Nuorena en tiennyt mitä rasismi on. Olin kuullut paljon tarinoita ihmisten julmuudesta, mutta henkilökohtaisia kokemuksia ei ollut. Olin ulospäin suuntautunut elämästä kiinnostunut nuori ihminen. Luulen, että suurin osa ihmisistä alussa on.
Vähitellen työelämässä ilmeni, että erikoisesti vakituisessa työsuhteessa vakavaraisessa yrityksessä työskentelevät elämäänsä pitkästyneet ihmiset kohdistivat turhaantumisen tunteensa kaikenlaisiin valtataisteluihin. Aina oli meneillään vähintään yhden työtoverin (tai johtajan) ulossavustaminen. Se kuului kulttuuriin, se oli sitä kuuluisaa yhteisöllisyyttä ja sitä oli aika vastenmielistä katsella sivusta.
Minä en ollut koskaan koulu- tai työpaikkakiusattu, enkä itse kiusannut ketään. Silti näin jälkikäteen kummastuttaa alhainen tietoisuustasoni, sillä minulle ei tullut mieleenkään lähteä puolustamaan kiusattua. Miksi ei? Todella alhaista. Olin oikeasti tyhmä, vaikka älykkyystesteistä sainkin hyviä tuloksia. Mielessäni kyllä ihmettelin, että mikä helvetti näitä ihmisiä vaivaa.
Sitten näin dokumentin Alaskan susista. Olen aina rakastanut susia, en tiedä miksi. Sudet olivat valkoisia ja yksi musta susi oli syntynyt laumaan. Juttu eteni tyypillisenä musta lammas -tarinana. Mustan suden syrjintä ja vaino oli kamalaa katsottavaa. Lopulta se lähti laumasta ja siitä tuli ns. yksinäinen susi. Sen liikkeitä seurattiin ja jonkun ajan kuluttua se löysi kumppanin. Sitten se perusti oman lauman ja sen pituinen se. Onnellinen loppu.
Jotenkin tuo dokumentti teki minuun syvän vaikutuksen, enkä ole koskaan unohtanut sitä. Koska minulle se oli tarina ihmisistä.
Elämä on tuonut eteeni satoja tuollaisia tarinoita ja jotenkin näyttää siltä, että tuo erilaisuuden syrjintä on koodattu niin eläimiin kuin ihmisiinkin.
Surullista, että moderni ihminen ei pysty parempaan.
Aina on jonkun ihmisen uhrauduttava kusitolpaksi, jolta kaikki ihmisoikeudet evätään. Yhteinen inho ja viha yhdistää ja näin tehdään ihmiset onnellisiksi ja puhaltamaan yhteen hiileen.
Kuinka äärettömän alkukantaista Luomakunnan Kruunulta. Etkö jumankauta pysty parempaan??!!!
On kaksi tilannetta, joissa ihmiset kuitenkin pystyvät parempaan: suuressa hädässä ja silloin kun he ovat löytäneet jotain oikeasti kiinnostavaa.
Ratkaisu on siis tehdä sitä, mikä oikeasti kiinnostaa.
We are ready for any unforeseen event that may or may not occur.
