Tiedän, mitä tein tänä kesänä

Kaikenlaista tuli tehtyä ja mietittyä.

Alkukesästä oli oikein lehtijuttu siitä, kuinka Espoon kaupunki ei pidä lainkaan, että jotkut viljelypalstan omistajat ovat tuoneet tuoleja palstalleen. Olipa joku röyhkeä pelle laittanút pienen kasvihuoneen omalleen. Saattaa olla, että maanvuokraus loppuu näistä syistä ensi vuonna.

Köh köh. Palstaviljelijällä ei saa olla tuoleja? Esim. maankääntö on aika raskasta puuhaa kuten monet muutkin työt. Kyllä siinä on hyvä istuskella välillä ja hengähtää. Vai onko kartanoiden Espoossa vielä vallalla ajatus, että hopi hopi maaorjat ei töissä lorvaile?!!!

Ymmärrän hyvin, jos maanomistajat näkisivät mieluiten rivitaloja siellä, mutta eikö sitä voisi reilusti kertoa - ilman palstaviljelijöiden mustamaalaamista. Halpaa.

Tosin olen monasti miettinyt, onko toiminnassa lainkaan järkeä. Ihmiset näkevät suuren vaivan satoa saadakseen ja sitten vain joku kaunis yö noutaja tulee ja vie kaiken (tai melkein kaiken). Kerran yllätin itsekin kaksi noin kymmenvuotiasta tyttöä porkkanavarkaissa. Minut nähdessään he saivat nopeasti jalat alleen - nauraen.

Mutta kasvun ihme on varsinkin kaupunkilaiselle voimaa-antava kokemus ja monelle kaiken vaivan väärti, häiriköistä huolimatta.

Jälleen kerran minulla oli ilo käydä Irlannissa. Tällä kertaa oli uusi elämys ajella sen kesyttömillä kukkuloilla. Ajelimme mm. Braveheart Drive:lla. Sieltä avautuvat seudut, joilla Mel Gibsonin Braveheart -elokuva filmattiin. Todella upeaa seutua ja vielä mahtava sääkin.

Lisäksi minuun teki suuren vaikutuksen rinteillä onnellista elämää viettävät lammaslaumat, lehmiä näin myös. Tehotalous on kaukana näistä onnekkaista. Samantyyppistä eloa olen nähnyt myös Sveitsissä, jota suuresti arvostan.

Mielestäni lihansyönnissä ei ole mitään eettisesti väärää niin kauan kuin eläimet ovat saaneet lajityypilleen soveltuvan elämän ja kokeneet nopean kuoleman. Mutta nykytilanteessa teollisuusmaiden kansalaisten lihansyönti on rikos elämää kohtaan. Jotain rajaa siinäkin pitäisi olla. Youtubesta kyllä löytyy kauhudokumentteja riittämiin. Siis enemmän Irlannin kukkuloita please. Vaadin.

Toinen aina uusi ihailuni kohde Irlannissa ovat ikivanhat puut, joita on kaikkialla. Toivottavasti Suomen metsätalouden alasajon tuloksena olisi edes hieman enemmän kunnioitusta puita kohtaan. En osoittele tällä ketään erityisesti, olenhan itse saanut elantoni liike-elämästä ja teollisuudesta. En ole pulmunen, totean vain.

Kotimaassa taasen olen miettinyt yhteiskunnan ongelmia.

Vietettyäni suuren osan aktiivisesta elämästäni ulkomailla ja monien ristiriitaisten aivopesuyritysten jälkeen on tulos nyt se mikä se on. Näillä on mentävä.

Ymmärrän kyllä, etteivät työttömät ja paskaduunit kiinnosta ketään. Totuus on kuitenkin se, että maailman yleinen ilmapiiri vaikuttaa sinuun haluat sitä tai et. Ja mitä oikeudenmukaisempi maailma on, sen parempi sen ilmapiiri on. Joten oikeudenmukaisuuteen voitaisiin satsata enemmän, eikö?

Kun osa fiksuista kansalaisista pakotetaan marginaaliin loppuelämäkseen, saattaapi olla, etteivät he oikein paskaduuneista innostu työharjoitteluna nollapalkalla tai peruspäivärahalla.
Nythän on niin, että paskaduuneiksi kutsutaan yhteiskunnalle ja yrityksille äärimmäisen tärkeitä töitä. Näiden töiden tekeminen on kuitenkin myös äärimmäisen tylsää pitemmän päälle, jollei ota sitä esimerkiksi jonain keskittymisen tai kärsivällisyyden opettelun haasteena. Mutta harvapa tuollaisestakaan innostuu koko elämän ajaksi.

Useimmat tekisivät mieluusti jotain kiintoisaa elämässään. Koska fiksujen ihmisten syrjiminen ei ole lainkaan kivaa, ehdottaisinkin kaikille kansalaisille muutaman vuoden yhdyskuntapalvelua vähän armeijan tyyliin. Pari vuotta paskaduuneja kaikille. Se olisi oikeudenmukaista ja opettavaista. Eikä palkankaan tarvitsisi kummoinen olla. Kilpailukyky säilyisi eikä halpatyövoimaa tarvitsisi haalia maahan niin runsaasti. Elämä muuttuisi eettisemmäksi. Minusta se on hyvä idea.

Sitten on tämä terveysfasismi, jota tulee ovista ja ikkunoista. Terveydenhuollon nimissä Isoveli/sisar valvoo ja määrää pilkuntarkasti, mitä saat syödä ja mitä et. Mitä saat ajatella ja mitä et. Kaikki on muka sinun parhaaksesi, että eläisit 120-vuotiaaksi (näyttää keskisormea).

Toisaalla vanhukset ovat siis suuri ongelma, jolle ei tiedetä, mitä tehdä. Annemari Sipilän mukaan (HS 18.7.10) kuoleman miettiminen voi nousta megatrendiksi. Niinpä. Toimittajathan sen tietävät. Hän kertoi myös The Economist -talouslehden Economist Intelligence Unit tutkimusyksikön julkistamasta raportista laatukuolemasta. Huomaa, että kysymyksessä on TALOUSLEHTI.

Okei. Okei. Laatukuolema on hyvä asia, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Sitäkö, että läpihuumattuna zombiena maataan sängyn pohjalla? Toivottavasti ei. Ainakin itse toivon siinä vaiheessa tekeväni kvanttihypyn.

Ilman suurempaa Salaliittoteorioiden tuntemustakin tyhmempikin huomaa tässä olevan kummallisen ristiriidan. Tehoyhteiskunnassa ihmisen on oltava pelokas, tottelevainen ja tehokas. Ja keski-iässä hänen on itse ymmärrettävä poistaa itsensä. Viileetä. Aika koleaa, sanoisin.

Ja sitten olen ajatellut jälleen kerran tätä:

Kalle Isokallion Iltalehden kolumnin mukaan yksityissektorilla Suomessa on vain kolmasosa väestöstä.

Ei ihme, ettei heillä (joita usein huijareiksikin kutsutaan) ole valtaa maassa, jossa he kuitenkin kustantavat loppujen elämän. Julkinen sektori sen kun nostelee palkkojaan ja muita etuuksiaan loputtomasta potistaan. Jokainen yksityissektorilla työskentelevä elättää kahta suomalaista. "Näin emme voi jatkaa". Sanoo Kalle. Emme niin, sanon minä. Mistä näitä senttejä oikein tulee?

Loppukevennys:

Ihmisten ystävällisyys yllättää suomalaisen Irlannissa.

Hauska esimerkki tuli vastaan Malahiden asemalla, kun odotimme junaa Dubliniin. Kun junaa ei kuulunut, menimme kysymään ja saimme tietää, että juna olisi juuri lähdössä vastapäiseltä raiteelta. Meidän oli kierrettävä pitkä matka päästäksemme sinne. Mutta juna odotti meitä! Vielä Dublinissa ohjaaja moikkasi ja heitti jotain ystävällistä. Siinäpä palvelualan ammattilainen! Jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Minulla oli oikeus siihen, koska...

Me ihmiset olemme erittäin auttavaisia ja sosiaalisia olentoja.

Me tahdomme vain hyvää toisillemme. Tietysti.

Jos joskus joku hyväntahtoinen toimenpiteemme tai sanamme aiheuttaa surua, ahdistusta tai masennusta toiselle tai jopa maineen tai kunnian lopullista menetystä hänelle, ei se haittaa. Koska TARKOITUKSEMME oli hyvä. Se nyt vaan oli hänen omaksi parhaakseen.

Usein käytettyjä oikeutuksia ovat esim.:

1. Se en ollut minä. En tiedä, mikä minuun meni.

2. Hänhän suorastaan kerjäsi sitä. Kaivoi aiheetta verta nenästään. Provosoi.

3. Ihan samoja asioita hänkin on tehnyt minulle.

4. Hän nyt vain on huonompi ihminen kuin minä.

5. Noh, hän nyt vain aina leikkii uhria.

6. Tarkoitukseni oli hyvä.

7. Minä olen rehellinen ihminen. Sanon ja teen kuten oikeaksi katson.

8. Se oli hänen huono karmansa. Hänen on täytynyt tehdä jotain ansaitakseen sen.

9. Hän tarvitsi opetuksen.

10. Se ei ollut MINUN moraalini vastaista.

11. En käsitä, miksi juuri minun pitäisi ottaa vastuu siitä.

12. Enhän minä voi sille mitään, että hän reagoi tuolla tavoin.

13. Hän on liian kriittinen.

14. Hän on liian huumorintajuton.

15. Hän on niin pihalla, ettei huomaa tai tajua mitään.

16. Hän oli jo sen luokan uhri ja valittaja, ettei yksi juttu enemmän merkkaa mitään.

17. Noh, minua vain suututti silloin.

18. Velvollisuuteni oli kertoa hänelle totuus.

Voit keksiä itse lisää, se on helppoa. Seli seli seli loputtomiin.

Me kaikki teemme tätä helpottaaksemme elämäämme. Silti uskon, että asioiden lähempi tarkastelu silloin tällöin (ei liian usein!!!) voi olla varsin valaisevaa. Ja valoahan me kaikki kaipaamme, vai mitä?

Avoin kirje rönsyleinikille

Opin tuntemaan sinut noin kuusi vuotta sitten. Aiemmin en tiennyt sinusta mitään. Lapsena olin joskus kitkenyt äitini porkkanapenkkejä, mutta niissä kasvoi vesiheinää. Sen tunnistan missä vain. Suuren osan elämästäni vietin kiireisenä suurkaupungeissa ilman ainuttakaan viherkasvia.

Mutta sitten.

Hankin viljelypalstan ja sinä olit siellä. Kasviossani lukee, että rönsyleinikki on hankala rikkakasvi.

Siis olemalla vain oma itsesi olet paha ja sinut on tuhottava. Sinussa itsessäsi ei ole mitään vikaa. Päinvastoin. Olet kaunis ja voimakas. Tarvitset todella paljon itseluottamusta noustaksesi aina uudestaan ja kahta voimakkaampana, vaikka kuinka repisin juuriasi.

Olen hiljaa sisimmässäni alkanut ihailla sinua. Sinä vahvistat minua. Sinussa on munaa. Miksi juuri voimakkaimmat yksilöt ovat vihatuimmat?

Tarkemmin ajateltuna: Sinä olit siellä ennen minua. Vähän kuin intiaanit Amerikassa.

Noh, vaikka kuinka turpiin tulee, me nousemme aina. Sinä ja minä. Sielunveljet.

Marklund, Meriläinen ja minä

Tämä kirjoitus perustuu osittain Lisa Marklundin ja Lotta Snickaren kirjaan Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan, Otava 2006

Jokin aika sitten luin Rosa Meriläisen kolumnin Hesarissa. Hän kirjoitti kipuilevista itseruoskintaa harrastavista naisista. Hän mainitsi Marklundin kirjan Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. Tämän kuolemattoman lauseen on nimittäin sanonut USA:n entinen ulkoministeri Madeleine Albright ja lause kuuluu alkuperäisversiossaan "There's a special place in hell for women who don't help each other". Hän väitti, että Hilary Clintonin ansiosta hänestä tuli ulkoministeri.

Meille, jotka emme usko helvettiin, löytyy kyseinen paikka planeetalta Maa ja sen jokaisesta valtiosta.

Koska mainittu kirja löytyi kirjahyllystäni, ryhdyin selailemaan sitä tarkemmin.

Kirja on siinä mielessä kiintoisa, että se kertoo Ruotsin naisten tasa-arvottomuudesta. Sillä kuuluisalla keisarilla ei ole vaatteita sielläkään. Kirjan tekijät sanovat, että jokainen, joka väittää naisilla olevan tasa-arvoiset mahdollisuudet menestykseen, valehtelee.

Suurin emävale on väite, että on meistä itsestämme kiinni, miten onnistumme elämässä. Tiedotusvälineet kutsuvat mielellään nuoria naisia ja vanhoja setiä esittämään näitä tietämättömiä väitteitä.

Yhteiskunta perustuu perinteisiin, ennakkoluuloihin ja poliittisiin päätöksiin.

Ruotsalainen yhteiskunta on Suomen tavoin jakautunut lähinnä hoivatyötä tekeviin naisiin ja yksityissektorilla uraa tekeviin miehiin. Näin jo lähtökohta tasa-arvoon on mahdoton.

Vaikka naiset ovat päässeet vuosien varrella uusiin ammatteihin, ei sukupuolijakauma ole muuttunut. Yleensä miehet häipyvät alalta, jolle tulee paljon naisia. Naisvaltaisiin töihin miehet eivät taasen suostu. Työajat, palkka ja muut etuudet eivät kiinnosta. Ja siinä he ovat oikeassa. Osa-aikatyöt, pätkätyöt ja yksitoikkoiset työt on varattu naisille, koska he ovat niin hyviä niissä (xD).

Asian voi kohdata eri tavoin.

Jotkut naiset sulkevat silmänsä tosiasioille ja kieltäytyvät näkemästä rakenteita. Yes, we can! Tästä asenteesta miehet ja työnantajat pitävät. Alussa se toimiikin edullisesti naisen hyväksi. Selkään taputtelijoita löytyy nuorelle naiselle.

Kun ikää karttuu, mahdollisuudet vähenevät. Silloin nainen myöntää, että epätasa-arvo on tosiasia, koska naiset OVAT huonompia kuin miehet. Yrityksissähän on niin paljon miesjohtajia, koska he yksinkertaisesti OVAT parempia. Nainen syyllistää itsensä ja itseruoskinta voi alkaa.

Jotkut valitsevat strategian, että heitä sorretaan ja syrjitään. He ovat alempiarvoisia. "Woman is the nigger of the world" kuten Lennon sen niin kauniisti sanoi.

Nyt menee vaikeaksi. Naista pidetään rasittavana ihmisenä, ongelmien aiheuttajana eikä niiden ratkaisijana. Nainen itsekin ymmärtää, että hänestä on harmia.

Nyt tulee ymmärtää, että nämä kaikki asenteet ovat naisen eloonjäämisstrategioita tai keinoja päästä eteenpäin miesten hallitsemassa todellisuudessa. Ei ole helppoa, ei.

Sitten on se kieli. Vallassa ollessa henkilön tulee käyttää vallan kieltä = ei puhua alisteisesti.

Jos nainen käyttäytyy naisellisen alisteisesti, hän ei ole riittävän kova ja häntä rangaistaan esim. alemmalla palkalla.

Jos hän taasen on kova, hän käyttäytyy kuin mies, eikä sekään ole hyvä. Siitä häntä rangaistaan esim. pienemmällä palkankorotuksella.

Tämä kaksoisrangaistus on käytössä, jos osaa nähdä sen.

Ainoa mahdollisuus naiselle on se, että vuorottelee näitä kahta niin taitavasti kuin osaa.

Mutta valtaa on monenlaista.

