And I love it!
Nuorena minua koulutettiin: Ole vaikuttaja, älä istu katsomossa.
Mutta eikö vaikuttaja tarvitse yleisön? Ja jokainen yleisössä on omassa elämässään vaikuttaja, jolla on oma yleisönsä.
Susia ja lampaita ollaan kaikki, kun silmiin katsotaan.
Maailma muuttuu sittenkin, vaikka hitaasti. Muutama vuosi sitten puhuttiin vielä narsisteista ja psykopaateista samassa lauseessa. Kunnes huomattiin että hei, mehän ollaan narsisteja kaikki ja vielä erittäin luovia sellaisia.
On lukemattomia tapoja toteuttaa sisäistä narsistiaan. Jotkut menevät politiikkaan, teatterikorkeakouluun, ryhtyvät toimittajiksi tai opettajiksi jne.
Toiset taasen liittyvät esim. kansainväliseen moottoripyöräkerhoon tai ryhtyvät koulu-, työpaikka- ja naapurikiusaajaksi. Kyse on kuitenkin samasta asiasta: sisäisen narsismin toteutuksesta. Virkamiehet sitten päättävät, ketä tuetaan ja ketä ei.
Niin yksinkertaista se on.
Huvittavimmat ovat mielestäni hyväntekijät. Jotkut osallistuvat siihen verotussyistä ja toiset taasen välttääkseen helvetin kauhut.
Hyväntekijät paistattelevat ihailun loisteessa ja pääsevät kaikenmaailman naistenlehtien julkkisjuorupalstoille. Se jos mikä on menestystä.
Mutta hei, elämä on lyhyt ja jotenkinhan se aika on kulutettava. Kukin omalla tavallaan.
Kukapa tietää, vaikka minäkin toteutan sisäistä narsismiani olemalla köyhä ja kerjään tällä tavoin sääliä ja sympatiaa??
Minä, minä, minä. Antakaa mun elää, perkele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti