Olen sanaton

 "Olemme yhteiskuntana epäonnistuneet" Li Andersson 25.9.2020

Kun tämä henkilö lausuu tällaisen lauseen, on tilanne jo aika epätoivoinen. Ja se on.

Kuitenkin on äärimmäisen tekopyhää olla huolissaan lasten käytöksestä, kun toisaalla koko yhteiskunta perustuu kilpailuun, syrjintään, kiusaamiseen ja kuvitellun "vastustajan" voittamiseen. Lapset, kuin suden pennut, opettelevat elämää varten. Euroopan ehkä väkivaltaisimmassa maassa ihminen tarvitsee väkivaltaa selvitäkseen hengissä. Muistutan, että henkinen väkivalta on myös väkivaltaa.

Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2009. Olen kritisoinut monia asioita Suomessa, koska olen vielä uskonut sen parempaan tulevaisuuteen. Siihen ei ole enää aihetta.

Anteeksi, menen tästä oksentamaan ...

Demokratia on rikki

Noin on sanottu usein ennenkin, mutta juuri nyt tuo lause on erittäin ajankohtainen.

Lännessä on haluttu jo kauan uskoa siihen, että vaikka demokratia onkin ongelmallinen toteuttaa, on se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin esim. diktatuuri.

Ongelmalliseksi demokratian tekee:

• Tosiasia on, että enemmistö ei ole koskaan kokoonpantu penaalin terävimmistä kynistä. Näin ollen päätöksetkin ovat sen mukaisia.
• Edustuksellinen demokratia ei toimi kaikkialla. Kun katselen viime vuosien kansanedustajia, heistä suurin osa on ollut lääkäreitä, asianajajia, poliiseja, sairaanhoitajia, julkkiksia, teininä politiikkaan tulleita aktivisteja, jotka eivät ole olleet päivääkään "oikeissa" töissä. Kuinka nämä ihmiset voisivat ymmärtää OIKEASTI tavallisen ihmisen elämää. He eivät voi vaikka haluaisivatkin. Demokratia on siis rikki.
• Enemmistön tyrannia. Demokratiaan kuuluu kyllä myös vähemmistöjen huomioon ottaminen, mutta aika huonosti tuota ajatusta muistetaan noudattaa.

"Ihminen on laumaeläin ja täysin riippuvainen joukostaan."
Suorastaan raivostuttava lause. Osittain tuo tietysti pitää paikkansa, mutta VAIN OSITTAIN.

Olemme jumalauta kaikki myös yksilöitä. Me olemme kaikki kuin lumikiteitä.

Koska olemme kaikki siis kuin lumikiteitä, ei diktatuuri eikä demokratia toimi.
Jotain uutta pöytään, kiitos. Kertokaa, te penaalin terävimmät kynät. Kuuntelen.

Yhteiskuntaruumis

Yhteiskuntaruumis ja parviäly. Kaksi sanaa, jotka ovat minulle suhteellisen uusia ja joihin suhtaudun erittäin ristiriitaisesti.

Yksilönvapaus on ollut minulle aina kaikki kaikessa, tosin toisten hyvinvoinnin huomioon ottaen.

Nyt on kuitenkin globaali maailma selvästi ja lopullisesti muuttumassa siihen dystooppiseen maailmaan, josta 1984 ja Huxleyn Brave New World varoittivat.

HBO:n uusi sarja Brave New World toi tämän kaiken mieleeni ja olin tunnistavinani näiden maailmojen ja Pohjoismaiden hämmästyttävä yhteläisyys. Aika pitkälle on jo päästy dystopiassa. Tuossa maailmassa yksityisyyden toivominen on antisosiaalista ja itsekästä. Pillereillä pidetään onnellisuutta yllä ja kaikki on julkista.

Me suuret ikäluokat emme sovellu tuohon maailmaan. Siksi ymmärrän hyvin, että meidän poistumistamme odotetaan innolla. Lapset kun sopeutuvat vaikka mihin, koska eivät muusta tiedä.

Haastattelussa

1. Mitä kauneus mielestäsi on?
Kauneus on kaikkea sitä, mikä nostaa mielialaani: värit, äänet, muodot, sopivalla taajuudella tapahtuva värähtely, joka saa aikaan hyvän olon tunteen.

2. Mitä teet, kun olet yksin kotona?
Meditoin, kuntopyöräilen, kokkaan, syön, nukun päiväunet, luen, kirjoitan, maalaan, teen käsitöitä, katselen elokuvia ja sarjoja, pelaan pelejä läppärillä, hoidan kasvejani, siivoan, opiskelen jotain kieltä, kuuntelen radiota ja salaliittoteorioista YT:sta, ajattelen - joskus.





3. Milloin tunnet epävarmuutta?
Näin korona-aikoina vähän kaikkialla ihmisten lähellä. Koska minulla ei ole turvaverkkoja eikä rahaa kalliisiin hoitoihin, on parasta olla hyvässä kunnossa ja terveenä jotta pysyy elossa. Yksin viidakossa on vähän epävarma olo. Varsinkin, kun on oppinut pitkän elämän aikana, että ihmiset ovat erittäin rajallisia ja epäluotettavia otuksia.

4. Mitä sinussa on sellaista, mitä ei päältäpäin voisi päätellä?
Paljonkin. Olen syntynyt sodan jälkeen maailmaan, jota ei enää ole olemassa. Se maailma tuntuu hieman epätodelliselta tämän päivän maailmassa. Meillä nuorilla oli mahdollisuudet 0, mutta usko tulevaisuuteen ja omaan itseen 100+. Aika paljon vastakkainen maailma kuin tämän päivän nuorilla.

Tämä oli meidän leikkimökki. Itse tehty.

5. Olet tunnettu räikeistä kommenteistasi. Kaduttaako?
En todellakaan kadu mitään. Uskon sananvapauteen ja minulle sanat eivät ole vielä tekoja. Huonot päätökset olen tehnyt sen aikaisen tiedon ja ymmärryksen valossa, joten parempaan en pystynyt. Sitäpaitsi, mistä tietää, että päätökset olivat loppupeleissä huonoja?

6. Mikä sinua koskettaa?
Luonto. Luulen, että se on peräisin lapsuudestani luonnon keskellä.
Minua koskettavat ihmiset, jotka uskovat asiaansa ja seisovat rohkeasti omana itsenään asiansa puolesta. Ihailen heitä silloinkin, kun olen eri mieltä heidän kanssaan. Myös ihmiset, jotka haluavat tietää enemmän kuin meille on koulukirjoissa kerrottu.

7. Mitä toivoisit saavuttavasi elämässä?
En enää paljon mitään. Tosin, en halunnut nuorenakaan. Olen enemmän sellainen lastu-lainehilla-tyyppi. Elämä on ollut yllättävä ja mielenkiintoinen. Uusia ajatuksia herättävä.

8. Mistä et pidä?
Inhoan koulu-, työpaikka- ja naapurikiusaajia. Poliittisin perustein lasten kasvatusta ja vainoa. Kaikki tämä on erikoisen voimissaan juuri Suomessa. Maailman onnellisimmassa maassa.

9. Mikä on suurin oivallus, jonka olet tehnyt?
Se, että viisaimmankaan ihmisen kapasiteetti ei riitä kertomaan minulle, miksi olemme täällä ja mikä on elämän tarkoitus.

10. Oscar Wilde:
Morality is simply the attitude we adopt towards people we personally dislike.

Onnea Äidille!

Tänään on äitienpäivä ja onnittelen rakasta äitiä ja pyhitän tämän päivän vain hänelle: ITSELLENI.

Kylpisinkö itsesäälissä ja katkeruudessa surren menetettyjä vuosia, koska kukaan ei juhlista tätä päivää kanssani. Voisin tehdä niin. Ehkä. Ja ihan hyvästä syystä.

Mutta.

Mutta kun toisaalta ajattelen niitä kahta ihmepakkausta, joille annoin elämän: kaksi tervettä, älykästä ja elämässään hyvin selviytyvää lasta - kiitollinen olen elämälle.
Ja koska he elävät täyttä elämää, ei heiltä riitä aikaa enää minulle. Hyvä niin. Eikä minulla ole edes varaa napinaan. Sillä kun itse elin täyttä elämää Keski Euroopassa minulta liikeni vain harvoin aikaa ottaa yhteyttä vanhempiini. Nettiä ei ollut ja puhelut olivat kalliita. Silti suhteemme oli kunnossa, koska vanhempani olivat fiksuja ihmisiä.

Elämään oppii vain elämällä.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Äidin/naisen osa on vaikea. On sopeuduttava siihen, että kehosi ei kuulu sinulle vaan yhteiskunnalle, koska lapsi. Entä se veri. Kuukautiset alkavat liian aikaisin tai liian myöhään. Hävettää, kun alusvaatteet tahriutuvat jatkuvasti vereen. Ja vertakin tulee aina liikaa tai liian vähän. Sitäpaitsi siteet ja pillerit ovat kalliita.

Entä sitten vaihdevuodet. Hikoilu- ym. ongelmat ja kauneutesi rapisee ja murenee silmiesi edessä. Mitä jää jäljelle?

Lopulta kaikki päättyy mummona vanhainkodissa, jossa kaikki toivovat ja odottavat pikaista kuolemaasi.

Semmoista se on äidin elämä pähkinänkuoressa.

Onnea siis kaikille äideille! Sillä onnea he tarvitsevat.

Korona ja minä

Olipahan erikoinen kuukausi!

Historiankirjat kertovat tulevaisuudessa KUINKA erikoinen ja merkityksellinen aika tästä alkoi.

Demokraattiset länsimaat muuttuivat hetkessä poliisivaltioiksi ja tavanomaiset ihmisoikeudet heitettiin roskakoriin. Nopeasti se kävi.

Minulla oli varattuna ulkomaanmatka, mutta onneksi lentoyhtiö perui lennon. En todellakaan halunnut nousta koneeseen huhtikuussa 2020.

Valtiot ovat päätöksiä tehdessään vaikeassa tilanteessa. Ymmärrän sen. Nähtäväksi jää, kuinka paljon yksilön vapauksista meille myöhemmin palautetaan.

Menneeseen ei ole paluuta. Uusi maailma on tulossa. Onko se hyvä ja kenelle? Sen tulemme näkemään, jos jäämme henkiin.

Antakaa heille OIKEITA töitä!

Roman Schatz on maininnut ohjelmissaan useasti, että jos
hän olisi joutunut käymään nykyisin Suomessa käytössä olevan kotouttamisohjelman, hän ei olisi koskaan onnistunut kotoutumaan tänne yhtä hyvin. Hänen oli selviydyttävä ihan itse ja hänelle annettiin mahdollisuus siihen. Ja hän onnistui todistettavasti oikein hyvin.  Okei, hän oli varmasti aika älykäs ja hänen motivaationsa oli hyvä, mutta hän oli silti aivan tavallinen ihminen.

Kirjoitan tästä, koska koen kokeneeni saman Sveitsissä ja Saksassa ja olen äärettömän kiitollinen siitä.

Menin 19-vuotiaana huonolla kielitaidolla varustettuna Sveitsiin töihin. Alussa tulostin reikäkortteja tehtaan koneisiin. Pian sain kuitenkin kutsun henkilöstöpäällikön toimistoon. Hän sanoi, että oli kuullut nopeasta edistyksestäni saksan kielessä ja hän palkkasi minut insinööritiimin sihteeriksi. Onnistuin siinä hyvin ja sain myöhemmin hienon työtodistuksen, joka taasen auttoi myöhemmin työpaikkahaastatteluissa.

Kuinka tämä oli mahdollista? Siksi, että minua ei syrjitty, kuuluin joukkoon ja kanssani kommunikoitiin.

Pelkällä kielikurssilla ei kieltä opita. Ihmiset on hyväksyttävä yhteiskuntaan tasa-arvoisesti. Kielitaito paranee nopeasti työelämässä, sillä ihmiset eivät ole idiootteja. Jos heille annetaan vain mahdollisuus.