Ja vuoden Narsistipalkinnon saa ...

Katselin eilen Emma-gaalaa ja ensi yönä on istuttava taasen ihailemaan ammattinarsistien kokoontumista Oscar-gaalassa Losissa.

And I love it!

Nuorena minua koulutettiin: Ole vaikuttaja, älä istu katsomossa.
Mutta eikö vaikuttaja tarvitse yleisön? Ja jokainen yleisössä on omassa elämässään vaikuttaja, jolla on oma yleisönsä.

Susia ja lampaita ollaan kaikki, kun silmiin katsotaan.

Maailma muuttuu sittenkin, vaikka hitaasti. Muutama vuosi sitten puhuttiin vielä narsisteista ja psykopaateista samassa lauseessa. Kunnes huomattiin että hei, mehän ollaan narsisteja kaikki ja vielä erittäin luovia sellaisia.

On lukemattomia tapoja toteuttaa sisäistä narsistiaan. Jotkut menevät politiikkaan, teatterikorkeakouluun, ryhtyvät toimittajiksi tai opettajiksi jne.
Toiset taasen liittyvät esim. kansainväliseen moottoripyöräkerhoon tai ryhtyvät koulu-, työpaikka- ja naapurikiusaajaksi. Kyse on kuitenkin samasta asiasta: sisäisen narsismin toteutuksesta. Virkamiehet sitten päättävät, ketä tuetaan ja ketä ei.

Niin yksinkertaista se on.

Huvittavimmat ovat mielestäni hyväntekijät. Jotkut osallistuvat siihen verotussyistä ja toiset taasen välttääkseen helvetin kauhut.

Hyväntekijät paistattelevat ihailun loisteessa ja pääsevät kaikenmaailman naistenlehtien julkkisjuorupalstoille. Se jos mikä on menestystä.

Mutta hei, elämä on lyhyt ja jotenkinhan se aika on kulutettava. Kukin omalla tavallaan.

Kukapa tietää, vaikka minäkin toteutan sisäistä narsismiani olemalla köyhä ja kerjään tällä tavoin sääliä ja sympatiaa??

Minä, minä, minä. Antakaa mun elää, perkele!

Vuosi paketissa, taas

Ja yhä elossa, vieläpä ihan siedettävässä kunnossa.

Hämmentävän ristiriitainen vuosi päättyi onnellisissa merkeissä, kun pääsin vihdoin silmäleikkaukseen, joka sitten onnistuikin paremmin kuin hyvin. Ihailuni (anteeksi, ihailu on sopimatonta) kirurgeja kohtaan vain laajeni. 2 vuotta sitten mursin käteni todella pahasti kaaduttuani juuri huonon näköni vuoksi. Kirurgit leikkasivat sen niin mallikkaasti, ettei siihen jäänyt metallista huolimatta minkäänlaista vauriota. Ei hermosärkyä, ei mitään. Minulle on täysin käsittämätöntä, kuinka tuollainen on ylipäätään mahdollista.

Mahdollisesti olin onnekas, mutta silti.

Näiden herrojen varoja en todellakaan kadehdi, he ovat palkkansa ansainneet. Kiitos heille.

Katsoin televisiosta jouluyön messun Roomasta. Olen käynyt Roomassa, mutta en ainoassakaan kirkossa siellä. Sen sijaan olen ollut muutaman kerran seuraamassa jouluyön messua Ranskassa.

Onhan se kaikki juhlavaa ja käsittämättömän hulppeat puitteet paavilla tosiaan on ympärillään.

Olisi kuitenkin tyhmää olla arvostamatta menneisyyden ihmisten aikaansaannoksia ja kulttuuria. Se pimeä puoli löytyy kaikesta toiminnasta, missä ihminen on osallisena. Näin on aina ollut ja näin on nyt.

Ihmisyyden pimeä puoli kristallisoituu varmasti alkavanakin vuonna. Siihen ei paljon ennustajan lahjoja tarvita.

Länsimaiden "vapaus" on paradoksi, sillä mitä vapaampia ihmiset ovat, sitä enemmän heitä pitää kontrolloida. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä se vapaa ihminen saa päähänsä. Ja turvallisuus ennen kaikkea! Kenen?

Esko Valtaoja sanoo, että "Emme voi todistaa olevamme olemassa". Jos ja kun tämä on tosi, niin eikö peli, jota pelaamme, ole siten epätosi?