Jos kysyt minulta, olenko feministi, niin vastaan sinulle: kyllä. Minä olen feministi. Mitä se sitten tarkoittaa?
1800-luvulla feministit olivat varakkaita ja usein aatelisia naisia, jotka olivat kyllästyneet miehen varjossa elämiseen. He halusivat päättää itse elämästään ja jopa ajatuksistaan. Tasa-arvosta tai samapalkkaisuudesta ei silloin vielä ollut puhettakaan.
Nykyään on olemassa liuta nimityksiä erilaisille feministeille.
Separatistiset feministit haluavat elää täysin ilman miehiä ja olla tekemisissä vain saman sukupuolen kanssa. USAssa on tietääkseni kaupunginosia, joihin on miehiltä pääsy kielletty. Ei, en ole separatistinen feministi.
Radikaalifeministejä on myös montaa alalajia.
Radikaali-liberaalifeministi ei näe heteroseksuaalisuutta uhkana eikä niin naista alistavana kuin muut. He eivät näe myöskään suurta eroa naisen ja miehen seksuaalisuuden välillä. Kyllä, saatan olla radikaali-liberaalifeministi.
Ekofeministi taasen kannattaa periaatteita, jotka painottavat ihmisen kokonaisuusvaltaisuutta ja luomakunnan kaikkien olioiden keskinäistä riippuvaisuutta toisistaan sekä vastavuoroisuuden merkitystä, tasa-arvoa ja dynaamisen prosessin merkitystä osana maailmanparannuksen evoluutiota.
Kyllä, minä olen ekofeministi. Ehdottomasti.
Tulta munille -Anne Moilasen feministitestissä en saanut koskaan täysiä pisteitä.
Prostituutio on niin syvään yhteiskunnan perustaan ja ihmisten yleiseen syrjintään ja epäoikeudenmukaisuuteen pureutuva ongelma, ettei sitä pelkillä laeilla ja kielloilla ratkaista.
Parempaa maailmaa ei myöskään välttämättä rakenneta siten, että äänestetään kaikissa tilanteissa ehdottomasti naista.
Valitettavasti julkisella sektorilla työskentelevillä naisilla on usein kummallinen käsitys siitä, mistä se raha oikein heidän palkkatilillensä tulee. Ja he kehtaavat olla myös ylpeitä tietämättömyydestään. Noh, muuten Moilaska on ihan ok.
Ja kyllä, olen feministi. So what?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti