50 vuotta sitten Martin Luther King piti kuuluisan puheensa "I have a dream".
http://www.youtube.com/watch?v=smEqnnklfYs
Se oli karismaattisen ihmisen koskettava ja karismaattinen puhe, joka sai paljon aikaan ja maksoi mm. hänen henkensä.
Valitettavasti näin käy useimmiten sille, joka lähtee kyselemään joko omien tai toisten oikeuksien perään. Diktatuuri tai demokratia, mikään ei ole muuttunut siinä suhteessa.
Jeesustelevat ihmiset nostavat vihaamansa yksilöt pyhimyksiksi sen jälkeen, kun heidät on ensin tehty tavalla tai toisella vaarattomiksi.
Minullakin on unelma.
Minun unelmani on, että eräänä (hyvin) kaukaisena päivänä ihmiskunta oppii YMMÄRTÄMÄÄN toinen toistaan.
Sinä päivänä ei ole olemassa enää vihaa, koska kukaan, joka ymmärtää, ei voi vihata.
Ymmärtääkseen toinen toistaan, ihminen tarvitsee oikeaa tietoa ja vapautta kommunikoida. Kumpaakin vapautta ollaan rajoittamassa, mutta pidän silti kiinni unelmastani.
Sen jälkeen, kun ihmiset ovat lakanneet vihaamasta toinen toistaan, on mahdollista laajentaa ymmärrys koskemaan koko luontoa ja planeettaa, jopa maailmankaikkeutta. Ääretön on meidän.
Minulla on unelma.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Kiitos elämä
Heinäkuussa en ollut huolestunut Suomen luottoluokituksesta enkä ihmiskunnan degeneroitumisesta (Julkkis BB:tä odotellessa).
Heinäkuussa aurinko paistoi ja minä nautin näkökykyni palautumisesta.
Koska muiden rakennusprojektit veivät rakkaan viljelypalstani, kävin ihailemassa muiden hoitamia kasveja ja niitähän löytyy mm.
Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa:
Heinäkuussa aurinko paistoi ja minä nautin näkökykyni palautumisesta.
Koska muiden rakennusprojektit veivät rakkaan viljelypalstani, kävin ihailemassa muiden hoitamia kasveja ja niitähän löytyy mm.
Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa:
sekä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa:
Seurasaari on historiallisesti opettavainen paikka - ainakin suomalaisille itselleen - muistutuksena opportunisteille, mistä sitä oikein on tultu, eikä kovinkaan kauan sitten. Se on kuin isku suoraan vasten kasvoja.
Porvoo on kaunis ja historiallinen kaupunki, jota sai heinäkuussa kierrellä ilmaiseksi sähköbussilla.
Porvoo on kauniisti entisöity kaupunki, jonka rantabulevardi ja keskus kuitenkin ihmetytti likaisuudellaan.
Korkeasaari oli lapsuudessani jännä ja kiinnostava paikka. Se, että se ei sitä enää ole, on tällaiselle eläinten oikeuksien puolustajalle hyvä uutinen. Mitä vähemmän kahlittuja eläimiä sen parempi.
Pian on syksy ja sitten alkaa taas vaahtoaminen maailman epäkohdista. On ollut vapauttavaa keskittyä välillä vain aurinkoon (jota on riittänyt) ja mansikoihin, vadelmiin, mustikoihin, lakkoihin jne. Niitä ei ainakaan vielä ole geenimanipuloitu.
Kiitos elämä.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Huumoria reunalta
Maailmassa on paljon tukahdutettua hämmennystä, ärtymystä ja vihaa.
Kun akku hiljalleen täyttyy kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta ja toisten (Huom. TOISTEN) tyhmyydestä jne., se alkaa purkautua. Ja silloin ei ole terveellistä olla lähellä.
Siksi on huumori.
Oscar Wilde sanoi: If you want to tell people the truth, make them laugh, otherwise they'll kill you.
Siis: Jos haluat kertoa ihmisille totuuden, saa heidät nauramaan, muuten he tappavat sinut.
Ja tuo on niiiiiin totta.
Huumorista onkin tehty suojamuuri, jonka turvin voi tehdä (miltei) mitä tahansa, myös vahingoittaakseen toista, ilman minkäänlaista vastuuta seurauksista.
Huumori yhdistää.
Huumorissa ihmiset saavat luvan vihata yhdessä. Ja mitä enemmän he joutuvat teeskentelemään tosielämässään, sen puhdistavampaa heille huumori on.
Huumorin kohteelle tilanne on jo ongelmallisempi. Yksi toimiva tapa selviytyä elämästään nykyaikana on ryhtyä stand up koomikoksi.
Jos olet esim. lihava nainen etkä suostu laihduttamaan itseäsi keskitysleirikuntoon, tiedät ettei kukaan tule palkkaamaan sinua mihinkään. Sinulla on kuitenkin kaksi mahdollisuutta: 1. voit opiskella jonkun alan pää sauhuten kunnes olet yksi maailman parhaista tai 2. voit ryhtyä koomikoksi.
Lihava nainen, joka häpäisee itsensä julkisesti! Se on huumoria parhaimmillaan. Sillä ei ehkä rikastu, mutta pitää erossa sossun luukulta.
Toinen esimerkki on tummaihoinen mies, joka ei halua kulkea Michael Jacksonin viitoittamaa tietä. Hänellä on samat mahdollisuudet kuin lihavalla naisella: Teet työtä niin, että kuulut maailman parhaimmistoon tai ryhdyt itse pilkkaamaan itseäsi. Tosin tummaihoisella miehellä on vielä muutama kortti hihassa: tanssi, urheilu ja rap.
Kolmas esimerkki voisi olla suomenruotsalainen, joka ei ihmisten olettamuksista poiketen kuulu mihinkään suomenruotsalaisten hyvä veli -verkostoon. Hän on tottunut väistelemään ihmisiä tappouhkausten ja turpiinvetämisen pelossa. Kun hän alkaa käsittelemään ongelmiaan huumorin avulla, on menestys taattu. Sillä voi vaikka rikastua ja perustaa OMAN hyvä veli -verkoston. Niin paljon tukahdutettua vihaa Suomesta löytyy.
Ihminen on älykäs olento. Älykkyystesteissä on yleensä osio, jossa on tiedettävä kuka tai mikä ei kuulu joukkoon. Sekunnin murto-osassa älykäs ihminen skannaa porukan ja huomaa hänet, joka on erilainen.
Viidakossa ollessaan hän olisi mennyt heti ja poistanut tuon kummajaisen näköalaa häiritsemästä. Nyt kaupunkiviidakossa hän käyttää "sivistyneempiä" tapoja, jotka tuovat saman lopputuloksen.
Ihminen on ihminen. Viidakko on viidakko. Suomi on Suomi. Onneksi on olemassa huumori.
Jokainen päivä on uusi eilinen.
Tämä on tosikon kirjoitus ilman huumorin häivääkään.
Onkohan roboteilla helpompaa?
Kun akku hiljalleen täyttyy kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta ja toisten (Huom. TOISTEN) tyhmyydestä jne., se alkaa purkautua. Ja silloin ei ole terveellistä olla lähellä.
Siksi on huumori.
Oscar Wilde sanoi: If you want to tell people the truth, make them laugh, otherwise they'll kill you.
Siis: Jos haluat kertoa ihmisille totuuden, saa heidät nauramaan, muuten he tappavat sinut.
Ja tuo on niiiiiin totta.
Huumorista onkin tehty suojamuuri, jonka turvin voi tehdä (miltei) mitä tahansa, myös vahingoittaakseen toista, ilman minkäänlaista vastuuta seurauksista.
Huumori yhdistää.
Huumorissa ihmiset saavat luvan vihata yhdessä. Ja mitä enemmän he joutuvat teeskentelemään tosielämässään, sen puhdistavampaa heille huumori on.
Huumorin kohteelle tilanne on jo ongelmallisempi. Yksi toimiva tapa selviytyä elämästään nykyaikana on ryhtyä stand up koomikoksi.
Jos olet esim. lihava nainen etkä suostu laihduttamaan itseäsi keskitysleirikuntoon, tiedät ettei kukaan tule palkkaamaan sinua mihinkään. Sinulla on kuitenkin kaksi mahdollisuutta: 1. voit opiskella jonkun alan pää sauhuten kunnes olet yksi maailman parhaista tai 2. voit ryhtyä koomikoksi.
Lihava nainen, joka häpäisee itsensä julkisesti! Se on huumoria parhaimmillaan. Sillä ei ehkä rikastu, mutta pitää erossa sossun luukulta.
Toinen esimerkki on tummaihoinen mies, joka ei halua kulkea Michael Jacksonin viitoittamaa tietä. Hänellä on samat mahdollisuudet kuin lihavalla naisella: Teet työtä niin, että kuulut maailman parhaimmistoon tai ryhdyt itse pilkkaamaan itseäsi. Tosin tummaihoisella miehellä on vielä muutama kortti hihassa: tanssi, urheilu ja rap.
Kolmas esimerkki voisi olla suomenruotsalainen, joka ei ihmisten olettamuksista poiketen kuulu mihinkään suomenruotsalaisten hyvä veli -verkostoon. Hän on tottunut väistelemään ihmisiä tappouhkausten ja turpiinvetämisen pelossa. Kun hän alkaa käsittelemään ongelmiaan huumorin avulla, on menestys taattu. Sillä voi vaikka rikastua ja perustaa OMAN hyvä veli -verkoston. Niin paljon tukahdutettua vihaa Suomesta löytyy.
Ihminen on älykäs olento. Älykkyystesteissä on yleensä osio, jossa on tiedettävä kuka tai mikä ei kuulu joukkoon. Sekunnin murto-osassa älykäs ihminen skannaa porukan ja huomaa hänet, joka on erilainen.
Viidakossa ollessaan hän olisi mennyt heti ja poistanut tuon kummajaisen näköalaa häiritsemästä. Nyt kaupunkiviidakossa hän käyttää "sivistyneempiä" tapoja, jotka tuovat saman lopputuloksen.
Ihminen on ihminen. Viidakko on viidakko. Suomi on Suomi. Onneksi on olemassa huumori.
Jokainen päivä on uusi eilinen.
Tämä on tosikon kirjoitus ilman huumorin häivääkään.
Onkohan roboteilla helpompaa?
tiistai 28. toukokuuta 2013
Hyvä ihminen
Hyvä ihminen tekee hyvää.
Koska hyvä ihminen on myös PAREMPI ihminen, hän osallistuu (tietysti) hyväntekeväisyyteen. Hän ei välitä siitä, että autettava saattaa tuntea alemmuutta ja alkaakin lopulta vihata auttajaansa. Ei.
Usein auttaja on ollut ensin tarkoituksellisesti edesauttamassa autettavan ahdinkoon joutumista ja näin apu onkin vain taitavasti peiteltyä vallankäyttöä. Minä auttaja, sinä autettava. Vallanjako on selvä.
Mielenkiintoista on, että esim. Suomessa työttömältä on kielletty osallistuminen jopa hyväntekeväisyyteen. Sillä välin, kun auttajat tekevät tosi paljon hyvää paremman taivaspaikan tai seuraavan elämän toivossa tai peräti päästäkseen lööppeihin ja televisioon, työttömän on toki tiedettävä paikkansa, joku roti sentään.
Autettava, oletko jo riittävän kyykyssä? Muista, että jos nouset kyykystä usein ja tahdikkaasti, muodostuu siitä terveyttä edistävä liikuntamuoto. Liikuntahan on terveellistä, tosin työttömän matkustuskielto taitaa olla edelleen voimassa. Joku roti siis liikkumisessakin.
Niinpä.
Miten sitten tullaan hyväksi ihmiseksi ja hyväntekijäksi? Rahalla tietysti! Aika ironista, koska perinteisesti kristinuskossa hyvien ihmisten tuli halveksia kaikkea rahaan liittyvää. Kirkko itse ei sitä tosin tehnyt, eivätkä jumalan valitsemat kuninkaat ja ruhtinaat.
Minä rakastan rahaa, jota minulla ei kuitenkaan ole. Rakastan kaikkea turhaa estetiikkaa, mitä rahalla saa. Minulle taseet ja tuloslaskelmat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, rakastan myös niitä. Ymmärrän hyvin erään kuuluisan muotigurun vaimon toteamusta, jonka mukaan hän itkee mieluummin limusiinin takapenkillä kuin polkupyörän selässä (pyöräily on kivaa).
Mutta kun alkaa miettiä, mistä ne numerot sinne tiliotteeseen oikein tulevat ja alkaa jäljittää rikkauden alkuperää, törmää ennemmin tai myöhemmin todellisuuteen: rikkaudet ovat maksaneet aina verta ja kyyneleitä. Voiko siitä rakentaa onnea? Voiko tulla onnelliseksi aiheuttamalla kärsimystä toisille? Voi toki terapoida itseään: älä ajattele, keskity hetkeen.
Mutta mutta. On naurettavaa kuvitella, että rahan alkuperä voisi unohtua vain teeskentelemällä tehneensä niin. Voi yrittää oikeuttaa tekojaan uskottelemalla itselleen, että on jotenkin parempi ja arvokkaampi kuin ne, joita riistää. Voi uskotella itselleen, että onkin todellisuudessa auttamassa noita idiootteja, jotka eivät tiedä kuinka elää oikein.
On pakko tehdä niin, muuten ei kestä ja säily "selväjärkisenä". 90 % + risat ihmiskunnasta ei pysty tähän. Siksi meillä on vielä toivoa. Ja paljon.
Istumme kaikki samassa veneessä. Hyvä niin.
Koska hyvä ihminen on myös PAREMPI ihminen, hän osallistuu (tietysti) hyväntekeväisyyteen. Hän ei välitä siitä, että autettava saattaa tuntea alemmuutta ja alkaakin lopulta vihata auttajaansa. Ei.
Usein auttaja on ollut ensin tarkoituksellisesti edesauttamassa autettavan ahdinkoon joutumista ja näin apu onkin vain taitavasti peiteltyä vallankäyttöä. Minä auttaja, sinä autettava. Vallanjako on selvä.
Mielenkiintoista on, että esim. Suomessa työttömältä on kielletty osallistuminen jopa hyväntekeväisyyteen. Sillä välin, kun auttajat tekevät tosi paljon hyvää paremman taivaspaikan tai seuraavan elämän toivossa tai peräti päästäkseen lööppeihin ja televisioon, työttömän on toki tiedettävä paikkansa, joku roti sentään.
Autettava, oletko jo riittävän kyykyssä? Muista, että jos nouset kyykystä usein ja tahdikkaasti, muodostuu siitä terveyttä edistävä liikuntamuoto. Liikuntahan on terveellistä, tosin työttömän matkustuskielto taitaa olla edelleen voimassa. Joku roti siis liikkumisessakin.
Niinpä.
Miten sitten tullaan hyväksi ihmiseksi ja hyväntekijäksi? Rahalla tietysti! Aika ironista, koska perinteisesti kristinuskossa hyvien ihmisten tuli halveksia kaikkea rahaan liittyvää. Kirkko itse ei sitä tosin tehnyt, eivätkä jumalan valitsemat kuninkaat ja ruhtinaat.
Minä rakastan rahaa, jota minulla ei kuitenkaan ole. Rakastan kaikkea turhaa estetiikkaa, mitä rahalla saa. Minulle taseet ja tuloslaskelmat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, rakastan myös niitä. Ymmärrän hyvin erään kuuluisan muotigurun vaimon toteamusta, jonka mukaan hän itkee mieluummin limusiinin takapenkillä kuin polkupyörän selässä (pyöräily on kivaa).
Mutta kun alkaa miettiä, mistä ne numerot sinne tiliotteeseen oikein tulevat ja alkaa jäljittää rikkauden alkuperää, törmää ennemmin tai myöhemmin todellisuuteen: rikkaudet ovat maksaneet aina verta ja kyyneleitä. Voiko siitä rakentaa onnea? Voiko tulla onnelliseksi aiheuttamalla kärsimystä toisille? Voi toki terapoida itseään: älä ajattele, keskity hetkeen.
Mutta mutta. On naurettavaa kuvitella, että rahan alkuperä voisi unohtua vain teeskentelemällä tehneensä niin. Voi yrittää oikeuttaa tekojaan uskottelemalla itselleen, että on jotenkin parempi ja arvokkaampi kuin ne, joita riistää. Voi uskotella itselleen, että onkin todellisuudessa auttamassa noita idiootteja, jotka eivät tiedä kuinka elää oikein.
On pakko tehdä niin, muuten ei kestä ja säily "selväjärkisenä". 90 % + risat ihmiskunnasta ei pysty tähän. Siksi meillä on vielä toivoa. Ja paljon.
Istumme kaikki samassa veneessä. Hyvä niin.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Kiitos Maria ja Katariina!
Ja kiitos Hjallis!
Sain kuin sainkin onnellisen vapun 2013.
Silmät kyynelissä katsoin eilen Diilin loppuratkaisua ja uskomattoman koskettavaa Maria Drockilan esiintymistä.
Hän oli siis ideoinut hyväntekeväisyysprojektin www.supersiskot.fi: nuorten naisten ja tyttöjen auttamiseen keskittyvän Supersiskot-hankkeen, jonka alottamiseen hän nyt sai 41 000 euroa.
Huoh.
Tänä aamuna Hesarin takakannessa Katariina Souri entinen Kata Kärkkäinen mustalla silmällään sai huomioni ja päädyin lukemaan erittäin hyvin tehtyä mainosta Supersiskoista.
Hitaasti, mutta varmasti, maailma ja ihmiskunta parantaa tapojaan, vaikka joskus toivottomalta tuntuukin.
Minä en valita. Minä en tarvitse Supersiskoja enkä ole heidän kohderyhmäänsäkään. Silti on pakko miettiä, olisiko oma elämä mennyt toisin ja paremmin, jos Supersiskot olisi ollut jo silloin toiminnassa, kun 16-vuotiaana, neitsyenä, koulutiellä, talvella, pakkasella, minut raiskattiin puukolla uhaten.
Kun verissäni tulin kotiin, oli seuraavana päivänä mentävä kouluun kuin mitään ei olisi tapahtunut. Poliisille ei voinut edes ajatella menevänsä. Maineeni olisi vain tuhottu takuuvarmasti. Sellainen maailma vain on. Vielä tänäänkin, vaikka parannusta on tapahtunut, uhrin syyllistäminen on tavallista.
Ja kuka haluaa olla uhri?
Kaikki "kunnon ihmiset" kiertävät kaukaa, koska uhri on tehnyt aivan varmasti JOTAIN, jolla hän on ANSAINNUT kohtalonsa.
KAIKKIHAN SEN NYT TIETÄVÄT.
Siksi Supersiskoja tarvitaan.
KIITOS SINULLE MARIA DROCKILA, GOD BLESS YOU.
Sain kuin sainkin onnellisen vapun 2013.
Silmät kyynelissä katsoin eilen Diilin loppuratkaisua ja uskomattoman koskettavaa Maria Drockilan esiintymistä.
Hän oli siis ideoinut hyväntekeväisyysprojektin www.supersiskot.fi: nuorten naisten ja tyttöjen auttamiseen keskittyvän Supersiskot-hankkeen, jonka alottamiseen hän nyt sai 41 000 euroa.
Huoh.
Tänä aamuna Hesarin takakannessa Katariina Souri entinen Kata Kärkkäinen mustalla silmällään sai huomioni ja päädyin lukemaan erittäin hyvin tehtyä mainosta Supersiskoista.
Hitaasti, mutta varmasti, maailma ja ihmiskunta parantaa tapojaan, vaikka joskus toivottomalta tuntuukin.
Minä en valita. Minä en tarvitse Supersiskoja enkä ole heidän kohderyhmäänsäkään. Silti on pakko miettiä, olisiko oma elämä mennyt toisin ja paremmin, jos Supersiskot olisi ollut jo silloin toiminnassa, kun 16-vuotiaana, neitsyenä, koulutiellä, talvella, pakkasella, minut raiskattiin puukolla uhaten.
Kun verissäni tulin kotiin, oli seuraavana päivänä mentävä kouluun kuin mitään ei olisi tapahtunut. Poliisille ei voinut edes ajatella menevänsä. Maineeni olisi vain tuhottu takuuvarmasti. Sellainen maailma vain on. Vielä tänäänkin, vaikka parannusta on tapahtunut, uhrin syyllistäminen on tavallista.
Ja kuka haluaa olla uhri?
Kaikki "kunnon ihmiset" kiertävät kaukaa, koska uhri on tehnyt aivan varmasti JOTAIN, jolla hän on ANSAINNUT kohtalonsa.
KAIKKIHAN SEN NYT TIETÄVÄT.
Siksi Supersiskoja tarvitaan.
KIITOS SINULLE MARIA DROCKILA, GOD BLESS YOU.
Lisäys 6.5.2013: Kirjoitin tämän kirjoituksen aamulla Hesarin luettuani. En ajatellut hetkeäkään, että Katariina Souri olisi ollut se mainoksessa mainittu uhri. Hän kuitenkin itse ja mahdollisesti joku muukin ajatteli niin, näin saatiin aikaiseksi mieletön mediakohu ja projektin mustamaalauskampanja.
Tässä eräs kirjoitus ja mielipide: http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/139222-supersiskojen-superholmoily
Itse ymmärsin, että tarkoituksena oli saada matalan kynnyksen apua nuorille tytöille ilman poliisien ja psykiatrien armeijoita. Kuulosti hyvältä ja toimivalta. Mutta onko se mahdollista tässä maailmassa?
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Pääsiäisaikana
Pääsiäisaikana on lupa miettiä asioita.
Voi miettiä vaikka sitä, tapahtuiko oikeus kaksituhatta vuotta sitten ja että ovatko asiat paremmin nyt demokraattisessa oikeusvaltiossa Suomessa.
Länsimaiden ihmisten näihin päiviin asti tasaisesti kasvanut elintaso on poistanut suurimmalta osaltaan varsinaisen taistelun elannosta. Puutteita on, mutta nälkäkuolema ei uhkaa kuin ehkä anorektikkoa.
Sillä on ollut kummallisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Tuntuu kuin ihmiset eivät tulisi toimeen ilman päivittäistä adrenaliinipiikkiään.
Tämä primitiivinen "jos et ole samanlainen kuin minä, olet minua vastaan" -asenne kyseenalaistaa oikeusvaltion päivittäin.
Olipa kerran aika, kun ihmiset haaveilivat ajasta, jolloin koneet tekisivät työt ja ihmiset eläisivät yhdessä huoletonta ja hyvää elämää. Ei rajoja, rakkautta vain. Näin ei käynyt, eikä näytä toteutuvan tulevaisuudessakaan.
Miksi? Jotkut syyttävät Big Business -maailmaa, joiden verorahoilla heidän hyvinvointinsa kuitenkin kustannetaan.
Toiset väittävät, että syyllinen on se Joku siellä jossain Big Busineksen yläpuolella. Kukaan ei tiedä kuka se Joku oikein on.
Ihmismielen asiantuntijat taasen syyttävät ihmisen irrationaalista tiedostamatonta mieltä, joka tunkee joka paikkaan ja sotkee kaikki jutut. Näin ihmiselle ei voida antaa sitä "vapautta", jota hän kaipaa.
Sitten on vielä se päätelmä, että kaikki onkin vain sinun näkökulmaasi. Jos elämäsi on sinusta paskaa, niin ihan itse olet sen paskaksi tehnyt ja itse saat siitä myös kärsiä. Älä tule tänne valittamaan.
Näiden eri katsomusten sopassa kansalaiset oikeusvaltiossaan keskittyvät moralisoimaan toisiaan. Ketä tahansa voidaan epäillä mistä tahansa - ilman todisteita. Epäiltyä ei voida tuomita, mutta häneltä viedään työ, maine ja tulevaisuus. Kun pärstä ei miellytä, syytä vaikka nakkivarkaudesta. Toimii aina.
Siis onko edistystä tapahtunut kahdessa tuhannessa vuodessa?
Franciscus Assisilaisen sanoin:
Pääsiäisaikana
Jumala, riennä minun avukseni:
Herra, joudu minua auttamaan.
Joutukoot häpeään ja pelästykööt:
jotka minun sieluani väijyvät.
Kääntykööt pakoon ja punastukoot:
jotka tahtovat minulle pahaa.
Kääntykööt joutuin ja punastukoot:
jotka sanovat minulle:
Kas niin, kas niin.
Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa:
kaikki jotka sinua etsivät.
Ja sanokoot aina: Ylistetty olkoon Herra:
jotka rakastavat sinun apuasi.
Mutta minä olen avuton ja köyhä:
Jumala, auta minua.
Sinä olet minun auttajani ja vapauttajani:
Herra, älä viivy.
suomennos Seppo A. Teinonen.
Voisiko sen paremmin sanoa.
PS. En itse kuulu kirkkoon, mutta kunnioitan ja arvostan hyvää tarkoittavia ihmisiä. Ja heitähän me kaikki olemme - POHJIMMILTAMME.
Voi miettiä vaikka sitä, tapahtuiko oikeus kaksituhatta vuotta sitten ja että ovatko asiat paremmin nyt demokraattisessa oikeusvaltiossa Suomessa.
Länsimaiden ihmisten näihin päiviin asti tasaisesti kasvanut elintaso on poistanut suurimmalta osaltaan varsinaisen taistelun elannosta. Puutteita on, mutta nälkäkuolema ei uhkaa kuin ehkä anorektikkoa.
Sillä on ollut kummallisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Tuntuu kuin ihmiset eivät tulisi toimeen ilman päivittäistä adrenaliinipiikkiään.
Tämä primitiivinen "jos et ole samanlainen kuin minä, olet minua vastaan" -asenne kyseenalaistaa oikeusvaltion päivittäin.
Olipa kerran aika, kun ihmiset haaveilivat ajasta, jolloin koneet tekisivät työt ja ihmiset eläisivät yhdessä huoletonta ja hyvää elämää. Ei rajoja, rakkautta vain. Näin ei käynyt, eikä näytä toteutuvan tulevaisuudessakaan.
Miksi? Jotkut syyttävät Big Business -maailmaa, joiden verorahoilla heidän hyvinvointinsa kuitenkin kustannetaan.
Toiset väittävät, että syyllinen on se Joku siellä jossain Big Busineksen yläpuolella. Kukaan ei tiedä kuka se Joku oikein on.
Ihmismielen asiantuntijat taasen syyttävät ihmisen irrationaalista tiedostamatonta mieltä, joka tunkee joka paikkaan ja sotkee kaikki jutut. Näin ihmiselle ei voida antaa sitä "vapautta", jota hän kaipaa.
Sitten on vielä se päätelmä, että kaikki onkin vain sinun näkökulmaasi. Jos elämäsi on sinusta paskaa, niin ihan itse olet sen paskaksi tehnyt ja itse saat siitä myös kärsiä. Älä tule tänne valittamaan.
Näiden eri katsomusten sopassa kansalaiset oikeusvaltiossaan keskittyvät moralisoimaan toisiaan. Ketä tahansa voidaan epäillä mistä tahansa - ilman todisteita. Epäiltyä ei voida tuomita, mutta häneltä viedään työ, maine ja tulevaisuus. Kun pärstä ei miellytä, syytä vaikka nakkivarkaudesta. Toimii aina.
Siis onko edistystä tapahtunut kahdessa tuhannessa vuodessa?
Franciscus Assisilaisen sanoin:
Pääsiäisaikana
Jumala, riennä minun avukseni:
Herra, joudu minua auttamaan.
Joutukoot häpeään ja pelästykööt:
jotka minun sieluani väijyvät.
Kääntykööt pakoon ja punastukoot:
jotka tahtovat minulle pahaa.
Kääntykööt joutuin ja punastukoot:
jotka sanovat minulle:
Kas niin, kas niin.
Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa:
kaikki jotka sinua etsivät.
Ja sanokoot aina: Ylistetty olkoon Herra:
jotka rakastavat sinun apuasi.
Mutta minä olen avuton ja köyhä:
Jumala, auta minua.
Sinä olet minun auttajani ja vapauttajani:
Herra, älä viivy.
suomennos Seppo A. Teinonen.
Voisiko sen paremmin sanoa.
PS. En itse kuulu kirkkoon, mutta kunnioitan ja arvostan hyvää tarkoittavia ihmisiä. Ja heitähän me kaikki olemme - POHJIMMILTAMME.
torstai 28. helmikuuta 2013
Tiede vs. henkisyys
Luin kirjan. Se oli hyvä kirja. Ajankohtainen.
http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=367
Deepak Chopra & Leonard Mlodinow: Maailmankatsomusten taistelu, tiede vs. henkisyys.
Deepak Chopra on lääkäri ja itämaisen filosofian opettaja, joka on myynyt miljoonia kirjoja.
Leonard Mlodinow on teoreettisen fysiikan tohtori, joka opettaa California Institute of Technologyssa.
Deepak on huolissaan materialismin taikauskosta.
Leonard painottaa sitä, että maailmankaikkeus on kunnioitusta herättävä, erityisesti niiden mielestä, jotka tietävät siitä jotakin. Tiede on tuonut esiin maailmankaikkeuden, joka on laaja, ikivanha, väkivaltainen, outo ja kaunis.
Molemmat ovat samaa mieltä siitä, etteivät ihmisen aistit riitä tiedostamaan maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on.
Leonard: "Tyhjyys on kuin kiehuva kattila, jossa hiukkasia kuplii esiin ja taas katoaa."
Tuo tyhjyys on olemassa ajan ja avaruuden tuolla puolen.
Deepak sanoo, että tietoisuus on kaikkialla luonnossa ja tietoisuuden laajentumisen myötä on mahdollista ymmärtää enemmän. Hän on sitä mieltä, että tietoisuus, luovuus, evoluutio, järjestelmällisyys ja eheys ovat luonnon perusperiaatteita. Ilman näitä ominaisuuksia maailmankaikkeus ei olisi voinut saada aikaan DNA:ta, elämää, ihmismieltä ja kulttuureja. Henkisyyden alkusyy ei ole siis kadonnut mihinkään.
Mutta mitä on tietoisuus?
Leonard mainitsee aivojen automaattiset toiminnat, joihin ei voi vaikuttaa tahdolla ja joista emme ole tietoisia. Vaikeus on myös siinä, että tietoinen ja tiedostamaton mieli ovat yhteydessä toisiinsa. On tutkittu paljon sitä, kuinka tiedostamaton mieli vaikuttaa ajatteluumme ja päätöksiimme.
Tietoisuus vaihtelee tajunnan tilan mukaan. Tästä Deepak on samaa mieltä.
Mitä elämä on?
Leonard sanoo, ettei yhden ainoan elämän määritelmän löytäminen ole välttämätöntä.
Viruksella ei ole kaikkia elämän tunnusmerkkejä. Vuorisuolalla on ehkä vain yksi tai kaksi ja marsilaisella mikro-organismilla kolme.
Hän sanoo, että vaatii todellista rohkeutta uskoa, että kuoleman jälkeen palaa jälleen maan tomuksi.
Deepak puolestaan antaa materialistien rauhassa heristellä sormeaan, mutta sellaisia voimia on olemassa, joita on mahdoton mitata tieteellisin mittauslaittein.
Deepak: "Henkisen käsityksen mukaan luovuus on kaiken eläväksi kutsutun ytimessä. Tarkoittaako se, että kengässäni hiertävä kivi on elävä? Kyllä, sillä se on osa samaa luovaa prosessia, johon sinäkin sisällyt."
Materialistille ensin oli aine, josta elämä syntyi. Henkisyydelle ensin oli elämä ja aine teki sen näkyväksi.
Deepak: "Jos pikkulapsi kysyy, miten bensiini oppi ajamaan autoa, hän tekee saman virheen kuin eräät johtavat neurotutkijamme."
Mikä on herrojen suhde Jumalaan ja uskontoon?
Leonard sanoo, ettei hänellä ole mitään niitä vastaan niin kauan kuin ne eivät sodi tieteen esille tuomien totuuksien kanssa.
Albert Einstein riemuitsi tuntiessaan henkistä yhteyttä maailmankaikkeuteen. Juuri maailmankaikkeuden "rationaalisuus" muovasi hänen henkistä elämäänsä.
Deepak sanoo, ettei puhdas tietoisuus ole ajattelutapa tai näkökulma.
Puhtaalle tietoisuudelle on ominaista:
Näin Deepak.
Leonard: "Ajattelen Deepakin tavoin, että olisi mukavaa, jos teologien usko lakkaisi pitämästä Jumalaa ulkoisena voimana, joka loi maailmankaikkeuden ja hallitsee sitä. Jumalaa pidettäisiin sisäisenä kokemuksena."
Onko olemassa perimmäistä todellisuutta?
Leonard: "Terveilläkin ihmisaivoilla on vajavuutensa ja ominaisuutensa, joten myös terveet ihmiset havainnoivat ja tulkitsevat maailmaa rajoittuneesti.
Useimmat ihmiset ovat, kuten filosofit sanovat, naiiveja realisteja. He uskovat objektiiviseen todellisuuteen, jonka olioilla ja ilmiöillä on täsmälliset, tunnistettavat ja luokiteltavissa olevat ominaisuudet. Psykologisissa kokeissa on todettu, että ihmiset automaattisesti olettavat oman subjektiivisen kokemuksensa heijastavan todellista maailmaa täsmällisesti." Onko oikein uskoa Jumalaan ja kuolemattomaan sieluun, kun kummastakaan ei ole todisteita? Ihminen, joka uskoo Jumalaan, pelkää kuolemaa vähemmän. Todistetusti.
Kvanttimaailman löytö vapautti tieteen. Nyt on koittanut aika liittää tuo maailma jokapäiväiseen elämäämme, sillä tietoisuus on täysin kykenevä hyväksymään todellisuuden subjektiiviset ja objektiiviset puolet.
Kiitos Leonard ja Deepak!
Materialismin ja uskonnon taistelu tuli jälleen näkyväksi tällä viikolla, kun meille kerrottiin Pirkko Jalovaaran parantaneen ihmisiä kirkossa ajamalla demoneja heistä.
Minä en kuulu kirkkoon, eivätkä demonit tai paholainen ole totta minulle. Ne ovat sanoja.
Me ihmiset luomme ympärillemme ilmapiirin, joka voi vaikuttaa joko myönteisesti tai kielteisesti toiseen ihmiseen.
Uskon, että jos suuri joukko myönteisesti suhtautuvia ihmisiä kokoontuu ja luo ympärilleen voimakkaan myönteisen ilmapiirin, voi se vaikuttaa toiseen ihmiseen edullisesti ja jopa parantaa hänet. Kuka minä olen sitä kieltämään.
Jalovaaraa ei tarvitse polttaa roviolla. Elämme vuotta 2013. Noitavainojen aika on jo ohi - ainakin pitäisi olla.
Muistan nähneeni joskus haastattelun, jossa Jalovaara kertoi itse parantuneensa tuollaisessa kokouksessa Briteissä jostain sairaudesta kauan sitten. Se selittää paljon.
http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=367
Deepak Chopra & Leonard Mlodinow: Maailmankatsomusten taistelu, tiede vs. henkisyys.
Deepak Chopra on lääkäri ja itämaisen filosofian opettaja, joka on myynyt miljoonia kirjoja.
Leonard Mlodinow on teoreettisen fysiikan tohtori, joka opettaa California Institute of Technologyssa.
Deepak on huolissaan materialismin taikauskosta.
Leonard painottaa sitä, että maailmankaikkeus on kunnioitusta herättävä, erityisesti niiden mielestä, jotka tietävät siitä jotakin. Tiede on tuonut esiin maailmankaikkeuden, joka on laaja, ikivanha, väkivaltainen, outo ja kaunis.
Molemmat ovat samaa mieltä siitä, etteivät ihmisen aistit riitä tiedostamaan maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on.
Leonard: "Tyhjyys on kuin kiehuva kattila, jossa hiukkasia kuplii esiin ja taas katoaa."
Tuo tyhjyys on olemassa ajan ja avaruuden tuolla puolen.
Deepak sanoo, että tietoisuus on kaikkialla luonnossa ja tietoisuuden laajentumisen myötä on mahdollista ymmärtää enemmän. Hän on sitä mieltä, että tietoisuus, luovuus, evoluutio, järjestelmällisyys ja eheys ovat luonnon perusperiaatteita. Ilman näitä ominaisuuksia maailmankaikkeus ei olisi voinut saada aikaan DNA:ta, elämää, ihmismieltä ja kulttuureja. Henkisyyden alkusyy ei ole siis kadonnut mihinkään.
Mutta mitä on tietoisuus?
Leonard mainitsee aivojen automaattiset toiminnat, joihin ei voi vaikuttaa tahdolla ja joista emme ole tietoisia. Vaikeus on myös siinä, että tietoinen ja tiedostamaton mieli ovat yhteydessä toisiinsa. On tutkittu paljon sitä, kuinka tiedostamaton mieli vaikuttaa ajatteluumme ja päätöksiimme.
Tietoisuus vaihtelee tajunnan tilan mukaan. Tästä Deepak on samaa mieltä.
Mitä elämä on?
Leonard sanoo, ettei yhden ainoan elämän määritelmän löytäminen ole välttämätöntä.
Viruksella ei ole kaikkia elämän tunnusmerkkejä. Vuorisuolalla on ehkä vain yksi tai kaksi ja marsilaisella mikro-organismilla kolme.
Hän sanoo, että vaatii todellista rohkeutta uskoa, että kuoleman jälkeen palaa jälleen maan tomuksi.
Deepak puolestaan antaa materialistien rauhassa heristellä sormeaan, mutta sellaisia voimia on olemassa, joita on mahdoton mitata tieteellisin mittauslaittein.
Deepak: "Henkisen käsityksen mukaan luovuus on kaiken eläväksi kutsutun ytimessä. Tarkoittaako se, että kengässäni hiertävä kivi on elävä? Kyllä, sillä se on osa samaa luovaa prosessia, johon sinäkin sisällyt."
Materialistille ensin oli aine, josta elämä syntyi. Henkisyydelle ensin oli elämä ja aine teki sen näkyväksi.
Deepak: "Jos pikkulapsi kysyy, miten bensiini oppi ajamaan autoa, hän tekee saman virheen kuin eräät johtavat neurotutkijamme."
Mikä on herrojen suhde Jumalaan ja uskontoon?
Leonard sanoo, ettei hänellä ole mitään niitä vastaan niin kauan kuin ne eivät sodi tieteen esille tuomien totuuksien kanssa.
Albert Einstein riemuitsi tuntiessaan henkistä yhteyttä maailmankaikkeuteen. Juuri maailmankaikkeuden "rationaalisuus" muovasi hänen henkistä elämäänsä.
Deepak sanoo, ettei puhdas tietoisuus ole ajattelutapa tai näkökulma.
Puhtaalle tietoisuudelle on ominaista:
- Se on hiljainen ja rauhallinen. Ei ristiriitoja, vihaa tai pelkoa.
- Se on itseriittoinen. Ärsykkeiden tarve kaikkoaa, Tyytyväisyys siitä, että on olemassa.
- Se on hereillä, valpas.
- Voimavarat ovat äärettömät. Avoin kaikelle, mitä on tullakseen. Luovuus.
- Se on itseohjautuva. Asiat loksahtavat kohdalleen omalla painollaan.
- Se on spontaani. Aikataulut, rajat ja säännöt eivät kahlitse.
- Se on dynaamista, antaa energiaa.
- Se on autuas, joka on onnellisuuden korkein ilmaus.
- Puhdas tietoisuus on tietämistä. Intuitiivinen kokemus, oivallus tai totuus.
- Se on kokonainen, se kattaa kaiken. Kuin yksi suuri valtameri, jossa kaikki aallot lainehtivat. Olet kotonasi, kun yksinkertaisesti elät.
Näin Deepak.
Leonard: "Ajattelen Deepakin tavoin, että olisi mukavaa, jos teologien usko lakkaisi pitämästä Jumalaa ulkoisena voimana, joka loi maailmankaikkeuden ja hallitsee sitä. Jumalaa pidettäisiin sisäisenä kokemuksena."
Onko olemassa perimmäistä todellisuutta?
Leonard: "Terveilläkin ihmisaivoilla on vajavuutensa ja ominaisuutensa, joten myös terveet ihmiset havainnoivat ja tulkitsevat maailmaa rajoittuneesti.
Useimmat ihmiset ovat, kuten filosofit sanovat, naiiveja realisteja. He uskovat objektiiviseen todellisuuteen, jonka olioilla ja ilmiöillä on täsmälliset, tunnistettavat ja luokiteltavissa olevat ominaisuudet. Psykologisissa kokeissa on todettu, että ihmiset automaattisesti olettavat oman subjektiivisen kokemuksensa heijastavan todellista maailmaa täsmällisesti." Onko oikein uskoa Jumalaan ja kuolemattomaan sieluun, kun kummastakaan ei ole todisteita? Ihminen, joka uskoo Jumalaan, pelkää kuolemaa vähemmän. Todistetusti.
Kvanttimaailman löytö vapautti tieteen. Nyt on koittanut aika liittää tuo maailma jokapäiväiseen elämäämme, sillä tietoisuus on täysin kykenevä hyväksymään todellisuuden subjektiiviset ja objektiiviset puolet.
Kiitos Leonard ja Deepak!
Materialismin ja uskonnon taistelu tuli jälleen näkyväksi tällä viikolla, kun meille kerrottiin Pirkko Jalovaaran parantaneen ihmisiä kirkossa ajamalla demoneja heistä.
Minä en kuulu kirkkoon, eivätkä demonit tai paholainen ole totta minulle. Ne ovat sanoja.
Me ihmiset luomme ympärillemme ilmapiirin, joka voi vaikuttaa joko myönteisesti tai kielteisesti toiseen ihmiseen.
Uskon, että jos suuri joukko myönteisesti suhtautuvia ihmisiä kokoontuu ja luo ympärilleen voimakkaan myönteisen ilmapiirin, voi se vaikuttaa toiseen ihmiseen edullisesti ja jopa parantaa hänet. Kuka minä olen sitä kieltämään.
Jalovaaraa ei tarvitse polttaa roviolla. Elämme vuotta 2013. Noitavainojen aika on jo ohi - ainakin pitäisi olla.
Muistan nähneeni joskus haastattelun, jossa Jalovaara kertoi itse parantuneensa tuollaisessa kokouksessa Briteissä jostain sairaudesta kauan sitten. Se selittää paljon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)