Voi taivahan talikynttilät!

Tänään on isäni Einon syntymäpäivä ja tuo oli yksi hänen käyttämistään kirosanoista. Kiroilun aiheita oli hänen elämässään monta. Eino olisi täyttänyt tänään 113 vuotta.

Eino syntyi 25.11.1904 Iisalmessa. 1911 perhe muutti Kajaaniin, hän oli silloin 7-vuotias. Isä rakensi tuulimyllyjä ja oli presidentti Urho Kekkosen isän kaveri. Äiti Sofia kuoli keuhkotautiin ja 1913 poika sai uuden kodin asianajaja Keravuoren perheessä Turussa, Naantalissa ja Loimaalla. Myöhemmin hän asui Kuopiossa ja vuodesta 1927 Äyräpäässä Karjalassa.

Eino meni naimisiin Amandan kanssa 1931. Yhdessä he hoitivat Mannersaaren kartanoa (tai mallitilaa) Äyräpäässä. Eino oli siis tilanhoitaja. Lapsia syntyi neljä ja sota syttyi 1939.

Perhe sai siirron Ingemarin kartanoon Poriin.

Eino haavoittui 1941 Laatokan pohjoispuolella Jaakkiman pitäjässä, oikea käsi sohjona.

Sitten perhe palasi Äyräpäähän. Siellä syntyi vielä yksi pieni tyttö, sotilaslentokoneiden kaarrellessa ilmassa. Tässä ote äitini muistelmista, sanaakaan en ole muuttanut:

"Meidän lähin naapurimme oli venäläisten sotavankien leiri. Väliä rakennuksilla oli n. 50 m. Olimme kuin samaa pihaa, mutta korkea piikkilanka-aita välissä. Pölläkkälän rautatieasema oli myös säilynyt, sinne oli 200 m. Oli siinä ehkä 10 vanhaa taloa lähistöllä, joita kukaan ei ollut viitsinyt polttaa. Ilmasuojelun miehet asuivat niissä. Yhtiön (Ahlström Oy) omistamia taloja oli muutama jäänyt torin varrelle, ne oli kunnostettu konttoriväelle.
Ne monet talolliset, jotka tulivat takaisin, saivat käyttää vankityövoimaa. Aina oli oltava mies vahtimassa, kun vangit olivat työssä. 20 oli erilaisissa töissä. Tervon mummo laittoi ruokaa vangeille. Alussa he söivät meidän eteisessä ja minä laitoin ruuan. He olivat tavallisia, kärsiviä, kotia ikävöiviä ihmisiä, joita kävi sääli. Annoin monta kertaa jotain ylimääräistä, heillä oli aina kova nälkä."

Lopullinen lähtö tuli 17.6.1944. Pitkä kävelymatka lehmineen Varkauteen alkoi.

1945 perhe muutti Joroisiin, missä Eino johti Ahlströmin turvetyömaata. Sinne suon laitaan Eino ja Amanda Esteri raivasivat pienen paratiisin. Sinne paratiisiin synnyin minä.

Sarjassamme Suomen sankareita. Jumala heitä siunatkoon. Suomi 100.

Suomen itsenäisyyspäivä on 6.12.2017. Suomi sata vuotta.

Todella upeeta

Lokakuu on messujen kuukausi, joka tuo iloa ja piristystä syksyn pimeyteen. Siellä voi ihminen toteuttaa laumaviettiään.

14.10.2017 kävin Hengen ja Tiedon messuilla kuuntelemassa Dr. Sam Osmanagich'in luentoa -Pyramids around the World & Bosnian Pyramid Healing Energy/Maailman Pyramidiverkko ja Bosnian Pyramidien Parantava Energia

https://www.youtube.com/watch?v=1wY80eUEp4U

Tykkäsin.

Kirjamessuilla 26.-29.10.2017 Helsingissä

oli todella valtavasti väkeä.

 Kirja ei ole todellakaan kuollut, se kyllä tuli selväksi. Tarjontaa on vain niin valtavasti, ettei kaikille kirjoille vaan riitä lukijoita. Kirjafriikilläkin on rajansa.


 Maailmanlaajuinen Me too -kampanja oli myös yksi lokakuun puheenaiheista.
Lopulta naiset alkavat ymmärtää, ettei mitä tahansa tarvitse sietää. Joukkovoima saattaa auttaa tässä vaikeassa asiassa. Toivon vain, ettei lyötäisi taas yli.
Feministinä olen halunnut ihmisten kiinnittävän huomiota miesten naisia kohtaan harjoittamaan vallankäyttöön ja väkivaltaan. Mutta pieni flirtti piristää miesten ja naisten yhteiselämää, sitä en todellakaan haluaisi poistaa elämästä. Eläköön hormonit!

Sitten oli vielä tapaus Ideologinen Työtön Ossi Nyman.

Ossi Nyman provosoi yhteiskuntaa kertomalla, ettei edes halua töihin. Noh, häneltä uhattiin viedä tuet. Ylilyönti, taas.

Mitä väliä, kun töitä ei vaan riitä kaikille. Työttömien syyllistäminen on ihmisoikeusrikos, siitä olen samaa mieltä.  Ongelman ydin ei ole työttömässä, sen tietää jokainen täysjärkinen kansalainen.

Televisiosta tulee aika paljon skeidaa, koska julkisuuden henkilöillä tulee olla töitä. En aio kritisoida näitä ohjelmia, koska voinhan valita mitä katson.
Sitäpaitsi, joskus on terveellistä katsoa myös sitä, mistä ei pidä. Minulla oli vuosia maksullisia elokuvakanavia ja usein tuntui, ettei löydy mitään kiinnostavaa. Sitten aloin vain katsella B-luokan elokuviksi luokiteltuja taideteoksia ja sain monia hauskoja Ahaa-elämyksiä ja uusia fanituksen kohteita. Suosittelen. Voi avartaa maailmankuvaa kummasti.

Tässä kuussa oli kuitenkin kaksi ohjelmaa, joita todella rakastan ja joiden tekijöitä (koko tuotantoa) vilpittömästi ihailen. Nimittäin Vain Elämää ja Tähdet Tähdet. Suuri kiitos noille kivoille ja taitaville ihmisille. Arvostan.

Hauska tv-kokemus oli myös, kun aloitin vahingossa katsomaan Onnenarpa ja Tiedä ja Voita -ohjelmia. Jäin katsomaan ja kyllä nauratti Jannen ja Idan puheet. Erikoisesti Idan blondijutut naurattivat ja tarinoita riitti. Silikonirinnat olivat kauniit  (kyllä, olen feministi) ja miehet katselivat ja soittelivat.  So what? Ja kyllä mummotkin pelasivat. Mitäs pahaa siinä taas on? Googletin ja löysin kaikenlaista kritiikkiä ja paheksuntaa. Minusta Janne ja Ida suorittavat sosiaalista työtä ja tekevät sen hyvin. Terkkuja heille.

Ja nyt vaan odotellaan, kun presidenttishow on jo alkanut.

Enemmän kuin presidenttiehdokkaita seuraan median puolueellisuutta ja kansan manipulointia. Kyllä suomalaisetkin toimittajat osaavat.

Viel Spass!

Avoin kirje jumalasta seuraavalle

Sori, en aio kumartaa sinua, olethan VAIN jumalasta SEURAAVA.

Sitäpaitsi, sinulla on liiaksi kilpailijoita. Näinä päivinä ei tahdo muihin törmätäkään kuin jumalasta seuraaviin.

Jumalasta seuraavalle on tyypillistä, että hän haluaisi rajoittaa muiden sanan- ym. vapauksia samalla kun itsellä on rajaton vapaus ihan mihin tahansa.

Vaikka teillä on kosolti kilpailijoita kaikkialla, ihmeen hyvin te kuitenkin onnistutte keräämään lahkonne kokoon ja johan opetatte lapsennekin vihaamaan muita lahkoja. Sillä kasvatusta pitää olla. Ja kun viha vallitsee, KAIKKI keinot ovat sallittuja.

Ei kiitos, en halua olla lahkonne kanssa missään tekemisissä. Sitten kun opettelette keskustelemaan, saatan HARKITA asiaa.

Kaikki maailman kusitolpat ...

Kaikki maailman kusitolpat liittykää yhteen!

Nuorena en tiennyt mitä rasismi on. Olin kuullut paljon tarinoita ihmisten julmuudesta, mutta henkilökohtaisia kokemuksia ei ollut. Olin ulospäin suuntautunut elämästä kiinnostunut nuori ihminen. Luulen, että suurin osa ihmisistä alussa on.

Vähitellen työelämässä ilmeni, että erikoisesti vakituisessa työsuhteessa vakavaraisessa yrityksessä työskentelevät elämäänsä pitkästyneet ihmiset kohdistivat turhaantumisen tunteensa kaikenlaisiin valtataisteluihin. Aina oli meneillään vähintään yhden työtoverin (tai johtajan) ulossavustaminen. Se kuului kulttuuriin, se oli sitä kuuluisaa yhteisöllisyyttä ja sitä oli aika vastenmielistä katsella sivusta.

Minä en ollut koskaan koulu- tai työpaikkakiusattu, enkä itse kiusannut ketään. Silti näin jälkikäteen kummastuttaa alhainen tietoisuustasoni, sillä minulle ei tullut mieleenkään lähteä puolustamaan kiusattua. Miksi ei? Todella alhaista. Olin oikeasti tyhmä, vaikka älykkyystesteistä sainkin hyviä tuloksia. Mielessäni kyllä ihmettelin, että mikä helvetti näitä ihmisiä vaivaa.

Sitten näin dokumentin Alaskan susista. Olen aina rakastanut susia, en tiedä miksi. Sudet olivat valkoisia ja yksi musta susi oli syntynyt laumaan. Juttu eteni tyypillisenä musta lammas -tarinana. Mustan suden syrjintä ja vaino oli kamalaa katsottavaa. Lopulta se lähti laumasta ja siitä tuli ns. yksinäinen susi. Sen liikkeitä seurattiin ja jonkun ajan kuluttua se löysi kumppanin. Sitten se perusti oman lauman ja sen pituinen se. Onnellinen loppu.

Jotenkin tuo dokumentti teki minuun syvän vaikutuksen, enkä ole koskaan unohtanut sitä. Koska minulle se oli tarina ihmisistä.

Elämä on tuonut eteeni satoja tuollaisia tarinoita ja jotenkin näyttää siltä, että tuo erilaisuuden syrjintä on koodattu niin eläimiin kuin ihmisiinkin.

Surullista, että moderni ihminen ei pysty parempaan.

Aina on jonkun ihmisen uhrauduttava kusitolpaksi, jolta kaikki ihmisoikeudet evätään. Yhteinen inho ja viha yhdistää ja näin tehdään ihmiset onnellisiksi ja puhaltamaan yhteen hiileen.

Kuinka äärettömän alkukantaista Luomakunnan Kruunulta. Etkö jumankauta pysty parempaan??!!!

On kaksi tilannetta, joissa ihmiset kuitenkin pystyvät parempaan: suuressa hädässä ja silloin kun he ovat löytäneet jotain oikeasti kiinnostavaa.

Ratkaisu on siis tehdä sitä, mikä oikeasti kiinnostaa.

We are ready for any unforeseen event that may or may not occur.

Suomi 100

Sata vuotta on aika, jonka yksittäinen ihminen kykenee hahmottamaan, koska perhe.

Perheeni historiaan liittyy koko itsenäisen Suomen historia.
http://www.simplesite.com/sirkkahalmetoja

 Ja itsenäisen Suomen historia kertoo taasen ihmisyydestä sen kaikkine sävyineen: ihmisen luovuus, äly, rakkaus, kestävyys, sisu ja sitkeys ja toisaalla käsittämätön julmuus ja suorastaan sadismia muistuttava epäoikeudenmukaisuus.

Tätä kaikkea Suomi on.

Joillakin on juhlaan aihetta. Toisilla taas ei.

SuomiAreenalla Porissa 10.-14.7.2017 tapasivat ihmiset, joilla on aihetta juhlaan omissa kuplissaan. Heillähän oli oikein hauskaa yhdessä ja suon heille sen.

Luuserit ja ex-onnelliset kansalaiset seisoskelevat leipäjonoissa tai makaavat sairaalassa/haudassa.

Valitettavasti tämäkin kuvastaa vain ihmisyyttä yleisesti.

Näin on aina ollut ihmiskunnan historiassa eikä mikään näytä muuttuvan.

Koko planeetan stoori on kuin kohtaus Päiväni murmelina -elokuvasta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Groundhog_Day_(film)

If we don´t change direction soon, we'll end up where we're going.

Missä leijona?

Jälleen kesä. Eikä mitään tapahdu. Edes Ruokolahden leijonaa ei ole näkynyt.

Mutta aina on olemassa sote, alkoholi, perussuomalaiset, kakka, pissa ja pieru. Sellaista päivää ei olekaan, etteikö näistä voisi keskustella Suomessa. Ainakin, jos uskoo mediaa.

Katselin Yleltä dokumenttia Minun Ruotsini. Siinä haastateltiin maahanmuuttajanuoria, jotka eivät näe mitään toivoa elämässään.

Siinä yritettiin selvittää, mistä kumpuaa nuorten miesten viha ja voiko siitä päästä yli. Selväksi tuli, että jollei ihmisiä hyväksytä osaksi yhteiskuntaa eikä heille anneta edes toivoa paremmasta, niin mitä menetettävää heillä enää on.

Siinä on päättäjille pohdittavaa. Pelottelu ei johda mihinkään. Tarvitaan EDES toivoa.

Aikamiljonäärit hologrammissa?

Mitä enemmän informoin itseäni internetissä, sitä vähemmän sanomista minulla enää on.

Ollessani vielä aikamiljonääri uskoin niin monen muunkin tavoin voivani parantaa maailmaa.

Maailma kylässä -festivaaleilla 27.5.-28.5. kävi todennäköisesti lukuisia ihmisiä, jotka edelleen uskovat voivansa tehdä niin. Ja se on hyvä asia. Tietysti.

Presidentti Mauno Koiviston, 93-v., hautajaiset helatorstaina olivat ansaitusti juhlavat ja liikuttavat.

Minun elämääni hän vaikutti paljon. Omistan asiakirjan, jonka Mauno Koivisto on omakätisesti allekirjoittanut ja antanut näin minulle ja tyttärelleni Suomen kansalaisuuden 1983. Se helpotti elämäämme kovasti. Siitä kiitän vielä kerran sinne pilven reunalle. Kaikkea hyvää toivon sinne.

Hanami-juhla kirsikkapuistossa Helsingissä.
Paljon japanilaisia ja heidän ystäviään. Tai muuten vain piknikväkeä.

Kirsikkapuisto on jumalaisen kaunis vain lyhyen ajan. Joka vuosi puut muistavat kukkia samaan aikaan. Hyvin ohjelmoituja ovat.

Jos kirsikkapuut ovat hyvin ohjelmoituja, monet uskovat myös koko elämämme olevan vain hologrammi ja tietokonesimulaatio. Jos näin on eikä elämäntarkoitus olekaan 42 kuten minulle on opetettu, saattaa asioiden tärkeysjärjestys muuttua huomattavasti.