torstai 28. helmikuuta 2013

Tiede vs. henkisyys

Luin kirjan. Se oli hyvä kirja. Ajankohtainen.

http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=367

Deepak Chopra & Leonard Mlodinow: Maailmankatsomusten taistelu, tiede vs. henkisyys.

Deepak Chopra on lääkäri ja itämaisen filosofian opettaja, joka on myynyt miljoonia kirjoja.
Leonard Mlodinow on teoreettisen fysiikan tohtori, joka opettaa California Institute of Technologyssa.

Deepak on huolissaan materialismin taikauskosta.

Leonard painottaa sitä, että maailmankaikkeus on kunnioitusta herättävä, erityisesti niiden mielestä, jotka tietävät siitä jotakin. Tiede on tuonut esiin maailmankaikkeuden, joka on laaja, ikivanha, väkivaltainen, outo ja kaunis.

Molemmat ovat samaa mieltä siitä, etteivät ihmisen aistit riitä tiedostamaan maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on.

Leonard: "Tyhjyys on kuin kiehuva kattila, jossa hiukkasia kuplii esiin ja taas katoaa."

Tuo tyhjyys on olemassa ajan ja avaruuden tuolla puolen.

Deepak sanoo, että tietoisuus on kaikkialla luonnossa ja tietoisuuden laajentumisen myötä on mahdollista ymmärtää enemmän. Hän on sitä mieltä, että tietoisuus, luovuus, evoluutio, järjestelmällisyys ja eheys ovat luonnon perusperiaatteita. Ilman näitä ominaisuuksia maailmankaikkeus ei olisi voinut saada aikaan DNA:ta, elämää, ihmismieltä ja kulttuureja. Henkisyyden alkusyy ei ole siis kadonnut mihinkään.

Mutta mitä on tietoisuus?

Leonard mainitsee aivojen automaattiset toiminnat, joihin ei voi vaikuttaa tahdolla ja joista emme ole tietoisia. Vaikeus on myös siinä, että tietoinen ja tiedostamaton mieli ovat yhteydessä toisiinsa. On tutkittu paljon sitä, kuinka tiedostamaton mieli vaikuttaa ajatteluumme ja päätöksiimme.

Tietoisuus vaihtelee tajunnan tilan mukaan. Tästä Deepak on samaa mieltä.

Mitä elämä on?

Leonard sanoo, ettei yhden ainoan elämän määritelmän löytäminen ole välttämätöntä.

Viruksella ei ole kaikkia elämän tunnusmerkkejä. Vuorisuolalla on ehkä vain yksi tai kaksi ja marsilaisella mikro-organismilla kolme.

Hän sanoo, että vaatii todellista rohkeutta uskoa, että kuoleman jälkeen palaa jälleen maan tomuksi.

Deepak puolestaan antaa materialistien rauhassa heristellä sormeaan, mutta sellaisia voimia on olemassa, joita on mahdoton mitata tieteellisin mittauslaittein.

Deepak: "Henkisen käsityksen mukaan luovuus on kaiken eläväksi kutsutun ytimessä. Tarkoittaako se, että  kengässäni hiertävä kivi  on elävä? Kyllä, sillä se on osa samaa luovaa prosessia, johon sinäkin sisällyt."

Materialistille ensin oli aine, josta elämä syntyi. Henkisyydelle ensin oli elämä ja aine teki sen näkyväksi.

Deepak: "Jos pikkulapsi kysyy, miten bensiini oppi ajamaan autoa, hän tekee saman virheen kuin eräät johtavat neurotutkijamme."

Mikä on herrojen suhde Jumalaan ja uskontoon?

Leonard sanoo, ettei hänellä ole mitään niitä vastaan niin kauan kuin ne eivät sodi tieteen esille tuomien totuuksien kanssa.

Albert Einstein riemuitsi tuntiessaan henkistä yhteyttä maailmankaikkeuteen. Juuri maailmankaikkeuden "rationaalisuus" muovasi hänen henkistä elämäänsä.

Deepak sanoo, ettei puhdas tietoisuus ole ajattelutapa tai näkökulma.

Puhtaalle tietoisuudelle on ominaista:

  1. Se on hiljainen ja rauhallinen. Ei ristiriitoja, vihaa tai pelkoa.
  2. Se on itseriittoinen. Ärsykkeiden tarve kaikkoaa, Tyytyväisyys siitä, että on olemassa.
  3. Se on hereillä, valpas.
  4. Voimavarat ovat äärettömät. Avoin kaikelle, mitä on tullakseen. Luovuus.
  5. Se on itseohjautuva. Asiat loksahtavat kohdalleen omalla painollaan.
  6. Se on spontaani. Aikataulut, rajat ja säännöt eivät kahlitse.
  7. Se on dynaamista, antaa energiaa.
  8. Se on autuas, joka on onnellisuuden korkein ilmaus.
  9. Puhdas tietoisuus on tietämistä. Intuitiivinen kokemus, oivallus tai totuus.
  10. Se on kokonainen, se kattaa kaiken. Kuin yksi suuri valtameri, jossa kaikki aallot lainehtivat. Olet kotonasi, kun yksinkertaisesti elät.
Henkinen polku johtaa tietoisuuteen elämän yhteydestä, uskosta tulee luotettavaa tietoa ja perusta, jota kautta löydät jälleen kunnioituksen Jumalaa kohtaan.

Näin Deepak.

Leonard: "Ajattelen Deepakin tavoin, että olisi mukavaa, jos teologien usko lakkaisi pitämästä Jumalaa ulkoisena voimana, joka loi maailmankaikkeuden ja hallitsee sitä. Jumalaa pidettäisiin sisäisenä kokemuksena."

Onko olemassa perimmäistä todellisuutta?

Leonard: "Terveilläkin ihmisaivoilla on vajavuutensa ja ominaisuutensa, joten myös terveet ihmiset havainnoivat ja tulkitsevat maailmaa rajoittuneesti.

Useimmat ihmiset ovat, kuten filosofit sanovat, naiiveja realisteja. He uskovat objektiiviseen todellisuuteen, jonka olioilla ja ilmiöillä on täsmälliset, tunnistettavat ja luokiteltavissa olevat ominaisuudet.  Psykologisissa kokeissa on todettu, että ihmiset automaattisesti olettavat oman subjektiivisen kokemuksensa heijastavan todellista maailmaa täsmällisesti." Onko oikein uskoa Jumalaan ja kuolemattomaan sieluun, kun kummastakaan ei ole todisteita?  Ihminen, joka uskoo Jumalaan, pelkää kuolemaa vähemmän. Todistetusti.

Kvanttimaailman löytö vapautti tieteen. Nyt on koittanut aika liittää tuo maailma jokapäiväiseen elämäämme, sillä tietoisuus on täysin kykenevä hyväksymään todellisuuden subjektiiviset ja objektiiviset puolet.

Kiitos Leonard ja Deepak!

Materialismin ja uskonnon taistelu tuli jälleen näkyväksi tällä viikolla, kun meille kerrottiin Pirkko Jalovaaran parantaneen ihmisiä kirkossa ajamalla demoneja heistä.

Minä en kuulu kirkkoon, eivätkä demonit tai paholainen ole totta minulle. Ne ovat sanoja.

Me ihmiset luomme ympärillemme ilmapiirin, joka voi vaikuttaa joko myönteisesti tai kielteisesti toiseen ihmiseen.

Uskon, että jos suuri joukko myönteisesti suhtautuvia ihmisiä kokoontuu ja luo ympärilleen voimakkaan myönteisen ilmapiirin, voi se vaikuttaa toiseen ihmiseen edullisesti ja jopa parantaa hänet. Kuka minä olen sitä kieltämään.

Jalovaaraa ei tarvitse polttaa roviolla. Elämme vuotta 2013. Noitavainojen aika on jo ohi - ainakin pitäisi olla.

Muistan nähneeni joskus haastattelun, jossa Jalovaara kertoi itse parantuneensa tuollaisessa kokouksessa Briteissä jostain sairaudesta kauan sitten. Se selittää paljon.





keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Toimittajien taivas

Kuulin tänään, että Suomi oli jälleen kerran valittu ykköseksi maailmassa.

Tällä kertaa se on toimittajien vapauden ykkösmaa lehdistönvapausvertailussa.

Noh, sehän on huomattu. Perättömiä, puolueellisia, asiantuntemusta ja yleissivistystä vailla olevia kirjoituksia ja ohjelmia saa vapaasti julkaista ilman pienintäkään vaaraa vastuusta.

Ajojahdin kohteilla ei sitä vapautta sitten olekaan.

Mitä ovat ihmisoikeudet? Eihän viidakossakaan ole kellään "oikeuksia". Tämän olen kuullut jo niin monta kertaa, että alan jo vähitellen uskoa siihen minäkin. Kiitos suomalaisten vapaiden toimittajien.

Onneksi nuoret eivät lue lehtiä tai katso televisiota. Näin he säästyvät kuulemasta heihin kohdistettua parjauskampanjaa.

En totu koskaan tähän sosiaalipornoon Suomessa. Ollaan MUKA huolestuneita milloin mistäkin ilman minkäänlaista halua/mahdollisuutta parantaa tilannetta/asiaa.

Eiköhän kaikille ole mennyt jo jakeluun, että miltei kaikki maailman ongelmat ovat keinotekoisesti ylläpidettyjä, koska joku tärkeä taho hyötyy niistä.

maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi paketissa, taas

Ja yhä elossa, vieläpä ihan siedettävässä kunnossa.

Hämmentävän ristiriitainen vuosi päättyi onnellisissa merkeissä, kun pääsin vihdoin silmäleikkaukseen, joka sitten onnistuikin paremmin kuin hyvin. Ihailuni (anteeksi, ihailu on sopimatonta) kirurgeja kohtaan vain laajeni. 2 vuotta sitten mursin käteni todella pahasti kaaduttuani juuri huonon näköni vuoksi. Kirurgit leikkasivat sen niin mallikkaasti, ettei siihen jäänyt metallista huolimatta minkäänlaista vauriota. Ei hermosärkyä, ei mitään. Minulle on täysin käsittämätöntä, kuinka tuollainen on ylipäätään mahdollista.

Mahdollisesti olin onnekas, mutta silti.

Näiden herrojen varoja en todellakaan kadehdi, he ovat palkkansa ansainneet. Kiitos heille.

Katsoin televisiosta jouluyön messun Roomasta. Olen käynyt Roomassa, mutta en ainoassakaan kirkossa siellä. Sen sijaan olen ollut muutaman kerran seuraamassa jouluyön messua Ranskassa.

Onhan se kaikki juhlavaa ja käsittämättömän hulppeat puitteet paavilla tosiaan on ympärillään.

Olisi kuitenkin tyhmää olla arvostamatta menneisyyden ihmisten aikaansaannoksia ja kulttuuria. Se pimeä puoli löytyy kaikesta toiminnasta, missä ihminen on osallisena. Näin on aina ollut ja näin on nyt.

Ihmisyyden pimeä puoli kristallisoituu varmasti alkavanakin vuonna. Siihen ei paljon ennustajan lahjoja tarvita.

Länsimaiden "vapaus" on paradoksi, sillä mitä vapaampia ihmiset ovat, sitä enemmän heitä pitää kontrolloida. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä se vapaa ihminen saa päähänsä. Ja turvallisuus ennen kaikkea! Kenen?

Esko Valtaoja sanoo, että "Emme voi todistaa olevamme olemassa". Jos ja kun tämä on tosi, niin eikö peli, jota pelaamme, ole siten epätosi?

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kaunis päältä, ruma sisältä?

Mitä on karisma? Millainen on karismaattinen ihminen?

Tänä syksynä olivat tärkeät vaalit niin Suomessa kuin Usassakin. Vaalien voittajat ovat usein karismaattisia ihmisiä. Karismaa ei voi mitata eikä sitä oikein voi oppiakaan. Karismaattiset ihmiset samanaikaisesti sekä innostavat että ärsyttävät. He nostattavat ylisuuria toiveita, heillä on visio, he poikkeavat laumasta ja heidän odotetaan vähintään pelastavan maailman. Omat teot jäävät tosin usein vähäisiksi, mutta haittaakse, kun he saavat muut edes yrittämään parempaa.

Joidenkin mielestä karisman perässä juoksijat ovat rajatapauksia ja idiootteja. Silti useimmat haluavat oppia, miten saada menestystä ja vaikutusvaltaa. He tuntevat, että parantamisen varaa selvästi on.

Olen aina ihmetellyt, mitä pahaa on ihailla ihmistä, joka osaa jotain tiettyä asiaa paremmin kuin minä tai jolla on ominaisuus, jonka toivoisin olevan kehittyneempi itsessäni. Kritisoida ja pilkata saa, mutta ei ihailla. Toki omaa panostusta tarvitaan, mutta joku esikuva on mielestäni hyvä olla. Ja jos onnistaa, voi edistyä pitemmälle kuin guru itse.

Eikun gurut kehiin.

Motivoiminen on hyväpalkkaista puuhaa, koska vain harvoilla menee elämässä todella hyvin. Siksi näitä jumalasta seuraavia syytetään pahoinvoinnilla rahastamisesta. Ironista kyllä, kuuluvimmin arvostelevat juuri terveysalan ammattilaiset, jotka itsekin saavat elantonsa pahoinvoinnista. Valtataistelua siis? Mitä väliä?

Luultavasti ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, ei liiemmälti guruja kaipaa.

Itsetyytyväisyys voi kuitenkin pohjautua harhaluuloon, että maailmassa kaikki on mahdollista kaikille, että se on vain itsestä kiinni.

Pitkällä elämänkokemuksella voin kertoa ihan ilmaiseksi huonot uutiset: planeetan kaikissa maissa rakenteet poliittiseen vakaumukseen katsomatta on suunniteltu siten, että on olemassa voittajat ja häviäjät. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan vielä tosi kauan. Valoa ei ole ilman pimeyttä eikä voittajia ilman luusereita.

Demokratiassakin määritellään vain se, kenellä on enemmän oikeuksia kuin toisella. Toisinajattelijalla ei ole muuta ihmisoikeutta kuin oikeus muuttaa mieltään enemmistön hyväksymäksi. Ihan sama kuinka väärässä enemmistö onkaan.

Jos osasi on luuseri, älä katkeroidu, sillä työnantajat eivät katkerista ihmisistä pidä. Näin sanoi A2:ssa 27.11.12 itse Jari Sarasvuo.

Ota siis kiltisti lumepillerisi ja vie osasi tässä globaalissa hupailussa kunnialla loppun asti. Kyllä se siitä.







perjantai 5. lokakuuta 2012

Sairaana töihin

Tänään vietetään Kunnon työn päivää. Mitähän sekin taas tarkoittaa.

On esitetty uutta lakia, jossa ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton. Ruotsissa on tehty niin ja hyvin menee.

Kuten jo todettu, en ole enää työelämässä. Silti asia kiinnostaa, olenhan mieleltäni aivopesty työmuurahainen.

Ehkä vaikeaa uskoa, mutta koko työelämäni aikana minulla ei ollut ainuttakaan sairauspoissaolopäivää. Paitsi, että nuorena kerran leikattiin jalka ja muutaman kerran en irtisanomisaikana mennyt enää työhön. Diagnoosi: vitutus. Vitamiinidopingia olen käyttänyt, sen myönnän.

Terveet ja ennen kaikkea lapsettomat joutuvat tunnetusti kantamaan suurimman vastuun työelämässä. Kesälomatkin saa vasta silloin, kun muut ovat jo valintansa tehneet. Ja ylitöistä ei ole puutetta.

Vaikka oma taustani on tämä, en edusta mielipidettä, jonka mukaan sairaus on korvien välissä (vaikka joskus onkin) tai että krapula olisi yleisin "sairaus".

Koska sairaus ei aina ole oma valinta, on aika julmaa rankaista mahdollisesti pienipalkkaista ihmistä vielä SIITÄKIN köyhyydestä kyykyttämisen lisäksi.

Kaikki eivät elele ankkalammikon rannalla.

Ugh, olen puhunut.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sosiaalinen syrjäytynyt

Mitä on sosiaalisuus?

Meidän odotetaan olevan sosiaalisia, mutta mitä se oikein tarkoittaa?

Minulle sosiaalisuus on sitä, että henkilöä motivoi lähinnä oma ja toisten hyvinvointi. Tosin tuo sanahelinä muuttuu ongelmaksi, kun ymmärtää, että yhden hyvinvointi voi olla toisen pahoinvointi.

However, sosiaalinen ihminen suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti ja rakentavasti toisiin, mutta erottaa myös todellisen uhan sen kohdatessaan, liioittelematta sitä.

Se, että ihmisellä on kavereita pilvin pimein, ei tee hänestä vielä, valitettavasti, sosiaalista.

Eikä bonuksia keräävä omaa etuaan ajava yritysjohtaja ole välttämättä epäsosiaalinen.


Minusta ihmisten leimaaminen syrjäytyneiksi ja pitkäaikaistyöttömiksi on äärimmäisen epäsosiaalista ja ei toivottua toimintaa.

On hyvä muistaa, että esim. Steve Jobs oli nykyisten käytössä olevien luokitusten mukaan syrjäytynyt. Oliko hän uhka yhteiskunnalle?

Kuten vanhukset, nuoretkin ovat yksilöitä, eikä heitä pidä kohdella massana.

Minulla oli ilo ja etuoikeus tehdä työtä monen suomalaisen elektroniikka-alan pioneerin alaisena/kanssa.

He ovat jo poistuneet keskuudestamme, olivathan he pioneerejä. Yhteistä heille oli se, että he olivat aika erikoisia ihmisiä, eivätkä kaikki todellakaan pitäneet heistä. Se on hinta, jonka moni omaperäinen ihminen joutuu maksamaan.

Miltei kaikki suuret keksijät ovat olleet tavalla tai toisella syrjäytyneitä.

Siis please please, lopettakaa tasapäistäminen ja antakaa ihmisille mahdollisuus, ikään katsomatta!

Niin - ja kyllä maailmaan muutama Uuno Turhapurokin mahtuu, kysykää vaikka Veskulta.


torstai 30. elokuuta 2012

Minulla on elämä

Nyt on sanottava, että joskus aivopesu on hauskaa.

Nautin, kun huomiotani yritetään viedä toisaalle, pois eurokriisistä yms., etten vain saisi päähäni nousta barrikaadeille ja flashmoppaamaan tai jotain.

JuniorMasterChef -ohjelma on todella loistava. Mahtavia tyyppejä, joista heidän vanhempansa voivat olla ylpeitä. Ovatkohan nämä lapset noin taitavia, koska heidän äitinsä on uraputkiäiti. Haluaisin tietää.

NewYorkin pormestari Bloomberg ainakin pitäisi näistä lapsista, siitä olen varma. 

Ai että miksikö?

Hän kun on kovasti huolissaan amerikkalaisten nuorten lihomisesta roskaruokineen ja Coca-Cola -aamiaisineen.

Hän otti ja kielsi ylisuuret limonaadimukit ja siitäkö älämölö nousi

"Mitä arvoa on vapaudella, jollei siihen sisälly oikeus itsetuhoon?!"

Näin vastataan terveysintoilijoille. Se on hyvä kysymys myös Suomessa.

Nämä kilpailijat ansaitsisivat mielestäni kunnon korvauksen positiivisesta aivopesustaan suomalaisiin lapsiin.

Politiikkaradio on toinen suosikkini. Sakari Sirkkanen ja Tapio Pajunen ovat harvinaisen taitavia ja asiantuntevia haastattelijoita ja he osaavat valita vieraansa. Harvinaista herkkua. Niin taitavaa ja monipuolista, etten tunnista aivopesua.

BigBrother on sitten oma lukunsa.

Ensimmäiset vuodet jäivät minulta väliin, koska minua inhotti jo pelkkä ajatus noista julkisuudenkipeistä taviksista.

Kunnes eräänä vuonna sain kylkiäisenä ohjelman ja aloin katsoa sitä. Huomasin sen psykologisen puolen. Sekä ohjelmaan osallistujat että katsojat saattavat tehdä niin lukemattomista eri syistä. Lokerointiin ei siis ole tarvetta.

Seksikäsääninen BigBrother auttaa aivopesussa kohti aina vain tiukempaa valvontayhteiskuntaa, jonne olemme menossa.

Luin internetistä jonkun taviksen kertomusta käynnistään Disneylandissa.

Hänelle tultiin kaupittelemaan hänen omaa kuvaansa, johon oli liitettty hänen KAIKKI henkilötietonsa. Tämä oli mahdollista tehdä kasvojentunnistusohjelmalla, joka oli yhdistettynä erilaisiin rekistereihin. Lupaa siihen ei häneltä kysytty.

Ai että.

Elämä on. Mutta millainen?