä odotan presidentiltä. Ja ihan tyydyttävä hän on ollut, monen mielestä varmasti hyväkin. Hänellä oli tärkeä symboliarvo: hän oli nainen, Kalliosta työläiskodista lähtenyt menestynyt nainen miesten maailmassa.

Pekka Haavistolla presidenttinä olisi myös oma symboliarvonsa. Nyt kun valta on karsittu presidentiltä, hänen symboliarvonsa on tärkeämpi kuin koskaan. Älykkäänä ja fiksuna miehenä Pekka Haavisto varmasti tietää tämän, eikä siitä valittaisi.

Siis ääni tulevaisuudelle ja tasa-arvoiselle globaalille maailmalle: Pekka Haavisto. Ensin symbolisesti ja joskus toivottavasti todeksi muuttuneena. Utopiasta tekoihin!






sunnuntai 7. elokuuta 2011

Lutkat ja hörhöt

Eurostolandiassa kaikki hyvin.

Tänään lutkat marssivat Helsingissä ja Tampereella. Arviolta n. 6000 henkeä, mukana myös ihania miehiä. Heitä on kuin onkin olemassa. Kiitos siitä heille.

http://www.youtube.com/watch?v=T5n4t3qOUYM

http://www.youtube.com/watch?v=IYf4zZYNYL0

Kansainvälinen tempaus sai alkunsa siitä, kun torontolainen poliisi varoitti naisia  pukeutumasta kuin lutkat välttyäkseen raiskaukselta.

Myös suomalainen poliisi sanoo, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa todennäköisyyteen joutua rikoksen uhriksi. Häiritsevän usein mainitaan alkoholi ja annetaan ymmärtää, että raiskattu nainen = alkoholisoitunut nainen.

Kun minut raiskattiin 16-vuotiaana neitsyeenä -15 asteen pakkasessa paksu talvitakki päällä illalla matkalla kotiin puukolla varustetun miehen toimesta, niin missähän se väärä valinta oli. Olisiko JO silloin pitänyt linnoittautua kotiin välttyäkseen näkemästä miehiä? Äiti kielsi kertomasta kenellekään, koska maineeni olisi mennyt, enkä olisi voinut mennä enää kouluun. Kammottavaa kyllä, äitini oli oikeassa. MINUN maineeni oli kysymyksessä, uhri on aina syyllinen.

Sitten on nämä hörhöt.

Hörhö siellä, hörhö täällä, joka puolella hörhö.

Norjan järkyttävien tapahtumien innoittamana poliisipäällikkö kehoitti ihmisiä tarkkailemaan toisiaan ja ilmoittamaan kaikki epäilyttävä NIMETTÖMÄNÄ poliisille. Kyllä poliisisetä/täti sitten hoitaa asian.  Miten olen tässä kuulevinani historian siipien havinaa. :(

Erikoisesti yksinäiset ihmiset ovat vaarallisia.

En ole pitkään pitkään aikaan käynyt lueskelemassa Suomi24 -keskustelupalstoja. Nyt käväisin, kun halusin tietää, mitä suoraa puhetta harrastavat sanovat viimeaikaisista tapahtumista. Sain hyvät naurut.

Eräs aloittaja antoi pitkän listan syitä, miksi hän pelkää yksinäisiä. Joku kysäisi, oliko hän hakenut ammattiapua fobiaansa. Toinen, nimimerkki Hyvin yksinäinen, kirjoitti 27.7. vastineeksi, että kaikella on puolensa. Saa kulkea rauhassa, kun kaikki pelkäävät ja väistyvät tieltä.  Bussiin astuessa on tilaa, kun muut pakkautuvat peloissaan bussin perälle. Jne. jne.

Kuitenkin väkivalta Suomessa liittyy useimmiten parisuhteeseen ja kaveripiireihin.

Tulin tässä eräänä päivänä bussilla Helsingistä Espooseen. Tämä keskustelu käytiin n. 3-vuotiaan pikkupojan ja vanhan tädin välillä:

Pikkupoika: Onko sinun kotona käynyt poliisi?
Täti:             Ei.
Pikkupoika:  Minunpa kotona on. Monta kertaa.
Täti:              ??
Pikkupoika:   Isä ja äiti riitelee niin paljon. Nyt isä ei asu enää kotona.

Psykologista sodankäyntiä ja elämää Suomessa 2011.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Mitä se Der Spiegel oikein kirjoittaa?

Luin tässä Der Spiegel -lehteä. Se on paksu lehti ja siinä riittää luettavaa. Mistä ne saksalaiset oikein puhuvat? Nyt.

- Jupinaa liikenteestä. Jostain miljardi-asemaprojektista Stuttgart 21. Paljon väittelyä puolesta ja vastaan. Ketä kiinnostaa?

- Vihreiden "kylmäpää" Jürgen Trittin on nyt kunkku. Vihreitä on tullut ja mennyt, mutta kaiken nöyryytyksen kestänyt Trittin on jäänyt. Ikuinen vihreä on "vain" 56 vuotias.  Vihreät ovat kivunneet jopa sosialidemokraattien ohi ja voittaneet "atomisodan". Aiemmin munin ja tomaatein heitelty on nyt kansakunnan Superman.

Tosin on niitäkin, jotka kulkevat tuulta päin. Jutta Reichardt, tuulivoiman vastustaja, ei pidä tuulivoimalapuistoista. Hän asuu 300 metrin päässä yhdestä sellaisesta ja korkea verenpaine, tinnitys, sydämen rytmihäiriöt sekä unihäiriöt johtuvat voimalasta. Sanoo hän.

- Ovatko naiset parempia poliisina kuin miehet? Näyttää siltä. Naispoliiseja vastaan hyökätään harvemmin, esim. kotihälytystapauksissa.  Naispoliisit puolestaan eivät hyökkää heti patukoineen ihmisten kimppuun, vaan saattavat jutella pitkäänkin ihmisten kanssa. Lopuksi he saattavat vain sanoa että "mene nyt kotiin nukkumaan" ja sillä siisti. Väkivaltainen mies saattaa lopulta vaikka kosia.

- Internetin digitaalinen alamaailma

Internet on usein virtuaalista sodankäyntiä, jonka seuraamukset ovat kaikkea muuta kuin virtuaalisia.

Ohjelmistonerot aloittavat uransa jo lastenhuoneessa.

11 vuotta sitten "I love you" -virus saastutti satoja tuhansia tietokoneita ja kaatoi yritysten verkot. Olin koulutuksessa silloin ja opettajien sähköposteista lähteneet virukset levisivät koko koulun verkkoon ja tuhosivat mm. kaikki kuvatiedostot. Se oli kivaa, kun oli opettelemassa kotisivujen tekoa.  Philippiiniläispoika halusi vain huomiota osakseen eikä ansainnut rahaa sillä. Hänen annettiin mennä.

Suuri osa nettikriminaaleista on vaaraa rakastavia lapsia.

- Vähän sananselvitystä:

Black hat = paha hakkeri
White hat = hyvä hakkeri
FUD = Full undetected - hyökkäys, jota Anti-Virus -ohjelma ei kykene tunnistamaan
Keylogger = vakoiluohjelma, joka lähettelee kirjoituksiasi tiettyyn osoitteeseen.
Money Mule = Web-gansterit käyttävät tiliäsi tietämättäsi rahanpesuun.
Proxy net reader = estää tietopaketin lähetyksen kohteesta A kohteeseen B suoraan, mutta ohjaa sen paikan X kautta.
Ripper = myyjä vie rahasi, mutta ei toimita tuotetta
Zero Day Exploit =  hakkerit löytävät turvallisuusaukon tietokoneesta ja käyttävät sitä sitten hyväkseen.
Phissing = tietojen kalastusta, josta maksetaan hyvin: pankkitili = 900 dollaria, luottokortti = 120 dollaria, sähköposti salasanoineen = 18 dollaria, henkilötiedot = 20 dollaria.

- Ex IMF-johtaja Dominique Strauss-Kahn hymyili jälleen vaimonsa Anne Sinclairin käsipuolessa. Hän pääsi vapauteen kultahäkistään - ilman passia.

Huonesiivoojan, Guineasta muuttaneen yksinhuoltaja äidin Nafissatou Diallo'n tilille oli tullut rahaa 100 000 dollarin arvosta Arizonasta, Georgiasta, New Yorkista ja Pennsylvaniasta. Ei hyvältä näytä, löytyyköhän vielä töitä siivoojana vai onko pakko kääntyä harmaan talouden puolelle. Kaikki tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö raiskausta olisi tapahtunut. Vaikka kaikki näyttääkin salaliitolta, ei voi tietää. Niin, ja kenen salaliitolta? Kenellä on oikeus puolustaa oikeuksiaan?

- Ja lopuksi jokunen sana aikanaan eliittiprojektina alkaneesta EU:sta.

Nyt on hätä ja vaaditaan demokratisointia. Kansa ei halua enää maksaa eliitin tekemistä virheistä. Todisteet mokista on monet. Totuus on kuitenkin se, että vain eliitti itse kykenee virheensä korjaamaan. Pariisi-Berliini -akselille halutaankin nyt enemmän valtaa. Miksi? Koska Eu on laajentunut liikaa periferiaan. Jos keskus saa enemmän valtaa, saattaa demokratisoinnillakin olla  mahdollisuus. Näin sanoo Herfried Münkler, poliittisen tieteen professori Berliinissä.

Danke, jetzt weiss ich es.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Laatikossa. Nyt.

Milloin sinulla on ollut viimeksi omaperäinen ajatus? Hyvä kysymys, vai mitä.

Kenen ajatuksia ajattelet? Jotkut sanovat, että ihminen syntyy ainutlaatuisena yksilönä ja kuolee kopiona.

Oletko hyvin koulutettu ja sinut on nimenomaan KOULUTETTU ajattelemaan kriittisesti ja itsenäisesti? Tai oletko saanut vain vähän julkista koulutusta ja näin ollen olet mielestäsi vapaa viranomaisten aivopesusta + kykenet itsenäiseen ajatteluun. Vai oletko niitä, jotka eivät edes halua ajatella itsenäisesti, vaan jättävät ajattelun viisaammille asiantuntijoille?
Itse tunnen olevani yhdistelmä noista kolmesta, kuten moni muukin tuntemani ihminen.

Haluaisin niin kovasti olla originelli ja itsenäisesti ajatteleva yksilö. Totuus on kuitenkin se, että tähänkin kirjoitukseen sain ajatuksen Eldon Taylorin haastattelusta. http://www.eldontaylor.com/

Mutta kuinka ihmeessä on mahdollista ajatella itsenäisesti?

Kaiken sen vähän omaisuuteni on joku myynyt minulle. Television ohjelmat, lehdet, elokuvat ja kirjat, joista muodostan mielipiteeni, ovat tarjottu minulle. Tietojen todenperäisyyttä on minun miltei mahdoton itse tarkistaa. Loppujen lopuksi minulla on erittäin vähän valinnanvaraa. Kaikki on valmiina laatikossa/häkissä, jossa elän. Ja jos vastustan jotain, siirryn vain toiseen nurkkaan laatikossa, en ulos siitä. Out of the box, you know.




Minulle on kerrottu ja olen omaksunut tiedon, että maailmassa vallitsee oikeudenmukaisuus. Elämä ympärillä ei missään nimessä näytä siltä, mutta kaikki johtuu vain siitä, etten ymmärrä. Oikeudenmukaisuus on taustalla ja jokainen saa lopulta ansionsa mukaan. Tämä tieto oikeuttaa hyväosaisen kääntämään selkänsä huono-osaiselle ja vaikka potkaista häntä ohikulkiessaan. Koska hän on sen ansainnut, ei hän muuten tuossa tilanteessa olisi. Maailmassa vallitsee oikeudenmukaisuus, me haluamme uskoa siihen.

Mitä sanot, jos tuo kaikki onkin vain keksitty oikeutus riistoon ja sadistisen ihmisen käytökseen? Natur of beast?

Rutiinit:

Jos olet hyvä jossain, se tarkoittaa vain sitä, että olet toistanut jotain toimintaa niin monta kertää, että se on siirtynyt alitajuntaasi eikä sinun enää tarvitse ajatella koko asiaa. Kun teet jotain juttua riittävästi, se muuttuu rutiiniksi.

Nykyisin työelämässä vaaditaan korkeatasoista osaamista. Tämä tarkoittaa sitä, että rutiinit hallitsevia ihmisiä on paljon. Silloin käy helposti niin, että juuttuu rutiineihin sinne laatikkoon.

Elämän oikeudenmukaisuutta perustellaan usein sillä, että ihmisellä on vapaa valinta.

Kuulin tässä väitteen, että vapaa valintaa ei yksinkertaisesti ole. Koska ajatuksemme muodostuvat nanosekunnissa alitajunnassamme, emmekä siten ehdi vaikuttaa ajatuksiimme. Siitä on kuulemma ihan tutkimuksia ja kaikki.

Mikä siis avuksi? On muutettava ohjelma. Minun tulee ottaa käyttöön uusia tapoja ja tietoja, jotka aikanaan siirtyvät alitajuntaan. Yksi henkilö kerrallaan muutumme ja näin lopulta muuttuu maailma.

Minun tulee oppia tuntemaan itseni ja se on niitä harvoja asioita, jotka ovat mahdollisia.  Olen energiaa ja kokemuksieni summa. Siinä suhteessa olen originelli, että kenelläkään toisella ei ole samaa kokemusjanaa kuin minulla.

Kuten kaikki tiedämme, meitä manipuloidaan kaiken aikaa. Voimme uskotella itsellemme, etteivät nuo yritykset MEIHIN onnistu.

Aavistan pahaa.

Jos työpäivän jälkeen lysähdän vähän väsyneenä esim. television eteen, kehoni kemikaalit ja hormoonit auttavat minut helposti puolihypnoottiseen tilaan, jossa sanoma voi mennä hyvinkin perille. On naivia uskoa, ettei niin voi käydä.

Mutta onko sillä väliä? Kun salaliittoja ei ole ja kaikki haluavat vain parastani, niin eihän minulla ole hätää, vai? Olen turvassa ja sitäpaitsi, on kivaa kuulua joukkoon. Yksin vapaana ja originellina on niin tylsää, vai?


sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Energiaa energiaa energiaa

Ilman  energiaa ei mistään tule mitään. Sen oppii huomaamaan vanhetessaan. Samalla oppii myös kunnioittamaan energiaa.

Mutta mistä energiaa?

Ydinvoimasta, maakaasusta, hiilestä, turpeesta, hakkeesta, auringosta, vedestä, tuulesta  vai helpoimmin suoraan töpselistä? Kannatan viimeksimainittua, mutta muut näyttävät olevan eri mieltä.

Lisäksi jotkut puhuvat mustavalosta, infinite-energiasta ja emootioiden energioista.


Okei. Jo lapsena sain tuta, mitä energian tuottaminen on. Isoisäni rakensi tuulimyllyjä ja isäni, joka oli sodan aikana jättänyt kaiken Karjalaan, sai työnantajaltaan Ahlström'iltä turvetyömaan johdettavakseen. (Sellaisia olivat entisajan työnantajat, jotka pitivät huolta työntekijöistään ja heidän perheistään. Toisin kuin nyt.)

Minulle suo merkitsi lakkoja, karpaloita, juolukoita, kanervia, suopursuja , osmankäämejä, kurkia, sorsia suomontuissa ja resiinaa, jolla saattoi ajella auringonpaahteessa hurjaa vauhtia pitkin suolla kulkeneita junaraiteita.

Isälleni ja paahteessa raataneille työntekijöille se merkitsi ihan jotain muuta. Kerran jäi mies koneiston väliin ja kuoli. Sitä yritettiin peitellä minulta, mutta kyllä minä tiesin. Erään toisen kerran työntekijä puukkoineen hyökkäsi isäni kimppuun ja yritti tappaa hänet. Isääni syytettiin myös vesistöjen likaamisesta jne. Sellaista se oli sodan jälkeen, mutta Ahlströmin tehtaat saivat kuin saivatkin energiansa.

Sveitsissä exmieheni ensimmäisessä työpaikassaan suunnitteli voimaloita kehitysmaihin. Minä työskentelin saman yrityksen (BBC, nykyisin ABB) koneiden valmistuksen ja niiden myynnin parissa minäkin.

Suomessa taasen sähkö- ja elektroniikkateollisuuden työnantajat antoivat töitä, joten energian parissa oltiin edelleen.

Taustani vuoksi en ole koskaan suhtautunut ehdottoman kielteisesti ydinenergiaan, vaikka se ei hyvä ratkaisu olekaan.

20 vuotta sitten Kanarian saarilla eläkepäiviään viettänyt insinööri pyysi minua kääntämään patenttinsa vieraille kielille. Hän oli keksinyt parannuksia tuulivoimaloihin ja patentoinut keksintönsä. Hän kertoi tarjonneensa sitä Suomessa kaikille tärkeille tahoille, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut. Niinpä hän oli päättänyt  myydä patentin ulkomaille. Pian tämän jälkeen insinööri kuoli, enkä tiedä, miten juttu lopulta eteni.

Tämä jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Hän oli ottanut selvää Suomen tilanteesta Lappia myöten. Hän oli laskenut, että vesi- ja tuulivoimalla voidaan kattaa koko maan energiantarve. Siis 20 vuotta sitten.

Noh, en tiedä kuinka suomalainen maalaismaisema muuttuisi, mutta kiintoisa tieto kuitenkin on. Yritys, jossa olin 20 vuotta sitten, toi maahan myös aurinkopaneeleja. Niistä olen ollut aina innostunut. Kun kävin poikani työpaikalla Sveitsissä, hän esitteli minulle suurta taloa, joka sai energiansa auringosta. Valot ja tietokoneet toimivat siis aurinkoenergialla. Mahtavaa.

Keinoja siis löytyy, kun tahtoa riittää.

Tosin päättäjilläkään ei ole helppoa, kun saatavissa oleva tieto on niin ristiriitaista

Tilannetta ei helpota sekään, että jotkut ovat alkaneet puhua vapaasta energiasta, mustavalosta jne.

http://www.youtube.com/watch?v=xCgud1qkv_A

http://en.wikipedia.org/wiki/Infinite_energy

http://www.youtube.com/watch?v=BKMrE9veo8o

Meitä kaikkia yhdistää kuitenkin se, että haluamme elää mukavaa elämää, syödä puhdasta ravintoa, juoda puhdasta vettä ja hengittää puhdasta ilmaa. Ja niin - että tietsikasta ei loppuisi virta.

Tehkääpä päättäjät siis oikeita päätöksiä, me muut täällä odotellaan.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Kuka keksi kaksinaismoralismin?

Euroopan neuvosto on julkistanut  tässä kuussa uuden yleissopimuksen, jolla on tarkoitus puuttua perheväkivaltaan.

Euroopan neuvoston pääsihteeri Thorbjorn Jagland kirjoitti Hesarissa:

"Joka päivä lukuisat eurooppalaiset naiset kohtaavat yhden räikeimmistä ihmisoikeuksiensa loukkauksista, kun he joutuvat väkivallan uhreiksi."

"Rikostilastojen mukaan joka neljäs nainen on joutunut väkivallan kohteeksi joskus elämässään."

"Naisiin kohdistuvan väkivallan syylliset tuomitaan teoistaan luvattoman harvoin."

"Euroopan neuvosto valvoo sekä ihmisoikeuksien että sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista.. Nyt se on luonut keinon, jolla hallitukset voivat ryhtyä yhteistyöhön naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi."

"Sopimus velvoittaa hallituksia tarttumaan toimeen neljällä alueella: hallitusten tulee ehkäistä väkivaltaa ennalta, suojella uhreja, asettaa tekijät syytteeseen sekä yhtenäistää ja koordinoida poliitikkojaan."

Kyse on äärimmäisen tärkeästä ja aina ajankohtaisesta ongelmasta.

Nähtäväksi jää, miten Suomi tähän sopimukseen suhtautuu.

Mutta mitä on naisiin kohdistuva väkivalta?

- Onko se sitä, kun mies hymyilee? Uusi tutkimus kertoo, että naiset pitävät hymyilevää miestä epätoivoisena vonkaajana. Ja vonkaaminen on kai seksuaalista häirintää, vai?

- Onko se sitä, kun työtoveri katselee naiskollegan upeita sääriä? Mielestäni ei.

- Onko se sitä, kun työtoveri pääsiäislomalle lähdettäessä toivottaa munarikasta pääsiäistä? Mielestäni ei.

- Onko se sitä, kun johtaja tulee keväisen tulppaanikimpun kanssa, halaa ja rutistaa kovasti? Mielestäni ei.

- Onko se sitä, kun joku Matti tai Ile tekstailee vapaille naisille, jotka tekstailevat takaisin? Mielestäni ei.

Sveitsissä 2kymppisenä kuljin joka aamu pitkin Limmat-joen vartta noin kahden kilometrin työmatkan kävellen. Aamuisin samassa paikassa odotteli mies poplarissaan. Kohdallani hän avasi takin ja sisältä löytyi alaston mies. Joka aamu. Hän oli noin viiden metrin päässä eikä lähestynyt minua mitenkään, eikä huudellut. Hän vain oli siinä. Ei se minua häirinnyt. Meitä on moneksi. Olinhan sentään nähnyt isäni tulevan saunasta. Noh. Tuo kai täyttää seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit siitä harmittomammasta päästä.

Nuori nainen joutuu usein seksuaalisen häirinnän kohteeksi.  Se on hinta siitä, että saa tehdä uraa miesten maailmassa. Vuodet korjaavat toki asian. Häirintä aikanaan loppuu ja niin loppuvat kyllä työtkin, valitettavasti. Näin se vaan menee. Sanokoot kaksinaismoralistit mitä tahansa.

Nuorena olisin iloinnut IMF:n johtajan vaikeuksista ja skandaalin aiheuttamasta erosta. Nyt suhtaudun uutiseen ERITTÄIN kyynisesti.

Kaksinaismoraali on niin silmiinpistävää. Seksiskandaaleja käytetään poliittisiin tarkoituksiin ja se näyttää toimivan. Naisista ei niin väliä.

Tästä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Yhden johtajan ristiinnaulitseminen on naurettavaa, kun samaan aikaan tuhannet ja taas tuhannet harjoittavat samaa kenenkään puuttumatta asiaan.

Tämä kaksinaismoraali on vallalla joka puolella, olkoon kyse sitten Hiihtoliitosta, Leijonien tai Ruotsin kuninkaan bailaamisesta, Schwarzeneggerin aviottomista lapsista, Assangesta, Matin ja Ilen naissuhteista jne. Lista on loputon.

Sofi Oksanen sanoi aikoinaan, että tällainen monkey business ja moraalisointi (sanavalinta on omani) loukkaa oikeita väkivallan uhreiksi joutuneita. Niitä, joiden on turha mennä virkavallalle valittamaan, sillä heitä ei kuule kukaan.

Kuka keksikään sen kaksinaismoraalin?

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Klara vappen!



Kun aloitin blogini kirjoittelun lupasin itselleni, että kirjoitan vähintään kerran kuukaudessa.

Olen jälleen kerran tilanteessa, ettei minulla ole mitään tähdellistä sanottavaa.

Okei. Kuukausi alkoi mahtavasti Dublinissa ja tällä kertaa minuun teki vaikutuksen kiipeilyrinteet ja näköala, jota U2:n Bonokin katselee. Sitten vielä trippi Barcelonaan, niin kyllä oli taas hieno reissu. Näillä taas jaksaa jonkin aikaa eteenpäin. Mutta kestän tämän kuin nainen. Because I'm worth it.

Kun tulin kotiin, oli aika äänestää Eduskuntavaaleissa. Tällä kertaa en äänestänyt vihreitä, kuten tavallista, ja katso: vihreät hävisivät vaalit. Minun ääneni puuttui. Arvot ovat kyllä kohdillaan, mutta vihreät ministerit ovat olleet yksinkertaisesti huonoja ja saamattomia. En tiedä, mistä se johtuu, mutta näin vain aina on. Tsemppiä sinne.

Lentokentällä ostin kirjan prof. Richard Wiseman: Paranormality, why we see what isn't there. Ostin kirjan avoimin mielin ja valmiina vastaanottamaan asiallisen kritiikin. Petyin pahasti. Hän todistelee kirjassaan, kuinka yliluonnollista ei ole. Olen samaa mieltä. On olemassa vain luonnollista, johon kaikkeen  vain ei ymmärryksemme ja tietomme vielä riitä. Sen sijaan, että kaikki olisivat huijareita, maailmassa on lukematon määrä fiksuja tiedemiehiä ja valveutuneita ihmisiä, jotka etsivät totuutta avoimin mielin. Ja uutta tietoa löytyy koko ajan. Richard Dawkins kehui kirjaa ja se sanookin kaiken.

Aion kuitenkin lukea kirjan uudelleen avoimin mielin ja yritän löytää kirjasta muutakin kuin tätä ikuista mustavalkeaa maailmankuvaa, jota fanaattiset ateistit ja kiihkouskovaiset viljelevät. Huh.

Sitten lumet sulivat ja pääsin maatöihin. Toissa talvena vasemman käteni kyynärpää murskaantui. Leikkauksen jälkeen käsi parani hyvin, mutta maan kääntö ei oikein suju vieläkään. Yritän kuitenkin vielä, koska rakastan ruusujani, perennojani ja marjapensaitani. Se on minun ikioma esteettinen kuntokouluni ja vuorovaikutukseni luonnon kanssa. Suosittelen samaa lämpimästi kaikille hikipinkoateisteille.

