keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Missä leijona?

Jälleen kesä. Eikä mitään tapahdu. Edes Ruokolahden leijonaa ei ole näkynyt.

Mutta aina on olemassa sote, alkoholi, perussuomalaiset, kakka, pissa ja pieru. Sellaista päivää ei olekaan, etteikö näistä voisi keskustella Suomessa. Ainakin, jos uskoo mediaa.

Katselin Yleltä dokumenttia Minun Ruotsini. Siinä haastateltiin maahanmuuttajanuoria, jotka eivät näe mitään toivoa elämässään.

Siinä yritettiin selvittää, mistä kumpuaa nuorten miesten viha ja voiko siitä päästä yli. Selväksi tuli, että jollei ihmisiä hyväksytä osaksi yhteiskuntaa eikä heille anneta edes toivoa paremmasta, niin mitä menetettävää heillä enää on.

Siinä on päättäjille pohdittavaa. Pelottelu ei johda mihinkään. Tarvitaan EDES toivoa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti