Klara vappen!

Kun aloitin blogini kirjoittelun lupasin itselleni, että kirjoitan vähintään kerran kuukaudessa.

Olen jälleen kerran tilanteessa, ettei minulla ole mitään tähdellistä sanottavaa.

Okei. Kuukausi alkoi mahtavasti Dublinissa ja tällä kertaa minuun teki vaikutuksen kiipeilyrinteet ja näköala, jota U2:n Bonokin katselee. Sitten vielä trippi Barcelonaan, niin kyllä oli taas hieno reissu. Näillä taas jaksaa jonkin aikaa eteenpäin. Mutta kestän tämän kuin nainen. Because I'm worth it.

Kun tulin kotiin, oli aika äänestää Eduskuntavaaleissa. Tällä kertaa en äänestänyt vihreitä, kuten tavallista, ja katso: vihreät hävisivät vaalit. Minun ääneni puuttui. Arvot ovat kyllä kohdillaan, mutta vihreät ministerit ovat olleet yksinkertaisesti huonoja ja saamattomia. En tiedä, mistä se johtuu, mutta näin vain aina on. Tsemppiä sinne.

Lentokentällä ostin kirjan prof. Richard Wiseman: Paranormality, why we see what isn't there. Ostin kirjan avoimin mielin ja valmiina vastaanottamaan asiallisen kritiikin. Petyin pahasti. Hän todistelee kirjassaan, kuinka yliluonnollista ei ole. Olen samaa mieltä. On olemassa vain luonnollista, johon kaikkeen  vain ei ymmärryksemme ja tietomme vielä riitä. Sen sijaan, että kaikki olisivat huijareita, maailmassa on lukematon määrä fiksuja tiedemiehiä ja valveutuneita ihmisiä, jotka etsivät totuutta avoimin mielin. Ja uutta tietoa löytyy koko ajan. Richard Dawkins kehui kirjaa ja se sanookin kaiken.

Aion kuitenkin lukea kirjan uudelleen avoimin mielin ja yritän löytää kirjasta muutakin kuin tätä ikuista mustavalkeaa maailmankuvaa, jota fanaattiset ateistit ja kiihkouskovaiset viljelevät. Huh.

Sitten lumet sulivat ja pääsin maatöihin. Toissa talvena vasemman käteni kyynärpää murskaantui. Leikkauksen jälkeen käsi parani hyvin, mutta maan kääntö ei oikein suju vieläkään. Yritän kuitenkin vielä, koska rakastan ruusujani, perennojani ja marjapensaitani. Se on minun ikioma esteettinen kuntokouluni ja vuorovaikutukseni luonnon kanssa. Suosittelen samaa lämpimästi kaikille hikipinkoateisteille.

Kuukausi päättyi romanttisesti kuninkaallisiin häihin. Tällä kertaa ihan oikeasti romanttisesti.

Satuin itse olemaan Iso-Britanniassa 1981, kun Charles ja Diana menivät naimisiin. Kaupat olivat pullollaan tavaroita ja mainoksia häistä. Ainakin Diana onnistui äitiydessään. Tasapainoisia ja fiksuja poikia jätti jälkeensä.

En taida olla ainoa, joka katselee tuota kaikkea ristiriitaisin mielin.  Toisaalta teatteri on niin kaksinaismoraalista ja toisaalta taasen se kunnioittaa perinteitä ja kulttuuria, jonka tuotteita me kaikki olemme. Ja kyllä, ei tarvitse olla homo pitääkseen komeista miehistä uniformuissa. Ja kyllä, tahdikas marssi on taito siinä missä koodaaminenkin.

Eikä minua kyllä pahemmin häiritse ne alienjututkaan kuninkaallisista. Jos katselee tähtitaivasta ja maapallon sijaintia siellä, niin mitä muuta me kaikki olemme kuin alieneita?

Elokuvassa Fight Club http://www.youtube.com/watch?v=7VaA6_CDRyY&feature=related

joku henkilö sanoi: Me kaikki olemme vain avaruudessa lentäviä laulavia ja tanssivia roskia.

Näin on.

