Kuulin tänään, että Suomi oli jälleen kerran valittu ykköseksi maailmassa.
Tällä kertaa se on toimittajien vapauden ykkösmaa lehdistönvapausvertailussa.
Noh, sehän on huomattu. Perättömiä, puolueellisia, asiantuntemusta ja yleissivistystä vailla olevia kirjoituksia ja ohjelmia saa vapaasti julkaista ilman pienintäkään vaaraa vastuusta.
Ajojahdin kohteilla ei sitä vapautta sitten olekaan.
Mitä ovat ihmisoikeudet? Eihän viidakossakaan ole kellään "oikeuksia". Tämän olen kuullut jo niin monta kertaa, että alan jo vähitellen uskoa siihen minäkin. Kiitos suomalaisten vapaiden toimittajien.
Onneksi nuoret eivät lue lehtiä tai katso televisiota. Näin he säästyvät kuulemasta heihin kohdistettua parjauskampanjaa.
En totu koskaan tähän sosiaalipornoon Suomessa. Ollaan MUKA huolestuneita milloin mistäkin ilman minkäänlaista halua/mahdollisuutta parantaa tilannetta/asiaa.
Eiköhän kaikille ole mennyt jo jakeluun, että miltei kaikki maailman ongelmat ovat keinotekoisesti ylläpidettyjä, koska joku tärkeä taho hyötyy niistä.
Kertoo elämästäni ja mielipiteistäni suhteessa elämään Suomessa ja tällä planeetalla yleisesti
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
maanantai 31. joulukuuta 2012
Vuosi paketissa, taas
Ja yhä elossa, vieläpä ihan siedettävässä kunnossa.
Hämmentävän ristiriitainen vuosi päättyi onnellisissa merkeissä, kun pääsin vihdoin silmäleikkaukseen, joka sitten onnistuikin paremmin kuin hyvin. Ihailuni (anteeksi, ihailu on sopimatonta) kirurgeja kohtaan vain laajeni. 2 vuotta sitten mursin käteni todella pahasti kaaduttuani juuri huonon näköni vuoksi. Kirurgit leikkasivat sen niin mallikkaasti, ettei siihen jäänyt metallista huolimatta minkäänlaista vauriota. Ei hermosärkyä, ei mitään. Minulle on täysin käsittämätöntä, kuinka tuollainen on ylipäätään mahdollista.
Mahdollisesti olin onnekas, mutta silti.
Näiden herrojen varoja en todellakaan kadehdi, he ovat palkkansa ansainneet. Kiitos heille.
Katsoin televisiosta jouluyön messun Roomasta. Olen käynyt Roomassa, mutta en ainoassakaan kirkossa siellä. Sen sijaan olen ollut muutaman kerran seuraamassa jouluyön messua Ranskassa.
Onhan se kaikki juhlavaa ja käsittämättömän hulppeat puitteet paavilla tosiaan on ympärillään.
Olisi kuitenkin tyhmää olla arvostamatta menneisyyden ihmisten aikaansaannoksia ja kulttuuria. Se pimeä puoli löytyy kaikesta toiminnasta, missä ihminen on osallisena. Näin on aina ollut ja näin on nyt.
Ihmisyyden pimeä puoli kristallisoituu varmasti alkavanakin vuonna. Siihen ei paljon ennustajan lahjoja tarvita.
Länsimaiden "vapaus" on paradoksi, sillä mitä vapaampia ihmiset ovat, sitä enemmän heitä pitää kontrolloida. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä se vapaa ihminen saa päähänsä. Ja turvallisuus ennen kaikkea! Kenen?
Esko Valtaoja sanoo, että "Emme voi todistaa olevamme olemassa". Jos ja kun tämä on tosi, niin eikö peli, jota pelaamme, ole siten epätosi?
Hämmentävän ristiriitainen vuosi päättyi onnellisissa merkeissä, kun pääsin vihdoin silmäleikkaukseen, joka sitten onnistuikin paremmin kuin hyvin. Ihailuni (anteeksi, ihailu on sopimatonta) kirurgeja kohtaan vain laajeni. 2 vuotta sitten mursin käteni todella pahasti kaaduttuani juuri huonon näköni vuoksi. Kirurgit leikkasivat sen niin mallikkaasti, ettei siihen jäänyt metallista huolimatta minkäänlaista vauriota. Ei hermosärkyä, ei mitään. Minulle on täysin käsittämätöntä, kuinka tuollainen on ylipäätään mahdollista.
Mahdollisesti olin onnekas, mutta silti.
Näiden herrojen varoja en todellakaan kadehdi, he ovat palkkansa ansainneet. Kiitos heille.
Katsoin televisiosta jouluyön messun Roomasta. Olen käynyt Roomassa, mutta en ainoassakaan kirkossa siellä. Sen sijaan olen ollut muutaman kerran seuraamassa jouluyön messua Ranskassa.
Onhan se kaikki juhlavaa ja käsittämättömän hulppeat puitteet paavilla tosiaan on ympärillään.
Olisi kuitenkin tyhmää olla arvostamatta menneisyyden ihmisten aikaansaannoksia ja kulttuuria. Se pimeä puoli löytyy kaikesta toiminnasta, missä ihminen on osallisena. Näin on aina ollut ja näin on nyt.
Ihmisyyden pimeä puoli kristallisoituu varmasti alkavanakin vuonna. Siihen ei paljon ennustajan lahjoja tarvita.
Länsimaiden "vapaus" on paradoksi, sillä mitä vapaampia ihmiset ovat, sitä enemmän heitä pitää kontrolloida. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä se vapaa ihminen saa päähänsä. Ja turvallisuus ennen kaikkea! Kenen?
Esko Valtaoja sanoo, että "Emme voi todistaa olevamme olemassa". Jos ja kun tämä on tosi, niin eikö peli, jota pelaamme, ole siten epätosi?
Tunnisteet:
2012,
anteeksi,
epätosi,
esko valtaoja,
ihailu,
ihmisyys,
jouluyön messu,
kirurgi,
paavi,
pimeä puoli,
rooma,
tosi,
turvallisuus,
vapaus,
vuosi
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Kaunis päältä, ruma sisältä?
Mitä on karisma? Millainen on karismaattinen ihminen?
Tänä syksynä olivat tärkeät vaalit niin Suomessa kuin Usassakin. Vaalien voittajat ovat usein karismaattisia ihmisiä. Karismaa ei voi mitata eikä sitä oikein voi oppiakaan. Karismaattiset ihmiset samanaikaisesti sekä innostavat että ärsyttävät. He nostattavat ylisuuria toiveita, heillä on visio, he poikkeavat laumasta ja heidän odotetaan vähintään pelastavan maailman. Omat teot jäävät tosin usein vähäisiksi, mutta haittaakse, kun he saavat muut edes yrittämään parempaa.
Joidenkin mielestä karisman perässä juoksijat ovat rajatapauksia ja idiootteja. Silti useimmat haluavat oppia, miten saada menestystä ja vaikutusvaltaa. He tuntevat, että parantamisen varaa selvästi on.
Olen aina ihmetellyt, mitä pahaa on ihailla ihmistä, joka osaa jotain tiettyä asiaa paremmin kuin minä tai jolla on ominaisuus, jonka toivoisin olevan kehittyneempi itsessäni. Kritisoida ja pilkata saa, mutta ei ihailla. Toki omaa panostusta tarvitaan, mutta joku esikuva on mielestäni hyvä olla. Ja jos onnistaa, voi edistyä pitemmälle kuin guru itse.
Eikun gurut kehiin.
Motivoiminen on hyväpalkkaista puuhaa, koska vain harvoilla menee elämässä todella hyvin. Siksi näitä jumalasta seuraavia syytetään pahoinvoinnilla rahastamisesta. Ironista kyllä, kuuluvimmin arvostelevat juuri terveysalan ammattilaiset, jotka itsekin saavat elantonsa pahoinvoinnista. Valtataistelua siis? Mitä väliä?
Luultavasti ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, ei liiemmälti guruja kaipaa.
Itsetyytyväisyys voi kuitenkin pohjautua harhaluuloon, että maailmassa kaikki on mahdollista kaikille, että se on vain itsestä kiinni.
Pitkällä elämänkokemuksella voin kertoa ihan ilmaiseksi huonot uutiset: planeetan kaikissa maissa rakenteet poliittiseen vakaumukseen katsomatta on suunniteltu siten, että on olemassa voittajat ja häviäjät. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan vielä tosi kauan. Valoa ei ole ilman pimeyttä eikä voittajia ilman luusereita.
