Toivo

Lokakuu pääkaupunkiseudulla on siitä hieno kuukausi, että täällä on monia mielenkiintoisia messuja. Rakastan niitä.


Messuilla tapaa ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa. Nuorena minulle opetettiin, että älä ole yleisö vaan vaikuttaja. Aika monet tuntuvat saaneen saman neuvon. Kirjamessujen alennusmyyntiröykkiöt kertovat noista "vaikuttajista".
Koko kiireisen elämäni minua harmitti, ettei aika riittänyt kirjan kirjoittamiseen. Olisi ollut niin paljon tärkeää asiaa. Nyt kun aikaa olisi ja kirjan julkaiseminen on tehty suhteellisen helpoksi, ei halua enää ole.
Tuntuu kuin kaikilla olisi niin paljon sanottavaa, mutta kuunteleeko kukaan?


Sitä paitsi:
Mitä pahaa on olla "vain" yleisö? Nämä "vaikuttajat" eivät olisi "vaikuttajia" ilman yleisöään. On tärkeää, että on joku, joka kuuntelee, lukee ja katselee (+ ostaa) ja joka edes yrittää ymmärtää, mitä ollaan sanomassa.


Nämä "vaikuttajat" ovat samalla usein tietämättään aikamoisia häiriköitä. Esim. Suomessa on erikoisen paljon yhteisöjä, jotka kilpailevat keskenään, kuka "vaikuttaa" eniten. Näiden aktivistien häiriköinti on tehokasta, koska jokaisella on omat ennakkoluulonsa (se kuuluu ihmisyyteen). Ja kun joukossa tyhmyys tiivistyy, on apinalauma valmis.


Poliittisesti on tietysti nerokasta antaa apinalauman kuvitella, että he voivat vaikuttaa johonkin. Todellisuudessahan päätökset tehdään muualla, eivätkä apinalauman mielipiteet siinä paljon paina.


Kaikesta tästä huolimatta uskon Suomen ja maailman hyvään tulevaisuuteen. Kusipäitten määrä tuntuu olevan vakio, mutta todella fiksuja, valppaita ja älykkäitä nuoria on pilvin pimein. He näkevät kaiken pelottelun ja manipuloinnin lävitse vieden yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Tähän en ainoastaan usko, vaan ihan oikeasti tiedän sen.


Kiitos nuoret jo näin etukäteen.