Pääsiäisaikana

Pääsiäisaikana on lupa miettiä asioita.

Voi miettiä vaikka sitä, tapahtuiko oikeus kaksituhatta vuotta sitten ja että ovatko asiat paremmin nyt demokraattisessa oikeusvaltiossa Suomessa.

Länsimaiden ihmisten näihin päiviin asti tasaisesti kasvanut elintaso on poistanut suurimmalta osaltaan varsinaisen taistelun elannosta. Puutteita on, mutta nälkäkuolema ei uhkaa kuin ehkä anorektikkoa.

Sillä on ollut kummallisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Tuntuu kuin ihmiset eivät tulisi toimeen ilman päivittäistä adrenaliinipiikkiään.

Tämä primitiivinen "jos et ole samanlainen kuin minä, olet minua vastaan" -asenne kyseenalaistaa oikeusvaltion päivittäin.

Olipa kerran aika, kun ihmiset haaveilivat ajasta, jolloin koneet tekisivät työt ja ihmiset eläisivät yhdessä huoletonta ja hyvää elämää. Ei rajoja, rakkautta vain. Näin ei käynyt, eikä näytä toteutuvan tulevaisuudessakaan.

Miksi? Jotkut syyttävät Big Business -maailmaa, joiden verorahoilla heidän hyvinvointinsa kuitenkin kustannetaan.

Toiset väittävät, että syyllinen on se Joku siellä jossain Big Busineksen yläpuolella. Kukaan ei tiedä kuka se Joku oikein on.

Ihmismielen asiantuntijat taasen syyttävät ihmisen irrationaalista tiedostamatonta mieltä, joka tunkee joka paikkaan ja sotkee kaikki jutut. Näin ihmiselle ei voida antaa sitä "vapautta", jota hän kaipaa.

Sitten on vielä se päätelmä, että kaikki onkin vain sinun näkökulmaasi. Jos elämäsi on sinusta paskaa, niin ihan itse olet sen paskaksi tehnyt ja itse saat siitä myös kärsiä. Älä tule tänne valittamaan.

Näiden eri katsomusten sopassa kansalaiset oikeusvaltiossaan keskittyvät moralisoimaan toisiaan. Ketä tahansa voidaan epäillä mistä tahansa - ilman todisteita. Epäiltyä ei voida tuomita, mutta häneltä viedään työ, maine ja tulevaisuus. Kun pärstä ei miellytä, syytä vaikka nakkivarkaudesta. Toimii aina.

Siis onko edistystä tapahtunut kahdessa tuhannessa vuodessa?

Franciscus Assisilaisen sanoin:

Pääsiäisaikana

Jumala, riennä minun avukseni:
Herra, joudu minua auttamaan.

Joutukoot häpeään ja pelästykööt:
jotka minun sieluani väijyvät.

Kääntykööt pakoon ja punastukoot:
jotka tahtovat minulle pahaa.

Kääntykööt joutuin ja punastukoot:
jotka sanovat minulle:
Kas niin, kas niin.

Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa:
kaikki jotka sinua etsivät.

Ja sanokoot aina: Ylistetty olkoon Herra:
jotka rakastavat sinun apuasi.

Mutta minä olen avuton ja köyhä:
Jumala, auta minua.

Sinä olet minun auttajani ja vapauttajani:
Herra, älä viivy.

suomennos Seppo A. Teinonen.

Voisiko sen paremmin sanoa.

PS. En itse kuulu kirkkoon, mutta kunnioitan ja arvostan hyvää tarkoittavia ihmisiä. Ja heitähän me kaikki olemme - POHJIMMILTAMME.