Elämme mielenkiintoisia aikoja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat esiriput repeilleet ja feikit naamiot median kuumentamassa ilmapiirissä sulaneet siellä ja täällä.Olipa kyse sitten uskonnoista, politiikasta, taloudesta, urheilusta, terveydenhuollosta, oikeuslaitoksesta, mediasta - you name it - kaikkialla kulissit rysähtelevät aika kovalla rytinällä.
Ei ihme, että sananvapaus on koetuksella ja ihmisten suita yritetään tukkia mahdollisuuksien mukaan.
Onko se sitten hyvä vai huono uutinen, ettei maailma olekaan sellainen kuin sen on kerrottu olevan? Riippuu näkökulmasta.
Tomun laskeuduttua ensishokin jälkeen saattaa keuhkoihin vedetty tuulahdus tuntua jopa raikkaalta.
Eräs omakohtainen shokkielämys huvittavimmasta päästä sattui muutama kuukausi sitten ja haluankin jakaa sen tässä ja nyt.
Olen enemmänkin degeneroituneen musiikin suurkuluttaja, tyyliin kaikki menee. Silti olen aina pitänyt myös klassisesta musiikista. Mozart on ollut loputtoman ihqu enkä ole kyllästynyt hänen musiikkiinsa koskaan.
Nyt kuitenkin joku ihmeen Robert Newman oli itsekin Mozartin ihailijana lähtenyt tutkimaan lähemmin idoliaan.
Löydöt alkuperäisine dokumentteineen ja kirjeenvaihtoineen, joita hän tutki viidentoista vuoden ajan, paljastivat kammottavan todellisuuden:
Mozart ei ollutkaan ihmelapsi, kaikki taikahuilut ja giovannit olivatkin muiden säveltäjien teoksia eikä Mozart ollut edes kovin hyvä pianistikaan.
Voi Mozartkuulat sentään!
Hirveä masennus. Mozart olikin vain PR-temppu, loistava persoonallisuus, jonka avulla harmaat ja tylsät säveltäjät saivat teoksensa paremmin julkisuuteen. Mediahuijaus siis.
Mutta loppujen lopuksi: mitä sitten? Mitä väliä?
Musiikki on silti hienoa ja Mozart oli varmaan aika hyvä tyyppi. Kai. Rest in peace.
Tykkään katsoa BB:tä, koska se on niin karrikoidun todellinen. Näinhän se menee todellisuudessakin: ihmisten oletetaan olevan vähän hölmöjä ja heitä kannustetaan ottamaan kännit, puhumaan seksistä ja harjoittamaan seksiä, juoruilemaan, salaliittoilemaan, riitelemään keskenään jostain sätkänpätkistä jne. Henkisesti ja ruumiillisesti täysin paljaana päättäjiensä edessä - mutta tuotannosta ei sitten puhuta. Kun kansa pidetään tietyllä tasolla ja puuhaa riittää, saavat päättäjät elää rauhassa omassa todellisuudessaan.
Tämä pyramidihuijaus on edennyt niin pitkälle, että kunnon kännit olisivat jo tarpeen poliitikoillekin, joilla ei itse asiassa ole enää valtaa lainkaan.
Joku meditaatio tms. on kuitenkin parempi vaihtoehto, sillä ongelmia ei voi ratkaista samalta tasolta saati sitten alemmalta tasolta käsin.
Sananvapausko on se ongelma? Haluammeko takaisin maailmaan, jossa kaikki sadut menevät läpi ihmisten tietämättömyyden vuoksi? Internetin jälkeen se ei onneksi ole enää mahdollista. Vaikka internet kiellettäisiin huomenna, ihmiskunta ei ole enää sama.
Vaikka ironia kiellettäisiin huomenna, vahinko on jo tapahtunut. Pandoran lipas on auki. Ihmiskunta on jo muuttunut.
Tervetuloa huominen!
PS. Nyt kun vielä oppisi erottamaan oikean tiedon väärästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti