sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Minun Suomeni

Eduskuntavaalit ohi. Suomi muka kriisissä. Pelottelua. Pelottelua. Pelottelua. Sitä kai Suomen politiikka on aina ollut. Ja kun se on hyväksi havaittu, niin jatketaan samalla linjalla. Kansa on pidettävä kurissa hinnalla millä hyvänsä. Kansa, joka on yksi maailman onnellisimmista.


Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Keskusta haluaa pitää maaseudun elävänä. Suomen kaunis ja vielä suhteellisen puhdas luonto on tärkeä ja jos Keskusta Sipilän johdolla osaa huolehtia vielä siitä, ettei geenimuunneltua ruokaa ainakaan pakoteta tuotettavaksi Suomessa  eikä Suomen järviä ja vettä myydä ulkomaalaisille omistajille, niin minä todellakin kiitän ja kumarran.


En vastusta myöskään sitä, että Perussuomalaiset rakastavat isänmaataan ja haluavat auttaa sen kansalaisia parempaan elämään. Maailman onnellisimpien kansojen joukkoon kuuluvassa Suomessa monella kansalaisella on paha olla ja perussuomalaisten mielestä he saavat kertoa siitä. Se, että esim. työttömyydestä tulee paha mieli, ei ole mielisairautta vaan osoitus enemmänkin mielen terveydestä. Tämän Perussuomalaiset ymmärtävät ja kiitän heitä siitä.


Vaikka kuulunkin heidän pilkkaamiinsa liberaalimpiin vihreisiin ja olen kaiken lisäksi vielä vihattu feministi, arvostan ihmisiä, jotka rehellisesti puolustavat kotiaan.


Valtakunnassa kaikki hyvin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti