Hajotetaanko perhe?

Juuri nyt on Suomessa kauhisteltu virkamiesten yritystä hajottaa irakilaisperhe. Isä ja vauva saavat jäädä Suomeen, mutta äiti pienen tyttären kanssa karkotetaan Irakiin.

Tuo kuulostaa tavallisesta ja empaattisesta ihmisestä julmalta ja väärältä (ja sitähän se tietysti onkin), mutta noin vain toimitaan miltei kaikkialla, myös Pohjoismaissa.  Normimeininkiä.

Ulkomaalainen ei ole viranomaiselle varsinaisesti ihminen vaan objekti, johon kohdistetaan lakipykäliä mahdollisimman tiukasti. Varaton ihminen on aina uhka valtiolle. Näin on aina ollut. Ja nainen on kaksinkertainen uhka, koska hän saattaa äityä tekemään lisää lapsia.

Kun menin naimisiin Sveitsissä itävaltalaisen kanssa, minulle kerrottiin, että pysyäksemme yhdessä olisi tärkeää olla samaa kansallisuutta.  Omalta osaltani moka oli siinä, etten ottanut asioista riittävästi selvää (ei ollut nettiä ei) ja samalla menetin tietämättäni Suomen kansalaisuuden. Toki tavallaan päätös oli kuitenkin oikea, koska asuimme senkin jälkeen vielä useassa eri maassa.

Mieheni matkustellessa ympäri maailmaa, minulle ja lapsille jäi vain oikeus, mahdollisuus ja velvollisuus opiskella juuri sitä kieltä, mikä milloinkin oli ajankohtaista. Näin lapsista kasvoi kansainvälisiä ihmisiä, jotka kykenivät käymään koulua, saamaan ystäviä ja töitä missä vain. Tämä vittuiluksi kaikille  niille suomalaisille "asiantuntijoille", jotka väittävät, että äidin on AINA puhuttava äidinkieltä lapsilleen. Tilanteet kun vaihtelevat eri ihmisten elämässä asiantuntijoilta kysymättä.

Myöhemmin avioeron tultua voimaan tyttären yksinhuoltajana minua ei sitten halunnut yksikään valtio. Minulla ei ollut rikosrekisteriä, enkä ollut käyttänyt yhteiskunnan varoja missään muodossa missään, mutta yksinhuoltajana olin potentiaalinen sosiaalietujen käyttäjä. Töitä olisin saanut, mutta maassaololupaa ei herunut mistään maasta.

Pelottavaa, eikö? Suomi oli kuitenkin armollinen ja pelasti meidät. Presidentti Mauno Koivisto antoi meille ystävällisesti Suomen kansalaisuuden, sain töitä kuukauden kuluessa siitä, kun olin saapunut maahan, enkä ollut kertaakaan työtön (tai sairas) seuraavien 15 vuoden aikana.

Mutta sitten.

Lopulta en ollut enää uhkaava yksinhuoltaja vaan vanha akka, joka oli pantava syrjään hinnalla millä hyvänsä. Suuriin ikäluokkiin kuuluvana olen jälleen kerran enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Ugh. Olen puhunut.

Sori siitä.

Suvaitsemattomat kyläläiset?

Käväisin tässä Maailma kylässä -festivaalilla stadissa, koska kannatan ehdottomasti  seuraavia kehityksen tavoitteita:

1. Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
2. Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
3. Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
4. Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
5. Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia.
6. Varmistaa puhtaan veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
7. Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.
8. Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, tuottavaa työllisyyttä ja säällisiä työpaikkoja.
9. Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.
10. Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
11. Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.
12. Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
13. Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
14. Suojella meriä ja merten tarjoamia luonnonvaroja sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
15. Suojella ja palauttaa ennalleen maaekosysteemejä ja pysäyttää maaperän köyhtyminen.
16. Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia, taata kaikille oikeuspalvelut jne.
17. Vahvistaa kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.

Tykkäsin kovasti esim. näistä tyypeistä:
http://www.globalmusic.fi/fi/es-ow-and-ridial-band

Mutta silti.

Kiertelin ständeillä ristiriitaisin tuntein. Ja luulenpa, etten ollut ainut. Joskus tuntuu siltä, että länsieurooppalaiset, jotka ovat saaneet aikaan niin paljon kärsimystä kehitysmaissa, haluavat auttaa juuri sen verran, että pääsevät riistämään heitä vielä vähän enemmän.

Ihminen on vaan sellainen otus.

Koko elämäni ajan olen yrittänyt ottaa asioista selvää ja ymmärtää, miksi ihminen on niin ristiriitainen olio. En ole löytänyt vastausta, enkä ole huomannut muidenkaan löytäneen uskottavia vastauksia kysymykseen. Ihmisen kehitystaso ei vain riitä siihen.

Mutta hei!

Kevät tuli!

Tervetuloa kesä! Jälleen kerran.

Täh? Huh?

Suomi sijoittui siis jälleen kerran ykköseksi lehdistönvapaudessa.

"Suomessa ei ole sellaista vallankäyttäjää, joka systemaattisesti painostaa mediaa."
Siksi vapaus.

Minä taasen olen huomannut, ettei suomalaista mediaa tarvitse painostaa, koska miltei kaikki median toimittajat ovat veistetty samasta puusta. Sattumalta?

Suomalaismedia on yksiääninen, mutta muualla on kuulemma vielä huonommin.

Sota vaihtoehtoista mediaa vastaan antaa mielestäni pikemminkin kuvan siitä, etteivät ihmisoikeudet ja sananvapaus kuulu heidän mielestään kaikille. Se on lähinnä mielenkiintoista.

Huomautan, etten ole erikoisemmin vaihtoehtomedian kuluttaja, mutta kannatan sananvapautta. Ehdottomasti.

Mutta okei, kun kerran muualla asiat ovat vielä huonommin, niin sitten kai toimii toimii ...

Mitä mieltä olet?

Onko sinulla mielipide? Oletko varma, että mielipiteesi on oikea?

Demokratiassa http://hikipedia.info/wiki/Demokratia

oikea mielipide on sellainen, jota kannattavat 51 % ihmisistä. (Eivät he kaikki välttämättä ole samaa mieltä, mutta on vain kivempaa ja helpompaa olla voittajien puolella. Niin yksinkertaista se on. Menestyminen.)

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että joitain tuosta 49 %:n vähemmistöstä on alkanut vituttamaan tilanne ja he ovat tuoneet sen esille julkisesti.

Se on virhe.

Elämästä muodostuu äärimmäisen haastavaa, jos sinulla on vääränlainen mielipide. Henkilö on saattanut virheellisesti luottaa siihen, että ihmisoikeudet on ratifioitu.

Se on jo toinen kohtalokas virhe.

http://www.ihmisoikeudet.net/

Suomessa jopa kansanedustaja voi ilmoittaa, etteivät ihmisoikeudet kuulu kaikille. (Laura Huhtasaari joulukuussa 2015).

Minä olen ymmärtänyt, että ihmisoikeudet luotiin osittain juuri siksi, että esim. pakolaiset ovat usein juuri näitä väärän mielipiteen omaavia "rikollisia", joiden on siksi paettava maastaan henkensä edestä.

Ei sotia, ei rajoja, kaikki ihmiset tulevat toimeen keskenään. Kaunis ajatus.

Mutta.

Niin kauan kuin lapset opetetaan jo päiväkodissa kilpailemaan keskenään ja pitämään puoliaan sekä manipuloimaan toisia lapsia (ja aikuisia) ja homma jatkuu läpi elämän, niin ihmisoikeudet ovat sellaisessa yhteiskunnassa sooo last season.  "Luusereille" ei ole sijaa muuten kuin korkeintaan tukiluukuilla ja muiden pilkan kohteena.

Amen.

Sivistysyhteiskunta on mahdollisuus

Tässä kuussa eräs ohjelma ylefemmalla pelasti päiväni. Se kertoi yli satavuotiaasta Dagnysta, joka eli täyttä elämää: hän tanssi, opetti muita vanhuksia tietokoneen käytössä ja mm. piti blogia, jolla on puoli miljoonaa lukijaa.

Tätä mummoa ei oltu ylilääkitetty liikuntakyvyttömäksi.

Ex-mieheni nykyinen anoppi täytti 100 vuotta Ranskassa. Hän elää edelleen kotona ja mm. ajaa päivittäin kuntopyörää.

Ymmärrän, että tämä on monille huono uutinen, koska ikääntymistä pidetään enemmän uhkana kuin mahdollisuutena.

Niin, katselin Suomen karttaa ikääntymisen ennusteelle vuodelle 2030 ja kyllä, se hätkähdytti. On naurettavaa ajatella, että tuolloin vanhusarmeijat makaisivat ylilääkitettyinä sängyn pohjalla ja heitä "hoitaisivat" työttömien armeijat (ehkä lähihoitajiksi koulutettuina) ruoka- tai minimipalkalla. Siitä on hyvinvointi kaukana kaikille osapuolille.

Lapsuus, vanhuus, työttömyys ja pakolaisuus eivät ole sairauksia.

Siviloitunut, sivistynyt (civilized society)on yhteiskunta, jonka jäsenet eivät nöyryytä tai kohtele kaltoin tai huonosti toisiaan.

On siis muutosten aika ja näytön paikka.

Onko Suomi sivistysvaltio myös käytännössä eikä vain puheissa. Civilized society on hyvä pitää mielessä päätöksiä tehdessä.

Antakaa airasamulineille mahdollisuus, niin Suomi pelastuu.

Pohjoismaiden kilpailu

Omahyväiset ja omasta mielestään eettiseen eliittiin kuuluvat Pohjoismaat ovat jo vuosia kilpailleet keskenään siitä, missä on parhain elämänlaatu ja missä onnellisin kansa.

Tätä ilosanomaa on viety eteenpäin globaalisti. Nyt, kun viesti on mennyt perille ja miljoonat ihmiset pyrkivät asukkaiksi Onnelaan, on hätä kädessä.

Nyt on alkanut uudenlainen kilpailu. Kilpaillaankin siitä, kuka osaa olla julmin, ilkein ja inhottavin, ettei kukaan kuuna päivänä ikinä kehtaisi edes ajatella muuttamista Pohjolaan.

Tässä kilpailussa on Suomi tosi vahvoilla. Onnea Suomi!

Tähän on tultu.

Mitä seuraavaksi?

Olkoon Voima kanssasi!

Vanhana pieruna on lupa muistella menneitä.

Vuonna 1977 minulle kerrottiin, että meneppä katsomaan Star Wars, niin että sinäkin tietäisit, mitä oli ennen meneillään maailmankaikkeudessa. Menin, eikä se hirveästi kolahtanut silloin, mutta olihan elokuva hyvä ja miehet komeita. Niin, ja prinsessa kaunis ja robotit tosi söpöjä. 

Niinpä oli todella terapeuttista käydä katsomassa Star Wars:  The Force Awakens https://fi.wikipedia.org/wiki/Star_Wars:_The_Force_Awakens

ja nähdä kaikki ihanat Harrison Ford, Carrie Fisher ja Mark Hamill vanhentuneina siinä missä minäkin. Vanhentumista ei kai sitten voi välttää, kun julkkiksetkin vanhenevat. Uskotaan.

Lisäksi tämäkin Star Wars oli taidokkaasti tehty ja tarina mielenkiintoinen. Nuoret Daisy Ridley, Adam Driver  ja John Boyega olivat karismaattisia.

Jatkoa odotellessa ...

Olkoon Voima kanssanne vuonna 2016!