Jotkut ovat hyvin idearikkaita, jotkut ovat vain päteviä työssään, joidenkin on taasen helppoa luoda kontakteja ihmisiin ja saada näin vaikutusvaltaisia suhteita.


Vaikka asema itsessään tuo valtaa, ei se yksin riitä. Tarvitset palautetta, jonkun hyvän mentorin (mielellään tunnetun) ja verkostoja.

Miehet saavat nämä automaattisesti astuessaan työpaikan ovesta sisälle, mutta naisten on hankittava kaikki itse.

Rosa Meriläinen kertoi olleensa onneton eduskunnassa. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun huomaa naisten viihtyvän kovin vähän aikaa vallan huipulla. Luulen, että jokaisella heistä olisi oma tarinansa kerrottavana, mutta he eivät tee sitä, koska heidän eloonjäämisstrategiansa estää sen.

Olemme niin metkoja, että me kaikki haluamme pysyä elossa. Hinnalla millä hyvänsä.

Pikaisiin itseruoskimisiin ja valittamisiin! Jokin harrastushan pitää ihmisellä olla.

Utopia on tässä ja nyt!

Heittäessäni lehtiä roskiin, silmiini osui ihqun koulukiusattu taikurinpoika filosofi Timo Airaksisen haastattelu. (Taisi olla Gloria).

Airaksisen mielestä onnentavoittelu on tyhmää.

Onnen sijaan tulisi tavoitella mielenrauhaa ja elämänhallintaa, sillä elämä on absurdia.

Elämä on ristiriitoja, rajoituksia, vaatimuksia, häpeää, syyllisyyttä, kilpailua, kieroutta, kärsimystä, nöyryytystä, ahdistusta, surua ja masennusta. RIPAUS ONNEA.

Kun ihminen kuoritaan sipulin tavoin kaikesta omaisuudesta, muistoista, haaveista, pyrkimyksistä ja sosiaalisuudesta, jää jäljelle tyhjyys - ja se olisi ihmisen hyvä tunnistaa.

Airaksinen kertoo nuorena naureskelleensa äitinsä ihastukselle, joka oli Krishnamurti (1895-1986). Nyt hän on fani itsekin.

Tässä joitain Krishnamurtin ajatuksia vuodelta 1968 (Elämän syvä haaste, 2004 www.basambooks.com)

"Meillä on kovin monia ongelmia."
"Asiantuntijat, intellektuellit, gurut, teologit ja papit tarjoavat selityksiä kukin oman erityisen sidonnaisuutensa, uskonsa mukaisesti."
"Varmuuden ja selkeyden tarjoajia kyllä ilmaantuu ja nähdäkseni on viisasta oppia, millä tavoin on kuunneltava, mitä he tarjoavat, oppia kuuntelemaan myös mitä tämä puhuja sanoo."
"Todellisuus on päivittäistä elämistä, jolla ei ole mitään yhteyttä käsitteisiin."
"Elämä on vuorovaikutusta. Ette voi olla yhteydessä toiseen ihmiseen kaavan mukaisesti. Teidän on elettävä, teidän on mentävä toimistoon tai tehtaaseen ja tehtävä työtä, kamppailtava."
"Kasvatus on tehnyt meidät eteviksi; meistä on tullut eteviä, koska liikakansoitus pakottaa meidät kamppailemaan lujasti voidaksemme elää - meidän on kilpailtava, ajettava muut pois etevyydellämme, suoritettava tutkintoja ja hankittava itsellemme työtä. Meistä on tullut eteviä pelkän selviytymisen vuoksi - tarkkailkaa itseänne."
"Miksi teissä ei ole rakkautta? Se on peruskysymys - ei se, onko Jumala olemassa vai eikö ole, eikä se mitä teille tapahtuu, kun kuolette. "
"Lienettekö milloinkaan vakavasti kysynyt itseltänne, miksi sydämenne on tyhjä."
"Rakkaus ei ole sentimentaalista eikä tunteellista, sillä ei ole mitään tekemistä omistautumisen tai uskollisuuden kanssa. Meidän on selvitettävä, miksi meissä ei ole rakkautta. "
"Mitä päivittäinen elämänne on, sitä on myös yhteiskuntanne."
"Yhteiskunnassa vallitsee epäjärjestys, koska epäjärjestys vallitsee omassa elämässänne."
"Ymmärtäminen on rakastamista."
"Oivaltaaksenne teidän on oltava vapaita ja pelottomia. Aiomme selvittää syyn, mutta syyn selvittäminen ei auta teitä vapautumaan siitä. Saatatte kyllä tietää, että huonovointisuutenne johtuu sairastamastanne syövästä, mutta tuo tieto yksin ei vapauta teitä sairaudestanne, saatatte tarvita leikkauksen. Samoin voitte löytää syyn suruunne, mutta se ei vapauta teitä sen seurauksista. Vain syyn välitön ymmärtäminen ja sen kertakaikkinen poistaminen vapauttaa teidät."
"Useimmat pelkäävät vapautta, ja kuitenkin vain sellainen mieli, joka on vapaa, innokas ja täysin hereillä voi todella oivaltaa, miksi tämä onnettomuus, tämä valtava suru on kohdannut ihmiset."

Ja sitten jälleen Airaksiseen:

"Täysin vapaa ihminen on kevyt ja olematon.

Mutta tässä yhteiskunnassa poliisikoira on persuuksissa kiinni viidessä minuutissa, jos joku rupeaa vapaaksi. Me elämme syyllisyyskulttuurin masokismissa."

Tyhjyyden tunnistaminen oli Krishnamurtin ajatus. Vastakohtana on äärimmäinen raskaus. Hän nimittää sitä jormaollila-syndroomaksi (tunnistan itseni siitä). Ihmetellään, että ihmiset uupuvat ja kuolevat nuorina. Ensin on karmeat vaatimukset ja kohtuuttomat terveysohjeet, niiden vaatimukset sairastuttavat. Nyt siihen lisätään vielä hiilijalanjälki.

Siis leikitkö liberaalia keskiluokan marttyyria?

Utopia on tässä ja nyt!

Ihmisiä, jotka elävät kangistuneessa arjessa, tulee sokata.

Kaikkihan me tiedämme, että perhosen siivenisku alussa voi saada aikaan suuren muutoksen lopussa. Suuret muutokset alkavat pienistä teoista.

Krishnamurtin kanssa olen samaa mieltä siitä, että ulkoisena olemuksena, vielä kuorimattomana sipulina, olemme tuskien ja nautintojen muisto. Todellisuus ei ole mikään turvapaikka, vaan utopia on tässä ja nyt.

Pian on taas narsist.. ööööö narsissien aika

Kevät on aistien juhlaa.

Mitä paremmat aistit sitä enemmän elämää. Aisteja ei osaa arvostaa riittävästi ennen kuin on ne menettänyt.

Harva tulee ajatelleeksi kuinka paljon juuri aistit vaikuttavat onnistumiseen tai epäonnistumiseen elämässä. Kuulon, näön, hajun, maun ja tunnon lisäksi voit aistia myös toisen tunnetilan - hänen emootionsa, äänen sävyn ja voimakkuuden, hänen kehonsa liikkeet samoin kuin omasi jne. ja jopa ajan kulun. Voit myös aistia kehosi elinten tilan ja paljon muuta.

Aisteja on hyvä harjoittaa tietoisesti ja onneksi viisas keho usein yhden aistin heiketessä tasapainottaa tilanteen vahvistamalla toista.

Aisteihin keskittyminen voi myös helpottaa nykyhetkessä pysymistä ja estää siten menneisyyden traumoissa ja epäonnistumisissa rypemisen.

Estä siis kevätväsymys tai jopa masennus haistamalla kukkanen ja haistattele sitä vapaasti toisillekin! Aistimisiin!

Karmakapitalismi ja hyvä johtajuus

Vuosien varrella on joskus noussut mieleen, ettei elämä aina ole reilua eikä ihminen aina saa sitä, mitä tilaa- voittajien öykkärikommenteista huolimatta.

Ihmiset, jotka ovat syntyneet suhteellisen suotuisiin olosuhteisiin ja menestyneet elämässään, ovat usein taipuvaisia ajattelemaan, että ovat ansainneet sen oltuaan parempia kuin muut. He eivät huomaa perheen, ympäristön ja yhteiskunnallisten rakenteiden antamaa tukea, jotka kaikki ovat osaltaan vaikuttaneet heidän hyvinvointiinsa.

Johan kristillinen kulttuurikin on opettanut, että "sille, jolla on, annetaan ja siltä, jolla ei ole, otetaan sekin pois, mitä hänellä on" (tai jotain...) Tuo on ollut hyvä neuvo kaikille valtaapitäville kaikkina aikoina. Kätevää.

"The why is God" - Jumalaa syytetään tai kiitetään, kun ei kyetä analysoimaan asioita kunnolla.

Itämaisten uskontojen jälleensyntymäoppi aiheuttaa samaa ylimielistä suhtautumista. Jos synnyt huonoon ympäristöön, olet sen itse aiheuttanut ja näin hyvin toimeentulevat saavat sopivan oikeutuksen riistoon ja ylimielisyyteensä. Heidän ei tulekaan auttaa, koska "huonojen" ihmisten pitääkin kärsiä. Se jalostaa ja puhdistaa.

Tiedän, että kärjistän, mutta näin se vaan menee. Kokemusta on.

Mutta kuinka se hiekanjyvänen, joka joutui merikotiloon tai simpukan kuoreen ja josta muodostui aikanaan helmi, jalosti sitä simpukkaa? Kysyn vain.

Millainen olisi siis hyvä johtaja?

Hyvä johtaja kykenee ainakin näkemään kokonaisuuksia, koko tilanteen. Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Teoria ja käytäntö tulee olla tasapainossa ja johtajan on ymmärrettävä tämä. Virheanalyyseihin ei ole varaa eikä niitä tule liiaksi ymmärtää.

Tieto on valtaa, mutta kykeneekö johtaja yhdistämään oikean tiedon tilanteeseen?

Pätevyyden rinnalla on asioiden, tilanteiden ja ihmisten ymmärtäminen tärkeitä ominaisuuksia hyvälle johtajalle.Tätä ymmärrystä ei saavuteta ilman erinomaista kommunikaatiokykyä ja kykyä vilpittömästi arvostaa ja pitää alaisistaan.

Kun nämä ominaisuudet pätevyyden lisäksi puuttuvat johtajalta, astuu kuvaan käskyttäminen ja puheet turvallisuuden lisäämiseksi.

Ihmisläheisyydestään huolimatta hyvä johtaja tietää, mitä tahtoo eikä yritä olla pidetty mihin hintaan hyvänsä. Hyvää johtajaa arvostetaan automaattisesti. Arvostus ja kunnioitus nousevat pätevyydestä, näkemyksestä tavoitteissa ja alaistensa rehellisessä innostamisessa tulosten saamiseksi.

Hyvä johtaja huolehtii siitä, että hänen alaisensa ovat päteviä työssään ja tietävät yrityksen tavoitteet ja odotukset, jonka jälkeen heille voidaan antaa mahdollisimman suuri vapaus kaikessa, mitä tekevät. Vähän rajoituksia, mutta tuloksia vaaditaan ja niistä myös palkitaan.

Mutta ennen kaikkea johtajan tulee olla pätevämpi ja osaavampi kuin keskivertoalainen. On johtajia, jotka nuoleskelevat alaisiaan kertomalla, etteivät tiedä tai osaa yhtään enempää kuin hekään ja ovat siten vain yksi porukassa. Sellaisessa tilanteessa nousee kyllä kysymys, että miksi ihmeessä hänellä on 10kertainen palkka alaisiinsa nähden. Hyvä kysymys, mielestäni.

Unelmia, tavoitteita, pätevyyttä, ammattiylpeyttä, toimintaa ja tuloksia! Elämä on menestystä ja nautintoa!

Silti syy ja seuraus ovat olemassa. Syy ei kuitenkaan aina ole jumalan eikä edes sinun. (EIKÄ MINUN!).