lauantai 9. tammikuuta 2010

Hitot siitä


Tämä kirjoitus on peräisin ajatuksista, joiden innostajana toimi joulupukilta saamani kirja Fuck it - the ultimate spiritual way by John C. Parkin.

Sanoa Fuck it on tavallaan anarkiaa. Se on kuin näyttäisi keskisormea yhteiskunnan luutuneille "hyville" tavoille. Eikä niin olisi voinut tehdä vielä 20 vuotta sitten.

Kirjoittaja suosittelee kirjan lukemisen jälkeen välittömästi kertomaan toisille, kuinka pidin kirjasta. Näin hankin itselleni hyvää karmaa, autan toisia ja - ennen kaikkea - kirjoittajaa rakentamaan taloaan.

Kun asiat, jotka ovat olleet aiemmin merkityksellisiä, alkavat aiheuttaa meille liikaa harmia ja tuskaa, on aika sanoa Fuck it - vitut siitä - ja tehdä sen sijaan jotain miellyttävämpää.

Ongelmana on usein se, että elämämme on liian merkityksellistä, mikä on sinänsä jo kosminen vitsi. Elämällä tulee olla tarkoitus ja meidän tulee tehdä tarkoituksellisia asioita. Tulee varoa merkityksetöntä elämää. Vitsi, vitsi.

Janoatko henkisyyttä ja maailman rauhaa? Enää sinun ei tarvitse kulkea tietä, jota useimmat gurut ovat kulkeneet: tuhoa elämäsi - hitot siitä - herää. Nyt voit sanoa hitot siitä jo ennen kuin olet tuhonnut elämäsi! Kuulostaako houkuttelevalta?

- Jos olet hämmentynyt ja vihainen, se on henkistä.
- Jos olet mustasukkainen, se on henkistä.
- Jos olet nälkäinen, se on henkistä.
- Jos haluat omistaa Porschen, se on henkistä.
- Jos haluat kuristaa pomosi, se on henkistä.

Mikään ei ole ei-henkistä. On mahdotonta olla olematta henkinen.

Have a nice life!

tiistai 17. marraskuuta 2009

Ihmisten puolue



Vastakkainasettelun aika on ohi. Jos ihmiset vähänkään ymmärtävät maailmaa, ei äärivasemmistoa tai äärioikeistoa voi olla. Jos vähänkään tajutaan asioita, on puolueen ajateltava koko ihmiskuntaa. Toki pienempiä tavoitteita saa ja pitääkin olla, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa ihmiskunnan hyvinvoinnin kanssa.

Nykyisin ihmisen taustalla ei ole enää kovin paljon tekemistä hänen nykyajattelunsa kanssa. Elämme niin ristiriitaisessa maailmassa.

Minä olen rutiköyhä. Silti minusta on ok ja ihan kivaa, jos jollakulla toisella on paljon varallisuutta. Varsinkin, jos se on hankittu suht eettisin keinoin.

Vastustan ehdottomasti hikipajoja ja muuta ihmisorjakauppaa, mutta en todellakaan halua, että näiltä ihmisiltä vietäisiin elinkeino pois ilman varasuunnitelmaa. Sehän olisi kuolemantuomio heille ja heidän perheilleen.

Vastustan joidenkin ylikansallisten yritysten harjoittamaa sokeaa ja vastuutonta voitontavoittelua, mutta en todellakaan vastusta globalisaatiota sinänsä, kansainvälisyyttä tai liike-elämää yleensä. Varsinkin yrittäjyyttä tulee tukea monin eri tavoin, sillä se on hyvinvoinnin tae. Mutta jos/kun yrittäjä epäonnistuu, hänen olisi ehdottomasti saatava toinen mahdollisuus (kuten muidenkin ihmisten). Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. Näin vain elämässä on. Jos olet delegoinut vastuusi toisaalle (ja elät jonkun siivellä) sattuu vähemmän, mutta kaikki eivät vain voi tehdä niin ja kyllä siinäkin tapauksessa on viisasta kannustaa rahapuutaan.

Kannatan tuuli-,vesi- ja aurinkovoimaa, mutta myöntää täytyy, näin internetin käyttäjänä, että puhdasta energiaa tarvitaan. Ja paljon. Jos parempaa vaihtoehtoa ei vielä ole, on atomienergia aika puhdasta energiaa, pakko tällaisenkin viherpiipertäjän on se myöntää.

Kannatan sananvapautta, mutta onko oikein, että esim. media saa harrastaa kiusaamista, kun sitä yritetään poistaa kouluista ja työpaikoilta? No ei kyllä ole. Ja on ihan turhaa sanoa, että voihan asianomistaja vetää kiusaajan oikeuteen. Tavallisella ihmisellä ei moiseen ole aikaa eikä rahaa. Maineen (ja siten usein koko elämän) tuhoaminen maksaa vain muutaman tonnin kiusaajalle ja jutut kestävät vuosia. Tämän media tietää ja jäljet näkyvät yhteiskunnassa. Näin syrjäytetään tietoisesti ihmisiä yhteiskunnassa ja sen saavat veronmaksajat kustantaa.

