maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kiitos elämä

Heinäkuussa en ollut huolestunut Suomen luottoluokituksesta enkä ihmiskunnan degeneroitumisesta (Julkkis BB:tä odotellessa).

Heinäkuussa aurinko paistoi ja minä nautin näkökykyni palautumisesta.

Koska muiden rakennusprojektit veivät rakkaan viljelypalstani, kävin ihailemassa muiden hoitamia kasveja ja niitähän löytyy mm.

Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa:


 
 
sekä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa:
 


 
Seurasaari on historiallisesti opettavainen paikka - ainakin suomalaisille itselleen - muistutuksena opportunisteille, mistä sitä oikein on tultu, eikä kovinkaan kauan sitten. Se on kuin isku suoraan vasten kasvoja.






 
Porvoo on kaunis ja historiallinen kaupunki, jota sai heinäkuussa kierrellä ilmaiseksi sähköbussilla.
 




 
Porvoo on kauniisti entisöity kaupunki, jonka rantabulevardi ja keskus kuitenkin ihmetytti likaisuudellaan.
 
 
Korkeasaari oli lapsuudessani jännä ja kiinnostava paikka. Se, että se ei sitä enää ole, on tällaiselle eläinten oikeuksien puolustajalle hyvä uutinen. Mitä vähemmän kahlittuja eläimiä sen parempi.
 

 
 
Pian on syksy ja sitten alkaa taas vaahtoaminen maailman epäkohdista. On ollut vapauttavaa keskittyä välillä vain aurinkoon (jota on riittänyt) ja mansikoihin, vadelmiin, mustikoihin, lakkoihin jne. Niitä ei ainakaan vielä ole geenimanipuloitu.
 
Kiitos elämä.
 
 

 
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti