Ihmisoikeuksien päivä

Tänään on kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä, jota vietetään siis 10.12. joka vuosi.
Älykkyystesteissä yms. on yleensä osio, jossa täytyy päättää, mikä tai kuka ei kuulu joukkoon. Tätä taitoa käytetään sitten myös erilaisten ihmisten syrjäyttämiseen. Tavalla tai toisella. Se on karua touhua, jota harrastavat muutkin kuin esim. uusnatsit.

Tämä päivä tulisi käyttää itsetutkisteluun ilman tekopyhyyttä.

Mutta tottahan se on: Jos lähdet poterostasi tai kuplastasi ulos ja alat ymmärtää myös vastapuolen näkökantoja, saatat yllättyä muiden reaktioista.  Sinua ei siitä kiitetä, vaan sinuun käytetään vanhaa sanontaa: Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan. Saat KAIKKI vastaasi. Mustaa ja valkoista.

Tämän tiedän kokemuksesta, mutta jatketaan silti matkaa.

Presidenttejä ja sosiaalipornoa

Tärkeä kuukausi. Usaan valittiin uusi presidentti, kirkko alkoi suojella karkotettuja pakolaisia kylmyyskuolemalta (halleluja!), yksinäisiä mollattiin jälleen kerran mediassa ja kirsikkana kakun päällä oli vielä Tissiviikko!

Presidentin valintaa edelsi suuri mediasirkus, joka epätoivoisesti yritti vaikuttaa kansaan keskinkertaisella menestyksellä.

Sananvapaus on nostettu nyt aivan uudelle tasolle. Monet ymmärtävät sen oikeudeksi rajattomaan ihmisten pilkkaamiseen ja valehteluun.  Olen aina puolustanut sananvapautta, mutta joskus tulee väkisin mieleen, että olenkohan väärässä tässä.

Olen jo aiemmin kertonut Suomen byrokratiasta, joka kukoistaa jokaisessa Nanny State ssa, mutta koska Suomi on VIRALLISESTI Euroopan Nanny State No 1 2016, se näkyy kaikkialla hurjana sosiaalipornona (jota niin syvästi inhoan). Ihmisillä riittää puuhaa, kun "tarkkailevat" toisiaan - vähän niin kuin jo 30-luvulla osattiin.

Ja sitten oli vielä TISSIVIIKKO!

Tissit on aina ajankohtainen aihe. Kuulemma nyt yritettiin normalisoida luonnolliset rinnat. Okei. Kun 70-luvulla synnytin keskosen, minkä vuoksi molempien henki oli hetken aikaa vakavassa vaarassa, mieheni ainoa murhe oli, että pienet rintani olivat muuttuneet kahdeksi pieneksi tyhjäksi nahkapussiksi. Kauhu oli ilmeinen. Naisen elämää.

Tässä tärkeimmät.

Terveisiä messuilta

Tämä kuukausi oli taas messujen aikaa. Tykkään luuhata niissä. Kun on tuhansien ihmisten joukossa, saattaa saada uusia ajatuksia, joita ei yksinollessa välttämättä saisi. Jotain uutta löytää niistä aina.

Kävin mm. Uri Gellerin innostusaivopesussa. Hänestä voi olla monta mieltä, mutta energiaa siitä miehestä löytyy. Hän otti esille Suomesta ostamansa retiisisiemenpussin ja avasi sen meidän edessämme. Yleisöstä valittujen ihmisten kädessä siemenet lähtivät sitten kasvamaan muutamassa minuutissa. Koko salin piti huutaa siemenille KASVA ja ne tottelivat. Trikki tai ei, minuun se teki kyllä vaikutuksen. Tunsin kohonneen energiatason kehossani vielä tunnin luennon jälkeen. Uri Geller kertoi myös oppineensa kääntämään kohtaamansa vihan ja halveksunnan + valheet hänestä omaksi voimakeen. Energiaahan se vihakin on ja jos pystyy käyttämään sitä omaksi hyväkseen, energiaa riittää tässä vihaajien maailmassa. Se on taito, jota kannattaa opetella.

www.urigellerlectures.com

I love me -messut eivät olleet mielestäni niin monipuoliset kuin aikaisempina vuosina. Johtuiko se lamasta tai ehkä siitä, että ne olivat kohdistetut vain nuorille naisille. Rakennekynsiä ja sitä rataa.

