Yhteiskuntaruumis ja parviäly. Kaksi sanaa, jotka ovat minulle suhteellisen uusia ja joihin suhtaudun erittäin ristiriitaisesti.
Yksilönvapaus on ollut minulle aina kaikki kaikessa, tosin toisten hyvinvoinnin huomioon ottaen.
Nyt on kuitenkin globaali maailma selvästi ja lopullisesti muuttumassa siihen dystooppiseen maailmaan, josta 1984 ja Huxleyn Brave New World varoittivat.
HBO:n uusi sarja Brave New World toi tämän kaiken mieleeni ja olin tunnistavinani näiden maailmojen ja Pohjoismaiden hämmästyttävä yhteläisyys. Aika pitkälle on jo päästy dystopiassa. Tuossa maailmassa yksityisyyden toivominen on antisosiaalista ja itsekästä. Pillereillä pidetään onnellisuutta yllä ja kaikki on julkista.
Me suuret ikäluokat emme sovellu tuohon maailmaan. Siksi ymmärrän hyvin, että meidän poistumistamme odotetaan innolla. Lapset kun sopeutuvat vaikka mihin, koska eivät muusta tiedä.
Kertoo elämästäni ja mielipiteistäni suhteessa elämään Suomessa ja tällä planeetalla yleisesti
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hullu maailma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hullu maailma. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 29. heinäkuuta 2020
Yhteiskuntaruumis
Tunnisteet:
1984,
Brave New World,
dystopia,
globaalisuus,
hullu maailma,
onnellisuus,
parviäly,
pilleri,
pohjoismaat,
suuret ikäluokat,
uljas uusi maailma,
yhteiskunta,
yhteiskuntaruumis,
yksilönvapaus
keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Bachelor Suomi - APUVA!
Minä olen feministi. En kuitenkaan äänestä Feministinen puolue:tta, koska inhoan naisia. Muistin sen juuri, kun katsoin Neloselta Bachelor Suomi -ohjelmaa.
Kyllä käy sääliksi Tuomasta, mutta mitäs meni tyhmyyttään mukaan ohjelmaan. Ei taida Tuomas olla penalin terävin kynä, vaikka lentokapteeni onkin.
Lentokapteeneillakin on heikkoutensa, sen olen tiennyt jo pidemmän aikaa. Muistan, kuinka perheemme asui Ranskassa aluksi lentokentän lähistöllä olevassa hotellissa. Pilotit ja lentoemännät juhlivat yhdessä myöhään yöhön. Aamuisin näin monta kertaa kuinka lentokapteeni oli lähdössä töihin. Hän joi vahvaa kahvia ja puisteli välillä päätään. Montakohan promillea mahtoi olla pilotilla veressään. Ei, todisteita minulla ei ole, tämä on vain tällaista puskasta huutelua. Ikiomaa analyysiani maailmasta.
Mutta takaisiin naisiin. Rähjääviin, yhteistyökyvyttömiin, kyräileviin, selkään puukottaviin naisiin. Kamalia otuksia.
Feministinä syytän tästä miehiä. Vuosituhansia me naisraukat olemme joutuneet taistelemaan miesten suosiosta muita narttuja vastaan. Oma ja lastemme elämä oli riippuvainen siitä. Miesten luoma yhteiskunta toimi siten.
Sotaisat miehet ja narttuilevat naiset.
Ei ihme, jos alienit ei tykkää meistä.
Kyllä käy sääliksi Tuomasta, mutta mitäs meni tyhmyyttään mukaan ohjelmaan. Ei taida Tuomas olla penalin terävin kynä, vaikka lentokapteeni onkin.
Lentokapteeneillakin on heikkoutensa, sen olen tiennyt jo pidemmän aikaa. Muistan, kuinka perheemme asui Ranskassa aluksi lentokentän lähistöllä olevassa hotellissa. Pilotit ja lentoemännät juhlivat yhdessä myöhään yöhön. Aamuisin näin monta kertaa kuinka lentokapteeni oli lähdössä töihin. Hän joi vahvaa kahvia ja puisteli välillä päätään. Montakohan promillea mahtoi olla pilotilla veressään. Ei, todisteita minulla ei ole, tämä on vain tällaista puskasta huutelua. Ikiomaa analyysiani maailmasta.
Mutta takaisiin naisiin. Rähjääviin, yhteistyökyvyttömiin, kyräileviin, selkään puukottaviin naisiin. Kamalia otuksia.
Feministinä syytän tästä miehiä. Vuosituhansia me naisraukat olemme joutuneet taistelemaan miesten suosiosta muita narttuja vastaan. Oma ja lastemme elämä oli riippuvainen siitä. Miesten luoma yhteiskunta toimi siten.
Sotaisat miehet ja narttuilevat naiset.
Ei ihme, jos alienit ei tykkää meistä.
maanantai 30. toukokuuta 2016
Suvaitsemattomat kyläläiset?
Käväisin tässä Maailma kylässä -festivaalilla stadissa, koska kannatan ehdottomasti seuraavia kehityksen tavoitteita:
Tykkäsin kovasti esim. näistä tyypeistä:
http://www.globalmusic.fi/fi/es-ow-and-ridial-band
Mutta silti.
Kiertelin ständeillä ristiriitaisin tuntein. Ja luulenpa, etten ollut ainut. Joskus tuntuu siltä, että länsieurooppalaiset, jotka ovat saaneet aikaan niin paljon kärsimystä kehitysmaissa, haluavat auttaa juuri sen verran, että pääsevät riistämään heitä vielä vähän enemmän.
Ihminen on vaan sellainen otus.
Koko elämäni ajan olen yrittänyt ottaa asioista selvää ja ymmärtää, miksi ihminen on niin ristiriitainen olio. En ole löytänyt vastausta, enkä ole huomannut muidenkaan löytäneen uskottavia vastauksia kysymykseen. Ihmisen kehitystaso ei vain riitä siihen.
Mutta hei!
Kevät tuli!
Tervetuloa kesä! Jälleen kerran.
- Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
- Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
- Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
- Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
- Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia.
- Varmistaa puhtaan veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
- Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.
- Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, tuottavaa työllisyyttä ja säällisiä työpaikkoja.
- Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.
- Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
- Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.
- Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
- Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
- Suojella meriä ja merten tarjoamia luonnonvaroja sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
- Suojella ja palauttaa ennalleen maaekosysteemejä ja pysäyttää maaperän köyhtyminen.
- Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia, taata kaikille oikeuspalvelut jne.
- Vahvistaa kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.
Tykkäsin kovasti esim. näistä tyypeistä:
http://www.globalmusic.fi/fi/es-ow-and-ridial-band
Mutta silti.
Kiertelin ständeillä ristiriitaisin tuntein. Ja luulenpa, etten ollut ainut. Joskus tuntuu siltä, että länsieurooppalaiset, jotka ovat saaneet aikaan niin paljon kärsimystä kehitysmaissa, haluavat auttaa juuri sen verran, että pääsevät riistämään heitä vielä vähän enemmän.
Ihminen on vaan sellainen otus.
Koko elämäni ajan olen yrittänyt ottaa asioista selvää ja ymmärtää, miksi ihminen on niin ristiriitainen olio. En ole löytänyt vastausta, enkä ole huomannut muidenkaan löytäneen uskottavia vastauksia kysymykseen. Ihmisen kehitystaso ei vain riitä siihen.
Mutta hei!
Kevät tuli!
Tervetuloa kesä! Jälleen kerran.
lauantai 30. marraskuuta 2013
Piirrän symbolin
Piirrän symbolin, vaikka en tarkalleen tiedä, mitä se kullekin merkitsee.Sen tehtyäni saatan olla vaarassa. Viivojen suunnan perusteella minut voidaan leimata natsiksi, juutalaiseksi, kristityksi, arabiksi, vapaamuurariksi, moottoripyöräjengiläiseksi, saatananpalvojaksi, skientologiksi yms. Tai muuten vain hulluksi.
Viimeinen vitsi oli se, että joulutortut pitäisi kieltää, koska ne muistuttavat hakaristiä (mitä ne todella tekevät).
Globalisaation ja näennäisen sananvapauden piti yhdentää ihmisiä, mutta nykytodellisuus on päinvastainen. Nyt et voi pikkusormeasikaan liikauttaa ilman että se ei loukkaisi jotakuta ja ettet joutuisi viranomaisten analysoimaksi.
Haluaisinkin olla kärpäsenä katossa, kun ihmisiä analysoidaan. Voisin lyödä vaikka euron vetoa, että stereotypiat vellovat, koska se on niin helppoa. Ei tarvitse päätään vaivata ja pääsee pian töistä kotiin. Mitä näille eri laatikkoihin sullotuille ihmisille tapahtuu - who cares.
Onko siis ihme, että niin monet haluaisivat karistaa tämän Maan pölyt jaloistaan ja unelmoivat vähän toisenlaisesta planeetasta.
Symbolit ovat mielenkiintoisia, koska ne perustuvat geometrisiin energiapyörteisiin, jotka luovat muotoja Maan pinnalla. On olemassa jopa geometriaan pohjautuva kvanttifysiikan malli, joka hyväksytyksi tultuaan mullistaisi käsityksiämme maailmankaikkeudesta.
Voihan olla, että hymyni hyytyy joku päivä, kun esim. Lady Gagan symboleilla leikkiminen paljastuisikin ihan oikeasti tarkoitukselliseksi aivopesuksi, kuten niin monella internetin sivustolla väitetään.
Minusta se on vain hauskaa provosointia ja tiukkapipojen tarkoituksellista ärsyttämistä, mikä näyttää toimivan - ainakin taloudellisesti. Mutta ehkä en ole vieläkään oppinut pahasta (?) maailmasta riittävästi.
Sen vain tiedän, että geometrian muodostamalle pohjalle muodostuvat kukat ja lumikiteet ovat äärimmäisen kauniita eivätkä lainkaan pelottavia.
HALDANEN LAKI:
Maailmankaikkeus ei ole vain omituisempi kuin luulemme, se on omituisempi kuin osaamme kuvitella.
Näin on.
maanantai 30. syyskuuta 2013
Diagnoosi: ruma
Transhumanismin voittokulku jatkuu.
Niinpä MUIDEN MIELESTÄ ruma ihminen on myös paha ja vaarallinen.
Koska diagnoosi on suhteellisen uusi (eikä ehkä ihan virallinenkaan - vielä), ei siihen ole saatavilla pysyvää parannuskeinoa.
Toistaiseksi käytetään - hyväksi koettua - henkilön täydellistä lannistamista perinteisen median ja sosiaalisen median keinoin kunnes ruma ihminen itsekin ymmärtää olevansa häiriöksi ympäristössään ja pysyy poissa niin paljon kuin mahdollista.
Oireita tälle uudelle sairaudelle ovat esim.:
- ei käytä ripsien pidennystä (eikä tekokynsiä)
- ei käy salilla
- ei ole käynyt kauneusleikkauksessa
- on tehnyt kaikki nuo yllä mainitut arveluttavin seurauksin
- ajattelee vääriä ajatuksia
- ei ajattele lainkaan
- kuuntelee vääränlaista musiikkia
- huono elokuvamaku
- kieltäytyy ostamasta/lukemasta oikeanlaisia kirjoja
- vääränlainen huumorintaju
- jakaa söpöjä kissavideoita tai vaihtoehtoisesti dokumentteja eläinten teurastuksesta facebookissa
- vääränlaisia ystäviä tai ei ystäviä lainkaan
- on usein lihava
Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta olkoon nyt.
Ruma ihminenhän on oikea energiavampyyri, joka imee oikeanlaisten ihmisten energiat tyhjiin. Siksi heitä ei pitäisi palkata yhteiskunnallisesti merkittäviin tehtäviin ja muukin tuki olisi pidettävä minimissä.
Tosin itse olen huomannut väsyväni ihmisten seurassa, joista en erityisemmin pidä. Olisi lähinnä huvittavaa, jos alkaisin syyttää heitä energiavampyyreiksi subjektiivisen mielipiteeni vuoksi.
Mutta minähän olenkin vain omituinen friikki.
Kannattaisikohan harkita hyväntekeväisyyskonserttia rumien ihmisten puolesta?
Niinpä MUIDEN MIELESTÄ ruma ihminen on myös paha ja vaarallinen.
Koska diagnoosi on suhteellisen uusi (eikä ehkä ihan virallinenkaan - vielä), ei siihen ole saatavilla pysyvää parannuskeinoa.
Toistaiseksi käytetään - hyväksi koettua - henkilön täydellistä lannistamista perinteisen median ja sosiaalisen median keinoin kunnes ruma ihminen itsekin ymmärtää olevansa häiriöksi ympäristössään ja pysyy poissa niin paljon kuin mahdollista.
Oireita tälle uudelle sairaudelle ovat esim.:
- ei käytä ripsien pidennystä (eikä tekokynsiä)
- ei käy salilla
- ei ole käynyt kauneusleikkauksessa
- on tehnyt kaikki nuo yllä mainitut arveluttavin seurauksin
- ajattelee vääriä ajatuksia
- ei ajattele lainkaan
- kuuntelee vääränlaista musiikkia
- huono elokuvamaku
- kieltäytyy ostamasta/lukemasta oikeanlaisia kirjoja
- vääränlainen huumorintaju
- jakaa söpöjä kissavideoita tai vaihtoehtoisesti dokumentteja eläinten teurastuksesta facebookissa
- vääränlaisia ystäviä tai ei ystäviä lainkaan
- on usein lihava
Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta olkoon nyt.
Ruma ihminenhän on oikea energiavampyyri, joka imee oikeanlaisten ihmisten energiat tyhjiin. Siksi heitä ei pitäisi palkata yhteiskunnallisesti merkittäviin tehtäviin ja muukin tuki olisi pidettävä minimissä.
Tosin itse olen huomannut väsyväni ihmisten seurassa, joista en erityisemmin pidä. Olisi lähinnä huvittavaa, jos alkaisin syyttää heitä energiavampyyreiksi subjektiivisen mielipiteeni vuoksi.
Mutta minähän olenkin vain omituinen friikki.
Kannattaisikohan harkita hyväntekeväisyyskonserttia rumien ihmisten puolesta?
Tunnisteet:
ankkalammikko,
bigbrother,
diagnoosi,
energia,
epäsosiaalisuus,
epätosi,
erilaisuus,
etiikka,
facebook,
hullu maailma,
ihmisyys,
itsetunto,
ruma,
yhteiskunta
perjantai 19. marraskuuta 2010
Kerran vielä Pariisi
Elokuvateattereissa nyt: Pariisin vainotut
http://www.youtube.com/watch?v=Z4blvYr8jkY
Olipa kerran nuori kaunis pariisitar Martine, joka oli aiemmin työskennellyt muistaakseni maskeeraajana jossain pariisilaisessa teatterissa.
Emme kumpikaan asuneet enää Ranskassa ja olimme nyt molemmat matkalla sinne. Hän pyysi minua viikonlopuksi vanhempiensa luokse Pariisiin. Viettäisimme oikein kunnon juutalaisen viikonlopun ja säästäisin yöpymisrahat.
Näin sain tutustua ihastuttavaan juutalaisperheeseen Pariisissa. Vietimme siis viikonlopun kaikkine symboleineen ja seremonioineen. Mukana olivat Martine, vaihtoehtolääkäri veli, isä, äiti ja mummo. Elämys, joka jäi mieleen loppuelämäksi. Keskustelumme eivät hipaisseetkaan menneisyyden varjoja. Seuraavana päivänä Martine kuitenkin ajelutti autollaan meitä ympäri kaupunkia ja esitteli minulle mm. paikat, joihin juutalaiset sodan aikana koottiin sekä keskitysleirit. Minulle asia oli täysin uusi.
Olin asunut vuosia Ranskassa, mutta en ollut koskaan kuullut asiasta. Nyt aloin kiinnostua Vichy'n touhuista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vichyn_Ranska
Näköjään kaikilla valtioilla, kuten ihmisillä, on pimeät puolensa, joista ei haluta keskustella.
Jälleen kerran törmään dilemmaan, tuleeko keskittyä vain nykyhetkeen ja unohtaa menneet. Ja jälleen kerran päädyn lopputulokseen, että ok, periaatteessa kyllä. Silti on asioita/tapahtumia, joita ei missään tapauksessa pidä unohtaa. Koskaan.
Ja niistä pitää aika ajoin muistuttaa. Paskaduuni, mutta jonkunhan se on tehtävä.
http://www.youtube.com/watch?v=Z4blvYr8jkY
Olipa kerran nuori kaunis pariisitar Martine, joka oli aiemmin työskennellyt muistaakseni maskeeraajana jossain pariisilaisessa teatterissa.
Emme kumpikaan asuneet enää Ranskassa ja olimme nyt molemmat matkalla sinne. Hän pyysi minua viikonlopuksi vanhempiensa luokse Pariisiin. Viettäisimme oikein kunnon juutalaisen viikonlopun ja säästäisin yöpymisrahat.
Näin sain tutustua ihastuttavaan juutalaisperheeseen Pariisissa. Vietimme siis viikonlopun kaikkine symboleineen ja seremonioineen. Mukana olivat Martine, vaihtoehtolääkäri veli, isä, äiti ja mummo. Elämys, joka jäi mieleen loppuelämäksi. Keskustelumme eivät hipaisseetkaan menneisyyden varjoja. Seuraavana päivänä Martine kuitenkin ajelutti autollaan meitä ympäri kaupunkia ja esitteli minulle mm. paikat, joihin juutalaiset sodan aikana koottiin sekä keskitysleirit. Minulle asia oli täysin uusi.
Olin asunut vuosia Ranskassa, mutta en ollut koskaan kuullut asiasta. Nyt aloin kiinnostua Vichy'n touhuista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vichyn_Ranska
Näköjään kaikilla valtioilla, kuten ihmisillä, on pimeät puolensa, joista ei haluta keskustella.
Jälleen kerran törmään dilemmaan, tuleeko keskittyä vain nykyhetkeen ja unohtaa menneet. Ja jälleen kerran päädyn lopputulokseen, että ok, periaatteessa kyllä. Silti on asioita/tapahtumia, joita ei missään tapauksessa pidä unohtaa. Koskaan.
Ja niistä pitää aika ajoin muistuttaa. Paskaduuni, mutta jonkunhan se on tehtävä.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Minulla oli oikeus siihen, koska...

Me ihmiset olemme erittäin auttavaisia ja sosiaalisia olentoja.
Me tahdomme vain hyvää toisillemme. Tietysti.
Jos joskus joku hyväntahtoinen toimenpiteemme tai sanamme aiheuttaa surua, ahdistusta tai masennusta toiselle tai jopa maineen tai kunnian lopullista menetystä hänelle, ei se haittaa. Koska TARKOITUKSEMME oli hyvä. Se nyt vaan oli hänen omaksi parhaakseen.
Usein käytettyjä oikeutuksia ovat esim.:
1. Se en ollut minä. En tiedä, mikä minuun meni.
2. Hänhän suorastaan kerjäsi sitä. Kaivoi aiheetta verta nenästään. Provosoi.
3. Ihan samoja asioita hänkin on tehnyt minulle.
4. Hän nyt vain on huonompi ihminen kuin minä.
5. Noh, hän nyt vain aina leikkii uhria.
6. Tarkoitukseni oli hyvä.
7. Minä olen rehellinen ihminen. Sanon ja teen kuten oikeaksi katson.
8. Se oli hänen huono karmansa. Hänen on täytynyt tehdä jotain ansaitakseen sen.
9. Hän tarvitsi opetuksen.
10. Se ei ollut MINUN moraalini vastaista.
11. En käsitä, miksi juuri minun pitäisi ottaa vastuu siitä.
12. Enhän minä voi sille mitään, että hän reagoi tuolla tavoin.
13. Hän on liian kriittinen.
14. Hän on liian huumorintajuton.
15. Hän on niin pihalla, ettei huomaa tai tajua mitään.
16. Hän oli jo sen luokan uhri ja valittaja, ettei yksi juttu enemmän merkkaa mitään.
17. Noh, minua vain suututti silloin.
18. Velvollisuuteni oli kertoa hänelle totuus.
Voit keksiä itse lisää, se on helppoa. Seli seli seli loputtomiin.
Me kaikki teemme tätä helpottaaksemme elämäämme. Silti uskon, että asioiden lähempi tarkastelu silloin tällöin (ei liian usein!!!) voi olla varsin valaisevaa. Ja valoahan me kaikki kaipaamme, vai mitä?
tiistai 17. marraskuuta 2009
Ihmisten puolue

Vastakkainasettelun aika on ohi. Jos ihmiset vähänkään ymmärtävät maailmaa, ei äärivasemmistoa tai äärioikeistoa voi olla. Jos vähänkään tajutaan asioita, on puolueen ajateltava koko ihmiskuntaa. Toki pienempiä tavoitteita saa ja pitääkin olla, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa ihmiskunnan hyvinvoinnin kanssa.
Nykyisin ihmisen taustalla ei ole enää kovin paljon tekemistä hänen nykyajattelunsa kanssa. Elämme niin ristiriitaisessa maailmassa.
Minä olen rutiköyhä. Silti minusta on ok ja ihan kivaa, jos jollakulla toisella on paljon varallisuutta. Varsinkin, jos se on hankittu suht eettisin keinoin.
Vastustan ehdottomasti hikipajoja ja muuta ihmisorjakauppaa, mutta en todellakaan halua, että näiltä ihmisiltä vietäisiin elinkeino pois ilman varasuunnitelmaa. Sehän olisi kuolemantuomio heille ja heidän perheilleen.
Vastustan joidenkin ylikansallisten yritysten harjoittamaa sokeaa ja vastuutonta voitontavoittelua, mutta en todellakaan vastusta globalisaatiota sinänsä, kansainvälisyyttä tai liike-elämää yleensä. Varsinkin yrittäjyyttä tulee tukea monin eri tavoin, sillä se on hyvinvoinnin tae. Mutta jos/kun yrittäjä epäonnistuu, hänen olisi ehdottomasti saatava toinen mahdollisuus (kuten muidenkin ihmisten). Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. Näin vain elämässä on. Jos olet delegoinut vastuusi toisaalle (ja elät jonkun siivellä) sattuu vähemmän, mutta kaikki eivät vain voi tehdä niin ja kyllä siinäkin tapauksessa on viisasta kannustaa rahapuutaan.
Kannatan tuuli-,vesi- ja aurinkovoimaa, mutta myöntää täytyy, näin internetin käyttäjänä, että puhdasta energiaa tarvitaan. Ja paljon. Jos parempaa vaihtoehtoa ei vielä ole, on atomienergia aika puhdasta energiaa, pakko tällaisenkin viherpiipertäjän on se myöntää.
Kannatan sananvapautta, mutta onko oikein, että esim. media saa harrastaa kiusaamista, kun sitä yritetään poistaa kouluista ja työpaikoilta? No ei kyllä ole. Ja on ihan turhaa sanoa, että voihan asianomistaja vetää kiusaajan oikeuteen. Tavallisella ihmisellä ei moiseen ole aikaa eikä rahaa. Maineen (ja siten usein koko elämän) tuhoaminen maksaa vain muutaman tonnin kiusaajalle ja jutut kestävät vuosia. Tämän media tietää ja jäljet näkyvät yhteiskunnassa. Näin syrjäytetään tietoisesti ihmisiä yhteiskunnassa ja sen saavat veronmaksajat kustantaa.
Ylessä (Enbuske) väitetään, että ihmisten mielipiteillä ei ole väliä. Siltä se usein näyttää ja vallassa olevat tahtovat uskoa siihen. Mutta historiaa tuntevat tietävät, että näin ei ole. Loppupeleissä. Lukekaa historiaa pojat!
Ja terveisiä vaan Finnairin omaa napaansa tuijottaville lentäjille.
Huoh. Ei muuta tällä kertaa.
perjantai 30. lokakuuta 2009
Elämä on sairaus
.gif)
Karmaisevan hauskaa halloweenia kaikille!
(Muista, että kauhusta nauttiminen on vähän sairasta.)
On se vaan niin metkaa.
Oletko kiinnostunut musiikista tai teetkö sitä peräti elääksesi? Noh, se on vain osoitus mielesi ongelmista ja siitä, että et saa muuten ilmaistua itseäsi toisille. Hyvä, kun rassukka kykenet edes tuohon.
Tanssitko? Jos olet mies, niin seksuaalinen suuntautumisesi kyllä tiedetään ja yrität vain hyppiä tuskasi ulos, kun et muuhunkaan pysty. Good for you.
Jos olet nainen, niin taattu jakorasia olet. Parasta olisi, jos avautuisit meille ja kertoisit rehellisesti tekosesi Totuuden hetki -tyyliin. Se auttaisi sinua varmasti.
Ai että oletkin klassinen tanssijatar? Noh, sitten olet neuroottinen anorektikko. Hoitoa löytyy kyllä sinullekin.
Kuvataiteilijoista ja kirjailijoista ei kannata edes puhua. Jo vuosisatoja on tiedetty heidän olevan kajahtaneita kuten näyttelijätkin. Ainoita täysjärkisiä SAATTAVAT olla ohjaajat. Hehän sentään pompottavat näyttelijöitä.
Ai niin. Ja jumalaan uskovat hihhulit ovat kahjoja kans.
Poliitikot ovat tunteettomia narsisteja, vaarallisia siis. Heitä ei voida vielä hoitaa, mutta keinoja etsitään.
Ekonomisteista, poliiseista, armeijasta, lakimiehistä ja lääkäreistä en uskalla sanoa mitään, mutta arvaatte/tiedätte varmaan itsekin, mistä on kyse.
Niin. Ja sitten on puutarha. Pidätkö puista, kukista ja kasveista tai onko sinulla peräti puutarha? Terapiaa sairaalle mielelle sekin tai vaihtoehtoisesti terapeuttista työtä esim vangeille.
Perusduunarit ovat taasen fyysisesti sairaita ja lopussa. Aika sairasta sekin, miksi he suostuvat tuollaiseen kohtuuttomaan hyväksikäyttöön? Mikä on päässä vikana?
Siis mitä jää jäljelle: TOIMITTAJAT JA TUTKIJAT. Tietysti.
Mutta kivaahan se on, kun ollaan kaikki niin hiton sairaita. Kyttäämistä, hoitamista ja muuta kiintoisaa tekemistä riittää yllin kyllin kaikille.
Kuvitelkaa, jos nuoruudenhaaveeni maailmasta ilman sotaa, rikollisuutta ja sairautta olisi toteutunut. Mitä ihmettä me kaikki nyt tekisimme?
Miettikääpä hetki sitä. Mitä tehdään sitten, kun kaikki voivat hyvin? Sitä ajatusta kannattaa tutkia lähemmin. Joskus se voi toteutua. Kaikesta huolimatta.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
White trash ja tempputyöllistäminen

Ennen oli koulutus, koulutus ja koulutus.
Nyt on tilastot, tilastot ja tilastot.
Mikään maailmassa ei ole niin tärkeää kuin tilastot. Eihän siinä sinänsä mitään uutta ole, että käyrät paperilla tai näyttöpäätteellä ovat kauneinta maailmassa - olen itsekin kuulunut samaan jengiin - mutta NYT EI MILLÄÄN MUULLA OLE ENÄÄ MITÄÄN VÄLIÄ. Siinä on ero, haloooo.
Globaalit tilastot pitää olla kunnossa. Muuten ei kunnian kukko laula ja eihän se laulakaan. Ironista kyllä: Suomi, joka pöyhkeili kilpailukyvyllään ja korruptoimattomuudellaan, onkin todellisuudessa paljastunut olevansa näissä asioissa pohjalla. Eikä kenenkään toisen tarvinnut sitä paljastusta heidän puolestaan tehdä. Ihan itse sen tekivät. Totuus kun tulee esiin aina ennemmin tai myöhemmin ihan ilman valheenpaljastuslaitettakin.
Mutta so what? Ihmisiähän me kaikki ollaan ja erehtyminen on inhimillistä jne. Tempputyöllistämisen traumasta on päästävä irti. Mitä siitä, että sinua, parin loppututkinnon suorittanutta ja/tai pitkän työkokemuksen omaavaa, heitellään heittopussina pätkätyöstä markkinatuelle ja sieltä taasen pätkätyöhön. Saathan työstäsi sentään 8 euroa per päivä! Eikö se muka riitä?
Etkö tiedä, että työ on kutsumustehtävä eikä siitä todellakaan kuulu maksaa RAHALLA. Teidän korvauksenne on paljon korkeammalla henkisellä tasolla, ihan toista kuin esim. paperityöläisten tai optiojohtajien tulot, jotka ovat säälittävästi vain materiaa.
Hei, teillä on ilo palvella kanssaihmisiänne ja tilastoja! Te olette arvokkaita! Ilon kautta, sisaret ja veljet! Muistakaa tämä.
Ai niin. Melkein unohdin avioerot. Oliko se niin, että niissä Suomi oli peräti paras, tai ainakin hopealla tai pronssilla. Siihenkin syy löytyy White trash/tempputyöllistämistraumasta.
Jos elät 400:n euron tuella, et tietenkään kykene elämään sillä kunnolla. Sekin tuki otetaan sinulta kuitenkin pois, jos olet naimisissa työssäkäyvän henkilön kanssa. Noh, mitä tästä seuraa? Avioeroja tietenkin. Avioliiton ylellisyyteen ei köyhällä ole varaa.
Ehdotankin uutta tv-formaattia: Tempputyöllistetylle morsian/sulhanen.
torstai 3. syyskuuta 2009
Facebook on out!

Nokia kertoi siis suunnitelmistaan liittoutua sosiaalisen median ja mm. Facebookin kanssa. Hienoa.
Huomenta Suomen naisjuontaja esitti kuitenkin kysymyksen, että mitä jos kahden vuoden kuluttua Facebookissa ei ole enää kuin vanhoja naisia (lue mummoja).
Eikö ihmisten pelottelulla ole enää mitään rajaa?! Voiko olla pelottavampaa kuin vanhat naiset. He kävelevät kadulla, käyvät kaupassa ja avaavat joskus jopa suunsa. Nyt heitä löytyy jo Facebookistakin!
Olipa kerran aika, jolloin vanhat naiset eivät tienneet mitään internetistä. Kuka kertoi heille?!!!!
sunnuntai 30. elokuuta 2009
Aukko CV:ssä!

Luin viime viikolla työnantajille kohdistetusta mielipidekyselystä, jonka lopputuloksena oli, että työnantajat eivät yleisesti halua palkata henkilöä, jolla on aukko CV:ssä.
Jokainen sekunti elämästäsi tulee olla dokumentoituna ja jonkun kontrollin alaisena, muuten olet epähenkilö. Onhan se asenne tuokin. Tahmean jäykkä ja typeräkin, mielestäni, mutta kukapa mielipidettäni kysyisikään.
Pelkäävätkö työnantajat, että jos ihminen on avartanut maailmankuvaansa tekemällä välillä jotain aivan muuta, se vaarantaisi heidän auktoriteettiasemaansa ja uskottavuuttaan? Tosin, niinhän se tekeekin. Mitä enemmän ymmärrät asioita, sitä vähemmän fuulausta siedät.
MUTTA!
Jos halutaan rakentaa yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä ja haetaan hauskaa sekä luovaa ilmapiiriä, jossa fiksut suomalaiset voivat kehittää kykyjään ja lahjojaan. Ilmapiiriä, jossa työnantaja on ystävä ja yrityksen menestys sekä hyvä tulos kaikkien yhteinen kunnia-asia. Ilmapiiriä, jossa ihmiset viihtyvät työssään pitkälle eläkeikään asti, niin vähän piponlöyhennystä kaivataan ja tarvitaan, kiitos.
Jätin tässä käsittelemättä sellaiset tapaukset, joissa ihminen on ollut välillä poissa työelämästä jonkun sairauden vuoksi - he eivät tule lainkaan kysymykseen, vaan menevät suoraan mappi Ö:hön. HALOOOOO!
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Minä otan vastuun!

Huolestuttaako sinua
- globaali taantuma ja pörssiromahdus
- Suomen metsäteollisuuden tila
- Suomen metalliteollisuuden tila
- vanhusten tila
- lasten ja nuorten tila
- pätkätyöläisten tila
- työttömien tila
- ylivelkaantuneiden tila
- planeetan ilmaston tila
- jne. jne. jne. jne.
Ei enää huolta. Minä otan vastuun!
Ai että olenko hullu? En toki. Sovellan vain liiketaloudessa ja yhteiskunnassa yleisesti käytössä olevia oppeja ja normeja. Joku sanoo vain ottavansa vastuun ja asia on sillä selvä.
Pelastaako se yrityksen tai kaupungin? Antaako se työttömälle työpaikan, vanhukselle avun, lapselle tai nuorelle tulevaisuuden? Eipä tietenkään.
Vastuu on vain sana. Se on vain sana, jonka voit katsoa sanakirjasta.
lauantai 27. kesäkuuta 2009
Mitä ovat ihmisoikeudet?

Jokaisella ihmisellä on oikeuksia - yksinkertaisesti siitä syystä, että he ovat ihmisiä. Ne ovat "oikeuksia" koska ne ovat asioita, joita sinun sallitaan olla, tehdä tai omistaa. Nämä oikeudet ovat olemassa sinun suojelemiseksi niiltä ihmisiltä, jotka saattaisivat vahingoittaa tai satuttaa sinua. Ne ovat myös auttaakseen meitä tulemaan toimeen toistemme kanssa ja elämään rauhassa.