Kuukausi päättyi romanttisesti kuninkaallisiin häihin. Tällä kertaa ihan oikeasti romanttisesti.

Satuin itse olemaan Iso-Britanniassa 1981, kun Charles ja Diana menivät naimisiin. Kaupat olivat pullollaan tavaroita ja mainoksia häistä. Ainakin Diana onnistui äitiydessään. Tasapainoisia ja fiksuja poikia jätti jälkeensä.

En taida olla ainoa, joka katselee tuota kaikkea ristiriitaisin mielin.  Toisaalta teatteri on niin kaksinaismoraalista ja toisaalta taasen se kunnioittaa perinteitä ja kulttuuria, jonka tuotteita me kaikki olemme. Ja kyllä, ei tarvitse olla homo pitääkseen komeista miehistä uniformuissa. Ja kyllä, tahdikas marssi on taito siinä missä koodaaminenkin.

Eikä minua kyllä pahemmin häiritse ne alienjututkaan kuninkaallisista. Jos katselee tähtitaivasta ja maapallon sijaintia siellä, niin mitä muuta me kaikki olemme kuin alieneita?

Elokuvassa Fight Club http://www.youtube.com/watch?v=7VaA6_CDRyY&feature=related

joku henkilö sanoi: Me kaikki olemme vain avaruudessa lentäviä laulavia ja tanssivia roskia.

Näin on.

Minä olen vain avaruudessa lentävä roska ja olen ylpeä siitä.

Hölökynkölökyn!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Anteeksi




Ensin tuli tämä Tero Kartastenpää ja hänen kolumninsa Trendi -lehdessä. Huomaan, että saan aiheeni blogiini usein heitellessäni vanhoja lehtiä roskiin. Näin nytkin.

Tämä Tero K kirjoitti tammikuun kolumnissaan elämänsä kymmenestä käskystä, jotka hän oli ihan itse laatinut selvitäkseen elämästään.

Entisenä työnarkomaanina tykkäsin kovasti käskystä 8: Tee töitä maanisesti ja 9: Muista pyhittää laiskotteluhetki.

Mutta sitten jysähti.

10. käsky: Älä osta kukkia.

Sitä seurasi pitkä selostus, jonka voisin kiteyttää : "En halua osallistua sellaiseen maailmaan, jossa yksinkertainen nainen tykkää värikkäistä asioista ja yksinkertainen mies antaa tälle värikkäitä asioita, joista nainen siis tykkää."

Okei Tero K, olet tavallaan oikeassa.

Mutta.

On  olemassa myös naisia, jotka eivät halua saada kukkia. Jopa minä-toinen-jalka-jo-haudassa-vanhus en halunnut saada leikkokukkia ollessani nuori. Puolustin kantaani sillä, että Bernard Shaw oli vastannut kyselyihin, miksi hänen talossaan ei ole kukkia ja että eikö hän pidä niistä: "Rakastan myös lapsia, mutta en katko heidän päitään ja laita niitä maljakkoon."

En tiedä, miten tuo edellinen nyt liittyy mihinkään. Tero K:han ei voi sietää kukkia eikä hän pidä sitaattikokoelmistakaan. Hän sanoi niin.

Minä asuin nuorena suurkaupungeissa ja muutin usein, kukista olisi ollut vain haittaa. Niinpä unohdin ne täysin. Vasta yhteiskunnasta poispotkittuna huomasin lopulta niiden kauneuden ja tärkeyden.

http://www.simplesite.com/sirkkahalmetoja/12889305

Kirous muuttui siunaukseksi.

Tero K:n kohtaloksi muodostui rakkaus Sannaan, joka taasen rakastaa kukkia. Nyt Tero K onkin muuttanut 10. käskyn sanamuotoa: Älä pelkää muuttua. Hyvä Tero Kartastenpää!

Tästäpä oiva aasinsilta skandaaliin, jonka aiheutti Bonnier kustantamon toimitusjohtaja Jonas Bonnier puhumalla journalistipalkinnon jakotilaisuudessa ENGLANTIA!  "Paskamaista sivistymättömyyttä" sanoi Jörn Donner ja pahoitti mielensä.

Nythän on tunnettu tosiasia, etteivät ruotsalaiset mitenkään mielellään kuuntele tai edes ymmärrä "muumiruotsia". Tämä ei ole loukkaus.

Olen kokenut kansainvälisissä yhteyksissä, kuinka ruotsalaiset ja norjalaiset sekä ruotsalaiset ja tanskalaiset puhuvat keskenään englantia, koska se on yksinkertaisempaa. Englanti on myös kansainvälisten yritysten virallinen kieli - myös Suomessa.

Suomenruotsalaiset ovat muuten enimmäkseen kivoja ihmisiä ja hyviä työtovereita (kokemusta on).

He ovat myös sivistyneitä ja kohteliaita. Niin kohteliaita, että jos joku joukossa on suomenkielinen, he vaihtavat kielen alta aikayksikön suomeksi. Näin pakkoruotsia opiskelleet suomalaisrassukat eivät pääse koskaan harjottamaan kielitaitoaan. Ainoa tapa oppia suomenruotsia on mennä naimisiin suomenruotsalaisen kanssa. Ja niinhän monet ovat tehneetkin.

Anteeksi, loukkasinko jotakuta?

Ihmisten odotetaan usein pyytelevän anteeksi milloin sivistymättömyyttään, milloin sanojaan ja omia mielipiteitään, milloin ulkonäköään, koulutustaan ja jopa olemassaoloaan.

Anteeksi on small talk'ia.  Jos astun tungoksessa vahingossa jonkun varpaille tai liikennevälineessä tuuppaan toista vahingossa, on "anteeksi" paikallaan. Sen sijaan jos joku tuohtuneena sanoo toiselle jotain loukkaavaa, niin hänhän tarkoittaa sitä. Ehkä kahden tunnin päästä hän ajattelee toisin. Hänen tulisi kertoa se, mutta anteeksipyyntö on aika turhaa. Vahingonteoissa ja rikoksissa anteeksipyyntö ei vaan riitä.

Maailmassa on tärkeämpiäkin ongelmia. Mitäpä sanotte esim. tästä:

Minua paaaaaljon viisaammat ihmiset väittävät, että prosessoimme 400 miljardia bittiä informaatiota sekunnissa, josta olemme tietoisia vain 2000 bitin verran kerrallaan. Kun kyseenalaistamme uutta tietoa ja toisten "maailmoja", niin kuinka uskottavaa väittelymme lopulta on?

Kuinka voimme tietää kaiken kaikesta, mitä emme tiedä?

Siinäpä pähkinää purtavaksi.

PS. Ihminen on suuremmoinen luomus.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kuka edustaa minua?

Eduskuntavaalit on tulossa.

Demokratiassa enemmistö päättää ja vähemmistöjen on siihen tyytyminen.

Joku standup -koomikko sanoi, että kansa on hanurista ja siksi hän ei äänestä. Kun ei äänestä, on oikeus valittaa. Hmmmm...

Ketä siis äänestää, kun tietää jo etukäteen, ettei voi vaikuttaa?

Etsin vastausta Youtube'sta:

Perussuomalaiset:

http://www.youtube.com/watch?v=-O6O19E78vg

Timo Soinissa on karismaa ja hän puhuu paljon asiaa. Silti en voi heitä äänestää.

Teennäisen vaatimattomasti esiintyvät suuruudenhullut suomalaiset haluavat brändin mukaan pelastaa maailman.

Timo Soini on rehellinen mies ja ymmärtää, että hyvä kun pelastamme edes osittain itsemme.

MUTTA.

Suomi ei voi eristäytyä. Jo työelämässä hankkiessani komponentteja Nokian puhelimiin ymmärsin, ettei edes Nokian puhelin ole koskaan ollut yksinomaan suomalainen tuote. Suomalainen paperi ei olisi koskaan menestynyt, jolleivät  keski-eurooppalaiset olisi sitä meiltä ostaneet.

Olemme aina olleet yhteydessä muuhun maailmaan. Olemme saaneet leipämme sieltä ja olemme siten vastuussa omien pelureidemme lisäksi myös muiden maiden pelureista.

Niin kauan kuin ostamme halpoja ulkomaisia tuotteita, olemme vastuussa myös heidän hikipajoistaan. Ja niitä, siis hikipajoja, löytyy kyllä Suomestakin. Joka muuta väittää, ei tunne Suomen työelämää.

Maahanmuuttovastaisuus taasen ei välttämättä ole vain rasismia. Se VOI olla myös rehellistä realismia. Ehkä rehelliset ihmiset eivät halua hyväksikäyttää puolustuskyvyttömiä ja heikoilla olevia ulkomaalaisia. Näinhän ovat tehneet mm. Saksa, Ranska ja Ruotsi. Nyt he ovat ongelmissa ja myöntävät epäonnistuneensa maahanmuuttopolitiikassaan.

Jos ulkomaalaisia ei hyväksytä tasavertaisiksi kansalaisiksi, niin ongelmia tietysti syntyy. Ulkomaalaisen synonyymi ei ole hölmö.

On totta, että Suomella on puhtaammat kädet kehitysmaissa kuin monella muulla, mutta jos haluaa olla osa maailmaa, pitää ottaa koko paketti. Näin se on ihmissuhteissakin. Koko paketti.

Minä olin 17 vuotta maahanmuuttaja monessa eri maassa ja tiedän, mistä puhun. Tiedän myös kuinka suurin osa maahanmuuttajista on rehellistä ja työteliästä - tavallisia ihmisiä, joiden on panostettava enemmän kuin muiden selvitäkseen kohtuullisesti elämästään.

Siis asia on päinvastoin kuin perussuomalaiset väittävät.

 Pakolaiset ovat eri asia. He eivät ole tavanomaisia maahanmuuttajia. Heidän auttamisensa kuuluu planeetan asukkaan velvollisuuksiin.

Kokoomus:

http://www.youtube.com/watch?v=lEmB56cWl3o

Olen tehnyt työni liike-elämässä. Minulle se, että ostaa halvalla ja myy hieman kalliimmalla, ei ole rikos. Jos olisin nuori, haluaisin olla yrittäjä. Mutta helppoa se ei tässä maassa olisi. Maassa, jossa ihmiset on opetettu uskomaan, että jokainen yrittäjä on huijari ja potentiaalinen rikollinen.

