Nyt tää riitti!

Vuosi 2018 on loppu ny!

Suomi on kaunis maa, jota me kaikki rakastamme. Silti eläminen täällä vaatii tiettyä masokismia. Ehkä ilkeys helpottaa elämää, kun se muuten tuntuu olevan perseestä.

Teoriassa uudessa uljaassa teknologiamaailmassa monet ikävät ja vaikeat tehtävät jäävät historiaan.

Teoriassa tulevaisuuden maailmasta voi tulla mallikas paikka.

Mutta hei. Ihmisen tuntien tuo mallikas maailma ei käytännössä ole todellakaan tarkoitettu biljoonille ihmisille. Luuserit älkööt vaivautuko.

Pitäisikö tästä olla huolissaan? Onko maailma ilman yksityisyyttä ja täydellisessä kontrollissa enää tavoittelemisen arvoista elämää?

Niin, ja ovatko tällaiset pähkäilyt jo auttamattomasti myöhässä, koska kehitys on jo tapahtunut?! Meillä ei ehkä ole enää muuta osaa kuin go with the flow.

Se mitä tiedän esim. Perttu Pölösestä, tekee minusta oikeasti fanin. Olen ymmärtänyt, että hän suhtautuu tulevaisuuden mahdollisuuksiin äärimmäisen positiivisesti. Ja tuota positiivisuutta eittmättä tarvitaan.

Mutta luultavasti  kaikki eivät ole kutsutut noihin juhliin. Itse kirjoitan tästä juuri siksi, että epäilen vahvasti jääväni kutsulistan ulkopuolelle.

Tässäpä malja sinulle, jolle kutsu on jo matkalla!

Onnellista Uutta Vuotta 2019!

Ps. Vaikka on sanottu, että jos vaaleissa voisi vaikuttaa asioihin, ne olisi jo aikaa sitten kielletty, niin yritä nyt kumminkin äänestää OIKEIN, ettei aina tarvitsisi valittaa.

Punainen vai sininen pilleri?

- Ennen oli kaikki paljon paremmin,
- Ai milloin ennen?
- Silloin kun ihmiset olivat töissä 24/7 joko maatiloilla tai tehtaissa. Oli vain yritettävä pysyä hengissä. Ja kun  siihen ei enää pystynyt, kuoli. Ongelmia ei ollut.

Vain hyvinvointivaltiossa on ongelmia. Mitä korkeampi elintaso, sitä enemmän ongelmia. Näinhän se menee. Paradoksi, mutta niin totta.

Asiantuntijat kehittävät aina uusia diagnooseja, hoitoja ja oppeja ihmiskunnan toimiessa kätevänä koe-eläimenä, eläimiä kun ovat.

Kuitenkin unohdetaan se tosiasia, että kaikki elolliset olennot, luonto ja jopa maapallo ovat ihmeellisen viisaasti kokoonpantuja. Niihin sisältyy jo itsessään korjaavat toiminnot, joista ihmiset ovat oppineet ymmärtämään vasta osan.
Monet ongelmat johtuvat vain siitä, että tuota järjestystä on menty omasta tietämättömyydestä johtuen sotkemaan.

Erinomainen ja yksinkertainen esimerkki on mielestäni huonekasvien hoito. Nekin ovat viisaita olentoja, jotka elävät hyvin kunhan niille annetaan siihen mahdollisuus.  Jos alat "hoitaa" niitä, ne kuolevat nopeasti.

Olen kirjoittanut tästä yhteiskunnan ilmiöstä aiemmin vuonna 2009:

https://sirkkahelenanblogi.blogspot.com/2009/10/elama-on-sairaus.html

Nyt, vaalien kynnyksellä,  asia on jälleen erittäin ajankohtainen.

Ylimielinen ihminen pelottelee mielellään. On kuitenkin hyvä tiedostaa, miksi hän tekee niin ja mikä on omakohtainen motiivi.

Halloween Suomessa

Demokratiaan kuuluu kansalaistoiminta, kansanliikkeet ja puolueet, jotka kokoavat ihmiset vaikuttamaan yhdessä. Ryhmän ääni kun kuuluu paremmin kuin yhden ihmisen ääni. Näin sanotaan.

Suomi on yhdistysten ja järjestöjen luvattu maa. Saksassa insinööritoimistossa 70-luvulla nuori insinööri sai potkut, kun liittyi ammattiyhdistykseen. Suomessa kaikki on päinvastoin.

Suomi on maailman onnellisin maa, koska järjestöjen ja yhdistysten ulkopuolelle jääneiltä ei kysytä mitään eikä heitä huomioida millään tavalla. Juuri ja juuri heidän sallitaan jäädä henkiin kunhan ymmärtävät pitää turpansa kiinni. Ryhmässä on voimaa, yksilöä ei ole.

Vaalien lähestyessä on ajankohtaista tarkastella demokratiaa Suomessa,

Kansanedustaja Harry Hjallis Harkimo: "on nimittäin niin, että Suomen päätöksentekijät mahtuvat tilataksiin" Uusi Suomi 31.3.2018.

Kun tähän lisätään yhteisöjen ja järjestöjen kouhkaavat omaa agendaansa ajavat besserwisserit, on elämästä tasa-arvo kaukana.

Mutta elämme maailman onnellisimmassa maassa. Halloween toteutuu jokapäiväisessa elämässä ja kauhuhan on hauskaa, eikö?

Pitääkö olla huolissaan?

Hei me siivotaan!

Eilen oli maailman siivouspäivä, joka kannustaa keräämään roskia ja jätteitä lähiympäristöstä.

Pitääkö olla huolissaan, kun köyhät työttömät ja eläkeläiset luokitellaan roskaksi/jätteeksi. He eivät mahdu roskikseen, joten mitä heille sitten pitäisi tehdä? Heiltä itseltään ei tietysti kysytä mitään.

Ongelmaa pahentaa vielä se, etteivät he ymmärrä edes hävetä. Ja ihminen, joka ei osaa hävetä - no kaikkihan sen tietävät - hän on psykopaatti.

MUTTA!

Mutta roskapa tietää paremmin ja kulkee pää pystyssä.

Hän kysyy poliitikoilta ja virkamiehiltä, että

WHO IS BAD?

Elokuussa 2018

Saako nainen tehdä abortin? Siitä on noussut suuri älämölö, kun ulkoministeri kehtasi puolustaa sen kieltämistä vedoten elämän puolustamiseen. Niin, elämän puolustaminen on ennenkuulumatonta tässä maailmassa, jossa ihmisellä ei ole arvoa - ei sikiönä eikä sodan keskellä. Mutta puolustaako ulkoministeri myös ihmisiä sodan keskellä? Luulenpa, että hän pidättäytyy siinä asiassa valtion yhteiseen mielipiteeseen. Ja hyvä niin.

Sanan- ja ajatuksenvapautta vastaan hyökätään nyt kaikilta rintamilta. Saapa nähdä, kuinka tässä lopulta käy.

Minä puolustan naisen oikeutta omaan kehoonsa ja sikiö nyt sattuu olemaan osa sitä.

Nuorena en olisi voinut edes ajatella tekeväni aborttia, enkä tehnyt.  Olin silloin samaa mieltä ulkoministerin kanssa ja muistaakseni se oli myös rikos silloin.

Elämä on kuitenkin saanut minut toisiin aatoksiin.

Ja kun ajattelen sitä kauhua, jota tunsin, kun alaikäisenä raiskattuna koululaisena kuukautiseni olivat myöhässä ja luulin olevani raskaana, tunnen suurta myötätuntoa tuota tyttörukkaa kohtaan. Jos olisin ollut raskaana, en olisi tehnyt aborttia, mutta olisiko se ollut reilua? Kysyn vaan.

Miljoonat naiset elävät näiden kauhujen keskellä tänäkin päivänä. Miehet eivät kerta kaikkiaan voi ymmärtää niitä. Samalla tavoin kuin naiset eivät voi täysin ymmärtää sotilaan kauhuja, vaikka haluaisivatkin. Me olemme erilaisia emmekä tasa-arvoisia.

Toinen puhuttanut asia on jengien polttamat autot Ruotsissa. Suomessa lisätään poliisivoimia, koska Ruotsissa poltetaan autoja.

Minulla on ehdotus:

Jos ulkomaalaisten sallitaan tulla maahan, joko työhön tai pakolaisena, niin heitä voisi kohdella samalla tavoin kuin omia kansalaisia. Ei paremmin eikä huonommin. Samalla tavalla. Ihmisinä. Jos näin toimitaan, Ruotsin tapahtumat eivät toistu Suomessa. Poliisivaltiossa ongelmat ovat varmoja.

Ugh. Olen jälleen puhunut. Toivon, että saan kertoa mielipiteeni myös tulevaisuudessa. Saa nähdä kuinka käy.

SuomiAreena välittää

Koska minulla ei tunnetusti ole elämää enkä kuulu oikein eliittiinkään + oli niin helevetin kuumakin, katselin SuomiAreenaa vähän ristiriitaisin tuntein, kuten aina.

TOISAALTA KAIKKI eliitin edustajat ovat kukin omalla tavallaan mielenkiintoisia ja fiksuja ihmisiä ja koska he oikeasti OVAT eliitin edustajia, heillä on paljon tietoa monista asioista. Tämä koskee myös huipputoimittajia.

Kun katselen heitä, mietin, ymmärtävätköhän he itsekään kuinka vähän he oikeasti tuntevat ja ymmärtävät suomalaisia.

SuomiAreenalla keskusteltiin mm. arvoista. Kuinka Suomi on vapaa ja välittävä yhteiskunta. Ehkä joku on vähän vapaampi kuin toinen ja ehkäpä joistakin välitetään vähän enemmän kuin toisista.  Esim. toimeentulotuki oli ainakin ennen harkinnanvaraista. Ja eikö esim. DDR:ssä välitetty suurella mielenkiinnolla naapureista ja kansalaisista yleensä. Monen mielestä vähempikin olisi riittänyt.
Suomessa Kerrostalokyttääjäsivustot kertovat omaa tarinaansa toisistaan välittävistä kansalaisista.

Me elämme demokratiassa. Halleluja siitä. Keskiluokka/enemmistö keskustelee keskenään, mitä näille lapsille, nuorille, vanhuksille, syrjäytetyille, työttömille, yksinäisille, alkoholisteille, mielenterveys- ym. mielipideongelmaisille (lista on loputon) pitäisi tehdä. Heiltä itseltään ei tietenkään kysytä, heihin kohdistetaan toimenpiteitä. Ylhäältä tuleva sääli ja hyväntekeväisyys on sentään sallittua. Vielä.

Elämä on kilpailua. Päästäkseen keskiluokkaan ja eliittiin on ensin voitettava kilpailijat. Siksi esim. tasa-arvo työpaikoilla on toteutumaton utopia. Sitä ei ole eikä tule.

Nyt eliitti saattaa ajatella, että mitä hittoa: vaaditaan keskustelua ja kun sitten keskustellaan, niin sekään ei kelpaa.

Ihan totta.

Keskusteluja oli mukavaa katsella vähän niin kuin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia - kotona istuen ja paikkansa maailmassa hyväksyen.

Kahdesta poliitikosta pidin erikoisesti: Kai Mykkänen ja Li Andersson.

Kummankaan puoluetta en ole äänestänyt, mutta nämä molemmat henkilöt vaikuttavat niin järkeviltä, asiantuntevilta - jopa luotettavilta - että ihan fantastista. Kaikkea hyvää heille.

Joten:

Jatkakaa vaan meidän idioottien opettamista. Jos me kyllästytään, onhan meillä aina VALEUUTISET.

Valeuutinen - uhka vai mahdollisuus?

Katsoin viikonloppuna aika vanhan elokuvan, joka oli jäänyt minulta näkemättä:
Valehtelemisen sietämätön keveys (The Invention of Lying) USA 2009 Ricky Gervais
 https://en.wikipedia.org/wiki/The_Invention_of_Lying

Se kertoo maailmasta, jossa kukaan ei valehtele. Mark keksii valehtelun ja johan rupee pelittämään.

Perustuukohan elokuva tositapahtumiin? Siltä vaikuttaa, koska mielestäni se on erittäin ajankohtainen.

Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että valehtelu kuuluu älykkyyteen. Vain tyhmät puhuvat aina totta.

Miksi samat asiantuntijat huolestuvat sitten valeuutisista?  Älykkäät ihmiset ovat siis uhka yhteiskunnalle? Niinhän monet historian poliitikot ovat ajatelleet. Lampaita on helpompi hallita kuin susia.

Kaikkien uskontojen oppeihin kuuluu pyrkimys totuuteen ja valehtelu on kiellettyä.

Silti koko yhteiskunta ja erikoisesti diplomatia perustuu valkoisiin valheisiin. Väitetään, että jos näin ei olisi, koko yhteiskunnan valtaisi väkivalta ja anarkia.

Tuo mainitsemani elokuva kertoi juuri maailmasta, jossa jokainen kertoi oikeat rehelliset ajatuksensa. Tosin ihmiset eivät olleet väkivaltaisia, he olivat kai tottuneet kuulemaan totuuden.

AHAA!

Tavallaan some on vienyt meidät lähemmäksi totuuden yhteiskuntaa. Kaikki tiesivät, että ihmiset usein inhoavat toisiaan. Mutta että noin rujoa - siihen ei oltu varauduttu. Nyt muiden epämiellyttävät mielipiteet ilmestyvät ruudulle aina uudestaan ja niihin on vain totuttava.

Valkoisten valheiden maailma on ainakin päättäjien mielestä heille edullisempaa. Siksi sananvapauden rajoittaminen on tullut ajankohtaiseksi.

Jos valheet (jotkut kutsuvat niitä mielikuvitukseksi) kuuluvat älykkääseen yhteiskuntaan, niin tekeekö totuuden vaatimus meistä tyhmiä?

On harkinnan paikka.