On olemassa 30 perusihmisoikeutta, joista muistutan tässä. Youth for Human Rights International -järjestö on kampanjoinut ympäri maapalloa opettaen nuorisolle heidän ihmisoikeuksiaan ja auttaen heitä siten tulemaan arvokkaiksi tasapainon ja rauhan puolestapuhujiksi.
1. Olemme kaikki vapaita ja tasa-arvoisia.
Me kaikki synnymme vapaina. Meillä kaikilla on omat ajatukset ja ideat. Meitä kaikkia tulisi kohdella samalla tavalla.
2. Älä syrji.
Nämä oikeudet kuuluvat kaikille, olivatpa erilaisuutemme mitä tahansa.
3. Oikeus elämään.
Meillä kaikilla on oikeus elämään ja elää vapaana ja turvassa.
4. Orjuus - mennyt ja nykyinen
Kellään ei ole oikeutta tehdä meistä orjia. Emme voi tehdä kenestäkään orjia.
5. Kidutus
Kellään ei ole oikeutta satuttaa tai kiduttaa meitä.
6. Meillä kaikilla on sama oikeus käyttää lakia.
Olen ihminen kuten sinäkin.
7. Laki suojelee meitä kaikkia.
Laki on kaikille sama. Sen täytyy kohdella meitä oikeudenmukaisesti.
8. Oikeudenmukaisuus lain edessa.
Me kaikki voimme pyytää lakia auttamaan meitä, kun tulemme kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti.
9. Epäoikeudenmukainen pidätys.
Kenelläkään ei ole oikeutta laittaa meitä vankilaan ilman hyvää syytä tai pitää siellä tai lähettää pois omasta maastamme.
10. Oikeus oikeudenkäyntiin.
Jos joudumme oikeuteen, sen tulee olla julkinen. Ei pidä antaa kenenkään sanoa ihmisille, jotka tuomitsevat, mitä heidän pitäisi tehdä.
11. Syytön, kunnes todistettu syylliseksi.
Ketään ei pitäisi syyttää jonkun asian tekemisestä ennen kuin se on todistettu. Kun ihmiset sanovat, että teimme pahan asian, meillä on oikeus osoittaa, ettei se ole totta.
12. Oikeus yksityisyyteen.
Kenenkään ei pitäisi yrittää vahingoittaa hyvää nimeämme. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla kotiimme, avata kirjeitämme tai häiritä meitä tai perhettämme ilman hyvää syytä.
13. Oikeus liikkua
Meillä kaikilla on oikeus mennä minne haluamme omassa maassamme ja matkustella mielemme mukaan.
14. Oikeus turvapaikkaan
Jos pelkäämme, että meitä kohdellaan huonosti omassa maassamme, meillä kaikilla on oikeus paeta toiseen maahan turvaan.
15. Oikeus kansalaisuuteen
Meillä kaikilla on oikeus kuulua maahan.
16. Avioliitto ja perhe
Jokaisella täysi-ikäisellä on oikeus halutessaan mennä naimisiin ja perustaa perhe. Miehellä ja naisella on samat oikeudet naimisissa ollessaan ja erotessaan.
17. Omat tavarat
Kaikilla on oikeus omistaa omia tavaroita ja jakaa ne. Kenenkään ei pidä ilman hyvää syytä ottaa meiltä tavaroitamme pois.
18. Ajatuksen vapaus.
Meillä kaikilla on oikeus uskoa siihen, mihin haluamme uskoa, oikeus uskontoon tai halutessamme vaihtaa sitä.
19. Oikeus sananvapauteen.
Meillä kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, ajatella mitä haluamme, sanoa mitä ajattelemme ja jakaa mielipiteemme toisten kanssa.
20. Tapaa missä haluat.
Meillä kaikilla on oikeus tavata ystäviämme ja työskennellä rauhanomaisesti yhdessä puolustaaksemme oikeuksiamme. Kukaan ei saa pakottaa meitä liittymään ryhmään, jos emme niin halua.
21. Oikeus demokratiaan.
Meillä kaikilla on oikeus osallistua maamme hallitukseen. Jokaisen täysi-ikäisen pitäisi sallia valita omat johtajansa.
22. Oikeus sosiaaliturvaan.
Meillä kaikilla on oikeus edulliseen asuntoon, lääkkeisiin, koulutukseen, lastenhoitoon, tarpeelliseen määrään rahaa elämiseen ja lääkärin apuun ollessamme sairaita tai vanhoja.
23. Työntekijän oikeudet.
Jokaisella täysi-ikäisellä on oikeus tehdä työtä, saada työstään kohtuullista palkkaa ja liittyä ammattiliittoon.
24. Oikeus leikkiä.
Meillä kaikilla on oikeus levätä työstä ja rentoutua.
25. Sänky ja hieman ruokaa
Meillä kaikilla on oikeus hyvään elämään. Äideillä ja lapsilla, vanhoilla ihmisillä, työttömillä ja vammaisilla, kaikilla on oikeus tulla huolletuiksi.
26. Oikeus koulutukseen.
Koulutus on oikeus. Peruskoulun tulee olla ilmainen. Meidän tulee oppia Yhdistyneistä Kansakunnista ja kuinka tulla toimeen toisten kanssa. Vanhempamme voivat valita, mitä opimme.
27. Kulttuuri ja tekijänoikeus.
Tekijänoikeus on erityinen laki, joka suojelee yksilön omia taiteellisia luomuksia ja kirjoituksia; muut eivät voit tehdä kopioita ilman lupaa. Meillä kaikilla on oikeus oman tapaiseemme elämään ja oikeus nauttia hyvistä asioista, joita taide, tiede ja oppiminen tuovat mukanaan.
28. Vapaus ja oikeudenmukainen maailma.
Täytyy olla kunnollinen järjestys, että voimme kaikki nauttia oikeuksista ja vapauksista maassamme ja maailmassa.
29. Velvollisuutemme.
Meillä on velvollisuus toisia ihmisiä kohtaan, ja meidän tulisi suojella heidän oikeuksiaan ja vapauksiaan.
30. KUKAAN EI VOI OTTAA MEILTÄ POIS NÄITÄ OIKEUKSIA JA VAPAUKSIA.
"Väkivallasta kieltäytyminen on valtavin ihmiskunnan käytössä oleva voima. Se on mahtavampi kuin mahtavin tuhoase, jonka ihmisen nerokkuus on keksinyt."
Mohandas K. Ghandi
"Vääryys missä tahansa on uhka oikeudelle kaikkialla."
Martin Luther King Jr.
"Paheksun sanomistasi, mutta tulen puolustamaan kuolemaan saakka oikeuttasi sanoa se." Francois Marie De Voltaire
"Myötätunto ei ole uskonnollinen asia, se on inhimillinen asia. Se ei ole ylellisyyttä, se on välttämätöntä omalle rauhallemme ja mielemme tasapainoisuudelle. Se on välttämätöntä ihmisen elossapysymiselle." Dalai Lama
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Minäkö joku vitun maahanmuuttaja?

Jokaisella on maahanmuuttajista jokin mielipide.
Yleensä ihmisellä on kaiketi joku henkilökohtainen syy siirtymisessään maasta toiseen. Eräs syy taatusti on toive paremmasta elämän laadusta joko nyt heti tai sitten tulevaisuudessa. En käsitä, mitä pahaa tai väärää siinä on.
Itse olin maahanmuuttaja jo syntymässä. Olinhan evakkojen lapsi. 19-vuotiaana muutin Sveitsiin parantaakseni kielitaitoani ja nähdäkseni maailmaa. Tarkoitus oli viettää muutama vuosi siellä ja palata kotimaahan jatkamaan opiskelua. Toisin kävi.
Raha ei todellakaan ollut motiivini, vaikka ansaitsinkin paremmin kuin ensimmäisessä työpaikassani Helsingin Lauttasaaressa. Siksi olikin kummallista, kun työtoveri, ostettuani uuden puseron, huomautti ystävällisesti: "Eikö olekin hienoa? Tuota et olisi voinutkaan tehdä kotona!" Häh?
Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja sainkin täysin väärän käsityksen heistä. Ns. sivistyneissä maissa, joihin Suomi ei mielestäni valitettavasti kuulu, kohdellaan ulkomaalaisia ystävällisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että heistä pidettäisiin. Tiimissäni oli sveitsiläinen dipl.insinööri ja kaksi maahanmuuttajaa: hollantilainen ja tsekkiläinen insinööri. Viimeksi mainittu oli paennut elokuun 1968 miehitystä ja jättänyt perheensä Prahaan. Ja sitten olin minä, sihteeri Suomesta.
Johtajani ei missään tapauksessa ollut rasisti. Silti hän avoimesti sanoi, että jos häneltä ja muilta sveitsiläisiltä kysyttäisiin, he ottaisivat suosiolla alemman elintason ja vähemmän maahanmuuttajia. Noh, elintaso taisi loppupeleissä painaa enemmän vaa'assa ja se, ettei tarvinnut niitä "paskaduuneja" itse tehdä. Mene ja tiedä.
Oli kylmän sodan aika ja sain suomalaisena erikoisen ystävällisen kohtelun. Vasta vuosia myöhemmin, kun aloin haikailla takaisin kotimaahani, minuun suhtauduttiin suorastaan vihamielisesti. Silloin ymmärsin, että minua oli pidetty poliittisesti valveutuneena henkilönä, joka oli valinnut tietoisesti heidät ystävikseen. He joutuivat pahasti pettymään. Olinkin ihan tavallinen tyhmä blondi, joka halusi vain elää.
Yleisesti kävi aina niin, että ystävät olivat muita ulkomaalaisia. Siihen eivät maahanmuuttajat tietoisesti pyri, vaan asiat vain menevät omalla painollaan niin.
Heidän kanssaan on enemmän yhteistä ja ehkä kotoaan lähteneet ovat hieman "samaa maata". En tiedä.
Jokatapauksessa huolia riitti heillä, jotka olivat joutuneet jättämään kotimaansa mielipiteidensä vuoksi. Ei kansalaisuutta, ei perhettä, ei mitään. Tuntemani henkilöt olivat korkeasti koulutettuja ja mielenkiintoisia ihmisiä, mm. Kroatiasta ja Kiinasta. He avasivat maailmankuvaani paljon.
Sitten olivat nämä tummaihoiset.
Käydessäni työssä Saksassa, lapsiani hoiti jonkin aikaa suomalainen tyttö. Hän alkoi seurustella kenialaisen lääketieteen opiskelijan kanssa. Poika puhui sujuvasti englantia ja saksaa, oli äärimmäisen miellyttävä ja komeakin. Tytön palattua kotiin, tämä nuori mies halusi pitää vielä yhteyttä minuun. Hän sanoi, että "olin ainoa hänen tapaamistaan ihmisistä, joka oli kohdellut häntä "tavallisesti", kuin ihmistä". Olin vielä nuori itsekin ja tuo kuulosti kummalliselta, jopa pelottavalta. Myöhemmin opin kyllä ymmärtämään, mitä hän tarkoitti. Valitettavasti.
Viranomaiset ovat luku sinänsä maahanmuuttajan elämässä.
Vaikka paperisi olisivat kunnossa ja vaikka et olisi koskaan aiheuttanut vaikeuksia ympäristöllesi, vaan tehnyt kiltisti alipalkatun työsi ja maksanut verosi ja vuokrasi, olet silti aina ongelma viranomaisille ja sinua myös kohdellaan sen mukaisesti. Varmuuden vuoksi.
Toisaalta se on täysin ymmärrettävää, mutta on todella väsyttävää jatkuvasti todistella ettei ole rikollinen. Lopulta sitä väsyy siihen niin, että päätyy ajattelemaan: IHAN SAMA. Mutta samalla kadottaa mielenkiintonsa kanssaihmisiin ja vääjäämättä erakoituu. Ja sitten joutuukin jo ihmettelyn kohteeksi ja silmätikuksi, että onpa outo tyyppi. Vastaan: So what? IHAN SAMA.
Jos kuvittelit, että koti-ikäväsi paranee palaamalla vuosien jälkeen kotimaahan, olet TÄYSIN väärässä.
Aivan oikein. Se, joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään. Siksikö näkö vasemmassa silmässäni on heikentynyt?
Sinä et ole se sama ihminen, joka lähti eikä ole kotimaasikaan. Kulttuurisokki on pahempi kuin jos muuttaisit uuteen maahan. Odotuksesi eivät täyty, etkä itse ole sellainen kuin ihmiset kotimaassasi odottavat sinun olevan. Ennakkoluulot ovat valtavat puolin ja toisin. En suosittele kenellekään. Teoriassa uusi alku on kuitenkin aina mahdollinen.
Mutta mutta
On yksi tärkeä asia, jonka maahanmuuttaja oppii: TO GO WITH THE FLOW.
Onko minulla sitten ratkaisu tähän kaikkeen? No ei ole. Onko sinulla?
torstai 4. kesäkuuta 2009
Minäkö joku vitun feministi?

Jos kysyt minulta, olenko feministi, niin vastaan sinulle: kyllä. Minä olen feministi. Mitä se sitten tarkoittaa?
1800-luvulla feministit olivat varakkaita ja usein aatelisia naisia, jotka olivat kyllästyneet miehen varjossa elämiseen. He halusivat päättää itse elämästään ja jopa ajatuksistaan. Tasa-arvosta tai samapalkkaisuudesta ei silloin vielä ollut puhettakaan.
Nykyään on olemassa liuta nimityksiä erilaisille feministeille.
Separatistiset feministit haluavat elää täysin ilman miehiä ja olla tekemisissä vain saman sukupuolen kanssa. USAssa on tietääkseni kaupunginosia, joihin on miehiltä pääsy kielletty. Ei, en ole separatistinen feministi.
Radikaalifeministejä on myös montaa alalajia.
Radikaali-liberaalifeministi ei näe heteroseksuaalisuutta uhkana eikä niin naista alistavana kuin muut. He eivät näe myöskään suurta eroa naisen ja miehen seksuaalisuuden välillä. Kyllä, saatan olla radikaali-liberaalifeministi.
Ekofeministi taasen kannattaa periaatteita, jotka painottavat ihmisen kokonaisuusvaltaisuutta ja luomakunnan kaikkien olioiden keskinäistä riippuvaisuutta toisistaan sekä vastavuoroisuuden merkitystä, tasa-arvoa ja dynaamisen prosessin merkitystä osana maailmanparannuksen evoluutiota.
Kyllä, minä olen ekofeministi. Ehdottomasti.
Tulta munille -Anne Moilasen feministitestissä en saanut koskaan täysiä pisteitä.
Prostituutio on niin syvään yhteiskunnan perustaan ja ihmisten yleiseen syrjintään ja epäoikeudenmukaisuuteen pureutuva ongelma, ettei sitä pelkillä laeilla ja kielloilla ratkaista.
Parempaa maailmaa ei myöskään välttämättä rakenneta siten, että äänestetään kaikissa tilanteissa ehdottomasti naista.
Valitettavasti julkisella sektorilla työskentelevillä naisilla on usein kummallinen käsitys siitä, mistä se raha oikein heidän palkkatilillensä tulee. Ja he kehtaavat olla myös ylpeitä tietämättömyydestään. Noh, muuten Moilaska on ihan ok.
Ja kyllä, olen feministi. So what?
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Paholaisesta seuraava

Jokainen on kai kuullut puhuttavan henkilöstä, joka on jumalasta seuraava. Jolla on ylikorostunut itsetunto ja joka on maailman napa. Kaikkihan me hänet tunnemme.
Mutta entä sitten, kun kaikki kääntyy päälaelleen? Kuten minun elämässäni on tapahtunut. Kuinka siihen pitäisi suhtautua?
Synnyin pakolaisperheen (evakko?) viimeiseksi lapseksi. Muut olivat syntyneet Karjalassa, minä Savossa. Muiden lasten mielestä en kuulunut joukkoon. Äitini yritti puolustella minua sanoen, että jos kissa menee synnyttämään uuniin, eivät sen pennut ole pullia. Ei paljon auttanut.
Tykkäsin kovasti musiikista ja lauloin kaikissa kissanristiäisissa ja vähän muuallakin. Kirjoittelin laulujen sanoja muistiin vihkoon kuunnellessani radiosta lauantai-illan toivottuja. Siitä sitten lauleskelin aina kun se vain oli mahdollista.
Noh, koulussa oli opettaja, joka oli ollut lähetyssaarnaajana Ambomaalla (nykyisin Namibia). Kun kouluun tuli kiertävä elokuvien näyttäjä ja koko koulu katseli balettitanssia, tämä opettaja peitti kauhuissaan kasvonsa käsiinsä ja hoki: "on kuin pakanatanssia, on kuin pakanatanssia".
Kerran hän löysi vihkoni, johon olin kirjoittanut niitä laulujen sanoja. Jäin heti jälki-istuntoon ja sain rukoilla polvillani tuntitolkulla jumalalta anteeksi syntisyyttäni. Ei se auttanut.
Muutin myöhemmin Sveitsiin töihin. Minulla oli paljon ystäviä eri maista ja joukossa oli muutama itävaltalainenkin. Aloin seurustella yhden sellaisen kanssa. Sveitsiläiset työtoverit olivat huolestuneita. Enkö tiedä, millaisia ihmisiä itävaltalaiset ovat? Vastasin, etten tiedä ja menin hölmöyksissäni naimisiin.
Siitäpä sitten jupakka nousi. Appivanhemmat olivat kauhuissaan, ehkä syystäkin. Anoppini kertoi, että hänen poikansa rakastaa häntä suuresti. "Katsotaan, kumpi meistä voittaa" hän sanoi. Höh. Voittaa?
Sitten sain lapsen ja pohjoismaalaisen aivopesun tuotteena halusin käydä työssä.
Sitäpaitsi olimme nuoria, eikä miehelläni ensimmäisessä työpaikassaan palkkakaan ollut kummoinen.
Olin muiden mielestä kävelevä hirviö. Sain kuulla siitä päivittäin. Jopa pomoni kysyi, että eikö paikkani olisi ennemminkin lapseni luona. Mutta naiset eivät kanssani puhuneet. Luopiolle. Olin kuitenkin nuori vailla kunnon työkokemusta ja ne työvuodet ja upeat työtodistukset olivat myöhemmin henkivakuutukseni yksinhuoltajana työelämässä.
Suomeen palattuani olin jälleen se epäilyttävä ulkomaalainen ja mahdollinen natsi. Jotain vikaahan ihmisessä täytyy olla, kun puhuu hyvin saksaa ja on ollut saksalaisen (tässä tapauksessa itävaltalaisen, mutta se on ihmisille yleensä sama asia) kanssa naimisissa. Se kertoo kaiken. Siinä eivät puolustelut auta.
Töitä kyllä riitti, kun suomalainen elektroniikkateollisuus oli nousussa ja komponentteja tuotiin maahan saksankielisistä maista niihin laatutuotteisiin. Mutta työtoverit eivät edes kiusanneet. He kiersivät kaukaa.
90-luvun laman aikana jäin sitten työttömäksi ja tein henkilökohtaisen konkurssin. Minusta tuli jälleen epäihminen. Kuinka ihminen voi ottaa velkaa, jota ei edes kykene maksamaan? Noh, paluumuuttajalla ja yksinhuoltajalla on kaikenlaisia menoja. Se on sitä kulutushysteriaa, you know.
Koulutin itseäni, päivitin tietojani ja koulutustani kiltisti ja sain jälleen töitä.
Noh, minut irtisanottiin laittomasti ja erittäin likaisin keinoin. Vein jutun oikeuteen ja voitin. Olin luullut, että näin voi tehdä. Mutta ei. Nyt olin suorastaan hirviö. Sain kuulla, että ketään ei syyttä irtisanota. Kyllä se vika oli minussa.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sitä saa mitä tilaa.
Onko todella näin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



