Marklund, Meriläinen ja minä

Tämä kirjoitus perustuu osittain Lisa Marklundin ja Lotta Snickaren kirjaan Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan, Otava 2006

Jokin aika sitten luin Rosa Meriläisen kolumnin Hesarissa. Hän kirjoitti kipuilevista itseruoskintaa harrastavista naisista. Hän mainitsi Marklundin kirjan Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. Tämän kuolemattoman lauseen on nimittäin sanonut USA:n entinen ulkoministeri Madeleine Albright ja lause kuuluu alkuperäisversiossaan "There's a special place in hell for women who don't help each other". Hän väitti, että Hilary Clintonin ansiosta hänestä tuli ulkoministeri.

Meille, jotka emme usko helvettiin, löytyy kyseinen paikka planeetalta Maa ja sen jokaisesta valtiosta.

Koska mainittu kirja löytyi kirjahyllystäni, ryhdyin selailemaan sitä tarkemmin.

Kirja on siinä mielessä kiintoisa, että se kertoo Ruotsin naisten tasa-arvottomuudesta. Sillä kuuluisalla keisarilla ei ole vaatteita sielläkään. Kirjan tekijät sanovat, että jokainen, joka väittää naisilla olevan tasa-arvoiset mahdollisuudet menestykseen, valehtelee.

Suurin emävale on väite, että on meistä itsestämme kiinni, miten onnistumme elämässä. Tiedotusvälineet kutsuvat mielellään nuoria naisia ja vanhoja setiä esittämään näitä tietämättömiä väitteitä.

Yhteiskunta perustuu perinteisiin, ennakkoluuloihin ja poliittisiin päätöksiin.

Ruotsalainen yhteiskunta on Suomen tavoin jakautunut lähinnä hoivatyötä tekeviin naisiin ja yksityissektorilla uraa tekeviin miehiin. Näin jo lähtökohta tasa-arvoon on mahdoton.

Vaikka naiset ovat päässeet vuosien varrella uusiin ammatteihin, ei sukupuolijakauma ole muuttunut. Yleensä miehet häipyvät alalta, jolle tulee paljon naisia. Naisvaltaisiin töihin miehet eivät taasen suostu. Työajat, palkka ja muut etuudet eivät kiinnosta. Ja siinä he ovat oikeassa. Osa-aikatyöt, pätkätyöt ja yksitoikkoiset työt on varattu naisille, koska he ovat niin hyviä niissä (xD).

Asian voi kohdata eri tavoin.

Jotkut naiset sulkevat silmänsä tosiasioille ja kieltäytyvät näkemästä rakenteita. Yes, we can! Tästä asenteesta miehet ja työnantajat pitävät. Alussa se toimiikin edullisesti naisen hyväksi. Selkään taputtelijoita löytyy nuorelle naiselle.

Kun ikää karttuu, mahdollisuudet vähenevät. Silloin nainen myöntää, että epätasa-arvo on tosiasia, koska naiset OVAT huonompia kuin miehet. Yrityksissähän on niin paljon miesjohtajia, koska he yksinkertaisesti OVAT parempia. Nainen syyllistää itsensä ja itseruoskinta voi alkaa.

Jotkut valitsevat strategian, että heitä sorretaan ja syrjitään. He ovat alempiarvoisia. "Woman is the nigger of the world" kuten Lennon sen niin kauniisti sanoi.

Nyt menee vaikeaksi. Naista pidetään rasittavana ihmisenä, ongelmien aiheuttajana eikä niiden ratkaisijana. Nainen itsekin ymmärtää, että hänestä on harmia.

Nyt tulee ymmärtää, että nämä kaikki asenteet ovat naisen eloonjäämisstrategioita tai keinoja päästä eteenpäin miesten hallitsemassa todellisuudessa. Ei ole helppoa, ei.

Sitten on se kieli. Vallassa ollessa henkilön tulee käyttää vallan kieltä = ei puhua alisteisesti.

Jos nainen käyttäytyy naisellisen alisteisesti, hän ei ole riittävän kova ja häntä rangaistaan esim. alemmalla palkalla.

Jos hän taasen on kova, hän käyttäytyy kuin mies, eikä sekään ole hyvä. Siitä häntä rangaistaan esim. pienemmällä palkankorotuksella.

Tämä kaksoisrangaistus on käytössä, jos osaa nähdä sen.

Ainoa mahdollisuus naiselle on se, että vuorottelee näitä kahta niin taitavasti kuin osaa.

Mutta valtaa on monenlaista.

Jotkut ovat hyvin idearikkaita, jotkut ovat vain päteviä työssään, joidenkin on taasen helppoa luoda kontakteja ihmisiin ja saada näin vaikutusvaltaisia suhteita.


Vaikka asema itsessään tuo valtaa, ei se yksin riitä. Tarvitset palautetta, jonkun hyvän mentorin (mielellään tunnetun) ja verkostoja.

Miehet saavat nämä automaattisesti astuessaan työpaikan ovesta sisälle, mutta naisten on hankittava kaikki itse.

Rosa Meriläinen kertoi olleensa onneton eduskunnassa. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun huomaa naisten viihtyvän kovin vähän aikaa vallan huipulla. Luulen, että jokaisella heistä olisi oma tarinansa kerrottavana, mutta he eivät tee sitä, koska heidän eloonjäämisstrategiansa estää sen.

Olemme niin metkoja, että me kaikki haluamme pysyä elossa. Hinnalla millä hyvänsä.

Pikaisiin itseruoskimisiin ja valittamisiin! Jokin harrastushan pitää ihmisellä olla.

Utopia on tässä ja nyt!

Heittäessäni lehtiä roskiin, silmiini osui ihqun koulukiusattu taikurinpoika filosofi Timo Airaksisen haastattelu. (Taisi olla Gloria).

Airaksisen mielestä onnentavoittelu on tyhmää.

Onnen sijaan tulisi tavoitella mielenrauhaa ja elämänhallintaa, sillä elämä on absurdia.

Elämä on ristiriitoja, rajoituksia, vaatimuksia, häpeää, syyllisyyttä, kilpailua, kieroutta, kärsimystä, nöyryytystä, ahdistusta, surua ja masennusta. RIPAUS ONNEA.

Kun ihminen kuoritaan sipulin tavoin kaikesta omaisuudesta, muistoista, haaveista, pyrkimyksistä ja sosiaalisuudesta, jää jäljelle tyhjyys - ja se olisi ihmisen hyvä tunnistaa.

Airaksinen kertoo nuorena naureskelleensa äitinsä ihastukselle, joka oli Krishnamurti (1895-1986). Nyt hän on fani itsekin.

Tässä joitain Krishnamurtin ajatuksia vuodelta 1968 (Elämän syvä haaste, 2004 www.basambooks.com)

"Meillä on kovin monia ongelmia."
"Asiantuntijat, intellektuellit, gurut, teologit ja papit tarjoavat selityksiä kukin oman erityisen sidonnaisuutensa, uskonsa mukaisesti."
"Varmuuden ja selkeyden tarjoajia kyllä ilmaantuu ja nähdäkseni on viisasta oppia, millä tavoin on kuunneltava, mitä he tarjoavat, oppia kuuntelemaan myös mitä tämä puhuja sanoo."
"Todellisuus on päivittäistä elämistä, jolla ei ole mitään yhteyttä käsitteisiin."
"Elämä on vuorovaikutusta. Ette voi olla yhteydessä toiseen ihmiseen kaavan mukaisesti. Teidän on elettävä, teidän on mentävä toimistoon tai tehtaaseen ja tehtävä työtä, kamppailtava."
"Kasvatus on tehnyt meidät eteviksi; meistä on tullut eteviä, koska liikakansoitus pakottaa meidät kamppailemaan lujasti voidaksemme elää - meidän on kilpailtava, ajettava muut pois etevyydellämme, suoritettava tutkintoja ja hankittava itsellemme työtä. Meistä on tullut eteviä pelkän selviytymisen vuoksi - tarkkailkaa itseänne."
"Miksi teissä ei ole rakkautta? Se on peruskysymys - ei se, onko Jumala olemassa vai eikö ole, eikä se mitä teille tapahtuu, kun kuolette. "
"Lienettekö milloinkaan vakavasti kysynyt itseltänne, miksi sydämenne on tyhjä."
"Rakkaus ei ole sentimentaalista eikä tunteellista, sillä ei ole mitään tekemistä omistautumisen tai uskollisuuden kanssa. Meidän on selvitettävä, miksi meissä ei ole rakkautta. "
"Mitä päivittäinen elämänne on, sitä on myös yhteiskuntanne."
"Yhteiskunnassa vallitsee epäjärjestys, koska epäjärjestys vallitsee omassa elämässänne."
"Ymmärtäminen on rakastamista."
"Oivaltaaksenne teidän on oltava vapaita ja pelottomia. Aiomme selvittää syyn, mutta syyn selvittäminen ei auta teitä vapautumaan siitä. Saatatte kyllä tietää, että huonovointisuutenne johtuu sairastamastanne syövästä, mutta tuo tieto yksin ei vapauta teitä sairaudestanne, saatatte tarvita leikkauksen. Samoin voitte löytää syyn suruunne, mutta se ei vapauta teitä sen seurauksista. Vain syyn välitön ymmärtäminen ja sen kertakaikkinen poistaminen vapauttaa teidät."
"Useimmat pelkäävät vapautta, ja kuitenkin vain sellainen mieli, joka on vapaa, innokas ja täysin hereillä voi todella oivaltaa, miksi tämä onnettomuus, tämä valtava suru on kohdannut ihmiset."