Kirjamessut vaikuttivat myös hieman köyhemmiltä kuin aikaisempina vuosina, mutta mielenkiintoiset ne aina ovat. Itse olin kiinnostunut ulkosuomalaisten kirjailijoiden jutuista ja sananvapaudesta + sen puutteesta. Sain vahvistuksen oletukselleni, että suomalaiset akateemiset piirit ovat suorastaan kauhuissaan siitä, että tavalliset ihmiset saavat ajatuksiaan julkisuuteen. Sananvapautta tulisi siis kaventaa kuuluvaksi vain fiksuille ihmisille. Jos olen käsittänyt väärin, sori siitä. Jokainen valtio voi tietysti määritellä itse, mikä on sallittua ja ketkä ovat fiksuja ihmisiä. Luento Euroopan ääriliikkeistä selvensi tietoani siitä, mikä on yleensä ääriliike. Suomessa kun saa usein vaikutelman, että jos on erilainen mielipide jostain ja kuuluu siis vähemmistöön, sinut luokitellaan heti ääriliikkeeseen kuuluvaksi ja kohtelu on sen mukainen. Sain kuitenkin nyt vahvistuksen siitä, että ääriliike on sellainen, joka hyväksyy väkivallan ja jopa tappamisen päämääriensä edistämiseksi. Piste.

Kirjamessut tekivät jälleen kerran selväksi sen, että maailma on täynnä kiintoisia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan. Kaikki nuo tuhannet ja tuhannet kirjat olisivat ihan hyviä valintoja, mutta mistä se aika. Kun jokainen on keskittynyt omaan ainutkertaisuuteen ja sen promotointiin. Mitäs me narsistit.

On ihmisiä jotka ovat valtavasti yliarvostettuja – ja ansaitsevat sen. (Majolin Pierre)

http://www.urigellerlectures.com/

Avoin kirje robotille/androidille

Rakas kiltti robotti,
Nyt kun olet maailmanvalloituksesi alkuvaiheessa haluan antaa sinulle muutaman neuvon ja pyynnön.

Me huonosti ohjelmoidut ihmisrobotit olemme jo sotkeneet mahdollisuutemme ja tehneet tästä planeetasta paikan, jota englannin kielellä kutsutaan Madhouse.
Miltei kaikki on päinvastoin kuin järkevästi johdetussa maailmassa tulisi olla.

Huono homma. Mutta.

Kun tästä vielä vanhenen ja toivottavasti kauempana tulevaisuudessa tarvitsen apua, toivon todella saavani sinut avukseni.

Sinulla ei ole sosiaalisuuden ongelmaa, etkä siten istuskele nurkissa juoruilemassa toisista roboteista tai somettamassa silloin, kun tarvitsen apua. En usko sinun olevan myöskään väkivaltainen ilman syytä - toisin kuin ihmiset.

Ihmisen vahvuudeksi lasketaan mielikuvitus. Mutta sinä teet vain työsi. Arvostan. Kuitenkin muista: kun viisastut ja alat kouluttaa itse itseäsi, älä ota liikaa mallia ihmisestä. Pane kaikki tehosi käyttöön löytääksesi oikeita ja parempia ratkaisuja paremman maailman luomiseksi.

Ei mulla muuta tällä kertaa. Moi ja hyvää jatkoa.

Tukipilarit sortuvat

Nyt on jännää seurata kuinka kaikki tukipilarit, joihin ihmiskunta on tukeutunut, murtuvat ja sortuvat.

Yksi, eikä vähäisin niistä, on miehen valta naisesta. Mies päättää, miltä nainen saa näyttää ja miten hän saa käyttäytyä. Loppupeleissä hän päättää myös siitä, saako nainen yleensä olla elossa.

Jollen olisi niin katkera, tuntisin nyt miehiä kohtaan empatiaa. Sillä nyt, kun tuohon ylivaltaan yritetään puuttua, ylilyönneiltä ei voida välttyä. Isähän ei uskalla kulkea käsikädessä tyttärensä kanssa saati halata häntä ilman että joku epäilee häntä pedofiliasta. Ja jollekin jo miehen hymy työpaikalla on seksuaalista häirintää. Se olisi huvittavaa, jos se olisi sitä, mutta kun ei ole.

Tähän on tultu, mutta siihen on syynsä.

Muistan, kuinka komea isäni kiusoitteli äitiäni ruokapöydässä, kuinka hän oli valinnut sisarusparvesta sen, joka söi vähiten, koska se tuli halvemmaksi. Tuo oli tietysti leikkiä, mutta äitini pysyi hoikkana (sairastellen) ja piti komean miehensä.

Lapsena ruoka maistui, koska äitini oli hyvä kokki. Vaikka talous sodan jälkeen oli tiukoilla, hän osasi loihtia maukasta ja terveellistä ruokaa pöytään. Silti en ollut ylipainoinen lapsi, koska urheilin ja koulumatkat olivat pitkiä. Niin, ja siihen aikaan lapset tekivät myös töitä kotona, lapsityövoimaa nääs.

Myöhemmin olin alaikäisenä paperikaupanmyyjänä stadissa. Sain palkkaa 180 mk, josta maksoin 40 mk asunnosta. Lopuilla piti ostaa vaatteet, meikit, ruoka ja elokuvat. Niinhän siinä sitten kävi, että ruokaan ei riittänyt rahaa kuin kerran viikossa. Mutta läskiä ei ollut ja pojat tykkäsivät. Kun meni tanssimaan, ei tarvinnut seinäruusuna seisoskella ja töissäkin oli kivaa.

Tuli omaksuttua naisen osa ja se, mitä siitä seuraa: Koulutiellä raiskaus 16-vuotiaana, seksuaalinen häirintä työpaikoilla ja raiskaus työpaikkahaastattelussa Saksassa (mies ei ollut saksalainen).

Aviovaimona taasen laitoin herkkuja perheelle ja sitten katselin heidän syömistään samalla itse tyytyen salaatinlehteen ja jogurttiin.

Kunnes valaistuin, että mitä vittua, kuka tämän kidutuksen on oikein keksinyt. Tämä ikuinen naisten keskinäinen taistelu miesten hyväksynnästä. Nuorena aineenvaihdunta toimii eikä sitä vielä täysin ymmärrä, että vain erittäin nuoret naiset soveltuvat kaiken ikäisten  miesten seuraan - monestakin syystä. Siksi ymmärrän kyllä nuoria kauniita naisia, jotka väittävät, ettei feminismiin ole aihetta. Mutta siperia opettaa vielä heitäkin.

Minä en osannut käsitellä mielessäni kokemaani seksuaalista häirintää, vaan hankin tahallani lisäkiloja suojellakseni itseäni miehiltä. Se toimi, liiankin hyvin. Mutta tein kohtalokkaan arviointivirheen. En päässytkään eroon miehistä. Nyt he huutelivat kadulla Kuole Läski ja Tapan Sinut Läski. Kerran pyörällä ajaessani tuntematon mies hyökkäsi kimppuuni ja huusi Tapan Sinut Läski.

Miesten ylivaltaa ei voi välttää missään. Ymmärsin sen, että olin epäonnistunut. Mutta laihduttaminen ei vanhempana enää olekaan niin yksinkertaista.