Demokratiassakin määritellään vain se, kenellä on enemmän oikeuksia kuin toisella. Toisinajattelijalla ei ole muuta ihmisoikeutta kuin oikeus muuttaa mieltään enemmistön hyväksymäksi. Ihan sama kuinka väärässä enemmistö onkaan.
Jos osasi on luuseri, älä katkeroidu, sillä työnantajat eivät katkerista ihmisistä pidä. Näin sanoi A2:ssa 27.11.12 itse Jari Sarasvuo.
Ota siis kiltisti lumepillerisi ja vie osasi tässä globaalissa hupailussa kunnialla loppun asti. Kyllä se siitä.
Tänä syksynä olivat tärkeät vaalit niin Suomessa kuin Usassakin. Vaalien voittajat ovat usein karismaattisia ihmisiä. Karismaa ei voi mitata eikä sitä oikein voi oppiakaan. Karismaattiset ihmiset samanaikaisesti sekä innostavat että ärsyttävät. He nostattavat ylisuuria toiveita, heillä on visio, he poikkeavat laumasta ja heidän odotetaan vähintään pelastavan maailman. Omat teot jäävät tosin usein vähäisiksi, mutta haittaakse, kun he saavat muut edes yrittämään parempaa.
Joidenkin mielestä karisman perässä juoksijat ovat rajatapauksia ja idiootteja. Silti useimmat haluavat oppia, miten saada menestystä ja vaikutusvaltaa. He tuntevat, että parantamisen varaa selvästi on.
Olen aina ihmetellyt, mitä pahaa on ihailla ihmistä, joka osaa jotain tiettyä asiaa paremmin kuin minä tai jolla on ominaisuus, jonka toivoisin olevan kehittyneempi itsessäni. Kritisoida ja pilkata saa, mutta ei ihailla. Toki omaa panostusta tarvitaan, mutta joku esikuva on mielestäni hyvä olla. Ja jos onnistaa, voi edistyä pitemmälle kuin guru itse.
Eikun gurut kehiin.
Motivoiminen on hyväpalkkaista puuhaa, koska vain harvoilla menee elämässä todella hyvin. Siksi näitä jumalasta seuraavia syytetään pahoinvoinnilla rahastamisesta. Ironista kyllä, kuuluvimmin arvostelevat juuri terveysalan ammattilaiset, jotka itsekin saavat elantonsa pahoinvoinnista. Valtataistelua siis? Mitä väliä?
Luultavasti ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, ei liiemmälti guruja kaipaa.
Itsetyytyväisyys voi kuitenkin pohjautua harhaluuloon, että maailmassa kaikki on mahdollista kaikille, että se on vain itsestä kiinni.
Pitkällä elämänkokemuksella voin kertoa ihan ilmaiseksi huonot uutiset: planeetan kaikissa maissa rakenteet poliittiseen vakaumukseen katsomatta on suunniteltu siten, että on olemassa voittajat ja häviäjät. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan vielä tosi kauan. Valoa ei ole ilman pimeyttä eikä voittajia ilman luusereita.
Demokratiassakin määritellään vain se, kenellä on enemmän oikeuksia kuin toisella. Toisinajattelijalla ei ole muuta ihmisoikeutta kuin oikeus muuttaa mieltään enemmistön hyväksymäksi. Ihan sama kuinka väärässä enemmistö onkaan.
Jos osasi on luuseri, älä katkeroidu, sillä työnantajat eivät katkerista ihmisistä pidä. Näin sanoi A2:ssa 27.11.12 itse Jari Sarasvuo.
Ota siis kiltisti lumepillerisi ja vie osasi tässä globaalissa hupailussa kunnialla loppun asti. Kyllä se siitä.
Tunnisteet:
guru,
karisma,
luuseri,
menestys,
oikein,
presidentinvaalit,
psykologinen sodankäynti,
syrjäytynyt,
työelämä,
vaalit,
vaikutusvalta,
voittaja,
väärin,
yhteiskunta
perjantai 5. lokakuuta 2012
Sairaana töihin
Tänään vietetään Kunnon työn päivää. Mitähän sekin taas tarkoittaa.
On esitetty uutta lakia, jossa ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton. Ruotsissa on tehty niin ja hyvin menee.
