Utopia on tässä ja nyt!

Heittäessäni lehtiä roskiin, silmiini osui ihqun koulukiusattu taikurinpoika filosofi Timo Airaksisen haastattelu. (Taisi olla Gloria).

Airaksisen mielestä onnentavoittelu on tyhmää.

Onnen sijaan tulisi tavoitella mielenrauhaa ja elämänhallintaa, sillä elämä on absurdia.

Elämä on ristiriitoja, rajoituksia, vaatimuksia, häpeää, syyllisyyttä, kilpailua, kieroutta, kärsimystä, nöyryytystä, ahdistusta, surua ja masennusta. RIPAUS ONNEA.

Kun ihminen kuoritaan sipulin tavoin kaikesta omaisuudesta, muistoista, haaveista, pyrkimyksistä ja sosiaalisuudesta, jää jäljelle tyhjyys - ja se olisi ihmisen hyvä tunnistaa.

Airaksinen kertoo nuorena naureskelleensa äitinsä ihastukselle, joka oli Krishnamurti (1895-1986). Nyt hän on fani itsekin.

Tässä joitain Krishnamurtin ajatuksia vuodelta 1968 (Elämän syvä haaste, 2004 www.basambooks.com)

"Meillä on kovin monia ongelmia."
"Asiantuntijat, intellektuellit, gurut, teologit ja papit tarjoavat selityksiä kukin oman erityisen sidonnaisuutensa, uskonsa mukaisesti."
"Varmuuden ja selkeyden tarjoajia kyllä ilmaantuu ja nähdäkseni on viisasta oppia, millä tavoin on kuunneltava, mitä he tarjoavat, oppia kuuntelemaan myös mitä tämä puhuja sanoo."
"Todellisuus on päivittäistä elämistä, jolla ei ole mitään yhteyttä käsitteisiin."
"Elämä on vuorovaikutusta. Ette voi olla yhteydessä toiseen ihmiseen kaavan mukaisesti. Teidän on elettävä, teidän on mentävä toimistoon tai tehtaaseen ja tehtävä työtä, kamppailtava."
"Kasvatus on tehnyt meidät eteviksi; meistä on tullut eteviä, koska liikakansoitus pakottaa meidät kamppailemaan lujasti voidaksemme elää - meidän on kilpailtava, ajettava muut pois etevyydellämme, suoritettava tutkintoja ja hankittava itsellemme työtä. Meistä on tullut eteviä pelkän selviytymisen vuoksi - tarkkailkaa itseänne."
"Miksi teissä ei ole rakkautta? Se on peruskysymys - ei se, onko Jumala olemassa vai eikö ole, eikä se mitä teille tapahtuu, kun kuolette. "
"Lienettekö milloinkaan vakavasti kysynyt itseltänne, miksi sydämenne on tyhjä."
"Rakkaus ei ole sentimentaalista eikä tunteellista, sillä ei ole mitään tekemistä omistautumisen tai uskollisuuden kanssa. Meidän on selvitettävä, miksi meissä ei ole rakkautta. "
"Mitä päivittäinen elämänne on, sitä on myös yhteiskuntanne."
"Yhteiskunnassa vallitsee epäjärjestys, koska epäjärjestys vallitsee omassa elämässänne."
"Ymmärtäminen on rakastamista."
"Oivaltaaksenne teidän on oltava vapaita ja pelottomia. Aiomme selvittää syyn, mutta syyn selvittäminen ei auta teitä vapautumaan siitä. Saatatte kyllä tietää, että huonovointisuutenne johtuu sairastamastanne syövästä, mutta tuo tieto yksin ei vapauta teitä sairaudestanne, saatatte tarvita leikkauksen. Samoin voitte löytää syyn suruunne, mutta se ei vapauta teitä sen seurauksista. Vain syyn välitön ymmärtäminen ja sen kertakaikkinen poistaminen vapauttaa teidät."
"Useimmat pelkäävät vapautta, ja kuitenkin vain sellainen mieli, joka on vapaa, innokas ja täysin hereillä voi todella oivaltaa, miksi tämä onnettomuus, tämä valtava suru on kohdannut ihmiset."

Ja sitten jälleen Airaksiseen:

"Täysin vapaa ihminen on kevyt ja olematon.

Mutta tässä yhteiskunnassa poliisikoira on persuuksissa kiinni viidessä minuutissa, jos joku rupeaa vapaaksi. Me elämme syyllisyyskulttuurin masokismissa."

Tyhjyyden tunnistaminen oli Krishnamurtin ajatus. Vastakohtana on äärimmäinen raskaus. Hän nimittää sitä jormaollila-syndroomaksi (tunnistan itseni siitä). Ihmetellään, että ihmiset uupuvat ja kuolevat nuorina. Ensin on karmeat vaatimukset ja kohtuuttomat terveysohjeet, niiden vaatimukset sairastuttavat. Nyt siihen lisätään vielä hiilijalanjälki.

Siis leikitkö liberaalia keskiluokan marttyyria?

Utopia on tässä ja nyt!

Ihmisiä, jotka elävät kangistuneessa arjessa, tulee sokata.

Kaikkihan me tiedämme, että perhosen siivenisku alussa voi saada aikaan suuren muutoksen lopussa. Suuret muutokset alkavat pienistä teoista.

Krishnamurtin kanssa olen samaa mieltä siitä, että ulkoisena olemuksena, vielä kuorimattomana sipulina, olemme tuskien ja nautintojen muisto. Todellisuus ei ole mikään turvapaikka, vaan utopia on tässä ja nyt.