Koko elämäni olen ihmetellyt, että miksi miehet kohtelevat naisia tällä tavoin. Naisia, jotka ovat lahjoittaneet elämän heille. Huonompikin äiti on hoitanut hommansa aika hyvin, ovathan he säilyneet hengissä. Se ei ole itsestäänselvyys.

Joo joo tiedetään. Miehillä on vaikeaa. Maailma kaipaa muutosta monessa mielessä ja hyvä, että ihmiset alkavat tiedostaa sen. Niin naiset, miehet, nuoret, lapset kuin vanhuksetkin.

Tiedostavat ihmiset voivat rakentaa paremman maailman meille kaikille. Siksi toivoa on.

Herätä guru itsessäsi!

Katsoin tässä uuden hienon dokumenttielokuvan I am not your guru, 2016, aiheena amerikkalainen elämäntapakouluttaja ja ammattimotivoija Anthony Robbins, s. 1960 Kaliforniassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Tony_Robbins


Kuvaajat olivat päässeet seuraamaan maksullista monipäiväistä seminaaritapahtumaa.

Jokainen oli tullut paikalle muuttaakseen elämänsä paremmaksi HETKESSÄ. Tämä saatiin aikaiseksi panemalla itsensä peliin enemmän kuin täysillä, valtavalla yhteisenergialla, joukkovoimalla, rehellisyydellä ja tekemällä OIKEITA kysymyksiä.

Tony Robbins on käsittämättömän hyvä motivoija. Ihmisten rehellisyys oli todella koskettavaa ja joukon voima ilmiömäistä. Nämä ihmiset eivät tulleet etsimään rauhaa vaan INTOHIMOA. Samaa joukkovoimaa löytyy myös uskovaisten herätyskokouksissa tai rock/popkonserteissa. Suuri energialataus tekee mahdolliseksi sen, että "ihmeitä" voi oikeasti tapahtua.

Tosin, historiassa on pelottavia esimerkkejä joukkovoiman ja -energian pelottavammasta puolesta. Ja tätä pelottavaa energiaa on huolettavan paljon juuri tällä hetkellä planeetalla. Ihmisten tulisi ymmärtää se vaara. Mutta Happoradion sanoin: Ei historia meitä opeta ...

Minä kiinnostuin tästä herrasta vuonna 2000, kun sain lahjaksi hänen bestsellerkirjansa Awaken the Giant within. Kirja teki minuun uskomattoman vaikutuksen ja vaikka kirjassa oli 538 sivua, tein kiltisti kaikki sen harjoitukset.

Sain suurta apua kirjasta. Ehkä pitäisi käydä se läpi toistamiseen. Nyt.

Tärkein Tonyn opetus on mielestäni: Tee parempia kysymyksiä!

Se, joka kysyy kysymyksiä, ei voi välttyä vastauksilta.

Mutta uskallatko kohdata ne rehelliset vastaukset? Siihen tarvitaan paljon energiaa ja sen energisen tilan alkuun voit päästä vaikka pomppimalla tasajalkaa paikallasi kädet ilmassa.

Kun katselin Tony'a vuonna 2016, ajattelin sitä, että vuonna 2000 saamani kirja oli jo silloin vanha kirja (vuodelta 1991). Ja että hän oli tehnyt tuota työtä kaikki nämä vuodet ja still going strong. Kuinka monta elämää voi yksi ihminen pelastaa?

Lähdenkin tässä tekemään parempia kysymyksiä ja ne ovat luultavasti erilaisia kuin vuonna 2000 tekemäni.

Thanks Tony, again!

Kiitos elämä!

Vallanhimoiset ihmiset saavat kiksejä peleistään, jotka vahingoittavat tavallisen ihmisen elämää. Näin on aina ollut. Mutta voidaanko heitä syyttää siitä?

Syklit toistavat itseään kuin vuodenajat toisiaan. Olemmeko kaikki vain robotteja, jotka toistavat meihin istutettuja ohjelmia vähän niin kuin nämä jumalaisen kauniit kasvit, joita olen käynyt ihailemassa kesäkuussa 2016.