Viime vuosikymmenen tärkein kirja oli itselleni Naomi Kleinin The Shock Doctrine: Rise of Disaster Capitalism, Tuhokapitalismin nousu, 2007 ja sitä ennen No Logo.
Koska olen saanut kaupallisen koulutuksen ja elänyt liike-elämässä ansaituilla tuloilla, kirjojen raadollisuus oli sokki - joka ei kuitenkaan tullut täysin yllätyksenä.
"Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään." Milton Friedman, kahleettoman kapitalismin kummisetä
Siitä on nyt melkein kymmenen vuotta. Mikä on muuttunut? Katastrofeja on kyllä riittänyt ja haavoittuneet ihmiset ovat valmiimpia muutokseen. (?)
Jollei ihmiset olisi niin raadollisia, olisin ehdottomasti kaiken yksityistämisen puolella. Vapaa kauppa, vapaa yrittäminen ja ihmisten vapaus tehdä mitä tahtovat kunhan eivät vahingoita toisia kuulostaa hyvältä. Mutta kun se ei aina mene niin tässä maailmassa.
Saksassa työskentelin jonkin aikaa insinööritoimistossa. Ihmiset olivat mukavia ja erittäin oikeistolaisia. Eräs nuori insinööri sai potkut, koska oli liittynyt ammattiliittoon. Liike-elämässä oli täysin mahdoton ajatus ajatella vasemmistolaisesti.
Todennäköisesti asiat ovat noista ajoista muuttuneet ja ennen oli myös helpompaa sulkea silmänsä epäoikeudenmukaisuudelta. Tietoa ei tavalliselle ihmiselle ollut tarjolla kuten nyt.
Saksalainen sanonta "Was ich nicht weiss macht mich nicht heiss" tarkoittaa juuri sitä: On helpompaa elää kun ei tiedä. Jotkut valitsevat kuitenkin sen vaikeamman tien: alkavat ottaa asioista selvää. Ja he joutuvat vääjäämättä vaikeuksiin. Dilemma on vain siinä, että mitä enemmän tietää asioista, sitä vaikeampaa on ratkaista, mikä on oikein ja mikä väärin.
Kun ostan edullisen kesävaatteen voin maksaa sen tuntien häpeää itsestäni. TAI voin ajatella, että noiden tehtaan ihmisten todelliset ystävät ovat juuri nuo suuret kansainväliset yritykset. Koska ilman niitä nuo ihmiset kuolisivat nälkään tai joutuisivat esim. prostituutioon.
Kun joku köyhä tarvitsee kipeästi rahaa, on hänen turha mennä pankkiin sitä anomaan. Sitä vastoin joku tuhokapitalismin edustaja sikamaisine korkoineen saattaa sen tehdä ja näin köyhän jokin elintärkeä asia saadaan hoitoon. Tuhokapitalismin edustajalle köyhä kelpaa kunhan on terve ja myy itsensä halvalla. Hän ei moralisoi kuten etujärjestöt tekevät.
Tieto auttaa ymmärtämään harmaita sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi.
Ja tästähän elämässä on lopulta kysymys. Se ei ole täydellistä, ehkä sen ei pidäkään olla.
EU-vaalit ovat edessä. Ei ole helppoa vastata viisaasti vaalikoneessa.
Vaikka EU on perseestä, on kai parasta katsoa tämä ihmiskoe loppuun asti. Olenhan eurooppalainen, joka asuu Euroopassa.
Yhteistyö on ainoa oikea tie, ilman harmaan sävyjä.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Ristiriitaisuus on pelin nimi
Maailma on ristiriitainen paikka.
Mitään "hyvää" et voi tehdä ilman, etteikö siitä aiheutuisi jotain haittaa tai surua jollekulle toiselle ja vice versa.
Me kaikki olemme sitä mieltä, ettei lasten tulisi valmistaa vaatteitamme huonoissa olosuhteissa 50 euron kuukausipalkalla (tai vähemmälläkin).
Silti ostamme edullisia vaatteita, elintarvikkeita ja elektroniikkaa. Nokian puhelimetkin olivat ylikalliita niin kauan kuin komponentit tuotiin Euroopasta. Kaikki muuttui kun tuonti vaihtui Aasiaan. Ja pienet hyväksikäytetyt ihmiset ovat iloisia, koska saavat olla elossa.
Siksi onkin kätevää pitää osa ihmiskunnasta hädässä, auttaa heitä vähän ja vastaanottaa vastalahjana heidän ikuisen kiitollisuutensa.
Tämän ymmärsin jo nuorena ja kokemus on kristallisoinut tietoni.
Saksassa asuessani minulla oli neljä kummilasta Pakistanissa. Kampanja oli presidentin suojelema ja kaikki toimi hyvin. Oli ihanaa saada itsetehtyjä lahjoja ja piirustuksia. Oli mukavaa olla hyvä ihminen.
Tätä monet kummit eivät tule ajatelleeksi. Autetuksi tuleminen ei ole pelkkä lottovoitto. Sinusta tulee erikoinen silmätikku, etkä ole itse osaasi valinnut. Tosin, niinhän meille muillekin käytännössä tapahtuu.
Tasa-arvoa ei ole koskaan ollut, eikä sitä nykyisellä yhteiskuntarakenteella tulla koskaan saavuttamaankaan. Tasa-arvon puute ilmenee vihana ja syrjintänä.
Bonnierin journalistipalkinnon voittanut Ylen viha-projekti Me tiedämme missä asut on internetsivusto, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kohtaamastaan uhkailusta ja vihapuheesta. Se oli erittäin taidokkaasti ja rohkeasti toteutettu sivusto, joka oli palkintonsa ansainnut.
Ongelma on vain siinä, että taviksen on turha mennä itkemään poliisille, että häntä vainotaan ja vihataan. Poliisilla on muutakin tekemistä, kuin suojella matti ja maija meikäläisen olematonta kunniaa. Laki ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Se tulee monelle yllätyksenä.
Tappouhkauksia ei tarvitse sietää, mutta tietynlainen kritiikin sieto kuuluu demokratiaan.
Katsoin ja kuuntelin Obaman puheen Brysselissä. Hän puhui mm. siitä, kuinka läntiseen kulttuuriin kuuluu ei vain kritiikin sietokyky vaan myös se, että erilaiset mielipiteet ovat jopa tervetulleita, koska ne pitävät yhteiskunnan vireänä ja elossa. Erilaisuus on se juttu.
http://yle.fi/uutiset/me_tiedamme_missa_asut/6590408
Muista elää unelmaasi ... virheestä virheeseen ...
Mitään "hyvää" et voi tehdä ilman, etteikö siitä aiheutuisi jotain haittaa tai surua jollekulle toiselle ja vice versa.
Me kaikki olemme sitä mieltä, ettei lasten tulisi valmistaa vaatteitamme huonoissa olosuhteissa 50 euron kuukausipalkalla (tai vähemmälläkin).
Silti ostamme edullisia vaatteita, elintarvikkeita ja elektroniikkaa. Nokian puhelimetkin olivat ylikalliita niin kauan kuin komponentit tuotiin Euroopasta. Kaikki muuttui kun tuonti vaihtui Aasiaan. Ja pienet hyväksikäytetyt ihmiset ovat iloisia, koska saavat olla elossa.
Kautta aikojen rikkaudet on kerätty hyväkuntoisten turvattomien ihmisten avulla. Pysyäkseen elossa ihminen on valmis miltei mihin tahansa. Sellaisia me olemme.
Siksi onkin kätevää pitää osa ihmiskunnasta hädässä, auttaa heitä vähän ja vastaanottaa vastalahjana heidän ikuisen kiitollisuutensa. Tämän ymmärsin jo nuorena ja kokemus on kristallisoinut tietoni.
Saksassa asuessani minulla oli neljä kummilasta Pakistanissa. Kampanja oli presidentin suojelema ja kaikki toimi hyvin. Oli ihanaa saada itsetehtyjä lahjoja ja piirustuksia. Oli mukavaa olla hyvä ihminen.
Myöhemmin minusta tuli köyhä yksinhuoltaja, eikä minulla ollut enää varaa maksaa heidän avustuksestaan. En tiedä, miten he menestyivät elämässään. Koulutetuilla tytöillä Pakistanissa ei varmasti ole helppoa. Toivottavasti heidän voimansa riittivät.
Tätä monet kummit eivät tule ajatelleeksi. Autetuksi tuleminen ei ole pelkkä lottovoitto. Sinusta tulee erikoinen silmätikku, etkä ole itse osaasi valinnut. Tosin, niinhän meille muillekin käytännössä tapahtuu. Tasa-arvoa ei ole koskaan ollut, eikä sitä nykyisellä yhteiskuntarakenteella tulla koskaan saavuttamaankaan. Tasa-arvon puute ilmenee vihana ja syrjintänä.
Bonnierin journalistipalkinnon voittanut Ylen viha-projekti Me tiedämme missä asut on internetsivusto, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kohtaamastaan uhkailusta ja vihapuheesta. Se oli erittäin taidokkaasti ja rohkeasti toteutettu sivusto, joka oli palkintonsa ansainnut.
Ongelma on vain siinä, että taviksen on turha mennä itkemään poliisille, että häntä vainotaan ja vihataan. Poliisilla on muutakin tekemistä, kuin suojella matti ja maija meikäläisen olematonta kunniaa. Laki ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Se tulee monelle yllätyksenä.
Tappouhkauksia ei tarvitse sietää, mutta tietynlainen kritiikin sieto kuuluu demokratiaan.
Katsoin ja kuuntelin Obaman puheen Brysselissä. Hän puhui mm. siitä, kuinka läntiseen kulttuuriin kuuluu ei vain kritiikin sietokyky vaan myös se, että erilaiset mielipiteet ovat jopa tervetulleita, koska ne pitävät yhteiskunnan vireänä ja elossa. Erilaisuus on se juttu.
http://yle.fi/uutiset/me_tiedamme_missa_asut/6590408
Muista elää unelmaasi ... virheestä virheeseen ...
torstai 27. helmikuuta 2014
Erimielisyys on siunaus
Ostin kirjan.
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510401255
Kaikki alkoi siitä, kun Sanna Ukkola kiteytti Pressiklubin provokeskustelun sanoihin:
Muuttakaa luonnettanne suomalaiset! Älkääkä laittako niitä ruokakuvia faceen!
Ohjelmassa mainostettiin Provo opasta ja koska olen ollut jo aiemmin kiinnostunut Tero Kartastenpään kirjoituksista, kiinnostuin.
http://sirkkahelenanblogi.blogspot.fi/2011/03/anteeksi.html
Erimielisyys on siunaus, mutta suomalaiset eivät osaa keskustella saati sitten väitellä, vaan erilainen mielipide otetaan henkilökohtaisena loukkauksena ja jopa sodanjulistuksena.
Kirjan käsittämättömän karismaattiset tekijät Tero Kartastenpää ja Jani Timonen tiivistävät oppinsa seitsemään käskyyn:
Kuulun kohderyhmään ja minun tulisi ymmärtää, että "se nyt vaan on tyhmää elää liikaa".
Olen hyvin hyvin vihainen.
Sillä:
Olen urheasti kestänyt terveysfasismin ja monipuolisen syyllistämisen vain todetakseni, että on rikos olla ikääntynyt ja siitä rikoksesta tuomitaan kuolemaan.
Brittikoomikko Ricky Gervais on kuulemma sanonut:
"Olen aina sanonut, että vaikka olet loukkaantunut, se ei tarkoita, että olet oikeassa."
Ja vielä:
Eliittiprovokaattori Ville Rannan sanoin:
"Kaikki kestää hetken ja sitten se loppuu."
"Ota digitaalinen foliohattu päästäsi, avaa kädet puuskasta ja anna kaikkien mielipiteiden tulla kohti."
- Töki vapaasti kaikkea.
- Tee taustatyö huolella.
- Älä unohda huumoria.
- Älä mene henkilökohtaisuuksiin.
- Herättele eri aisteja.
- Varo omaa persoonaasi.
- Varaudu vihaan.
Kuulun kohderyhmään ja minun tulisi ymmärtää, että "se nyt vaan on tyhmää elää liikaa".
Olen hyvin hyvin vihainen.
Sillä:
Olen urheasti kestänyt terveysfasismin ja monipuolisen syyllistämisen vain todetakseni, että on rikos olla ikääntynyt ja siitä rikoksesta tuomitaan kuolemaan.
Brittikoomikko Ricky Gervais on kuulemma sanonut:
"Olen aina sanonut, että vaikka olet loukkaantunut, se ei tarkoita, että olet oikeassa."
Ja vielä:
Eliittiprovokaattori Ville Rannan sanoin:
"Kaikki kestää hetken ja sitten se loppuu."
"Ota digitaalinen foliohattu päästäsi, avaa kädet puuskasta ja anna kaikkien mielipiteiden tulla kohti."
Kiltit Tero ja Jani, olen jo ottanut. Mutta ei se aina helppoa ole.
torstai 30. tammikuuta 2014
Paska maa(t)?
http://www.theguardian.com/world/2014/jan/27/scandinavian-miracle-brutal-truth-denmark-norway-sweden
The Guardian brittitoimittaja Michael Booth kirjoitti kolumnin Skandinaviasta ja samalla myös Suomesta.
Se oli virhe. Siitä syntyi aikamoinen älämölö. Tätä eivät suomalaiset niele.
Sillä:
Me emme ole perjantaijuoppoja eikä alkoholi tapa Suomessa.
Me emme ole aggressiivisia eikä täällä lyödä ketään.
Me olemme säkenöiviä keskustelijoita, emmekä seisoskele nurkissa tuijottelemassa kengännauhoja (vatsakin on vähän edessä).
Meillä ei ole hyttysiä. Ja jos onkin, eivät ne meitä piinaa. Verta meillä kyllä riittää jopa verenluovutuksiinkin.
Meillä ei ole äärimmäisen kylmää talvella eikä meillä liioin ole liikaa käsiaseita, perheväkivaltaa tms. Itsemurhiakin teemme vain silloin, kun muuta ratkaisua ei ongelmaan löydy.
Ja kyllä, lapset ovat tyhmentyneet, mutta heillä on todellakin varaa siihen.
Mutta hei!
Vähän lohduttaa, että tanskalainen televisiotuotanto on hanurista ja että tanskalaisilla on maailman neljänneksi suurin ekologinen jalanjälki. Hopeaa he voittavat maailman onnellisimpana kansana myös masennuslääkkeiden käytössä ja yksittäisten ihmisten velallisuustasossa. Ja syöpääkin he sairastavat eniten maailmassa.
Mutta junat kulkevat ajallaan.
Se, että neutraali Ruotsi on yksi maailman suurimmista aseiden viejistä ja että sitä kutsutaan pohjolan Kiinaksi, lämmittää myös.
Ja norjalainen Thomas Hylland Eriksen sanoo Norjasta:
"Me norjalaiset totuimme ajattelemaan itsestämme osana ratkaisua, mutta nyt öljymme kanssa olemme yhtäkkiä tulleet osaksi ongelmaa. Suurin osa ihmisistä kieltää tämän täydellisesti."
Niinpä. Tämäkö on se ihanuus ja utopia, johon koko maailman pitäisi pyrkiä?
Silti Suomi on varmasti paras maa suomalaiselle, Ruotsi ruotsalaiselle, Tanska tanskalaiselle ja Norja norjalaiselle. Ainakin useimmiten.
The Guardian brittitoimittaja Michael Booth kirjoitti kolumnin Skandinaviasta ja samalla myös Suomesta.
Se oli virhe. Siitä syntyi aikamoinen älämölö. Tätä eivät suomalaiset niele.
Sillä:
Me emme ole perjantaijuoppoja eikä alkoholi tapa Suomessa.
Me emme ole aggressiivisia eikä täällä lyödä ketään.
Me olemme säkenöiviä keskustelijoita, emmekä seisoskele nurkissa tuijottelemassa kengännauhoja (vatsakin on vähän edessä).
Meillä ei ole hyttysiä. Ja jos onkin, eivät ne meitä piinaa. Verta meillä kyllä riittää jopa verenluovutuksiinkin.
Meillä ei ole äärimmäisen kylmää talvella eikä meillä liioin ole liikaa käsiaseita, perheväkivaltaa tms. Itsemurhiakin teemme vain silloin, kun muuta ratkaisua ei ongelmaan löydy.
Ja kyllä, lapset ovat tyhmentyneet, mutta heillä on todellakin varaa siihen.
Mutta hei!
Vähän lohduttaa, että tanskalainen televisiotuotanto on hanurista ja että tanskalaisilla on maailman neljänneksi suurin ekologinen jalanjälki. Hopeaa he voittavat maailman onnellisimpana kansana myös masennuslääkkeiden käytössä ja yksittäisten ihmisten velallisuustasossa. Ja syöpääkin he sairastavat eniten maailmassa.
Mutta junat kulkevat ajallaan.
Se, että neutraali Ruotsi on yksi maailman suurimmista aseiden viejistä ja että sitä kutsutaan pohjolan Kiinaksi, lämmittää myös.
Ja norjalainen Thomas Hylland Eriksen sanoo Norjasta:
"Me norjalaiset totuimme ajattelemaan itsestämme osana ratkaisua, mutta nyt öljymme kanssa olemme yhtäkkiä tulleet osaksi ongelmaa. Suurin osa ihmisistä kieltää tämän täydellisesti."
Niinpä. Tämäkö on se ihanuus ja utopia, johon koko maailman pitäisi pyrkiä?
Silti Suomi on varmasti paras maa suomalaiselle, Ruotsi ruotsalaiselle, Tanska tanskalaiselle ja Norja norjalaiselle. Ainakin useimmiten.
lauantai 28. joulukuuta 2013
Vuoden 2013 päätteeksi
Tarja Halonen täytti 70 vuotta ja eräässä haastattelussa hän sanoi näin: (Apu nro 51)
"Kun joku kertoisi minulle, minkä takia työllistäminen on niin vaikeaa. Kun maailma ei ole valmis ja ihmiset ympäri maailmaa haluavat tehdä työtä, se on osa ihmisen arvokkuutta. Että aikuinen ihminen voi tuottaa jotain sellaista, jota muut haluavat ja että sillä voisi elää. Jobless growth - taloudellinen kasvu, joka ei tuota työtä eikä ota muita ihmisiä mukaan - on ongelma ympäri maailmaa. Miksi emme keksi tähän ratkaisua?"
Siinä on tärkein tämänhetkisen maailman ongelma erittäin hyvin kiteytettynä.
Monille tuo "jobless growth" antaa lupauksen maailmasta, jossa koneet ja robotit tekevät työt ja varat jaetaan tasaisesti kaikkien ihmisten kesken. Näin kaikille saadaan oikeudenmukainen ja hyvä elämä. Näille henkilöille on usein ominaista, että he eivät tunne ihmistä eivätkä historiaa kovin hyvin. Se, että tulee itse hyvästä kodista ja tuntee vain kivoja ihmisiä, ei ole tae sille, että koko maailma olisi samanlainen.
Kuulostaa niin ristiriitaiselta, kun toisaalla syrjäytymisvaarassa olevia nuoria patistetaan yrittäjiksi ja toisaalla taasen tehdään aloittelevan yrittäjän elämä mahdollisimman hankalaksi siksi, ettei vain luonnostaan ahne ihminen sortuisi harmaaseen talouteen.
Kyllä, verovaroja tarvitaan, mutta aivan käsittämättömät ajojahdit ovat minun maailmassani vastenmielisiä.
Jos verottaja olisi armollisempi, eikä konkurssin tehnyttä yrittäjää leimattaisi rikolliseksi loppuelämäkseen, näillä nuorilla yrittäjillä olisi toivoa ja niin olisi myös Suomella.
Sillä juuri pienissä yrityksissä on Suomen tulevaisuus ja mahdollisuus. Koska pienet yritykset muodostuvat IHMISISTÄ. Ja ihmisessä on itsessään luonnollista, sisäsyntyistä moraalia ja välittämistä. Psykopaatteja/sosiopaatteja toki on, mutta he ovat tunnetusti vähemmistöä.
Yleensä pienyrittäjä pitää siitä, mitä hän tekee ja on siinä myös hyvä. Siksi hänen elämänsä on mielenkiintoista ja raha on hänelle vain väline, ei elämän tarkoitus. Raha on bonus ja tuolla asenteella sitä on usein myös saatavilla.
Tällainen itseään toteuttava henkilö on myös inspiroiva työkaveri toisille ja vetää puoleensa toisia samanmielisiä.
Ruusuilla tanssimista tuo elämä ei toki ole, mutta rikasta se on.
Aika näyttää, onko mielipiteeni vanhanaikainen. Maailmassa, jossa vesi ei ole ihmisen perusoikeus ja jossa pian hengitettävä ilmakin tulee verotettavaksi, voi tuollainen itseään toteuttava ihmisten yhteisö olla vain hauras haave.
Monet asiat ovat paremmin Euroopassa kuin nuoruudessani. Monet parannukset ovat olleet nimenomaan byrokratian ansiota. Mutta rajansa kaikella.
En voi mitään sille, että Münchenissä elänyt Vanessa, joka hankki hyvät rahat itselleen vain myymällä kävelykadulla hassuja käveleviä pikku ukkoja (enkä usko hänen liiemmälti veroja maksaneen) oli positiivinen esimerkki yhden ihmisen elossa pysymisestä. Hän ei tuonut, mutta ei vienytkään mitään yhteiskunnalta.
Tuollainen ei ole enää mahdollista nykyajan Euroopassa. Ja se on sääli.
"Kun joku kertoisi minulle, minkä takia työllistäminen on niin vaikeaa. Kun maailma ei ole valmis ja ihmiset ympäri maailmaa haluavat tehdä työtä, se on osa ihmisen arvokkuutta. Että aikuinen ihminen voi tuottaa jotain sellaista, jota muut haluavat ja että sillä voisi elää. Jobless growth - taloudellinen kasvu, joka ei tuota työtä eikä ota muita ihmisiä mukaan - on ongelma ympäri maailmaa. Miksi emme keksi tähän ratkaisua?"
Siinä on tärkein tämänhetkisen maailman ongelma erittäin hyvin kiteytettynä.
Monille tuo "jobless growth" antaa lupauksen maailmasta, jossa koneet ja robotit tekevät työt ja varat jaetaan tasaisesti kaikkien ihmisten kesken. Näin kaikille saadaan oikeudenmukainen ja hyvä elämä. Näille henkilöille on usein ominaista, että he eivät tunne ihmistä eivätkä historiaa kovin hyvin. Se, että tulee itse hyvästä kodista ja tuntee vain kivoja ihmisiä, ei ole tae sille, että koko maailma olisi samanlainen.
Kuulostaa niin ristiriitaiselta, kun toisaalla syrjäytymisvaarassa olevia nuoria patistetaan yrittäjiksi ja toisaalla taasen tehdään aloittelevan yrittäjän elämä mahdollisimman hankalaksi siksi, ettei vain luonnostaan ahne ihminen sortuisi harmaaseen talouteen.
Kyllä, verovaroja tarvitaan, mutta aivan käsittämättömät ajojahdit ovat minun maailmassani vastenmielisiä.
Jos verottaja olisi armollisempi, eikä konkurssin tehnyttä yrittäjää leimattaisi rikolliseksi loppuelämäkseen, näillä nuorilla yrittäjillä olisi toivoa ja niin olisi myös Suomella.
Sillä juuri pienissä yrityksissä on Suomen tulevaisuus ja mahdollisuus. Koska pienet yritykset muodostuvat IHMISISTÄ. Ja ihmisessä on itsessään luonnollista, sisäsyntyistä moraalia ja välittämistä. Psykopaatteja/sosiopaatteja toki on, mutta he ovat tunnetusti vähemmistöä.
Yleensä pienyrittäjä pitää siitä, mitä hän tekee ja on siinä myös hyvä. Siksi hänen elämänsä on mielenkiintoista ja raha on hänelle vain väline, ei elämän tarkoitus. Raha on bonus ja tuolla asenteella sitä on usein myös saatavilla.
Tällainen itseään toteuttava henkilö on myös inspiroiva työkaveri toisille ja vetää puoleensa toisia samanmielisiä.
Ruusuilla tanssimista tuo elämä ei toki ole, mutta rikasta se on.
Aika näyttää, onko mielipiteeni vanhanaikainen. Maailmassa, jossa vesi ei ole ihmisen perusoikeus ja jossa pian hengitettävä ilmakin tulee verotettavaksi, voi tuollainen itseään toteuttava ihmisten yhteisö olla vain hauras haave.
Monet asiat ovat paremmin Euroopassa kuin nuoruudessani. Monet parannukset ovat olleet nimenomaan byrokratian ansiota. Mutta rajansa kaikella.
En voi mitään sille, että Münchenissä elänyt Vanessa, joka hankki hyvät rahat itselleen vain myymällä kävelykadulla hassuja käveleviä pikku ukkoja (enkä usko hänen liiemmälti veroja maksaneen) oli positiivinen esimerkki yhden ihmisen elossa pysymisestä. Hän ei tuonut, mutta ei vienytkään mitään yhteiskunnalta.
Tuollainen ei ole enää mahdollista nykyajan Euroopassa. Ja se on sääli.
lauantai 30. marraskuuta 2013
Piirrän symbolin
Piirrän symbolin, vaikka en tarkalleen tiedä, mitä se kullekin merkitsee.Sen tehtyäni saatan olla vaarassa. Viivojen suunnan perusteella minut voidaan leimata natsiksi, juutalaiseksi, kristityksi, arabiksi, vapaamuurariksi, moottoripyöräjengiläiseksi, saatananpalvojaksi, skientologiksi yms. Tai muuten vain hulluksi.
Viimeinen vitsi oli se, että joulutortut pitäisi kieltää, koska ne muistuttavat hakaristiä (mitä ne todella tekevät).
Globalisaation ja näennäisen sananvapauden piti yhdentää ihmisiä, mutta nykytodellisuus on päinvastainen. Nyt et voi pikkusormeasikaan liikauttaa ilman että se ei loukkaisi jotakuta ja ettet joutuisi viranomaisten analysoimaksi.
Haluaisinkin olla kärpäsenä katossa, kun ihmisiä analysoidaan. Voisin lyödä vaikka euron vetoa, että stereotypiat vellovat, koska se on niin helppoa. Ei tarvitse päätään vaivata ja pääsee pian töistä kotiin. Mitä näille eri laatikkoihin sullotuille ihmisille tapahtuu - who cares.
Onko siis ihme, että niin monet haluaisivat karistaa tämän Maan pölyt jaloistaan ja unelmoivat vähän toisenlaisesta planeetasta.
Symbolit ovat mielenkiintoisia, koska ne perustuvat geometrisiin energiapyörteisiin, jotka luovat muotoja Maan pinnalla. On olemassa jopa geometriaan pohjautuva kvanttifysiikan malli, joka hyväksytyksi tultuaan mullistaisi käsityksiämme maailmankaikkeudesta.
Voihan olla, että hymyni hyytyy joku päivä, kun esim. Lady Gagan symboleilla leikkiminen paljastuisikin ihan oikeasti tarkoitukselliseksi aivopesuksi, kuten niin monella internetin sivustolla väitetään.
Minusta se on vain hauskaa provosointia ja tiukkapipojen tarkoituksellista ärsyttämistä, mikä näyttää toimivan - ainakin taloudellisesti. Mutta ehkä en ole vieläkään oppinut pahasta (?) maailmasta riittävästi.
Sen vain tiedän, että geometrian muodostamalle pohjalle muodostuvat kukat ja lumikiteet ovat äärimmäisen kauniita eivätkä lainkaan pelottavia.
HALDANEN LAKI:
Maailmankaikkeus ei ole vain omituisempi kuin luulemme, se on omituisempi kuin osaamme kuvitella.
Näin on.
tiistai 29. lokakuuta 2013
Myönteistä aivopesua
Tämä kuukausi kului messujen merkeissä.
Rakastan messuja, jotka ovat nykyisin todella monipuolisia ehkä juuri siksi, että ne ovat niin suosittuja - tai toisinpäin. Aina nousee esiin jotain uutta ajateltavaa ja käytännön ideoita löytyy myös.
Hengen ja tiedon -messuilla saa erilaisia näkemyksiä henkisyydestä ja sen puutteesta.
http://www.rajatieto.fi/hengen_ja_tiedon_messut/helsinki/2013/messulehti
Iloveme -messuilla taasen saa ideoita kaikesta mahdollisesta hyvään oloon ja itsestään huolehtimiseen liittyvästä. Aivan ihana tapahtuma: hyvä fiilis ja kivoja ihmisiä.
http://www.messukeskus.com/Sites3/Iloveme2013/Sivut/default.aspx
Helsingin kirjamessut olivat myös erittäin informatiivinen tapahtuma. Vietin siellä kaksi kokonaista päivää ja kyllä kannatti.
http://www.messukeskus.com/SITES3/KIRJAMESSUT/Sivut/default.aspx
Ensimmäisen päivän kiertelin katselemassa sitä kirjojen määrää. Ihan mielenkiintoista, mutta kun katseli niitä 2 euron kirjaröykkiöitä, niin vähän kävi kirjailijoita sääli. Niiden kirjoittajat ovat kuitenkin olleet "voittajia" kaikki.
Olen itsekin halunnut kirjoittaa. Sanottavaa olisi - jopa sellaista, mikä saattaisi kiinnostaa muitakin. Kirja on kuitenkin raskas prosessi ikävine sivuvaikutuksineen, eivätkä nuo alennusmyyntiröykkiöt oikein houkuta.
Messuilla kuuntelin myös kustantajien ja kirjailijoiden keskustelua siitä, kuinka tullaan kirjailijaksi Suomessa. Kuulin, että viime vuonna 1000 sisääntulleesta aineistosta oli päätynyt vain 5 lopulta kirjaksi. Silti se on aika paljon. Aineistosta ei lueta kaikkea, jollei se kiinnosta valitsijaa. Valinta perustuu henkilökohtaiseen mututuntumaan ja kuinka se voisikaan olla toisin. Huoh.
Toisen päivän vietinkin sitten seuraten keskusteluja ja luentoja.
Oli luentopiirejä ja Madventures -kaltaisia mielenkiintoisia juttuja.
http://www.madventures.tv/fi/
Onko nykytaloudelle vaihtoehtoja? Kysyjänä Markus Leikola ja vastaajana itävaltalainen Christian Felber.
http://www.christian-felber.at/
http://www.gaudeamus.fi/felber-nakyva/
En ole vielä varma, mitä ajattelen hänestä.
Viron vaikeaan lähimenneisyyteen ja nykyaikaan antoivat valoa vähemmistöistä niin Virossa kuin Suomessakin keskustelleet Andrei Hvostov, Jörn Donner ja Marju Lauristin Saska Saarikosken avustuksella.
Lisää Viron menneisyydestä:
http://www.kyyhkyset.fi/
Vaikka usein ajattelisikin, että pitääkö noita järkyttäviä asioita kaivella loputtomiin, niin tosiasia on kuitenkin se, että se paskaduuni on jonkun vaan tehtävä. Tuon ja Auschwitz'n kaltaiset tapahtumat eivät saa unohtua, koska niiden syyt eivät ole kadonneet minnekään.
Ne muistuttavat ihmisen pimeästä puolesta, joka kykenee yhteen ja toiseen uskomattomaan tekoon myös nykyaikana, sehän on huomattu.
Sitten oli vielä tämä keskustelu:
Populism and radicalism in Europe and Finland:
Yassin Musharbash http://community.zeit.de/user/yassin-musharbash
Dan Koivulaakso ja Johanna Korhonen keskustelivat kirjoistaan ja näkemyksistään äärioikeiston kasvusta Suomessa ja Euroopassa.
Pähkinänkuoressa keskustelu käsitteli sitä, että onko oikein olla "vähän rasisti" ja että saako tuollaista edes ääneen sanoa, edes sananvapauden nimissä. Ihan vähän keskusteltiin myös siitä, että pitäisikö myös miettiä syitä radikalismin nousuun. Valitettavasti paino oli enemmän kauhistelussa, mielestäni.
Messuilta sain mukaani ihania juustoja, pinon kirjoja, lisäravinteita ja paljon uutta ajateltavaa.
