Bachelor Suomi - APUVA!

Minä olen feministi. En kuitenkaan äänestä Feministinen puolue:tta, koska inhoan naisia. Muistin sen juuri, kun katsoin Neloselta Bachelor Suomi -ohjelmaa.

Kyllä käy sääliksi Tuomasta, mutta mitäs meni tyhmyyttään mukaan ohjelmaan. Ei taida Tuomas olla penalin terävin kynä, vaikka lentokapteeni onkin.

Lentokapteeneillakin on heikkoutensa, sen olen tiennyt jo pidemmän aikaa. Muistan, kuinka perheemme asui Ranskassa aluksi lentokentän lähistöllä olevassa hotellissa. Pilotit ja lentoemännät juhlivat yhdessä myöhään yöhön. Aamuisin näin monta kertaa kuinka lentokapteeni oli lähdössä töihin. Hän joi vahvaa kahvia ja puisteli välillä päätään. Montakohan promillea mahtoi olla pilotilla veressään. Ei, todisteita minulla ei ole, tämä on vain tällaista puskasta huutelua. Ikiomaa analyysiani maailmasta.

Mutta takaisiin naisiin. Rähjääviin, yhteistyökyvyttömiin, kyräileviin, selkään puukottaviin naisiin. Kamalia otuksia.

Feministinä syytän tästä miehiä. Vuosituhansia me naisraukat olemme joutuneet taistelemaan miesten suosiosta muita narttuja vastaan. Oma ja lastemme elämä oli riippuvainen siitä. Miesten luoma yhteiskunta toimi siten.

Sotaisat miehet ja narttuilevat naiset.

Ei ihme, jos alienit ei tykkää meistä.

Täältä puskasta huutelen, päivää

Aalto-yliopiston eräs viisas ihminen sanoi televisiossa, että jos ihminen ei ole koskaan ollut pidetty tai suosittu, hänen on aivan turhaa kertoa mielipiteitään. Se on vain puskasta huutelua. Näinhän se on. Ja tästä pääsemmekin jouhevasti rasismiin ja syrjintään. Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole pidettyjä ja siihen on muiden mielestä hyvä syy.

Tänään on kansainvälinen rasismin vastainen päivä ja koko viikko 12 on pyhitetty rasismin vastaisuudelle.

Rasismiin liitetään luonnollisesti väkivalta. Väkivalta ei ole vain kehon vahingoittamista. Se on myös julmaa pilaa, jonka tarkoituksena on alentaa toisen ihmisarvo.

Länsimaat ovat sorvanneet lakinsa hyvään kuntoon. Oikeusvaltioita kun ovat, luulisi, että rasismia ei esiintyisi lainkaan tai vain vähän.  Näin ei kuiteenkaan ole. Miksi? Syy on ihmiset.

Sananvapauden rintamalla vapaimmaksi maaksi luokitellaan se, jossa voi rankaisematta pilkata, solvata ja sanallisesti alentaa toisen ihmisarvoa. Kiusaajia tulee ymmärtää ja uhrit ovat vain heikolla itsetunnolla varustettuja yksilöitä, joiden vajavuuteen tulee puuttua.

Jokainen uskonto, järjestö tai poliittinen puolue syrjii toisinajattelijoita.

Itse luokittelen itseni kansainväliseksi
 ihmiseksi, joka osaa arvostaa monipuolista yhteiskuntaa.

Sisääni on kuitenkin kasaantunut niin paljon kuonaa, että nautin suuresti ilkeiden koomikoiden jutuista ja jostain Noin viikon uutiset -ohjelman sketseistä. Hävettää vähän, mutta silti nauran joskus ihan vedet silmissä

Tästä tiedän, että olen tekopyhä paskiainen.

Entä sinä?

Tapaus Aina Inkeri Ankeinen

Virkistävästi uusiutunut Putous palasi ruutuun.

Jokaisella kaudella on vähintään yksi sketsihahmo, joka on ylitse muiden. Tällä kaudella se on Aina Inkeri Ankeinen.

Onnittelut sen kehittäjälle Päivi Hämäläiselle ja toivottavasti ura urkenee hänelle tämän suosion jälkeen. Terävä tyttö.

MUTTA.

Tämä ei ole Päivi Hämäläisen syytä, mutta sketsihahmon suosiossa kiteytyy valitettavasti Suomen hyvinvointivaltion kasvattamien kermaperseiden julmuus ja vanhuksia kohtaan tuntema vastenmielisyys ja suoranainen vihamielisyys. Juhlapuheet eivät sitä muuksi muuta.

Toimittajat kertovat kilvan, kuinka jokainen tuntee ainakin yhden ainainkeriankeisen.

Kun Aina Inkeri huutaa "Oi luoja, ota minut jo pois täältä", niin tuleeko kukaan miettineeksi MIKSI hän tekee niin? Ehkä hänen elämänsä on tekemällä tehty niin sietämättömäksi, ettei muuta keinoa enää ole kuin toivoa eutanasiaa. Ja tässähän poliitikot tulevat ilomielin vastaan. Huraa, tappavat itse itsensä ja talous sekä Kela pelastuu.

Kun Ainan suuhun pannaan sanat, kuinka hän haluaa syyttää vääristä valinnoistaan esim. pakolaisia, niin kermaperseet eivät muista/tiedä sitä, että tämän ikäluokan naisilla ei ollut varaa vääriin valintoihin. Jos joku valinta oli, se oli huonoista vaihtoehdoista se vähiten huonoin. Oli vain pysyttävä itse hengissä ja samalla pidettävä myös perhe ja joskus myös sukulaisetkin hengissä.

Yksilön syyksi ei kuitenkaan kannata edes koulutuksellaan ylpeilevien kermaperseiden maailmansotia laittaa. Nämä ainainkeriankeiset rakensivat hyvinvointivaltion elämällään. Valitettavasti. Ankeita ovat.

Tuliko kermaperse vähän liian monta kertaa mainittua. Ehkä tuli, mutta en kadu mitään.

Uusi vuosi ja uudet kujeet?

Tämä vuosi alkoi Dublinista:

Rakastan Dublinin jouluvaloja  ja näyttää toimivan. Ihmismassat kaduilla tekevät varmasti myös ostoksia.

Vietin jälleen kerran jumalaisen kauniin päivän Howth'ssa. Olen käynyt siellä myös kesällä, mutta nyt satama oli täynnä kalastajien aluksia. Kalastajat olivat nähtävästi viettämässä joulua kotonaan. Hauska näky.

http://aqua.ie/

Vuosi sitten kävin katsomassa Star Wars'in ja tykkäsin kovasti. Stoori oli hyvä ja näyttelijät loistavia.
Odottavin mielin kävin nyt katsomassa uuden version. Tuli mieleen, että edellisen elokuvan jämät oli koottu yhteen rahastustarkoituksessa. Mutta kaikki eivät ole kanssani samaa mieltä ja hyvä niin. Nuori mies oikealla puolellani oli aivan innoisssaan ja hörähteli nauruun tämän tästä. Ja pojat vasemmalla puolellani olivat jo kolmatta kertaa katsomassa elokuvaa. Ja heillehän se oli varmasti tehtykin. Mutta minulle riitti.

Vuoden alun tärkein kysymys on ehdottomasti: Mitä ovat fake news ja kuka määrittelee sen, mikä on totuus?

Historia on opettanut meille, että voittaja määrittelee totuuden. Näin on aina ollut ja näin on varmasti edelleen. Maailma on vain muuttunut niin sekavaksi, että selkeää voittajaa on vaikeaa tunnistaa. Niinpä sananvapaustaistelut jatkuvat ja ajatuspoliisit mellastavat myös muka vapaassa lännessä.

On totta, että toiminta saa alkunsa ajatuksesta. Mutta jokainen ajatus ei johda toimintaan. Siksi kannatan enemmän meditaatiota kuin ajatuspoliisitoimintaa. Ja puhuakin (ja kirjoittaa) saa. Ainakin joskus.

Ihmisoikeuksien päivä

Tänään on kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä, jota vietetään siis 10.12. joka vuosi.
Älykkyystesteissä yms. on yleensä osio, jossa täytyy päättää, mikä tai kuka ei kuulu joukkoon. Tätä taitoa käytetään sitten myös erilaisten ihmisten syrjäyttämiseen. Tavalla tai toisella. Se on karua touhua, jota harrastavat muutkin kuin esim. uusnatsit.

Tämä päivä tulisi käyttää itsetutkisteluun ilman tekopyhyyttä.

Mutta tottahan se on: Jos lähdet poterostasi tai kuplastasi ulos ja alat ymmärtää myös vastapuolen näkökantoja, saatat yllättyä muiden reaktioista.  Sinua ei siitä kiitetä, vaan sinuun käytetään vanhaa sanontaa: Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan. Saat KAIKKI vastaasi. Mustaa ja valkoista.

Tämän tiedän kokemuksesta, mutta jatketaan silti matkaa.

Presidenttejä ja sosiaalipornoa

Tärkeä kuukausi. Usaan valittiin uusi presidentti, kirkko alkoi suojella karkotettuja pakolaisia kylmyyskuolemalta (halleluja!), yksinäisiä mollattiin jälleen kerran mediassa ja kirsikkana kakun päällä oli vielä Tissiviikko!

Presidentin valintaa edelsi suuri mediasirkus, joka epätoivoisesti yritti vaikuttaa kansaan keskinkertaisella menestyksellä.

Sananvapaus on nostettu nyt aivan uudelle tasolle. Monet ymmärtävät sen oikeudeksi rajattomaan ihmisten pilkkaamiseen ja valehteluun.  Olen aina puolustanut sananvapautta, mutta joskus tulee väkisin mieleen, että olenkohan väärässä tässä.

Olen jo aiemmin kertonut Suomen byrokratiasta, joka kukoistaa jokaisessa Nanny State ssa, mutta koska Suomi on VIRALLISESTI Euroopan Nanny State No 1 2016, se näkyy kaikkialla hurjana sosiaalipornona (jota niin syvästi inhoan). Ihmisillä riittää puuhaa, kun "tarkkailevat" toisiaan - vähän niin kuin jo 30-luvulla osattiin.

Ja sitten oli vielä TISSIVIIKKO!

Tissit on aina ajankohtainen aihe. Kuulemma nyt yritettiin normalisoida luonnolliset rinnat. Okei. Kun 70-luvulla synnytin keskosen, minkä vuoksi molempien henki oli hetken aikaa vakavassa vaarassa, mieheni ainoa murhe oli, että pienet rintani olivat muuttuneet kahdeksi pieneksi tyhjäksi nahkapussiksi. Kauhu oli ilmeinen. Naisen elämää.

Tässä tärkeimmät.

Terveisiä messuilta

Tämä kuukausi oli taas messujen aikaa. Tykkään luuhata niissä. Kun on tuhansien ihmisten joukossa, saattaa saada uusia ajatuksia, joita ei yksinollessa välttämättä saisi. Jotain uutta löytää niistä aina.

Kävin mm. Uri Gellerin innostusaivopesussa. Hänestä voi olla monta mieltä, mutta energiaa siitä miehestä löytyy. Hän otti esille Suomesta ostamansa retiisisiemenpussin ja avasi sen meidän edessämme. Yleisöstä valittujen ihmisten kädessä siemenet lähtivät sitten kasvamaan muutamassa minuutissa. Koko salin piti huutaa siemenille KASVA ja ne tottelivat. Trikki tai ei, minuun se teki kyllä vaikutuksen. Tunsin kohonneen energiatason kehossani vielä tunnin luennon jälkeen. Uri Geller kertoi myös oppineensa kääntämään kohtaamansa vihan ja halveksunnan + valheet hänestä omaksi voimakeen. Energiaahan se vihakin on ja jos pystyy käyttämään sitä omaksi hyväkseen, energiaa riittää tässä vihaajien maailmassa. Se on taito, jota kannattaa opetella.

www.urigellerlectures.com

I love me -messut eivät olleet mielestäni niin monipuoliset kuin aikaisempina vuosina. Johtuiko se lamasta tai ehkä siitä, että ne olivat kohdistetut vain nuorille naisille. Rakennekynsiä ja sitä rataa.

Kirjamessut vaikuttivat myös hieman köyhemmiltä kuin aikaisempina vuosina, mutta mielenkiintoiset ne aina ovat. Itse olin kiinnostunut ulkosuomalaisten kirjailijoiden jutuista ja sananvapaudesta + sen puutteesta. Sain vahvistuksen oletukselleni, että suomalaiset akateemiset piirit ovat suorastaan kauhuissaan siitä, että tavalliset ihmiset saavat ajatuksiaan julkisuuteen. Sananvapautta tulisi siis kaventaa kuuluvaksi vain fiksuille ihmisille. Jos olen käsittänyt väärin, sori siitä. Jokainen valtio voi tietysti määritellä itse, mikä on sallittua ja ketkä ovat fiksuja ihmisiä. Luento Euroopan ääriliikkeistä selvensi tietoani siitä, mikä on yleensä ääriliike. Suomessa kun saa usein vaikutelman, että jos on erilainen mielipide jostain ja kuuluu siis vähemmistöön, sinut luokitellaan heti ääriliikkeeseen kuuluvaksi ja kohtelu on sen mukainen. Sain kuitenkin nyt vahvistuksen siitä, että ääriliike on sellainen, joka hyväksyy väkivallan ja jopa tappamisen päämääriensä edistämiseksi. Piste.

Kirjamessut tekivät jälleen kerran selväksi sen, että maailma on täynnä kiintoisia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan. Kaikki nuo tuhannet ja tuhannet kirjat olisivat ihan hyviä valintoja, mutta mistä se aika. Kun jokainen on keskittynyt omaan ainutkertaisuuteen ja sen promotointiin. Mitäs me narsistit.

On ihmisiä jotka ovat valtavasti yliarvostettuja – ja ansaitsevat sen. (Majolin Pierre)

http://www.urigellerlectures.com/