Ja sitten jälleen Airaksiseen:

"Täysin vapaa ihminen on kevyt ja olematon.

Mutta tässä yhteiskunnassa poliisikoira on persuuksissa kiinni viidessä minuutissa, jos joku rupeaa vapaaksi. Me elämme syyllisyyskulttuurin masokismissa."

Tyhjyyden tunnistaminen oli Krishnamurtin ajatus. Vastakohtana on äärimmäinen raskaus. Hän nimittää sitä jormaollila-syndroomaksi (tunnistan itseni siitä). Ihmetellään, että ihmiset uupuvat ja kuolevat nuorina. Ensin on karmeat vaatimukset ja kohtuuttomat terveysohjeet, niiden vaatimukset sairastuttavat. Nyt siihen lisätään vielä hiilijalanjälki.

Siis leikitkö liberaalia keskiluokan marttyyria?

Utopia on tässä ja nyt!

Ihmisiä, jotka elävät kangistuneessa arjessa, tulee sokata.

Kaikkihan me tiedämme, että perhosen siivenisku alussa voi saada aikaan suuren muutoksen lopussa. Suuret muutokset alkavat pienistä teoista.

Krishnamurtin kanssa olen samaa mieltä siitä, että ulkoisena olemuksena, vielä kuorimattomana sipulina, olemme tuskien ja nautintojen muisto. Todellisuus ei ole mikään turvapaikka, vaan utopia on tässä ja nyt.

Pian on taas narsist.. ööööö narsissien aika

Kevät on aistien juhlaa.

Mitä paremmat aistit sitä enemmän elämää. Aisteja ei osaa arvostaa riittävästi ennen kuin on ne menettänyt.

Harva tulee ajatelleeksi kuinka paljon juuri aistit vaikuttavat onnistumiseen tai epäonnistumiseen elämässä. Kuulon, näön, hajun, maun ja tunnon lisäksi voit aistia myös toisen tunnetilan - hänen emootionsa, äänen sävyn ja voimakkuuden, hänen kehonsa liikkeet samoin kuin omasi jne. ja jopa ajan kulun. Voit myös aistia kehosi elinten tilan ja paljon muuta.

Aisteja on hyvä harjoittaa tietoisesti ja onneksi viisas keho usein yhden aistin heiketessä tasapainottaa tilanteen vahvistamalla toista.

Aisteihin keskittyminen voi myös helpottaa nykyhetkessä pysymistä ja estää siten menneisyyden traumoissa ja epäonnistumisissa rypemisen.

Estä siis kevätväsymys tai jopa masennus haistamalla kukkanen ja haistattele sitä vapaasti toisillekin! Aistimisiin!

Karmakapitalismi ja hyvä johtajuus

Vuosien varrella on joskus noussut mieleen, ettei elämä aina ole reilua eikä ihminen aina saa sitä, mitä tilaa- voittajien öykkärikommenteista huolimatta.