Kuten jo todettu, en ole enää työelämässä. Silti asia kiinnostaa, olenhan mieleltäni aivopesty työmuurahainen.
Ehkä vaikeaa uskoa, mutta koko työelämäni aikana minulla ei ollut ainuttakaan sairauspoissaolopäivää. Paitsi, että nuorena kerran leikattiin jalka ja muutaman kerran en irtisanomisaikana mennyt enää työhön. Diagnoosi: vitutus. Vitamiinidopingia olen käyttänyt, sen myönnän.
Terveet ja ennen kaikkea lapsettomat joutuvat tunnetusti kantamaan suurimman vastuun työelämässä. Kesälomatkin saa vasta silloin, kun muut ovat jo valintansa tehneet. Ja ylitöistä ei ole puutetta.
Vaikka oma taustani on tämä, en edusta mielipidettä, jonka mukaan sairaus on korvien välissä (vaikka joskus onkin) tai että krapula olisi yleisin "sairaus".
Koska sairaus ei aina ole oma valinta, on aika julmaa rankaista mahdollisesti pienipalkkaista ihmistä vielä SIITÄKIN köyhyydestä kyykyttämisen lisäksi.
Kaikki eivät elele ankkalammikon rannalla.
Ugh, olen puhunut.
On esitetty uutta lakia, jossa ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton. Ruotsissa on tehty niin ja hyvin menee.
Kuten jo todettu, en ole enää työelämässä. Silti asia kiinnostaa, olenhan mieleltäni aivopesty työmuurahainen.
Ehkä vaikeaa uskoa, mutta koko työelämäni aikana minulla ei ollut ainuttakaan sairauspoissaolopäivää. Paitsi, että nuorena kerran leikattiin jalka ja muutaman kerran en irtisanomisaikana mennyt enää työhön. Diagnoosi: vitutus. Vitamiinidopingia olen käyttänyt, sen myönnän.
Terveet ja ennen kaikkea lapsettomat joutuvat tunnetusti kantamaan suurimman vastuun työelämässä. Kesälomatkin saa vasta silloin, kun muut ovat jo valintansa tehneet. Ja ylitöistä ei ole puutetta.
Vaikka oma taustani on tämä, en edusta mielipidettä, jonka mukaan sairaus on korvien välissä (vaikka joskus onkin) tai että krapula olisi yleisin "sairaus".
Koska sairaus ei aina ole oma valinta, on aika julmaa rankaista mahdollisesti pienipalkkaista ihmistä vielä SIITÄKIN köyhyydestä kyykyttämisen lisäksi.
Kaikki eivät elele ankkalammikon rannalla.
Ugh, olen puhunut.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Sosiaalinen syrjäytynyt
Mitä on sosiaalisuus?
Meidän odotetaan olevan sosiaalisia, mutta mitä se oikein tarkoittaa?
Minulle sosiaalisuus on sitä, että henkilöä motivoi lähinnä oma ja toisten hyvinvointi. Tosin tuo sanahelinä muuttuu ongelmaksi, kun ymmärtää, että yhden hyvinvointi voi olla toisen pahoinvointi.
However, sosiaalinen ihminen suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti ja rakentavasti toisiin, mutta erottaa myös todellisen uhan sen kohdatessaan, liioittelematta sitä.
Se, että ihmisellä on kavereita pilvin pimein, ei tee hänestä vielä, valitettavasti, sosiaalista.
Eikä bonuksia keräävä omaa etuaan ajava yritysjohtaja ole välttämättä epäsosiaalinen.
Minusta ihmisten leimaaminen syrjäytyneiksi ja pitkäaikaistyöttömiksi on äärimmäisen epäsosiaalista ja ei toivottua toimintaa.
On hyvä muistaa, että esim. Steve Jobs oli nykyisten käytössä olevien luokitusten mukaan syrjäytynyt. Oliko hän uhka yhteiskunnalle?
Kuten vanhukset, nuoretkin ovat yksilöitä, eikä heitä pidä kohdella massana.
Minulla oli ilo ja etuoikeus tehdä työtä monen suomalaisen elektroniikka-alan pioneerin alaisena/kanssa.
He ovat jo poistuneet keskuudestamme, olivathan he pioneerejä. Yhteistä heille oli se, että he olivat aika erikoisia ihmisiä, eivätkä kaikki todellakaan pitäneet heistä. Se on hinta, jonka moni omaperäinen ihminen joutuu maksamaan.
Miltei kaikki suuret keksijät ovat olleet tavalla tai toisella syrjäytyneitä.
Siis please please, lopettakaa tasapäistäminen ja antakaa ihmisille mahdollisuus, ikään katsomatta!
Niin - ja kyllä maailmaan muutama Uuno Turhapurokin mahtuu, kysykää vaikka Veskulta.
Meidän odotetaan olevan sosiaalisia, mutta mitä se oikein tarkoittaa?
Minulle sosiaalisuus on sitä, että henkilöä motivoi lähinnä oma ja toisten hyvinvointi. Tosin tuo sanahelinä muuttuu ongelmaksi, kun ymmärtää, että yhden hyvinvointi voi olla toisen pahoinvointi.
However, sosiaalinen ihminen suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti ja rakentavasti toisiin, mutta erottaa myös todellisen uhan sen kohdatessaan, liioittelematta sitä.
Se, että ihmisellä on kavereita pilvin pimein, ei tee hänestä vielä, valitettavasti, sosiaalista.
Eikä bonuksia keräävä omaa etuaan ajava yritysjohtaja ole välttämättä epäsosiaalinen.
Minusta ihmisten leimaaminen syrjäytyneiksi ja pitkäaikaistyöttömiksi on äärimmäisen epäsosiaalista ja ei toivottua toimintaa.
On hyvä muistaa, että esim. Steve Jobs oli nykyisten käytössä olevien luokitusten mukaan syrjäytynyt. Oliko hän uhka yhteiskunnalle?
Kuten vanhukset, nuoretkin ovat yksilöitä, eikä heitä pidä kohdella massana.
Minulla oli ilo ja etuoikeus tehdä työtä monen suomalaisen elektroniikka-alan pioneerin alaisena/kanssa.
He ovat jo poistuneet keskuudestamme, olivathan he pioneerejä. Yhteistä heille oli se, että he olivat aika erikoisia ihmisiä, eivätkä kaikki todellakaan pitäneet heistä. Se on hinta, jonka moni omaperäinen ihminen joutuu maksamaan.
Miltei kaikki suuret keksijät ovat olleet tavalla tai toisella syrjäytyneitä.
Siis please please, lopettakaa tasapäistäminen ja antakaa ihmisille mahdollisuus, ikään katsomatta!
Niin - ja kyllä maailmaan muutama Uuno Turhapurokin mahtuu, kysykää vaikka Veskulta.
torstai 30. elokuuta 2012
Minulla on elämä
Nyt on sanottava, että joskus aivopesu on hauskaa.
Nautin, kun huomiotani yritetään viedä toisaalle, pois eurokriisistä yms., etten vain saisi päähäni nousta barrikaadeille ja flashmoppaamaan tai jotain.
JuniorMasterChef -ohjelma on todella loistava. Mahtavia tyyppejä, joista heidän vanhempansa voivat olla ylpeitä. Ovatkohan nämä lapset noin taitavia, koska heidän äitinsä on uraputkiäiti. Haluaisin tietää.
NewYorkin pormestari Bloomberg ainakin pitäisi näistä lapsista, siitä olen varma.
Ai että miksikö?
Hän kun on kovasti huolissaan amerikkalaisten nuorten lihomisesta roskaruokineen ja Coca-Cola -aamiaisineen.
Hän otti ja kielsi ylisuuret limonaadimukit ja siitäkö älämölö nousi
"Mitä arvoa on vapaudella, jollei siihen sisälly oikeus itsetuhoon?!"
Näin vastataan terveysintoilijoille. Se on hyvä kysymys myös Suomessa.
Nämä kilpailijat ansaitsisivat mielestäni kunnon korvauksen positiivisesta aivopesustaan suomalaisiin lapsiin.
Politiikkaradio on toinen suosikkini. Sakari Sirkkanen ja Tapio Pajunen ovat harvinaisen taitavia ja asiantuntevia haastattelijoita ja he osaavat valita vieraansa. Harvinaista herkkua. Niin taitavaa ja monipuolista, etten tunnista aivopesua.
BigBrother on sitten oma lukunsa.
Ensimmäiset vuodet jäivät minulta väliin, koska minua inhotti jo pelkkä ajatus noista julkisuudenkipeistä taviksista.
Kunnes eräänä vuonna sain kylkiäisenä ohjelman ja aloin katsoa sitä. Huomasin sen psykologisen puolen. Sekä ohjelmaan osallistujat että katsojat saattavat tehdä niin lukemattomista eri syistä. Lokerointiin ei siis ole tarvetta.
Seksikäsääninen BigBrother auttaa aivopesussa kohti aina vain tiukempaa valvontayhteiskuntaa, jonne olemme menossa.
Luin internetistä jonkun taviksen kertomusta käynnistään Disneylandissa.
Hänelle tultiin kaupittelemaan hänen omaa kuvaansa, johon oli liitettty hänen KAIKKI henkilötietonsa. Tämä oli mahdollista tehdä kasvojentunnistusohjelmalla, joka oli yhdistettynä erilaisiin rekistereihin. Lupaa siihen ei häneltä kysytty.
Ai että.
Elämä on. Mutta millainen?
Nautin, kun huomiotani yritetään viedä toisaalle, pois eurokriisistä yms., etten vain saisi päähäni nousta barrikaadeille ja flashmoppaamaan tai jotain.
JuniorMasterChef -ohjelma on todella loistava. Mahtavia tyyppejä, joista heidän vanhempansa voivat olla ylpeitä. Ovatkohan nämä lapset noin taitavia, koska heidän äitinsä on uraputkiäiti. Haluaisin tietää.
NewYorkin pormestari Bloomberg ainakin pitäisi näistä lapsista, siitä olen varma.
Ai että miksikö?
Hän kun on kovasti huolissaan amerikkalaisten nuorten lihomisesta roskaruokineen ja Coca-Cola -aamiaisineen.
Hän otti ja kielsi ylisuuret limonaadimukit ja siitäkö älämölö nousi
"Mitä arvoa on vapaudella, jollei siihen sisälly oikeus itsetuhoon?!"
Näin vastataan terveysintoilijoille. Se on hyvä kysymys myös Suomessa.
Nämä kilpailijat ansaitsisivat mielestäni kunnon korvauksen positiivisesta aivopesustaan suomalaisiin lapsiin.
Politiikkaradio on toinen suosikkini. Sakari Sirkkanen ja Tapio Pajunen ovat harvinaisen taitavia ja asiantuntevia haastattelijoita ja he osaavat valita vieraansa. Harvinaista herkkua. Niin taitavaa ja monipuolista, etten tunnista aivopesua.
BigBrother on sitten oma lukunsa.
Ensimmäiset vuodet jäivät minulta väliin, koska minua inhotti jo pelkkä ajatus noista julkisuudenkipeistä taviksista.
Kunnes eräänä vuonna sain kylkiäisenä ohjelman ja aloin katsoa sitä. Huomasin sen psykologisen puolen. Sekä ohjelmaan osallistujat että katsojat saattavat tehdä niin lukemattomista eri syistä. Lokerointiin ei siis ole tarvetta.
Seksikäsääninen BigBrother auttaa aivopesussa kohti aina vain tiukempaa valvontayhteiskuntaa, jonne olemme menossa.
Luin internetistä jonkun taviksen kertomusta käynnistään Disneylandissa.
Hänelle tultiin kaupittelemaan hänen omaa kuvaansa, johon oli liitettty hänen KAIKKI henkilötietonsa. Tämä oli mahdollista tehdä kasvojentunnistusohjelmalla, joka oli yhdistettynä erilaisiin rekistereihin. Lupaa siihen ei häneltä kysytty.
Ai että.
Elämä on. Mutta millainen?
torstai 26. heinäkuuta 2012
Kuka pelkää olympialaisia?
Nyt ne sitten alkavat:. Lontoon Olympialaiset 2012.
Valtavat turvamiesjoukot ja jopa armeija on kutsuttu kehiin.
http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1288483637575.html
Kaikesta huolimatta he sanovat, etteivät kykene estämään, jos jotain todella tapahtuu. "Tarvitaan vain yksi idiootti". Näin varmasti on. Kiva, kun pojilla riittää töitä.
Pelot ovat niin monikerroksisia, etteivät tavalliset kaduntallaajat pysty niihin samaistumaan. Niinpä monet lähtevätkin kotikaupungistaan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Maailma on muuttunut - aivan käsittämättömän paljon.
Suomalaiseen sielunmaisemaan kuului ennen lähtemättömästi urheilu. Niin myös meillä.
Olympialaisiin toi oman värinsä isäni pikkuserkku Oiva Halmetoja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oiva_Halmetoja
Hän oli varmasti mukana myös Münchenin Olympialaisissa 1972.
Siellähän mm. Lasse Viren kaatui ja voitti. Juoksu tempaisi minut mukaansa niin, että katkaisin hienon rannekoruni kolmeksi kappaleeksi sitä katsellessa.
Asuin silloin perheeni kanssa kävelymatkan päässä olympiapuistosta ja BMW:n pääkonttorista. Silti katukuvassa ei näkynyt mitään kummallista ja kaikki meni hyvin. Ihan ilman turvamiehiä.
Tosin ei kaikille. Niissä olympialaisissa sattui terrori-isku israelilaisia vastaan ja sieltä varmaan ovat tämänkin päivän pelot peräisin.
Aiemmin keväällä olin hakenut Hostess -koulutukseen olympialaisia varten. Älykkyys- yms. testien jälkeen pääsin viimeiseen kokeeseen. Meidän piti lukea parissa tunnissa saksan kielinen kirja urheilusta ja testin kysymykset tulivat kirjasta. Lopputulos jäi muutaman pisteen päähän halutusta, mikä ei kyllä yllättänyt lainkaan. En nimittäin ymmärrä urheilusta paljoakaan.
Jälkeenpäin hymyilytti, kun sain tietää, että olisin päässyt Ruotsin tulevan kuningattaren työkaveriksi.
No se siitä.
Toivotaan, että kaikki hoituu eikä minun tarvitse palata aiheeseen myöhemmin.
Lisäys 13.8.2012:
Positiivisuus voitti. Upeat kisat ja kaikki toimi ilman ikäviä välikohtauksia. Onneksi olkoon Lontoo!
Valtavat turvamiesjoukot ja jopa armeija on kutsuttu kehiin.
http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1288483637575.html
Kaikesta huolimatta he sanovat, etteivät kykene estämään, jos jotain todella tapahtuu. "Tarvitaan vain yksi idiootti". Näin varmasti on. Kiva, kun pojilla riittää töitä.
Pelot ovat niin monikerroksisia, etteivät tavalliset kaduntallaajat pysty niihin samaistumaan. Niinpä monet lähtevätkin kotikaupungistaan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Maailma on muuttunut - aivan käsittämättömän paljon.
Suomalaiseen sielunmaisemaan kuului ennen lähtemättömästi urheilu. Niin myös meillä.
Olympialaisiin toi oman värinsä isäni pikkuserkku Oiva Halmetoja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oiva_Halmetoja
Hän oli varmasti mukana myös Münchenin Olympialaisissa 1972.
Siellähän mm. Lasse Viren kaatui ja voitti. Juoksu tempaisi minut mukaansa niin, että katkaisin hienon rannekoruni kolmeksi kappaleeksi sitä katsellessa.
Asuin silloin perheeni kanssa kävelymatkan päässä olympiapuistosta ja BMW:n pääkonttorista. Silti katukuvassa ei näkynyt mitään kummallista ja kaikki meni hyvin. Ihan ilman turvamiehiä.
Tosin ei kaikille. Niissä olympialaisissa sattui terrori-isku israelilaisia vastaan ja sieltä varmaan ovat tämänkin päivän pelot peräisin.
Aiemmin keväällä olin hakenut Hostess -koulutukseen olympialaisia varten. Älykkyys- yms. testien jälkeen pääsin viimeiseen kokeeseen. Meidän piti lukea parissa tunnissa saksan kielinen kirja urheilusta ja testin kysymykset tulivat kirjasta. Lopputulos jäi muutaman pisteen päähän halutusta, mikä ei kyllä yllättänyt lainkaan. En nimittäin ymmärrä urheilusta paljoakaan.
Jälkeenpäin hymyilytti, kun sain tietää, että olisin päässyt Ruotsin tulevan kuningattaren työkaveriksi.
No se siitä.
Toivotaan, että kaikki hoituu eikä minun tarvitse palata aiheeseen myöhemmin.
Lisäys 13.8.2012:
Positiivisuus voitti. Upeat kisat ja kaikki toimi ilman ikäviä välikohtauksia. Onneksi olkoon Lontoo!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