Minä olen vain avaruudessa lentävä roska ja olen ylpeä siitä.

Hölökynkölökyn!

Anteeksi

Ensin tuli tämä Tero Kartastenpää ja hänen kolumninsa Trendi -lehdessä. Huomaan, että saan aiheeni blogiini usein heitellessäni vanhoja lehtiä roskiin. Näin nytkin.

Tämä Tero K kirjoitti tammikuun kolumnissaan elämänsä kymmenestä käskystä, jotka hän oli ihan itse laatinut selvitäkseen elämästään.

Entisenä työnarkomaanina tykkäsin kovasti käskystä 8: Tee töitä maanisesti ja 9: Muista pyhittää laiskotteluhetki.

Mutta sitten jysähti.

10. käsky: Älä osta kukkia.

Sitä seurasi pitkä selostus, jonka voisin kiteyttää : "En halua osallistua sellaiseen maailmaan, jossa yksinkertainen nainen tykkää värikkäistä asioista ja yksinkertainen mies antaa tälle värikkäitä asioita, joista nainen siis tykkää."

Okei Tero K, olet tavallaan oikeassa.

Mutta.

On  olemassa myös naisia, jotka eivät halua saada kukkia. Jopa minä-toinen-jalka-jo-haudassa-vanhus en halunnut saada leikkokukkia ollessani nuori. Puolustin kantaani sillä, että Bernard Shaw oli vastannut kyselyihin, miksi hänen talossaan ei ole kukkia ja että eikö hän pidä niistä: "Rakastan myös lapsia, mutta en katko heidän päitään ja laita niitä maljakkoon."

En tiedä, miten tuo edellinen nyt liittyy mihinkään. Tero K:han ei voi sietää kukkia eikä hän pidä sitaattikokoelmistakaan. Hän sanoi niin.

Minä asuin nuorena suurkaupungeissa ja muutin usein, kukista olisi ollut vain haittaa. Niinpä unohdin ne täysin. Vasta yhteiskunnasta poispotkittuna huomasin lopulta niiden kauneuden ja tärkeyden.

http://www.simplesite.com/sirkkahalmetoja/12889305

Kirous muuttui siunaukseksi.

Tero K:n kohtaloksi muodostui rakkaus Sannaan, joka taasen rakastaa kukkia. Nyt Tero K onkin muuttanut 10. käskyn sanamuotoa: Älä pelkää muuttua. Hyvä Tero Kartastenpää!

Tästäpä oiva aasinsilta skandaaliin, jonka aiheutti Bonnier kustantamon toimitusjohtaja Jonas Bonnier puhumalla journalistipalkinnon jakotilaisuudessa ENGLANTIA!  "Paskamaista sivistymättömyyttä" sanoi Jörn Donner ja pahoitti mielensä.

Nythän on tunnettu tosiasia, etteivät ruotsalaiset mitenkään mielellään kuuntele tai edes ymmärrä "muumiruotsia". Tämä ei ole loukkaus.

Olen kokenut kansainvälisissä yhteyksissä, kuinka ruotsalaiset ja norjalaiset sekä ruotsalaiset ja tanskalaiset puhuvat keskenään englantia, koska se on yksinkertaisempaa. Englanti on myös kansainvälisten yritysten virallinen kieli - myös Suomessa.

Suomenruotsalaiset ovat muuten enimmäkseen kivoja ihmisiä ja hyviä työtovereita (kokemusta on).

He ovat myös sivistyneitä ja kohteliaita. Niin kohteliaita, että jos joku joukossa on suomenkielinen, he vaihtavat kielen alta aikayksikön suomeksi. Näin pakkoruotsia opiskelleet suomalaisrassukat eivät pääse koskaan harjottamaan kielitaitoaan. Ainoa tapa oppia suomenruotsia on mennä naimisiin suomenruotsalaisen kanssa. Ja niinhän monet ovat tehneetkin.

Anteeksi, loukkasinko jotakuta?

Ihmisten odotetaan usein pyytelevän anteeksi milloin sivistymättömyyttään, milloin sanojaan ja omia mielipiteitään, milloin ulkonäköään, koulutustaan ja jopa olemassaoloaan.

Anteeksi on small talk'ia.  Jos astun tungoksessa vahingossa jonkun varpaille tai liikennevälineessä tuuppaan toista vahingossa, on "anteeksi" paikallaan. Sen sijaan jos joku tuohtuneena sanoo toiselle jotain loukkaavaa, niin hänhän tarkoittaa sitä. Ehkä kahden tunnin päästä hän ajattelee toisin. Hänen tulisi kertoa se, mutta anteeksipyyntö on aika turhaa. Vahingonteoissa ja rikoksissa anteeksipyyntö ei vaan riitä.

Maailmassa on tärkeämpiäkin ongelmia. Mitäpä sanotte esim. tästä:

Minua paaaaaljon viisaammat ihmiset väittävät, että prosessoimme 400 miljardia bittiä informaatiota sekunnissa, josta olemme tietoisia vain 2000 bitin verran kerrallaan. Kun kyseenalaistamme uutta tietoa ja toisten "maailmoja", niin kuinka uskottavaa väittelymme lopulta on?

Kuinka voimme tietää kaiken kaikesta, mitä emme tiedä?

Siinäpä pähkinää purtavaksi.

PS. Ihminen on suuremmoinen luomus.

Kuka edustaa minua?

Eduskuntavaalit on tulossa.

Demokratiassa enemmistö päättää ja vähemmistöjen on siihen tyytyminen.

Joku standup -koomikko sanoi, että kansa on hanurista ja siksi hän ei äänestä. Kun ei äänestä, on oikeus valittaa. Hmmmm...

Ketä siis äänestää, kun tietää jo etukäteen, ettei voi vaikuttaa?

Etsin vastausta Youtube'sta:

Perussuomalaiset:

http://www.youtube.com/watch?v=-O6O19E78vg

Timo Soinissa on karismaa ja hän puhuu paljon asiaa. Silti en voi heitä äänestää.

Teennäisen vaatimattomasti esiintyvät suuruudenhullut suomalaiset haluavat brändin mukaan pelastaa maailman.

Timo Soini on rehellinen mies ja ymmärtää, että hyvä kun pelastamme edes osittain itsemme.

MUTTA.

Suomi ei voi eristäytyä. Jo työelämässä hankkiessani komponentteja Nokian puhelimiin ymmärsin, ettei edes Nokian puhelin ole koskaan ollut yksinomaan suomalainen tuote. Suomalainen paperi ei olisi koskaan menestynyt, jolleivät  keski-eurooppalaiset olisi sitä meiltä ostaneet.

Olemme aina olleet yhteydessä muuhun maailmaan. Olemme saaneet leipämme sieltä ja olemme siten vastuussa omien pelureidemme lisäksi myös muiden maiden pelureista.

Niin kauan kuin ostamme halpoja ulkomaisia tuotteita, olemme vastuussa myös heidän hikipajoistaan. Ja niitä, siis hikipajoja, löytyy kyllä Suomestakin. Joka muuta väittää, ei tunne Suomen työelämää.

Maahanmuuttovastaisuus taasen ei välttämättä ole vain rasismia. Se VOI olla myös rehellistä realismia. Ehkä rehelliset ihmiset eivät halua hyväksikäyttää puolustuskyvyttömiä ja heikoilla olevia ulkomaalaisia. Näinhän ovat tehneet mm. Saksa, Ranska ja Ruotsi. Nyt he ovat ongelmissa ja myöntävät epäonnistuneensa maahanmuuttopolitiikassaan.

Jos ulkomaalaisia ei hyväksytä tasavertaisiksi kansalaisiksi, niin ongelmia tietysti syntyy. Ulkomaalaisen synonyymi ei ole hölmö.

On totta, että Suomella on puhtaammat kädet kehitysmaissa kuin monella muulla, mutta jos haluaa olla osa maailmaa, pitää ottaa koko paketti. Näin se on ihmissuhteissakin. Koko paketti.

Minä olin 17 vuotta maahanmuuttaja monessa eri maassa ja tiedän, mistä puhun. Tiedän myös kuinka suurin osa maahanmuuttajista on rehellistä ja työteliästä - tavallisia ihmisiä, joiden on panostettava enemmän kuin muiden selvitäkseen kohtuullisesti elämästään.

Siis asia on päinvastoin kuin perussuomalaiset väittävät.

 Pakolaiset ovat eri asia. He eivät ole tavanomaisia maahanmuuttajia. Heidän auttamisensa kuuluu planeetan asukkaan velvollisuuksiin.

Kokoomus:

http://www.youtube.com/watch?v=lEmB56cWl3o

Olen tehnyt työni liike-elämässä. Minulle se, että ostaa halvalla ja myy hieman kalliimmalla, ei ole rikos. Jos olisin nuori, haluaisin olla yrittäjä. Mutta helppoa se ei tässä maassa olisi. Maassa, jossa ihmiset on opetettu uskomaan, että jokainen yrittäjä on huijari ja potentiaalinen rikollinen.

 Voitto on siis ok, mutta kohtuus kaikessa. Menestyessään ihmiset usein unohtavat kohtuuden. On niin  helppoa unohtaa ne kiireessä jalkoihin tallotut. Hankkii vaan vartiointiliikkeen turvakseen ja käy paikoissa, joissa heitä ei näe.

Varakkaat ihmiset ymmärtävät kuitenkin suuria linjoja ja ovat usein oikeasti oikeassa.
Vaikka olen heidän kanssaan monesta asiasta samaa mieltä, en voi äänestää heitä. Niiden kiireessä tallattujen vuoksi.

SDP:

http://www.youtube.com/watch?v=kuzr0WtMakE&feature=related

Paljon hyvää olette tehneet.

Mutta sitten te menitte laatimaan lainsäädännön, joka mahdollisti orjayhteiskunnan, jossa heikossa asemassa olevia ihmisiä nöyryytetään loputtomasti.

Siksi en voisi ikinä äänestää teitä.

Vasemmistoliitto:

http://www.youtube.com/watch?v=KqcOW2TkQmU

Minun pitäisi äänestää teitä. Mutta en voi. Te olette medikalisoituneen yhteiskunnan airut.

Terveys ei tule lääketehtailta vaan oikeudenmukaisista olosuhteista, joissa ihminen voi hyvin. Mutta ainakin yritätte. Kiitos siitä.

Keskusta:

http://www.youtube.com/watch?v=UQ8AvY7BLd8

Olen aika monta kertaa äänestänyt teitä, koska teillä on ollut monta järkevää ja liberaalia edustajaa. Olen kotoisin maalta vaikkakaan en maalaistalosta ja ymmärrän kohtuullisesti maaseudun ongelmia. On hyvä, että Suomi on omavarainen, mutta tehomaatalous on suorastaan kuvottavaa ja sille on löydyttävä jokin vaihtoehto. Mikä se vaihtoehto on, en valitettavasti tiedä.  Se vaihtoehto olkoon teidän tehtävänne tulevaisuudessa.

Näissä olosuhteissa en voi äänestää teitä.

Vihreät:
http://www.youtube.com/watch?v=Nk_4scGZhZM

Teitä olen useimmiten äänestänyt. Teidän arvonne ovat enimmäkseen minunkin arvoni. Myöntää täytyy, että aika on jotenkin ajanut ohitsenne.

Muut puolueet ovat omineet arvojanne, joka osittain kunniaksenne luettakoon.

Mutta mitä nyt?

Onko uusi uljas maailma teidän projektinne vai mikä?

Ei voi olla aina kaikkea vastaan, pitää olla myös jonkin puolesta.

On aika kaksinaismoraalista asua esim. viherpiipertäjäkommuunissa maalla vastustaen ydinvoimaa, liikennettä jne.  Ja samalla kulkea omalla autolla sinne maalle viettämään nörttielämää kaikilla mukavuuksilla + matkustella lentokoneella lomalle etelään. 

Minua ainakin hävettää elää kaksinaismoraalisesti.

Oliko tuo standup -koomikko siis oikeassa? Koska kansa on hanurista ja äänestää tasan tarkkaan väärin, on parempi jättää äänestämättä ja jatkaa valitusta.

Hmmm...

Onhan vielä tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=Hs8fDlKYdic

Utopiaa vai realismia?

Hmmm...

Avoin kirje Munamiehelle

Kiitos sinulle.

Olet herttaisella olemuksellasi antanut tuhansille toivoa ja iloa tänä toivottomuuden ja ilottomuuden aikana.

Sinussa on ns. munaa ja näytät, että uusi uljas yhteiskunta on kuin onkin mahdollinen.

Erityisesti minua ilahdutti se, että kiitit ja lähetit terveisiä isoäidillesi (oliko hän nyt 7,5 vuotias) ja otit näin kantaa siihen, että isoäideilläkin on oikeus elämään. Sitä eivät kaikki ymmärrä.

Olet taidokas. Et olekaan mikä tahansa munapää, vaan laulusi sykähdyttää ja taidokas hyppelysi kelpaisi mainiosti vaikka sirkukseen. Ei ihme, että niin monet ovat suorastaan hurmoksissaan sinusta.

Mutta hei. Vaikutat niin fiksulta, että tiedät, etteivät salaliittoteoriat ole pelkkää vainoharhaisten hörhöjen höpinää. Kukapa sen tietäisi paremmin kuin sinä.

Sinunkin ihailijasi ovat valmiit murskaamaan hauraat kuoresi hyötyäkseen sinusta (olethan arvokasta ravintoa heille ja laadukas proteiinin lähde). Jotkut saattavat jopa juonia selkäsi takana, kuka kateudesta, kuka mistäkin. 

Uusi uljas ja parempi yhteiskunta on mahdollinen ja ovella, kunhan pysyttelet ehjänä ja sitä luomassa. Varo erikoisesti pääsiäisen aikaa ja kokkikilpailuja.

Tsemppiä sulle ja sun siskoille. Vielä koittaa parempi aika. Uskokaamme niin.

Ihana joulukuu

Taas yksi vuosi paketissa ja meikä askeleen lähempänä reunaa.

Mutta ei hätää. Niin kauan kuin media tarjoilee shokkiuutisiaan on elämää ja kauhuntasapaino on tavalla tai toisella löydettävä. Siinä sitä on elämäntarkoitusta kerrakseen.

Joulukuun shokkiuutisista jäi mieleen mm. seuraavaa:

Tapaus Tapani Koivuniemen lahkoksi luokiteltu firma Espoossa.

Korkeasti koulutetut, saman arvomaailman jakaneet henkilöt perustivat hyvin menestyneen yrityksen. Palkka oli pienempi kuin kilpailijoilla eikä ylitöitä korvattu. Työmoraali oli korkea ja tulosta tehtiin. Autoritäärinen johtaja tiesi kaiken parhaiten ja kantoi vastuun. Sitten uupumus (uupumus ei ole luokiteltu sairaudeksi, joten turha mennä saikkua pyytämään) iski joihinkin. He saivat tarpeekseen ja tekivät jutusta julkisen. Rangaistus on kova: nyt heille ei sanota edes päivää.

Anteeksi, mutta kuulostaa aivan tavalliselta yritystoiminnalta. Noinhan se menee, jos yritys menestyy.

Selvitäkseen edes jotenkin kasassa tohinassa kannattaa valita yritys, jonka päämäärät ja toiminnat eivät ole liian ristiriidassa omien arvojen kanssa. Silloin palkkio itselle on tunne, että hei me tehdään jotain hiton arvokasta. Elämä ei kulu aivan hukkaan.

Tapaus Wikileaks ilmiantosivusto, perustaja Julian Assange.

Olen ihan oikeasti yrittänyt muodostaa itselleni mielipidettä siitä, olenko puolesta vai vastaan, mutta en kykene siihen.

Minulla, jolla on aina mielipide kaikesta, ei tällä kertaa ole mielipidettä.

Sen sijaan minulla on mielipide joistakin henkilöistä, joilla on ollut mielipide:

Sofi Oksanen Hesarissa:

"Seksikaupan uhrit eivät  hehkuta Twitterissä raiskauksen jälkeen, kuinka mahtavan hepun kanssa he ovat viettäneet aikaansa."