 Voitto on siis ok, mutta kohtuus kaikessa. Menestyessään ihmiset usein unohtavat kohtuuden. On niin  helppoa unohtaa ne kiireessä jalkoihin tallotut. Hankkii vaan vartiointiliikkeen turvakseen ja käy paikoissa, joissa heitä ei näe.

Varakkaat ihmiset ymmärtävät kuitenkin suuria linjoja ja ovat usein oikeasti oikeassa.
Vaikka olen heidän kanssaan monesta asiasta samaa mieltä, en voi äänestää heitä. Niiden kiireessä tallattujen vuoksi.

SDP:

http://www.youtube.com/watch?v=kuzr0WtMakE&feature=related

Paljon hyvää olette tehneet.

Mutta sitten te menitte laatimaan lainsäädännön, joka mahdollisti orjayhteiskunnan, jossa heikossa asemassa olevia ihmisiä nöyryytetään loputtomasti.

Siksi en voisi ikinä äänestää teitä.

Vasemmistoliitto:

http://www.youtube.com/watch?v=KqcOW2TkQmU

Minun pitäisi äänestää teitä. Mutta en voi. Te olette medikalisoituneen yhteiskunnan airut.

Terveys ei tule lääketehtailta vaan oikeudenmukaisista olosuhteista, joissa ihminen voi hyvin. Mutta ainakin yritätte. Kiitos siitä.

Keskusta:

http://www.youtube.com/watch?v=UQ8AvY7BLd8

Olen aika monta kertaa äänestänyt teitä, koska teillä on ollut monta järkevää ja liberaalia edustajaa. Olen kotoisin maalta vaikkakaan en maalaistalosta ja ymmärrän kohtuullisesti maaseudun ongelmia. On hyvä, että Suomi on omavarainen, mutta tehomaatalous on suorastaan kuvottavaa ja sille on löydyttävä jokin vaihtoehto. Mikä se vaihtoehto on, en valitettavasti tiedä.  Se vaihtoehto olkoon teidän tehtävänne tulevaisuudessa.

Näissä olosuhteissa en voi äänestää teitä.

Vihreät:
http://www.youtube.com/watch?v=Nk_4scGZhZM

Teitä olen useimmiten äänestänyt. Teidän arvonne ovat enimmäkseen minunkin arvoni. Myöntää täytyy, että aika on jotenkin ajanut ohitsenne.

Muut puolueet ovat omineet arvojanne, joka osittain kunniaksenne luettakoon.

Mutta mitä nyt?

Onko uusi uljas maailma teidän projektinne vai mikä?

Ei voi olla aina kaikkea vastaan, pitää olla myös jonkin puolesta.

On aika kaksinaismoraalista asua esim. viherpiipertäjäkommuunissa maalla vastustaen ydinvoimaa, liikennettä jne.  Ja samalla kulkea omalla autolla sinne maalle viettämään nörttielämää kaikilla mukavuuksilla + matkustella lentokoneella lomalle etelään. 

Minua ainakin hävettää elää kaksinaismoraalisesti.

Oliko tuo standup -koomikko siis oikeassa? Koska kansa on hanurista ja äänestää tasan tarkkaan väärin, on parempi jättää äänestämättä ja jatkaa valitusta.

Hmmm...

Onhan vielä tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=Hs8fDlKYdic

Utopiaa vai realismia?

Hmmm...

tiistai 25. tammikuuta 2011

Avoin kirje Munamiehelle

Kiitos sinulle.

Olet herttaisella olemuksellasi antanut tuhansille toivoa ja iloa tänä toivottomuuden ja ilottomuuden aikana.

Sinussa on ns. munaa ja näytät, että uusi uljas yhteiskunta on kuin onkin mahdollinen.

Erityisesti minua ilahdutti se, että kiitit ja lähetit terveisiä isoäidillesi (oliko hän nyt 7,5 vuotias) ja otit näin kantaa siihen, että isoäideilläkin on oikeus elämään. Sitä eivät kaikki ymmärrä.

Olet taidokas. Et olekaan mikä tahansa munapää, vaan laulusi sykähdyttää ja taidokas hyppelysi kelpaisi mainiosti vaikka sirkukseen. Ei ihme, että niin monet ovat suorastaan hurmoksissaan sinusta.

Mutta hei. Vaikutat niin fiksulta, että tiedät, etteivät salaliittoteoriat ole pelkkää vainoharhaisten hörhöjen höpinää. Kukapa sen tietäisi paremmin kuin sinä.

Sinunkin ihailijasi ovat valmiit murskaamaan hauraat kuoresi hyötyäkseen sinusta (olethan arvokasta ravintoa heille ja laadukas proteiinin lähde). Jotkut saattavat jopa juonia selkäsi takana, kuka kateudesta, kuka mistäkin. 

Uusi uljas ja parempi yhteiskunta on mahdollinen ja ovella, kunhan pysyttelet ehjänä ja sitä luomassa. Varo erikoisesti pääsiäisen aikaa ja kokkikilpailuja.

Tsemppiä sulle ja sun siskoille. Vielä koittaa parempi aika. Uskokaamme niin.