Armoa Google!

Aivan aluksi haluan kiittää siitä, että saan kirjoittaa blogiani maksamatta senttiäkään sinulle.

Toiseksi haluan kiittää siitä lukemattomasta määrästä tietoa ja infoa, jota olen avullasi saanut. Ymmärränköhän itsekään KUINKA arvokasta se on ollut.

Minua ei huoleta se, että vähän kyttäilet minua.  Ihan okei. Minulle kaupankäynti ei ole rikos ja ilmaisia lounaita ei lopulta ole. Ymmärrän sen.

MUTTA!

Olen kuullut, että käyttäessäni hakukonettasi en saakaan samoja vastauksia kuin muut. Tulokset riippuvat siitä, mitä tietoja olet kerännyt minusta ja millaisilla sivuilla olen aiemmin surffaillut.

APUA!

Näkökulmani kavenee kavenemistaan. Ihmettelen, kenen etu se lopulta on.

Minulla oli vuosia maksullinen elokuvakanava, vaikka suurin osa filmeistä oli minua kiinnostamatonta shittiä. Ja juuri SE oli kiintoisaa. Usein istuin tahallani alas katsomaan elokuvaa, josta en ikinä suostuisi maksamaan tai menisi katsomaan teatteriin. Näin löysin joskus upeita helmiä ja maailmankuvani laajeni.

Älä vie minulta tätä mahdollisuutta Google! Please.

Tästä pääsemmekin sulavasti ajankohtaiseen kysymykseen, voiko vitutukseen kuolla. Tutkimukset osoittavat lähdön tulevan jopa 15 vuotta aiemmin, jos oikein ketuttaa.

Noh.

Suomalaiset ovat kuulemma erikoisen vittuuntunutta kansaa, mutta toisten tutkimusten mukaan he ovat myös onnellisimpien joukossa maailmassa. Miten ihmeessä? Ristiriita on ilmeinen. Vai onko?

Minusta ihminen, jota ei koskaan ketuta, on jo valmiiksi kuollut.

Jos tunnetila on kuitenkin jatkuvaa, pillereiden ja terapian sijasta olisi aiheellista suunnitella muutosta elämään. Elämää kohti, jossa löytyisi enemmän mielihyvän aiheita.

Onnellisuuden TEESKENTELY se vasta vaarallista onkin, siitä sairastuu. Tiedän monien olevan eri mieltä, mutta tähän tulokseen olen tullut tarkastellessani omaa ja toisten elämää.

Epäkohdat elämästä eivät poistu sulkemalla silmät tai lakaisemalla ongelmat maton alle.

Vaikka elämä olisikin unta kuten jotkut viisaat uskovat, on se ihmisten yhteinen uni. Ja jos uni on muuttunut yhteiseksi painajaiseksi, yhdessä saamme sen muutettua rentouttavaksi ja viihteelliseksi aikamatkaksi tulevaisuuteen. Jos niin haluamme.

Näin uskon.

.