Antakaa heille OIKEITA töitä!

Roman Schatz on maininnut ohjelmissaan useasti, että jos
hän olisi joutunut käymään nykyisin Suomessa käytössä olevan kotouttamisohjelman, hän ei olisi koskaan onnistunut kotoutumaan tänne yhtä hyvin. Hänen oli selviydyttävä ihan itse ja hänelle annettiin mahdollisuus siihen. Ja hän onnistui todistettavasti oikein hyvin.  Okei, hän oli varmasti aika älykäs ja hänen motivaationsa oli hyvä, mutta hän oli silti aivan tavallinen ihminen.

Kirjoitan tästä, koska koen kokeneeni saman Sveitsissä ja Saksassa ja olen äärettömän kiitollinen siitä.

Menin 19-vuotiaana huonolla kielitaidolla varustettuna Sveitsiin töihin. Alussa tulostin reikäkortteja tehtaan koneisiin. Pian sain kuitenkin kutsun henkilöstöpäällikön toimistoon. Hän sanoi, että oli kuullut nopeasta edistyksestäni saksan kielessä ja hän palkkasi minut insinööritiimin sihteeriksi. Onnistuin siinä hyvin ja sain myöhemmin hienon työtodistuksen, joka taasen auttoi myöhemmin työpaikkahaastatteluissa.

Kuinka tämä oli mahdollista? Siksi, että minua ei syrjitty, kuuluin joukkoon ja kanssani kommunikoitiin.

Pelkällä kielikurssilla ei kieltä opita. Ihmiset on hyväksyttävä yhteiskuntaan tasa-arvoisesti. Kielitaito paranee nopeasti työelämässä, sillä ihmiset eivät ole idiootteja. Jos heille annetaan vain mahdollisuus.

Ja vuoden Narsistipalkinnon saa ...

Katselin eilen Emma-gaalaa ja ensi yönä on istuttava taasen ihailemaan ammattinarsistien kokoontumista Oscar-gaalassa Losissa.

And I love it!

Nuorena minua koulutettiin: Ole vaikuttaja, älä istu katsomossa.
Mutta eikö vaikuttaja tarvitse yleisön? Ja jokainen yleisössä on omassa elämässään vaikuttaja, jolla on oma yleisönsä.

Susia ja lampaita ollaan kaikki, kun silmiin katsotaan.

Maailma muuttuu sittenkin, vaikka hitaasti. Muutama vuosi sitten puhuttiin vielä narsisteista ja psykopaateista samassa lauseessa. Kunnes huomattiin että hei, mehän ollaan narsisteja kaikki ja vielä erittäin luovia sellaisia.

On lukemattomia tapoja toteuttaa sisäistä narsistiaan. Jotkut menevät politiikkaan, teatterikorkeakouluun, ryhtyvät toimittajiksi tai opettajiksi jne.
Toiset taasen liittyvät esim. kansainväliseen moottoripyöräkerhoon tai ryhtyvät koulu-, työpaikka- ja naapurikiusaajaksi. Kyse on kuitenkin samasta asiasta: sisäisen narsismin toteutuksesta. Virkamiehet sitten päättävät, ketä tuetaan ja ketä ei.

Niin yksinkertaista se on.

Huvittavimmat ovat mielestäni hyväntekijät. Jotkut osallistuvat siihen verotussyistä ja toiset taasen välttääkseen helvetin kauhut.

Hyväntekijät paistattelevat ihailun loisteessa ja pääsevät kaikenmaailman naistenlehtien julkkisjuorupalstoille. Se jos mikä on menestystä.

Mutta hei, elämä on lyhyt ja jotenkinhan se aika on kulutettava. Kukin omalla tavallaan.

Kukapa tietää, vaikka minäkin toteutan sisäistä narsismiani olemalla köyhä ja kerjään tällä tavoin sääliä ja sympatiaa??

Minä, minä, minä. Antakaa mun elää, perkele!

Avoin kirje Sinulle

Tiedän, että olet hyvä ihminen. Aina hyvän puolella. Joskus haluat jopa taistella hyvän puolesta niitä pahoja vastaan.

Asiat mutkistuvat, kun ne pahat ajattelevat samoin sinusta. Ja hekin ovat tavallaan oikeassa - kuten myös sinä.

Mitä olet ajatellut tehdä asialle?

Jos jotain olen elämässäni oppinut, niin tämän:

Jos olisin kiinnostunut toisesta ihmisestä ja valmis tietämään hänen koko tarinansa/historiansa, ymmärtäisin, etteivät hänen valintansa vaikutakaan enää niin epäloogisilta tai tyhmiltä.

Lopulta me kaikki olemme joskus aika julmankin maailmankaikkeuden tuotteita ja elämme usein voimavarojemme äärirajoilla - reunalla.

Ylimielisyyteen ei siis ole kenelläkään varaa. Sen sijaan meillä kaikilla ON varaa yhteistyöhön ja toisen tukemiseen. Sinä olet se toinen.

Ihan totta.

Tämä ei ole jeesustelua.

Peli ei ole menetetty. Vielä.

Was man sagt ist man selber

Vuosi paketissa.

Mitä siitä jäi jäljelle? Noh, mitäänsanomattomia uutisia kansalliselta kanavalta ja presidentti Trumpin herjausta toiselta. Jos maailmankuva perustuisi vain "uutisiin", niin olisipa tieto maailmasta hataralla pohjalla.

Onneksi suomalaiset osaavat joskus ajatella myös omilla aivoillaan. Siksi peli ei ole vielä menetetty ja toivoa on.

Somekulttuuriin voisi soveltaa vanhaa saksalaista sanontaa, jota on opetettu siellä lapsille iät ja ajat:

WAS MAN SAGT IST MAN SELBER

Hyvää Uutta Vuotta 2020 ihan kaikille!

Suvaitsevaisten diktatuuri?

Siitä puhe mistä puute. Tämä ajatus on vanha ja niin totta.

Suvaitsevaisuuttaan mainostavat ovat usein kaikkein ahdasmielisimpiä ihmisiä, jotka ovat valmiita kieltämään kaiken, mikä ei ole sopusoinnussa heidän OIKEIDEN ajatustensa kanssa.

Suvaitsevien diktatuurissa ei ole ilmeisesti myöskään sananvapautta. Se tuli mieleeni tässä kuussa kun vuosikymmenien vanhoista sketseistä tehtailtiin rikosilmoituksia.

Ja otetaanpa esimerkiksi vaikka kaikkien rakastama dilemma: maahanmuutto.

Suvaitsevat suomalaiset haluavat lisätä ulkomaista työvoimaa. Minä olen samaa mieltä heidän kanssaan.

MUTTA.

Olen itse ollut ulkomaalainen/maahanmuuttaja 20 vuotta elämästäni. Kokemuksesta tiedän, että erilaiset/ulkomaalaiset ovat "kunnon kansalaisten" mielestä kauhistus ja turvallisuusuhka. Kaikissa maissa.

Sivistyneissä maissa tätä yritetään peitellä paremmin ja näissä maissa löytyy ulkomaalaiselle ystäviä kaltaisistaan. Suomessa jää helposti yksin kun ei kuulu joukkoon.

Kuitenkin talouselämä rakastaa heitä/meitä. Sillä heikolla olevat ihmiset ovat helppoja hallittavia. He eivät tunne oikeuksiaan eikä heidän OIKEISIIN ongelmiin haluta puuttua pitkällä kepilläkään.

Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Kukaan ei heitä puolusta. Ei kukaan.

Jos suomalaiset eivät opi kunnioittamaan erilaisuutta, on slummien Suomi väistämätön.

Äijien Suomi

Äijien Suomi on pelottava paikka, erikoisesti yksin elävälle naiselle.

Äijillä on laaja verkosto ja niitä on kaikkialla. Niillä on parviäly, joten niiden on helppoa olla ajattelematta itse koska parvi.

Jos niitä ei miellytä, peto on irti.

Ne on käyneet armeijan ja MUKA turvallisuuden nimissä ne on valmiit ihan mihin vaan.

Äijiä on muuallakin kuin Suomessa, mutta esim. etelässä äijät viheltelee kauniiden naisten perään ja huutelee kohteliaisuuksia. Sen sijaan Suomen äijille nainen on joko huora tai pihtarihuora ja ne on aina valmiit kertomaan ämmille, kuinka rumia ne on ja kuinka ne ei kelpaa kenellekään.

SIINÄ ON VISSI ERO.

Siksi en tykkää suomalaisista äijistä, sillä minulla on leveä perse.

Ilmastonmuutos

Taas kerran. Maailmassa kiehuu, koska ilmastonmuutos.
Minulle koko tilanne on lähinnä huvittava. Olenhan 70-luvulta asti ollut tietoinen ongelmasta, kuten kaikki muutkin. Jonkin aikaa olin erittäin huolestunut kunnes totesin, etteivät tekopyhät ihmiset, niin eliitti kuin tavalliset kansalaisetkin, välitä.
Ymmärrän nuorten huolen tulevaisuudestaan, mutta valitettavasti sen huolen on mielestäni hyvin kiteyttänyt brittikirjailija Douglas Adams, Life, the Universe and Everything:

"Pisimmät ja tuhoisimmat koskaan pidetyt juhlat ovat nyt edenneet neljänteen sukupolveensa, eikä kukaan osoita vieläkään lähtemisen merkkejä. Sekamelska on tavaton ja se on nähtävä jotta siihen voisi uskoa. Ilmeisesti yhä paheneva ongelma on, että kaikki juhliin osallistuvat ihmiset ovat joko alussa mukana olleiden lapsia, lastenlapsia tai lastenlastenlapsia, mikä - jos otetaan huomioon valikoiva lisääntyminen, hallitsevat geenit jne.-  merkitsee, että juhlissa nyt mukana olevat ovat joko kertakaikkiaan fanaattisia juhlijoita, pälpättäviä idiootteja tai, yhä useammin, molempia. Molemmissa tapauksissa se merkitsee, että geneettisesti katsoen jokainen seuraava sukupolvi lähtee juhlista vähemmän todennäköisesti kuin edellinen. Niinpä asiaan alkavat vaikuttaa muut seikat, esim. se milloin juomat loppuvat.
PLANEETTA, JOLLA JUHLIJAT KELLUVAT, EI OLE ENÄÄ SAMA PLANEETTA, JOLLA HE ALUNPERIN ALKOIVAT KELLUA. SE ON SURKEASSA TILASSA."