Lukeminen kannattaa aina. Monessa muodossa ja toisinajattelijoita unohtamatta. Elämä on.
Rakastan messuja, jotka ovat nykyisin todella monipuolisia ehkä juuri siksi, että ne ovat niin suosittuja - tai toisinpäin. Aina nousee esiin jotain uutta ajateltavaa ja käytännön ideoita löytyy myös.
Hengen ja tiedon -messuilla saa erilaisia näkemyksiä henkisyydestä ja sen puutteesta.
http://www.rajatieto.fi/hengen_ja_tiedon_messut/helsinki/2013/messulehti
Iloveme -messuilla taasen saa ideoita kaikesta mahdollisesta hyvään oloon ja itsestään huolehtimiseen liittyvästä. Aivan ihana tapahtuma: hyvä fiilis ja kivoja ihmisiä.
http://www.messukeskus.com/Sites3/Iloveme2013/Sivut/default.aspx
Helsingin kirjamessut olivat myös erittäin informatiivinen tapahtuma. Vietin siellä kaksi kokonaista päivää ja kyllä kannatti.
http://www.messukeskus.com/SITES3/KIRJAMESSUT/Sivut/default.aspx
Ensimmäisen päivän kiertelin katselemassa sitä kirjojen määrää. Ihan mielenkiintoista, mutta kun katseli niitä 2 euron kirjaröykkiöitä, niin vähän kävi kirjailijoita sääli. Niiden kirjoittajat ovat kuitenkin olleet "voittajia" kaikki.
Olen itsekin halunnut kirjoittaa. Sanottavaa olisi - jopa sellaista, mikä saattaisi kiinnostaa muitakin. Kirja on kuitenkin raskas prosessi ikävine sivuvaikutuksineen, eivätkä nuo alennusmyyntiröykkiöt oikein houkuta.
Messuilla kuuntelin myös kustantajien ja kirjailijoiden keskustelua siitä, kuinka tullaan kirjailijaksi Suomessa. Kuulin, että viime vuonna 1000 sisääntulleesta aineistosta oli päätynyt vain 5 lopulta kirjaksi. Silti se on aika paljon. Aineistosta ei lueta kaikkea, jollei se kiinnosta valitsijaa. Valinta perustuu henkilökohtaiseen mututuntumaan ja kuinka se voisikaan olla toisin. Huoh.
Toisen päivän vietinkin sitten seuraten keskusteluja ja luentoja.
Oli luentopiirejä ja Madventures -kaltaisia mielenkiintoisia juttuja.
http://www.madventures.tv/fi/
Onko nykytaloudelle vaihtoehtoja? Kysyjänä Markus Leikola ja vastaajana itävaltalainen Christian Felber.
http://www.christian-felber.at/
http://www.gaudeamus.fi/felber-nakyva/
En ole vielä varma, mitä ajattelen hänestä.
Viron vaikeaan lähimenneisyyteen ja nykyaikaan antoivat valoa vähemmistöistä niin Virossa kuin Suomessakin keskustelleet Andrei Hvostov, Jörn Donner ja Marju Lauristin Saska Saarikosken avustuksella.
Lisää Viron menneisyydestä:
http://www.kyyhkyset.fi/
Vaikka usein ajattelisikin, että pitääkö noita järkyttäviä asioita kaivella loputtomiin, niin tosiasia on kuitenkin se, että se paskaduuni on jonkun vaan tehtävä. Tuon ja Auschwitz'n kaltaiset tapahtumat eivät saa unohtua, koska niiden syyt eivät ole kadonneet minnekään.
Ne muistuttavat ihmisen pimeästä puolesta, joka kykenee yhteen ja toiseen uskomattomaan tekoon myös nykyaikana, sehän on huomattu.
Sitten oli vielä tämä keskustelu:
Populism and radicalism in Europe and Finland:
Yassin Musharbash http://community.zeit.de/user/yassin-musharbash
Dan Koivulaakso ja Johanna Korhonen keskustelivat kirjoistaan ja näkemyksistään äärioikeiston kasvusta Suomessa ja Euroopassa.
Pähkinänkuoressa keskustelu käsitteli sitä, että onko oikein olla "vähän rasisti" ja että saako tuollaista edes ääneen sanoa, edes sananvapauden nimissä. Ihan vähän keskusteltiin myös siitä, että pitäisikö myös miettiä syitä radikalismin nousuun. Valitettavasti paino oli enemmän kauhistelussa, mielestäni.
Messuilta sain mukaani ihania juustoja, pinon kirjoja, lisäravinteita ja paljon uutta ajateltavaa.
Lukeminen kannattaa aina. Monessa muodossa ja toisinajattelijoita unohtamatta. Elämä on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)