"Raiskaus ei ole huono pano. Raiskaus ei ole seksiä."

"Ruotsi on osoittanut, että sen seksuaalirikoslainsäädäntöä voidaan käyttää ulkopoliittisiin tarkoitusperiin tavalla, joka pilkkaa uhreja ympäri maailmaa."

Hyi Ruotsi. Ja Sofi, sinä olet ihan jepa ja rahasi ansainnut.

Ulkoministeri Stubb kommentoi asiaa sanomalla, että "Diplomatia ei ole BB-talo".

Turvallisuuden nimissä Isoveli on tehnyt koko maailmasta yhden suuren BB-talon. Isoveli tietää meistä kaikista paljon enemmän kuin me itse. Poistuakseen talosta on matkustettava toiselle planeetalle.

Diplomatiassa minua on aina häirinnyt hieman sen tapa pitää toista osapuolta vähän tyhmänä. Kuvitellaan, ettei toinen osapuoli huomaa, mitä me hänestä todellisuudessa ajattelemme. Se on niin loukkaavaa ja varsinkin selvin päin ihmiset vaistoavat herkästi tilanteen. Siksi rehelliset diplomaatit menestyvät parhaiten. Ja Stubb ei ole huono. Eikä Ahtisaari.

Joltain keskustelupalstalta luin kommentin:

"Valtiot lukevat sähköpostimme. Miksemme mekin voisi lukea heidän viestejään."

No, se siitä.

Tapaus Maabrändi valtuuskunta

"Suomella on suorastaan velvollisuus osoittaa, että me osaamme ratkaista näitä ongelmia"

Suomi maailman pelastajana.

Siis - huh huh. Ihan totta ...

"Suomi tarjoaa maailmalle puhdasta vettä ja ruokaa ja siihen liittyvää osaamista."

On hyvä, että ihmisellä ja valtiolla on unelmia ja päämääriä. Tällä S-marketin ja K-kaupan hallitsemalla maalla on kuitenkin vielä pitkä matka kuljettavanaan.

Ja sitten se vesi. Vesi on tulevaisuuden öljy. Kukapa sen paremmin tietäisi kuin Ollila.

Minä toivon ja rukoilen, ettei tätä vettä nyt alettaisi myydä globaaliyhtiöille kovaan hintaan kuten on tehty kaikelle muulle arvokkaalle omaisuudelle Suomessa. Voi tulla suomalaisille jano. Meinaan, kun ei ole enää varaa ostaa vettä suuryrityksiltä.

Viekää tuhkatkin pesästä, mutta jättäkää minulle edes vesi. Jos rahat eivät riitä enää ruokaan, voin siirtyä vaikka valoravintoon, mutta ilman vettä on huono elää.

Ai niin. Jos vaikka elämä saattaakin maistua joskus bonarilta, varsinaiselta shaibalta, toivotan kaikille oikein jepaa uutta vuotta 2011.

Ja jos blogiani ei kukaan lue, niin sitten menköön koko toivotus omaan piikkiin, jepaa itsetunnon nostatusta minulle.

Kerran vielä Pariisi

Elokuvateattereissa nyt: Pariisin vainotut

http://www.youtube.com/watch?v=Z4blvYr8jkY

Olipa kerran nuori kaunis pariisitar Martine, joka oli aiemmin työskennellyt muistaakseni maskeeraajana jossain pariisilaisessa teatterissa.

Emme kumpikaan asuneet enää Ranskassa ja olimme nyt molemmat matkalla sinne. Hän pyysi minua viikonlopuksi vanhempiensa luokse Pariisiin. Viettäisimme oikein kunnon juutalaisen viikonlopun ja säästäisin yöpymisrahat.

Näin sain tutustua ihastuttavaan juutalaisperheeseen Pariisissa. Vietimme siis viikonlopun kaikkine symboleineen ja seremonioineen. Mukana olivat Martine, vaihtoehtolääkäri veli, isä, äiti ja mummo. Elämys, joka jäi mieleen loppuelämäksi. Keskustelumme eivät hipaisseetkaan menneisyyden varjoja. Seuraavana päivänä Martine kuitenkin ajelutti autollaan meitä ympäri kaupunkia ja esitteli minulle mm. paikat, joihin juutalaiset sodan aikana koottiin sekä keskitysleirit. Minulle asia oli täysin uusi.

Olin asunut vuosia Ranskassa, mutta en ollut koskaan kuullut asiasta. Nyt aloin kiinnostua Vichy'n touhuista.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vichyn_Ranska

Näköjään kaikilla valtioilla, kuten ihmisillä, on pimeät puolensa, joista ei haluta keskustella.

Jälleen kerran törmään dilemmaan, tuleeko keskittyä vain nykyhetkeen ja unohtaa menneet. Ja jälleen kerran päädyn lopputulokseen, että ok, periaatteessa kyllä. Silti on asioita/tapahtumia, joita ei missään tapauksessa pidä unohtaa. Koskaan.

Ja niistä pitää aika ajoin muistuttaa. Paskaduuni, mutta jonkunhan se on tehtävä.

Homo, homompi, homoin

TV2:n homoilta sai sitten tuhannet eroamaan kirkosta. Eikä ihme.

Jotenkin on kummallista, että maailman parhaan maan valtionkirkko kajoaa ihmisten yksityisyyteen tällä tavoin.

Raamattu sanoo yhtä sun toista, mutta silti ei tarvitse ylireagoida. Enää. Se on menneisyyttä. En käsitä, keneltä se on pois, jos kaksi ihmistä pitää vilpittömästi toisistaan.

Minussa on virhe.

Johtuneeko se sitten siitä, että olen harrastanut hävettävän vähän seksiä elämäni aikana, vaiko siitä, että olen tehnyt paljon töitä miesten kanssa. Joka tapauksessa olen tottunut näkemään ihmiset kokonaisuutena, josta sukupuoli on vain yksi (aika pieni) osa.

Uskon vakaasti, että miehet (kuten naisetkin) kykenevät ajattelemaan muutakin kuin seksiä. Siitä todisteena ovat vanhat kunnioitusta herättävät kulttuurit ja keksinnöt.

Tosin uskon myös, että sukupuolisuus on voimakas taustalla vaikuttava voima, jonka kieltämisellä on saatu ja saadaan paljon kärsimystä aikaan.

Elämänkokemukseni perusteella minusta tuntuu, etteivät mies ja nainen kykene koskaan täysin ymmärtämään toisiaan. Se kai juuri toisessa kiehtookin.

Sensijaan voin hyvin kuvitella, että miehissä on paljon niitä, joita vain toinen mies kykenee täysin ymmärtämään. Ja ymmärryksestä voi syntyä syvä rakkaus. Oikea rakkaus. Sama pätee myös naisiin, mutta naisten erilaisen seksuaalisuuden vuoksi (ja yhteiskunnan painostuksen) he jättävät sen usein ystävyyden asteelle.

Raamattu voi kieltää heidän rakkautensa, Jumala ja älyllinen maailmankaikkeus ei sitä taatusti tee. Eiköhän olisi jo aika jättää takapajuiset mielipiteet ja uskomukset omaan arvoonsa. Olipa sitten kyse homoista tai naisten kivityksistä jumalan nimeen.

Pervo, pervompi, pervoin.

Pervo on se, joka ei usko rakkauteen.

Pervompi on vain se, joka ei hyväksy sitä, että jotkut toiset rakastavat toisiaan.

Mutta pervoin kaikista on se, joka yllyttää väkivaltaan ja vihaan rauhaarakastavia ihmisiä vastaan.

Silti, onko tämä kuitenkaan Suomen valtion vaikein ongelma maahanmuuttajien ohella? Nämäkö ovat tärkeimmät vaaliteemat juuri nyt? Maahanmuuttajia on Suomessa vähiten Euroopassa, samoin kerjäläisiä.

Pitääkö aina keksiä näitä "vaarattomia" ongelmia, jotta voitaisiin välttää oikeiden ongelmien käsittely ja niistä keskustelu. Kysyn minä.