Ihmiset, jotka ovat syntyneet suhteellisen suotuisiin olosuhteisiin ja menestyneet elämässään, ovat usein taipuvaisia ajattelemaan, että ovat ansainneet sen oltuaan parempia kuin muut. He eivät huomaa perheen, ympäristön ja yhteiskunnallisten rakenteiden antamaa tukea, jotka kaikki ovat osaltaan vaikuttaneet heidän hyvinvointiinsa.

Johan kristillinen kulttuurikin on opettanut, että "sille, jolla on, annetaan ja siltä, jolla ei ole, otetaan sekin pois, mitä hänellä on" (tai jotain...) Tuo on ollut hyvä neuvo kaikille valtaapitäville kaikkina aikoina. Kätevää.

"The why is God" - Jumalaa syytetään tai kiitetään, kun ei kyetä analysoimaan asioita kunnolla.

Itämaisten uskontojen jälleensyntymäoppi aiheuttaa samaa ylimielistä suhtautumista. Jos synnyt huonoon ympäristöön, olet sen itse aiheuttanut ja näin hyvin toimeentulevat saavat sopivan oikeutuksen riistoon ja ylimielisyyteensä. Heidän ei tulekaan auttaa, koska "huonojen" ihmisten pitääkin kärsiä. Se jalostaa ja puhdistaa.

Tiedän, että kärjistän, mutta näin se vaan menee. Kokemusta on.

Mutta kuinka se hiekanjyvänen, joka joutui merikotiloon tai simpukan kuoreen ja josta muodostui aikanaan helmi, jalosti sitä simpukkaa? Kysyn vain.

Millainen olisi siis hyvä johtaja?

Hyvä johtaja kykenee ainakin näkemään kokonaisuuksia, koko tilanteen. Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Teoria ja käytäntö tulee olla tasapainossa ja johtajan on ymmärrettävä tämä. Virheanalyyseihin ei ole varaa eikä niitä tule liiaksi ymmärtää.

Tieto on valtaa, mutta kykeneekö johtaja yhdistämään oikean tiedon tilanteeseen?

Pätevyyden rinnalla on asioiden, tilanteiden ja ihmisten ymmärtäminen tärkeitä ominaisuuksia hyvälle johtajalle.Tätä ymmärrystä ei saavuteta ilman erinomaista kommunikaatiokykyä ja kykyä vilpittömästi arvostaa ja pitää alaisistaan.

Kun nämä ominaisuudet pätevyyden lisäksi puuttuvat johtajalta, astuu kuvaan käskyttäminen ja puheet turvallisuuden lisäämiseksi.

Ihmisläheisyydestään huolimatta hyvä johtaja tietää, mitä tahtoo eikä yritä olla pidetty mihin hintaan hyvänsä. Hyvää johtajaa arvostetaan automaattisesti. Arvostus ja kunnioitus nousevat pätevyydestä, näkemyksestä tavoitteissa ja alaistensa rehellisessä innostamisessa tulosten saamiseksi.

Hyvä johtaja huolehtii siitä, että hänen alaisensa ovat päteviä työssään ja tietävät yrityksen tavoitteet ja odotukset, jonka jälkeen heille voidaan antaa mahdollisimman suuri vapaus kaikessa, mitä tekevät. Vähän rajoituksia, mutta tuloksia vaaditaan ja niistä myös palkitaan.

Mutta ennen kaikkea johtajan tulee olla pätevämpi ja osaavampi kuin keskivertoalainen. On johtajia, jotka nuoleskelevat alaisiaan kertomalla, etteivät tiedä tai osaa yhtään enempää kuin hekään ja ovat siten vain yksi porukassa. Sellaisessa tilanteessa nousee kyllä kysymys, että miksi ihmeessä hänellä on 10kertainen palkka alaisiinsa nähden. Hyvä kysymys, mielestäni.

Unelmia, tavoitteita, pätevyyttä, ammattiylpeyttä, toimintaa ja tuloksia! Elämä on menestystä ja nautintoa!

Silti syy ja seuraus ovat olemassa. Syy ei kuitenkaan aina ole jumalan eikä edes sinun. (EIKÄ MINUN!).

Hitot siitä

Tämä kirjoitus on peräisin ajatuksista, joiden innostajana toimi joulupukilta saamani kirja Fuck it - the ultimate spiritual way by John C. Parkin.

Sanoa Fuck it on tavallaan anarkiaa. Se on kuin näyttäisi keskisormea yhteiskunnan luutuneille "hyville" tavoille. Eikä niin olisi voinut tehdä vielä 20 vuotta sitten.

Kirjoittaja suosittelee kirjan lukemisen jälkeen välittömästi kertomaan toisille, kuinka pidin kirjasta. Näin hankin itselleni hyvää karmaa, autan toisia ja - ennen kaikkea - kirjoittajaa rakentamaan taloaan.

Kun asiat, jotka ovat olleet aiemmin merkityksellisiä, alkavat aiheuttaa meille liikaa harmia ja tuskaa, on aika sanoa Fuck it - vitut siitä - ja tehdä sen sijaan jotain miellyttävämpää.

Ongelmana on usein se, että elämämme on liian merkityksellistä, mikä on sinänsä jo kosminen vitsi. Elämällä tulee olla tarkoitus ja meidän tulee tehdä tarkoituksellisia asioita. Tulee varoa merkityksetöntä elämää. Vitsi, vitsi.

Janoatko henkisyyttä ja maailman rauhaa? Enää sinun ei tarvitse kulkea tietä, jota useimmat gurut ovat kulkeneet: tuhoa elämäsi - hitot siitä - herää. Nyt voit sanoa hitot siitä jo ennen kuin olet tuhonnut elämäsi! Kuulostaako houkuttelevalta?

- Jos olet hämmentynyt ja vihainen, se on henkistä.
- Jos olet mustasukkainen, se on henkistä.
- Jos olet nälkäinen, se on henkistä.
- Jos haluat omistaa Porschen, se on henkistä.
- Jos haluat kuristaa pomosi, se on henkistä.

Mikään ei ole ei-henkistä. On mahdotonta olla olematta henkinen.

Have a nice life!

Ihmisten puolue

Vastakkainasettelun aika on ohi. Jos ihmiset vähänkään ymmärtävät maailmaa, ei äärivasemmistoa tai äärioikeistoa voi olla. Jos vähänkään tajutaan asioita, on puolueen ajateltava koko ihmiskuntaa. Toki pienempiä tavoitteita saa ja pitääkin olla, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa ihmiskunnan hyvinvoinnin kanssa.

Nykyisin ihmisen taustalla ei ole enää kovin paljon tekemistä hänen nykyajattelunsa kanssa. Elämme niin ristiriitaisessa maailmassa.

Minä olen rutiköyhä. Silti minusta on ok ja ihan kivaa, jos jollakulla toisella on paljon varallisuutta. Varsinkin, jos se on hankittu suht eettisin keinoin.

Vastustan ehdottomasti hikipajoja ja muuta ihmisorjakauppaa, mutta en todellakaan halua, että näiltä ihmisiltä vietäisiin elinkeino pois ilman varasuunnitelmaa. Sehän olisi kuolemantuomio heille ja heidän perheilleen.

Vastustan joidenkin ylikansallisten yritysten harjoittamaa sokeaa ja vastuutonta voitontavoittelua, mutta en todellakaan vastusta globalisaatiota sinänsä, kansainvälisyyttä tai liike-elämää yleensä. Varsinkin yrittäjyyttä tulee tukea monin eri tavoin, sillä se on hyvinvoinnin tae. Mutta jos/kun yrittäjä epäonnistuu, hänen olisi ehdottomasti saatava toinen mahdollisuus (kuten muidenkin ihmisten). Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. Näin vain elämässä on. Jos olet delegoinut vastuusi toisaalle (ja elät jonkun siivellä) sattuu vähemmän, mutta kaikki eivät vain voi tehdä niin ja kyllä siinäkin tapauksessa on viisasta kannustaa rahapuutaan.

Kannatan tuuli-,vesi- ja aurinkovoimaa, mutta myöntää täytyy, näin internetin käyttäjänä, että puhdasta energiaa tarvitaan. Ja paljon. Jos parempaa vaihtoehtoa ei vielä ole, on atomienergia aika puhdasta energiaa, pakko tällaisenkin viherpiipertäjän on se myöntää.

Kannatan sananvapautta, mutta onko oikein, että esim. media saa harrastaa kiusaamista, kun sitä yritetään poistaa kouluista ja työpaikoilta? No ei kyllä ole. Ja on ihan turhaa sanoa, että voihan asianomistaja vetää kiusaajan oikeuteen. Tavallisella ihmisellä ei moiseen ole aikaa eikä rahaa. Maineen (ja siten usein koko elämän) tuhoaminen maksaa vain muutaman tonnin kiusaajalle ja jutut kestävät vuosia. Tämän media tietää ja jäljet näkyvät yhteiskunnassa. Näin syrjäytetään tietoisesti ihmisiä yhteiskunnassa ja sen saavat veronmaksajat kustantaa.

Ylessä (Enbuske) väitetään, että ihmisten mielipiteillä ei ole väliä. Siltä se usein näyttää ja vallassa olevat tahtovat uskoa siihen. Mutta historiaa tuntevat tietävät, että näin ei ole. Loppupeleissä. Lukekaa historiaa pojat!

Ja terveisiä vaan Finnairin omaa napaansa tuijottaville lentäjille.

Huoh. Ei muuta tällä kertaa.

Elämä on sairaus

Karmaisevan hauskaa halloweenia kaikille!
(Muista, että kauhusta nauttiminen on vähän sairasta.)

On se vaan niin metkaa.

Oletko kiinnostunut musiikista tai teetkö sitä peräti elääksesi? Noh, se on vain osoitus mielesi ongelmista ja siitä, että et saa muuten ilmaistua itseäsi toisille. Hyvä, kun rassukka kykenet edes tuohon.

Tanssitko? Jos olet mies, niin seksuaalinen suuntautumisesi kyllä tiedetään ja yrität vain hyppiä tuskasi ulos, kun et muuhunkaan pysty. Good for you.

Jos olet nainen, niin taattu jakorasia olet. Parasta olisi, jos avautuisit meille ja kertoisit rehellisesti tekosesi Totuuden hetki -tyyliin. Se auttaisi sinua varmasti.

Ai että oletkin klassinen tanssijatar? Noh, sitten olet neuroottinen anorektikko. Hoitoa löytyy kyllä sinullekin.

Kuvataiteilijoista ja kirjailijoista ei kannata edes puhua. Jo vuosisatoja on tiedetty heidän olevan kajahtaneita kuten näyttelijätkin. Ainoita täysjärkisiä SAATTAVAT olla ohjaajat. Hehän sentään pompottavat näyttelijöitä.

Ai niin. Ja jumalaan uskovat hihhulit ovat kahjoja kans.

Poliitikot ovat tunteettomia narsisteja, vaarallisia siis. Heitä ei voida vielä hoitaa, mutta keinoja etsitään.

Ekonomisteista, poliiseista, armeijasta, lakimiehistä ja lääkäreistä en uskalla sanoa mitään, mutta arvaatte/tiedätte varmaan itsekin, mistä on kyse.

Niin. Ja sitten on puutarha. Pidätkö puista, kukista ja kasveista tai onko sinulla peräti puutarha? Terapiaa sairaalle mielelle sekin tai vaihtoehtoisesti terapeuttista työtä esim vangeille.

Perusduunarit ovat taasen fyysisesti sairaita ja lopussa. Aika sairasta sekin, miksi he suostuvat tuollaiseen kohtuuttomaan hyväksikäyttöön? Mikä on päässä vikana?

Siis mitä jää jäljelle: TOIMITTAJAT JA TUTKIJAT. Tietysti.

Mutta kivaahan se on, kun ollaan kaikki niin hiton sairaita. Kyttäämistä, hoitamista ja muuta kiintoisaa tekemistä riittää yllin kyllin kaikille.

Kuvitelkaa, jos nuoruudenhaaveeni maailmasta ilman sotaa, rikollisuutta ja sairautta olisi toteutunut. Mitä ihmettä me kaikki nyt tekisimme?

Miettikääpä hetki sitä. Mitä tehdään sitten, kun kaikki voivat hyvin? Sitä ajatusta kannattaa tutkia lähemmin. Joskus se voi toteutua. Kaikesta huolimatta.