Ylessä (Enbuske) väitetään, että ihmisten mielipiteillä ei ole väliä. Siltä se usein näyttää ja vallassa olevat tahtovat uskoa siihen. Mutta historiaa tuntevat tietävät, että näin ei ole. Loppupeleissä. Lukekaa historiaa pojat!

Ja terveisiä vaan Finnairin omaa napaansa tuijottaville lentäjille.

Huoh. Ei muuta tällä kertaa.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Elämä on sairaus




Karmaisevan hauskaa halloweenia kaikille!
(Muista, että kauhusta nauttiminen on vähän sairasta.)

On se vaan niin metkaa.

Oletko kiinnostunut musiikista tai teetkö sitä peräti elääksesi? Noh, se on vain osoitus mielesi ongelmista ja siitä, että et saa muuten ilmaistua itseäsi toisille. Hyvä, kun rassukka kykenet edes tuohon.

Tanssitko? Jos olet mies, niin seksuaalinen suuntautumisesi kyllä tiedetään ja yrität vain hyppiä tuskasi ulos, kun et muuhunkaan pysty. Good for you.

Jos olet nainen, niin taattu jakorasia olet. Parasta olisi, jos avautuisit meille ja kertoisit rehellisesti tekosesi Totuuden hetki -tyyliin. Se auttaisi sinua varmasti.

Ai että oletkin klassinen tanssijatar? Noh, sitten olet neuroottinen anorektikko. Hoitoa löytyy kyllä sinullekin.

Kuvataiteilijoista ja kirjailijoista ei kannata edes puhua. Jo vuosisatoja on tiedetty heidän olevan kajahtaneita kuten näyttelijätkin. Ainoita täysjärkisiä SAATTAVAT olla ohjaajat. Hehän sentään pompottavat näyttelijöitä.

Ai niin. Ja jumalaan uskovat hihhulit ovat kahjoja kans.

Poliitikot ovat tunteettomia narsisteja, vaarallisia siis. Heitä ei voida vielä hoitaa, mutta keinoja etsitään.

Ekonomisteista, poliiseista, armeijasta, lakimiehistä ja lääkäreistä en uskalla sanoa mitään, mutta arvaatte/tiedätte varmaan itsekin, mistä on kyse.

Niin. Ja sitten on puutarha. Pidätkö puista, kukista ja kasveista tai onko sinulla peräti puutarha? Terapiaa sairaalle mielelle sekin tai vaihtoehtoisesti terapeuttista työtä esim vangeille.

Perusduunarit ovat taasen fyysisesti sairaita ja lopussa. Aika sairasta sekin, miksi he suostuvat tuollaiseen kohtuuttomaan hyväksikäyttöön? Mikä on päässä vikana?

Siis mitä jää jäljelle: TOIMITTAJAT JA TUTKIJAT. Tietysti.

Mutta kivaahan se on, kun ollaan kaikki niin hiton sairaita. Kyttäämistä, hoitamista ja muuta kiintoisaa tekemistä riittää yllin kyllin kaikille.

Kuvitelkaa, jos nuoruudenhaaveeni maailmasta ilman sotaa, rikollisuutta ja sairautta olisi toteutunut. Mitä ihmettä me kaikki nyt tekisimme?

Miettikääpä hetki sitä. Mitä tehdään sitten, kun kaikki voivat hyvin? Sitä ajatusta kannattaa tutkia lähemmin. Joskus se voi toteutua. Kaikesta huolimatta.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

White trash ja tempputyöllistäminen



Ennen oli koulutus, koulutus ja koulutus.

Nyt on tilastot, tilastot ja tilastot.

Mikään maailmassa ei ole niin tärkeää kuin tilastot. Eihän siinä sinänsä mitään uutta ole, että käyrät paperilla tai näyttöpäätteellä ovat kauneinta maailmassa - olen itsekin kuulunut samaan jengiin - mutta NYT EI MILLÄÄN MUULLA OLE ENÄÄ MITÄÄN VÄLIÄ. Siinä on ero, haloooo.

Globaalit tilastot pitää olla kunnossa. Muuten ei kunnian kukko laula ja eihän se laulakaan. Ironista kyllä: Suomi, joka pöyhkeili kilpailukyvyllään ja korruptoimattomuudellaan, onkin todellisuudessa paljastunut olevansa näissä asioissa pohjalla. Eikä kenenkään toisen tarvinnut sitä paljastusta heidän puolestaan tehdä. Ihan itse sen tekivät. Totuus kun tulee esiin aina ennemmin tai myöhemmin ihan ilman valheenpaljastuslaitettakin.

Mutta so what? Ihmisiähän me kaikki ollaan ja erehtyminen on inhimillistä jne. Tempputyöllistämisen traumasta on päästävä irti. Mitä siitä, että sinua, parin loppututkinnon suorittanutta ja/tai pitkän työkokemuksen omaavaa, heitellään heittopussina pätkätyöstä markkinatuelle ja sieltä taasen pätkätyöhön. Saathan työstäsi sentään 8 euroa per päivä! Eikö se muka riitä?

Etkö tiedä, että työ on kutsumustehtävä eikä siitä todellakaan kuulu maksaa RAHALLA. Teidän korvauksenne on paljon korkeammalla henkisellä tasolla, ihan toista kuin esim. paperityöläisten tai optiojohtajien tulot, jotka ovat säälittävästi vain materiaa.

Hei, teillä on ilo palvella kanssaihmisiänne ja tilastoja! Te olette arvokkaita! Ilon kautta, sisaret ja veljet! Muistakaa tämä.

Ai niin. Melkein unohdin avioerot. Oliko se niin, että niissä Suomi oli peräti paras, tai ainakin hopealla tai pronssilla. Siihenkin syy löytyy White trash/tempputyöllistämistraumasta.

Jos elät 400:n euron tuella, et tietenkään kykene elämään sillä kunnolla. Sekin tuki otetaan sinulta kuitenkin pois, jos olet naimisissa työssäkäyvän henkilön kanssa. Noh, mitä tästä seuraa? Avioeroja tietenkin. Avioliiton ylellisyyteen ei köyhällä ole varaa.

Ehdotankin uutta tv-formaattia: Tempputyöllistetylle morsian/sulhanen.

torstai 3. syyskuuta 2009

Facebook on out!



Nokia kertoi siis suunnitelmistaan liittoutua sosiaalisen median ja mm. Facebookin kanssa. Hienoa.

Huomenta Suomen naisjuontaja esitti kuitenkin kysymyksen, että mitä jos kahden vuoden kuluttua Facebookissa ei ole enää kuin vanhoja naisia (lue mummoja).

Eikö ihmisten pelottelulla ole enää mitään rajaa?! Voiko olla pelottavampaa kuin vanhat naiset. He kävelevät kadulla, käyvät kaupassa ja avaavat joskus jopa suunsa. Nyt heitä löytyy jo Facebookistakin!

Olipa kerran aika, jolloin vanhat naiset eivät tienneet mitään internetistä. Kuka kertoi heille?!!!!

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Aukko CV:ssä!



Luin viime viikolla työnantajille kohdistetusta mielipidekyselystä, jonka lopputuloksena oli, että työnantajat eivät yleisesti halua palkata henkilöä, jolla on aukko CV:ssä.

Jokainen sekunti elämästäsi tulee olla dokumentoituna ja jonkun kontrollin alaisena, muuten olet epähenkilö. Onhan se asenne tuokin. Tahmean jäykkä ja typeräkin, mielestäni, mutta kukapa mielipidettäni kysyisikään.

Pelkäävätkö työnantajat, että jos ihminen on avartanut maailmankuvaansa tekemällä välillä jotain aivan muuta, se vaarantaisi heidän auktoriteettiasemaansa ja uskottavuuttaan? Tosin, niinhän se tekeekin. Mitä enemmän ymmärrät asioita, sitä vähemmän fuulausta siedät.

MUTTA!

Jos halutaan rakentaa yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä ja haetaan hauskaa sekä luovaa ilmapiiriä, jossa fiksut suomalaiset voivat kehittää kykyjään ja lahjojaan. Ilmapiiriä, jossa työnantaja on ystävä ja yrityksen menestys sekä hyvä tulos kaikkien yhteinen kunnia-asia. Ilmapiiriä, jossa ihmiset viihtyvät työssään pitkälle eläkeikään asti, niin vähän piponlöyhennystä kaivataan ja tarvitaan, kiitos.

Jätin tässä käsittelemättä sellaiset tapaukset, joissa ihminen on ollut välillä poissa työelämästä jonkun sairauden vuoksi - he eivät tule lainkaan kysymykseen, vaan menevät suoraan mappi Ö:hön. HALOOOOO!

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Minä otan vastuun!



Huolestuttaako sinua

- globaali taantuma ja pörssiromahdus
- Suomen metsäteollisuuden tila
- Suomen metalliteollisuuden tila
- vanhusten tila
- lasten ja nuorten tila
- pätkätyöläisten tila
- työttömien tila
- ylivelkaantuneiden tila
- planeetan ilmaston tila
- jne. jne. jne. jne.

Ei enää huolta. Minä otan vastuun!

Ai että olenko hullu? En toki. Sovellan vain liiketaloudessa ja yhteiskunnassa yleisesti käytössä olevia oppeja ja normeja. Joku sanoo vain ottavansa vastuun ja asia on sillä selvä.

Pelastaako se yrityksen tai kaupungin? Antaako se työttömälle työpaikan, vanhukselle avun, lapselle tai nuorelle tulevaisuuden? Eipä tietenkään.

Vastuu on vain sana. Se on vain sana, jonka voit katsoa sanakirjasta.